29 March, 2015

Vuoroin vieraissa

Lapseni, elämäni ilo ja päivieni valo, heräsi eräänä yönä kovaan yskänpuuskaan.

Yskähän on siitä hauska, että sille ei voi tehdä paljon mitään. Tein silti minkä pystyin ja silittelin yskästä turhautunutta ipanaa, kunnes hän rauhoittui.

Kun lapsi alkoi vaikuttaa siltä, että haluaisi taas kokeilla nukkumista, kerroin meneväni sänkyyn.

"Mene vain", sanoi tytär. "Minä pärjään."

Pärjää! Hän pärjää! Sydän käpristyi, ja olisi käpristynyt vaikkei viimeinen sana olisikaan tullut itkunpurskahduksen saattelemana. Tein siis sen, mitä epäilemättä jokainen äiti olisi tässä tilanteessa tehnyt ja yritin jatkaa silittelyä, kunnes kärttyisä kolmevuotias komensi ulos. Sitten menin omaan sänkyyni itkemään kaikkea, mutta etenkin hirveyttäni äitinä.

Lapseni pitää pärjätä!

Aamulla muistelin, kuinka toverini, ihana Venni kuvaili tuttivieroitusta sanoilla "särjen lapseni sydämen ja tallaan päälle".

Että jos minä silloin tutin viemällä tallasin lapseni sydämen, en tullut ajatelleeksi, että hän aivan tahattomasti - ja näin pian - tekisi saman minulle. Ja silti mieluummin näin päin, tietenkin.

8 comments:

  1. Voi pientä - ja sen tytärtä! Toisaalta tilanteen voi kyllä nähdä myös niin, että lapsi halusi pärjätä, sehän on yleensä kolmivuotiaalle kunnia-asia. Mun isompi pieni ois tehnyt ja sanonut just noin, että mene siitä nyt käsiäsi vääntelemästä, niin saadaan kaikki nukkua.

    Täälläkin ollaan taas traumojen ja niiden aiheuttamisen äärellä. Olin viime yön erossa 9-kuisesta (Hirviöäiti! Hylkäsit lapsesi!) ekaa kertaa ja tän yön ajattelin jatkaa hyvin alkanutta yövieroitusta. En kovin vakain mielin tai päättäväisin sydämin, mutta toivon, että vauva tajuaa ihan ite olla huutamatta tissin perään. Möyh.

    Venni

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet oikeassa, siitähän siinä varmaan oli kyse. Tavallaan ehkä tajusin sen jo silloin - itku oli turhautumista yskään. Mutta kyllä se silti särki sydäntä.

      Mä en löydä susta yhtään hirviöäitiä, en vaikka miten tongin. Etenkin kun vieroitin aikanaan puolivuotiaan melko päättäväisesti yösyötöistä kertomalla sille, että saat nyt ihan tarpeeksi kaloreita päivällä, hyvää yötä.

      Siitä oon kyllä tosi iloinen, että sait oman yön.

      Halaus.

      Delete
  2. <3 Voi ei, ipanat on tuossa niin lahjakkaita. Ja vieläpä _pärjätä_, kyllä en kestä.

    Mut et sää nyt tietenkään mikään hirrrviöäiti ole. Ja nimenomaan, särkekööt meitin sydämiä, kunhan eivät omiaan.

    Enni

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutta mua niin lohduttaa, että ymmärrät <3

      On kyllä jännää, että yhtäkkiä maailmassa on ihminen, jonka puolesta haluaisi kärsiä kaiken kivun. Normaalisti tässä ois kai joku itsesuojeluvaisto välissä :)

      Delete
  3. Replies
    1. En myönnä enkä kiellä, vaan pikemminkin päinvastoin!

      Delete
  4. Hyvänen aika, nyt vasta huomasin, että feedly on tehnyt tepposet, ja näytti minulle vasta nyt tämän vanhan postauksen. Onneksi kommenttini oli kuitenkin ajaton (etkä suuttunutkaan kovin pahasti).

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minä yhtään suuttunut :D Edes Feedlylle :D

      Delete