21 April, 2015

Näitä päiviä

Sellainen, kun vessassa istuessaan leikkaa BookDepositoryn tilauslipareelle piirtämäänsä lapsen jalan mallia kynsisaksilla, koska on päättänyt viedä ipanan kesäkenkäostoksille ja nyt on jo vähän kiire...

...ja sellainen, kun leikkaushommat hoidettuaan ei mene pukeutumaan vaan siirtää päiväpeiton ja muovitetun froteen pesukoneesta kuivausrumpuun, koska jostain syystä koira kakkasi työpäivän sisälle, ja luojan kiitos muovitetusta froteesta, jota saa metritavarana...

...ja sellainenkin, kun työnantaja ilmoittaa vähentävänsä suurinpiirtein kolmanneksen työvoimasta juhannukseen mennessä, mutta tiedättehän, työntekijämme ovat tärkein resurssimme - ja sitten tulee todenneeksi (sillä ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin), että toden totta, ensimmäinen kerta on vaikein hirressäkin eivätkä nämä kolmannet yyttärit enää pompsauta kortisolitasoa korkeuksiin...

...ja eniten silti hermostutti kun ostoksilta palatessa kaksi metriä ennen kotipihaa kolmevuotias alkaa ulvoa vinossa olevia lapasiaan.

Äitiys tuo perspektiiviä. Paitsi äitiyteen.

8 comments:

  1. Tsemppiä! <3 Olit mielessä kun luin uutiset.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänks! En nyt voi hetkeäkään valehdella, että tää olisi joku massiivisen luokan yllätys. Katsotaan miten käy.

      Delete
  2. Hahaha!!! Ihan mahtavan sanonnan heitit loppuun!!!
    Tsempit yyttäriin, toivottavasti säästyt hirsipuulta sentäs.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :D Joo, se on kuvaava.

      Olen aika luottavainen, että hirsipuuhun en yyttäreiden takia joudu. Jos työ menee, se on verrattain pieni ongelma hirttämiseen nähden, ja johtunee sitten varmaan siitä, ettei ole tarpeeksi tekemistä. Silloin voi olla itsellekin parempi etsiä jotain, missä on tekemistä kuin jäädä sylkemään kattoon :)

      Delete
  3. Tsemppiä täältäkin :)

    Miehen työpaikalla on ollut kolmet (vai neljät) yyteet viime vuosina. Nyt menee koko yksikkö kiinni. Mies sai siirron toiseen yksikköön, jossa aloittaa toukokuussa. Viime viikollako se ilmoitus tuli, että olis yyteet edessä :D

    Hulluksihan tässä tulis jos joka kerta ressais!

    Tsemppiä myös kolmevuotiaalle hankalassa lapasvinoutumassa, kohta on kesä eikä enää tarvi lapasia ollenkaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. :D Ei oo todellista. Tsemppiä puolisolle! Ja totta, hulluksihan tässä tulis.

      Sitä paitsi tänään kuulin, että edellisessä duunissa oli yhdessä yksikössä tänä talvena käyty kahdet yyttärit, joissa molemmissa vähennettiin puolet. Ja kas, puhuminen kannattaa aina, nythän tämä tuntuu jo ihan leppoisalta määrältä.

      Jotenkin vaan kyllä jaksan uskoa siihen, että elämä kantaa. Ja kohta sen tosiaan huomaa myös lapsi, joka pääsee lapasistaan toviksi kokonaan :D

      Delete
  4. Tsemppiä Liina. Meilläkin on kaikenlaista töihin liittyvää säätöä päällä, mutta miten ootkin niin oikeassa tossa vikassa kappaleessa. Ai hitsit. Se on just niin tota!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänks. Tsemppiä sinenkin!

      Jännä kyllä sekin, miten painopiste on nyt niin erilainen. Työ on tärkeää, mutta ei se samalla tavalla enää elämää täytä kuin ennen lasta. (Vaikka silloinkin kuvittelin, että ei täytä.)

      Delete