22 April, 2012

Mikä on vihreä ja punainen?

Minä. Vihreässä juoksutakissani.

Aloitin nimittäin jälleen juoksuharrastuksen. Kuten ehkä tiedätte, olen maailmanluokan liikuntoharrastuksen aloittaja - miehenikin oli sitä mieltä, että minun pitäisi saada tästä mitali. Mitalin ehdotusta edelsi keskustelu siitä, miten minun tulisi vihdoin saada aikaa myös omalle liikkumiselleni - ja miehen kiusallisen oikeaan osunut kommentti siitä, että homma on vain itsestäni kiinni. Sen kun aloitat. Auts.

Tässä Jakke Jäyhä leikkii puhelimensa valokuvaefektisoftalla.
Vastoin odotuksia juoksu on tuntunut paikoin aika kivalta. Välillä se on kuitenkin tuntunut vähemmän kivalta, esimerkiksi perjantaina kun muistin, mihin se viimeksi tyssäsi. Tai siis viimeksi kun kävin lenkillä yli kerran. Se tyssäsi siihen, että jalkapohja ja jalan sivuosa kipeytyivät aivan saatanallisesti. Klenkkasin joka paikkaan ja kaikenlainen kirmailu oli välittömästi poissuljettu.

Mutta! Julistaudun tämän sodan voittajaksi jo ennenaikaisesti. Viimeksi kun näin kävi, investoin nimittäin törkyhalpoihin ja luultavasti vaikutukseltaan keskinkertaisehkoihin Footbalance-pohjallisiin lähimmässä InterSportissa ja laitoin ne jumppakenkiin. Jumpassa tai tanssitunnilla en ole käynyt vuoteen, joten pohjalliset ovat lähinnä keränneet pölyä kaapissa jumppakenkien sisällä - tähän asti. Aamulla lykkäsin ne juoksukenkiin ja pinkaisin* menemään. Eikä jalka kipeytynyt - tunsin pohjallisen tukevan juuri sitä helposti ärtyvää osaa. Voitto! MUAHAHA!

Haluaisin ihan kauheasti juosta Naisten Kympin - tässä maratoonareiden luvatussa maassa tämä vaikuttaa säälittävääkin säälittävämmältä toiveelta omiinkin korviini, mutta allekirjoittaneelle se olisi kyllä iso juttu. Ilmoittautuminen vähän arveluttaa, koska sen lisäksi, että jalkakipu voi tästä vielä sisuuntua, on pisin tähän asti juoksemani lenkki viisi (5) kilometriä enkä ole aivan varma, ehdinkö mitenkään siihen kuntoon, että toukokuun lopussa juoksisin kymmenen. Ei, osittainen kävely ei ole mikään vaihtoehto.

* Kaikki minut nähneet tietävät, että ilmaisu "pinkaista" ottaa hieman runollisia vapauksia todelliseen juoksuvauhtiini nähden, mutta sallitte varmaan tällaisen totuuden muuntelun tässä voiton huumassa.

7 comments:

  1. Juokseminen on parhautta!
    Mun piti Naisten Kympille, mutta oon sairastanut tässä kevään mittaan niin paljon, että aloitan huomenna juoksuohjelman alusta. Siinä kymmen kilsan tavoite saavutetaan 11 viikossa. Toivottavasti kaikki nää kärrynlykkimiset ovat nostaneet kuntoa sen verran, että voisin siirtyä suoraan esim. kolmanteen treeniviikkoon, mutta aika ei siltikään riitä Naisten Kymppiin osallistumiseen. :(

    Pitää nimittäin ottaa iisisti alkuun, muuten multamenee maku koko touhuun heti kättelyssä (ja tulee kaikenlaisia kipuja).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä alan taipua samalle kannalle, jotenkin tekee hyvää vaan pistää menemään. Etenkin tälleen kotiorjana on ihanaa päästä vähäksi aikaa yksin ulos ja nostaa sykettä - siis muutenkin kuin joka paikkaan levinneen puuron takia.

      Mä luotan kärrynlykkimisen peruskuntoa nostavaan vaikutukseen ja olen luottavainen sun kunnon suhteen siis myös. Mutta höh sairastelulle :(

      Joku ohjelma oliskin ehkä ollut fiksu. Mä vaan lähdin juoksemaan ja ... no, varmaan aloitin tapani mukaan liian kovaa. Naisten Kymppiäkin mietin siltä kannalta, että Nyt-liitteessä oli kerran juttu tyypistä, joka juoksi maratonin harjoittelematta - että jos se onnistuu siltä niin kai mun nyt pitäis kymmenen kilsaa pystyä juoksemaan? Eiks nii? Eiks nii?

      Delete
    2. Täältä löytyy mun noudattama ohjelma: http://www.pori.fi/vapaa-aika/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html

      Delete
    3. Haa, mä melkein arvasin, että se oli tuo se sun ohjelma, koska olen nähnyt sen ennenkin ja ajatellut, että kas tässäpä kerrankin fiksun oloinen juoksukouluohjelma :D

      Pitää katsoa jos voisi sijoittaa itsensä jollekin viikolle sujuvasti.

      Delete
  2. Hear hear! Mäkin olen taas alkanut juosta - tosin mun lenkit on kamalan lyhyitä ja käyn liian harvoin, mutta käyn kuitenkin. Polvet kipeytyivät heti alkuun (moista vaivaa ei ennen ole ollut), ja ostin nuo samat pohjalliset. Googlettelin sitten jälkikäteen (tosi fiksua) ja monihan niitä myös moitti. Joka tapauksessa polvia ei ole enää juilinut, joten ehkä ne mulla (ja sulla) tehoavat.

    Nyt on kiva, ku lähimetsätkin ovat jo sulia, niin ei tarvi lönkytellä teollisuusalueella.

    Eikun menoks vaan kympille! Mua ahdistaa nykyään niin paljon väenpaljous, etten taitais uskaltaa. Lukioikäisenä juoksin sen kahdesti (hyvä tekosyy lähteä maalaispaikkakunnalta Helsinkiin). Enää ei vissiin menis yhtä kevyesti...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aloitin kans tuolla Veeran linkkaamalla ohjelmalla, mutta kärsimättömänä luonteena kyllästyin. Juoksen nyt niin kauan kuin jaksan. Vähän alle viis kilsaa.

      Delete
    2. Jee, juoksunaloituskaveri! Mullakin on polvet vähän kipeänä, mutta yritän pitää huolta venyttelystä ja muutenkin lihashuollosta - yllättäen kotijoogaankin löytyi motivaatio: pakko joogata jos haluaa juosta.

      Ja ai että noi lähimetsät on upeat. Mulle tärkeimpiä syitä pitää asuinpaikasta kynsin hampain kiinni.

      Alkaa tuntua tosiaan siltä, että voisin uskaltaa kympille. Kauheaa se varmaan on, mutta olkoon :D Kiitos tsempistä!

      Delete