08 November, 2014

Kenen tila?

Mitä saa taas ihminen päivän lehden välistä lukea?



Että huonekaluliikkeen mielestä koti pidetään siistinä tekemällä ns. miesluola, jonne kaikki sotkut ja epäesteettiset asiat (ml. ilmeisesti miehen) voi kätevästi piilottaa.

Olen tästä miesluola-asiasta ollut vähän mitvit, silloin, kun sitä yleensä olen vaivautunut miettimään. Harvemmin olen, sillä meillä olohuone on miesluola: mies pelaa siellä. Se on myös naisluola: nainen lukee ja kutimoi siellä. Lapsiluolakin se on: lapsi leikkii siellä. (Ja kaiken huipuksi se on myös koiraluola: koira pesee siellä henkilökohtaisia alueitaan. Ikävä kyllä.)

Pakko tunnustaa, että pohjimmiltaan miesten omissa tiloissa ei ole minusta mitään kauhean hassua. Eikö miehelle rakennettu oma tila kerro lopulta vain siitä, että hän ei koe muutoin kotiaan omakseen? Ja eikö se ole aika kauheaa?

Puhumattakaan nyt siitä, että tällaisessa "miehelle oma luola" -ajattelussa mies jotenkin siirretään pois täysivaltaisen aikuisen paikalta. Sen sijaan, että kodin hengestä ja sisustuksesta yhteistuumin päätettäisiin, se on naisen hommaa. Muille jaetaan oma pieni leikkitila.

Okei, parisuhdedynamiikassa toki löytyy. Voi olla, että parisuhteen toinen tai molemmat jäsenet kaipaavat aika ajoin yksityistä tilaa - olihan jo Virginia Woolf sitä mieltä, että naisella tulisi kirjoittamista varten olla omaa rahaa ja oma huone, jotta hän voisi kirjoittaa. Ehkä molemmilla on tarve omalle projektitilalle; ehkä ei ole hyvä, että kaikki harrastuksiin liittyvät tarvikkeet ovat keittiön pöydällä. Voi olla toki niinkin, että perheen toinen jäsen ei oikeasti halua osallistua yhteisen kodin laittamiseen.

Mutta väitän silti, että paremmin menee jos olohuone on ihan kaikkien perheenjäsenten oma luola. Sellainen, jossa kaikki ovat kotonaan. Jossa voi tehdä niitä asioita, joita kotonaan haluaa tehdä. Jossa on sisustus, josta kaikki pitävät.

Ihminen, pidä kotisi mukavana. Älä aja rakkaitasi sen sydämestä vain estetiikan tajusi tyydyttämiseksi.

24 comments:

  1. Mä oon tästä ihan samaa mieltä, mä en oo koskaan oikeen ymmärtäny sellaisia naisia, joitten mielestä kaikki miesten "lelut" -ja melkein mies itsekin- pilaa sisustuksen, että pysyis vaan siellä autotallissaan. Musta olis tosi ikävää jos miehestä tuntuis että se on kuin kylässä kotonaan, ettei mihinkään oikeen voi koskea eikä olla rennosti.

    Luin kerran jotain blogia jossa nainen oli kauhuissaan kun mies oli (en muista enaa tarkasti) laittanut tyyliin jonkun laitteen ohjekirjan joulukoristeille tarkoitettuun laatikkoon ja tämä oli suunnilleen eron paikka. Lopetin lukemisen siihen. Mutta kukin vakka valitsee kantensa, joten mikäpä siinä. Koska minä saan levitellä tavaroitani kotona minne haluan, suotakoon se myös miehelle :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No nimenomaan! Jos mies pilaa sisustuksen, pitää joko muuttaa yhteen naisen kanssa tai asua yksin. Kodin pitää olla kaikille siellä asuville.

      Ja tuo esimerkkisi, noh, hoh, okei, joulutavarat voivat siis ehkä jollekulle olla tosi pyhiä - mutta väkisin tulee mieleen, että ehkä ero tuollaisessa tilanteessa olisi ihan ookoo :D

      Delete
  2. Jaa-a. Mitähän tähän nyt sanois. Terv. "Ruokapöydän tilalla höyläpenkki"

    (Se on kyllä kauniimpi kuin yksikään meillä ollut muu pöytä ja saa aina vierailta ihasteluja. Etenkin miespuolisilta. Ja senkin ääressä voi syödä.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotenkin toivon, että se jatkais puuhailuja tossa, vaikka sais varsinaisen verstaansakin joskus valmiiksi. Ei ois niin yksinäistä ja kumpikin omassa rakennuksessaan.

      Delete
    2. Ihan mahtavaa! Luova ratkaisu, joka pitää teidät lähellä toisianne. Eikä ainakaan ole marginalisoitu höyläpenkin omistajaa johonkin kaukaisuuteen.

      (Ilmeisesti höyläpenkki on siis puolisosi, vaikka tähän meinasin kyllä tarkennusta kysyä :D Kerro sille heti, että lopettaa verstaan vasaroinnin, turhahan moinen selvästi olisi!)

      Delete
  3. Samaa mieltä, kiitos Liina!

    Meillä mies käyttää kuntolaitteita olohuoneessa. Jos tulee ainoa ohjelma jota katson teeveestä koskaan, Vain elämää, hän ei polje kuntopyörällä kuin mainoskatkojen ajan. Tämä kertoo mielestäni, että tilaa on kaikille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehdottoman hyvä ratkaisu, kun molemmat voivat tehdä olkkarissa mitä haluavat ja kompromissi saavutetaan tilanteissa, joissa muuten voisi olla konflikti. Jess!

      Delete
    2. Kiitos!

      Lisäisin vielä tähän aiemmin 13:58 kirjoittamaani kommenttiin jotakin.

      Kuten esim. Anu [perillä] alla kirjoittaa, eivät kaikki valtakunnan vaimot jaa samaa kokemusta että mies pudottelee likaisia sukkia pitkin asuntoa jne. Olen hyvin onnellinen että löydän tällaisia vertaiskokemuksia ainakin netistä, sillä muuten tulee joskus heikkona hetkenään ajatelleeksi, onko minussa kenties jotain vikaa kun en ole juurikin se stereotyyppinen tiptoppaaja ja mies ei.

      Yhdistän mielikuvissani näet naiseuden ja tällaisen "iihanaa, nämä LOVE-kirjaimet maksoivat vain 280 euroa ja sopivat niin hyvin lipaston päälle<3<3" toisiinsa ja koen pari kertaa vuodessa identiteettini pohdinnan päivät kun en itse ole tällainen.

      Tämä keskustelu teki hyvää!

      Delete
    3. Mä ymmärrän! Mäkin oon joskus miettinyt, onko mussa jotain vikaa, kun en ole se (erinomainen termi muuten) stereotyyppinen tiptoppaaja. (Sitten joskus voimaini tunnossa olen ajatellut, että ei minussa vaan muissa. Nyt olen löytämässä sellaisen keskitien, että kukin tyylillään.)

      Ja hahaa mä niin tunnistan tuon kirjainsysteemin - ja sitten valitetaan, että miehen viihde-elektroniikka on rumaa. Vaikka sillä sentään on joku funktio! Kyllä yhteiseen tilaan pitää molempien tavaroita mahtua.

      Delete
  4. Kun muutin tähän kotiin, mies sai itselleen man caven. Meni vuosi pari niin hän toivoi, voisinko puuttua tilan yleisilmeeseen. Se oli kammottava läävä. Nykyään man cave on tasa-arvoisemmin (miehen) jumppatila, televisiohuone, ompelusoppi, vierashuone, varasto ja saunan jälkeinen jäähytila.

    Minä ymmärrän man cave -ajatusta. Tuosta postaamastasi kuvasta en kyllä niin tykännyt, mutta ehkäpä se ironisoi myös nuoltuja mustavalkoisia koteja. Ehkä. Jotakin kautta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutta eihän toi kuulosta yhtään siltä, että kyse olisi niinkään miehen siivoamisesta pois näkyviltä tai miehen yrityksestä tehdä itselleen jotain omaa aluetta, kun koti ei tunnu ollenkaan omalta? Päinvastoin - jos tarvii projekteille tilan, niin hyvähän se on, että sellainen on. Ja teillä vielä yhteinen. (Musta vois olla ihan jees, jos olisi ylimääräinen huone, jossa voisi olla ne puuhat, jotka ei tavallaan kätevästi mahdu olkkariin, mutta olisi tosi surullista, jos kaikki vetäytyis omiin luoliinsa vapaa-aikanaan. Jos vaikka mies kokisi, että hänen pelikonsoleilleen ei ole paikkaa meidän olohuoneessa, eikä hän näin ollen voisi siellä viettää aikaa.)

      Delete
  5. Joo, tällaisessa ajattelussa on todellakin niin moni asia pielessä. Kun on tässä yli kymmenen vuotta asunut miehen kanssa, joka tykkää mm. pukeutua hyvin ja joka haluaa sisustaa yhteisiä kotejamme 50/50 panoksella ja joka laittaa cd- ja dvd-levynsä aina aakkosjärjestykseen, ei oikein tajua tuollaista oletusta, että a) aina tarvitaan man cave ja b) ne ovat ällöttäviä ja sotkuisia. Oma man cave-kokemus mullakin tosin on: edelliseen kotiimme mies rakennutti autotalliimme pienellä perinnöllään itselleen työhuoneen eli äänitysstudion. Mulla ei tosiaan ollut sinne mitään muuta asiaa kuin toisinaan papereita tulostelemaan. Mies iski sinne myös pleikan. Se oli ihan mahtavaa. Kun yhteisten illanistujaisten päätteeksi minä painelin nukkumaan ja sen seitsemän miestä entiseen autotalliin desibelioven taakse pelaamaan, olin onnellinen. Ja niin olivat miehetkin ja huone saikin yhdeltä kaveriltamme nimen, arvaat, man cave. Oli se varmaan sitäkin tavallaan, mutta oikeasti ihan win-win.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ja toisaalta: jos mies kokee, että koti ei ole *hänen* tilaansa (no, mies tai nainen), miksi hän silloin olisi kovin innostunut sen ylläpitämisestäkään? Okei, osa ihmisistä on sotkuisempia tietenkin, mutta varmaan sitoutumisen asteellakin on joku pieni merkitys.

      Ja okei, äänitysstudio ei varmaan voi olla olkkarissa vaikka se periaatteessa oliskin ok :)

      Delete
  6. Täytyy todeta, että meillä mies on hankkinut itselleen työhuoneen - siis muualta kuin kodin yhteydestä, kun tähän kerrostaloon ei niin näppärästi lisäillä tiloja. Ja mä olen kyllä ollut ihan tyytyväinen. Vielä esikoisen vauva-aikana sillä oli elektroniikkaverstaansa olohuoneen nurkassa, mutta onneksi esikoinen ei ollutkaan sellaista kaikki-suuhun-nyt-heti-tyyppiä. Muahan ei sotkut häiritse (miestä sen sijaan häiritsee mun sotkuinen työpöytäni makuuhuoneen nurkassa), mutta verstas rupesi leviämään jo aika laajalle. Ja mä kyllä tykkään myös siitä, että saan ihan yksinäisiä iltoja kotona silloin kun se puuhailee työhuoneellaan. Mutta ei sekään ihan sellainen varsinainen man-cave -ratkaisu ole, siellä on yleensä parempi järjestys kuin täällä kotona.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä kerrostalojen huonoin puoli, siis se, että lisää tilaa ei noin vain saa.

      Nyt oon iloinen, että jätin tuonne tekstiini pienen takaportin: en toki ole sitä mieltä, että kaikenlaiset kuvaamasi kaltaiset ratkaisut ovat paheksuttavia ja sielunvihollisen keksintöä. Jos työhuoneelle on tarve, sitten sellainen pitää tietenkin olla (eikä varmaan käytännössä kaikkia harrastuksia tosiaan voida tuoda kerrostalon olohuoneeseen.)

      Mutta ei tuossakaan kirjoittamasi perusteella kyse ole siitä, että teistä kumpikaan yrittäisi editoida toisensa jutut pois tai piiloon, jotta elämä voisi imitoida sisustuslehteä.

      Delete
  7. Mutta luitko kuinka proteiininsyömisestä huolestunut professori lohdutti, että NAISJUMPAN jälkeen ei mitään palautusjuomia tarvita? Voi jeesus…
    (Meillä mies siivoaa mua piiloon ja valtaa itselleen työpöytiä, hyllyjä ja parvekkeita polkupyöräkorjaamoksi. Hyväksyn tämän hiljaisesti, koska vanhana reppureissaajana en kaipaa kovin paljoa sellaista omaa tilaa, ja kun kaipaan niin otan sen vihamielisesti).

    ReplyDelete
    Replies
    1. EN LUKENUT! Missä oli näin alentuva lausunto? Ja ennen kaikkea, missä sitä NAISJUMPPAA pääsee kokeilemaan?

      (Kerro jos susta tuntuu siltä, että sua siivotaan teidän kotoa pois, niin järjestetään yhdessä interventio.)

      Delete
  8. Tänään Helsingin sanomissa. Aamukahvit oli mennä väärään kurkkuun.

    ReplyDelete
  9. Tuossa ylempänä onkin sanottu jo kaikki aika tyhjentävästi, mutta huh. Koti on mielestäni tarkoitettu kaikille sen asukkaille ihan yhtäläisesti. Harrastushuoneet ym. on tietysti järkevää olla erikseen jos on tilaa, mutta muuten se, että mies on suljettu omaan huoneeseen, lapset omaan ja nainen saa toteuttaa sitä tiptoppaajaansa... öö. En ymmärrä.

    Toisaalta meillä kun molemmat osallistuvat kodin ylläpitoon ja päättävät miltä täällä näyttää, koti on kerrostalokolmio ja kaikki viihdytään keskenämme, on ajatus miesluolasta noin lähtökohtaisesti kovin vieras.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No juuri. Lienen tosikko, mutta minusta kenenkään siivoaminen pois silmistä ei ole kaunista käytöstä. Yhdessä voi toki neuvotella, josko sotkuisimmat harrastukset voisi pitää jossain muualla, mutta mutta.

      Meillä on aika sama tilanne kuin teillä! Ja vähänkö se on hyvä tilanne, eikö ole? On ihanaa, kun voi kokea saavansa omaa tilaa vaikka istuisi samalla sohvalla koko perheen kanssa!

      Delete
  10. Riippuu varmaan siitä miehestä ja sen intresseistä. Meidän perheessä mies kyllä haaveilee just siitä verstaasta/autotallista. Kun olohuone nyt ei ole se paras paikka pyörien rassaamiselle tai niiden säilytykselle. Mä niin näen mieheni siellä omassa tallissaan onnellisena kädet ketjuöljyssä. Viihtyy se toki muuallakin, mutta esim. keittiö ei ole sille mikään itsensä toteuttamisen tila. Se man cave olisi. Mä nyt muutenkin olen taipuvainen näkemään sen man caven miehen harrastetilana. Eikä siinä sen kummempaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No toki, ihmisistähän kaikki lopulta riippuu. Enkä voi syyttää ketään, jolle keittiö olisi itsensä toteuttamisen tila - ei se ole sitä mullekaan. Mutta en mä sieltä ketään luudalla aja, vaikka se mun valtakunnaksi on valitettavasti vähän jäänyt.

      Harraste- tai projektitila on siis yksi asia, etenkin jos siihen rakkaudella ja yhteisymmärryksellä on päädytty. Mutta minäpä olen kuullut esimerkiksi sellaisesta, että miehen kirjat on yhteen muutettaessa siivottu kirpparille, koska ne eivät sovi sisustukseen. Siinä voisi tulla toki man cave avuksi, tai sitten vain ripaus yleistä kohtuullisuutta.

      Delete
  11. Samaa mieltä. Kaikesta. Kommenteista myös.

    (jotenkin tuntuu hölmöltä olla näin vailla omaperäistä ajattelua, mutta minkäs teet, muut olivat nopeampia ja tyhjentäviä)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle käy aika usein noin, etenkin jos on paljon kommentoijia :) Mutta ilostuin, että jaksoit silti käydä kommentoimassa!

      Delete