04 June, 2015

Stressinsiirtomenetelmiä

Onko yyttärit päällä? Ahdistaako hallituksen haittaohjelma?

Huoli pois! Siirrä stressi johonkin toiseen päivänpolttavaan kysymykseen - menetelmä muistuttaa kovasti synnytyksen kivunsiirtoa, mutta on oikeasti tehokas!

Päivänpolttavalla kysymyksellä en nyt tarkoita ilmastonmuutosta tai edes päivähoidon huononnuksia, koska pffft, ei moisilla pikkuasioilla saa yöunia menemään.

Tarkoitan uniikkia mahdollisuutta miettiä, estääkö hyvin itsensä ajoittanut kevätflunssa sittenkin osallistumisesi puolimaratonille lauantaina!

Tässäpä aihe, jota voi pohtia joka ikinen minuutti! Itsetarkkailun ei tarvitse loppua ikinä! Voi rauhassa kirjoittaa aiheesta blogipostauksen, jossa ryöstöviljelee huutomerkkejä, sillä mikään muu ei kuvaa tätä päälaen irrottavan vitutuksen määrää!


TARTU TARJOUKSEEN JO TÄNÄÄN! Millä tarkoitan, että misery loves company! Kaipaan rohkaisevia kertomuksia siitä, miten juuri sinulle on käynyt näin etkä silti kuollut kiukkuun!


Ei hemmetti, tonne jäi yks lause ilman huutomerkkiä, oottakaas kun mä otan ja...

12 comments:

  1. Adrenaliini parantaa! Niin että anna mennä! Lue vaikka kaikki Apusen kolumnit.

    Mä olin hyvin hyvin kiukkuinen viikkoa ennen Naisten kymppiä samasta syystä. Mutta sitten joku ihana ihminen kannusti ja sanoi, etten voisi saada itseäni flunssalla niin huonoon kuntoon, etteikö kymppi kulkisi. Lähdin aika takaa, koska ajattelin vielä lähdössä, että vaikka en kuollut kiukkuun, keuhkoni saattavat lakata toimimasta kesken juoksun. Ja juoksin lopulta kympin tuntiin! No, lopuksi löin pääni pronssiseen Paavo Nurmen patsaaseen ja kaksipäiväisen päänsäryn. Mutta siitäkään ei enää voinut vihainen, sillä MINÄ JUOKSIN KYMPIN TUNTIIN!

    Kiitos Liina, että tsemppasit. Nyt on mun vuoro: vitutukseen ei voi kuolla. Siitä voi vaan nousta vahvempana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :D Ai jai, Apusen kolumneilla olis varmasti saanut juoksuvoimaa, mutta tuskin juoksuiloa.

      Nyt mä vähän huolestuneena mietin, että toivottavasti en kuitenkaan kannustanut sua puolikuntoisena matkaan. Olin nimittäin jotenkin tulkinnut, että olit jo terve ja pelkäsit vain kunnon romahtaneen. Ja näitähän on ulkopuolelta aika vaikea sanoa.

      Ja vähänkö muuten menit vauhdikkaasti! Saanko nyt olla avoimen kade? Pyrkimyksistäni huolimatta en ole koskaan juossut kymppiä tuntiin :D

      Delete
  2. Mä olen viime syksyn / talven / kevään aikana myös todennut empiirisesti, että v*tutukseen ei voi kuolla. m.o.t. Ja onnekkaasti olen nyt kesän korvalla päässyt toteamaan lapsille usein lausumani elämänviisauden todenmukaisuuden: "harmi menee aina ohi".

    Että kyllä se siitä. Voihan sitä flunssassakin juosta. Kunnon dopingit vaan kurkusta alas. Buranaa ja panadolia ja mitä näitä nyt on. Kofeiinikin on ihan hyvä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mähän sitten juoksin. Olin ehkä enemmän astmalääkkeiden varassa - se varsinainen flunssa oli mennyt jo onneksi ohi.

      Ja, niin, kyllähän sen empiirisestikin tietää, että vitutukseen ei voi kuolla - mutta aina välillä sitten miettii, että nyt kyllä voi sekin onnistua. Olis kiva saavuttaa sellainen mielentyyneyden taso, ettei tarvitsisi moista edes miettiä.

      Ehkä mun pitää mennä lukemaan Pandan zentarinoita.

      Delete
  3. Voi myös valvoa koko viikon miettien, että tarttis varmaan nukkua, että lauantaina jaksais juosta. Mä luulin, että nukun edeltävän yön huonosti, kun jännitän aamulähtöä, mutta että koko viikon! Did not see this one coming. Eli tuskin on odotettavissa huippusuoritusta huomenna, yritän vaan pysyä hereillä maaliin asti.

    Olen seurannut puolentoista vuoden ajan vierestä sitä ketutuksen määrää, joka tulee rasitusvammasta, joka estää juoksemisen käytännössä kokonaan. Ensimmäisen vuoden tajusin onneksi olla ihan hiljaa omista juoksujutuista. Nyt kun on alkanut näyttää sitä, että pahin harmitus on ohi ja on siirrytty jonkinasteiseen hyväksymisen tilaan, olen uskaltanut välillä hehkutella omia fiiliksiä. Mutta ainakaan puolentoista vuoden aikana ketutukseen ei kuole, voi tästä päätellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. HAA :D Mä olin aatellut nukkuvani hyvin koko viikon, mutta vaikka meninkin aikaisin nukkumaan, viikon unet olivat yllättävän risaiset. Ja toki edeltävänä yönä heräsin muutamia kertoja varmana pommiinnukkumisestani.

      Toivottavasti pysyit hereillä maaliin asti ja tuloskin oli hyvä!

      Ja joo, oikea rasitusvamma olisi kyllä ihan kauhea. Eikö ole mitään toivoa, että se menisi ohi? Tsemppiä siitä kärsivälle - mutta ehkä enemmän sellaista hiljaista taustatsemppiä, ettei se harmistus taas muistu mieleen.

      Delete
    2. Heh. Toi pommiinnukkumisen pelko. Jos on jotain spesiaalia aamusta niin mä olen suosista oppinut laittamaan pari herätyskelloa soimaan. Nukun paljon paremmin tällä taktiikalla. Ikäänkuin lapsetkaan nyt eivät viimeistään seiskalta herättäisi..

      Delete
    3. Mä mietin sitä kyllä, koska niin mäkin yleensä teen - en vain keksinyt, mikä se toinen laite sitten olisi. Aktiivisuusrannekekin on rikki, enkä voi luottaa sen vibraherätykseen.

      Ja meillähän lapsi ei todellakaan herätä seitsemältä.

      Delete
  4. Meiltä löytyy herätyskellotoiminnon omaava kello ja taloudessa on neljä kännykkää, joten niitä voipi sitten ilokseen ajastella aikaisiin aamuihin... ;) Tota viimeistä lausetta en ehkä olisi halunnut kuulla. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hetken ajanhan kyllä mietin, että lataanko vanhan kännykän herätyspuuhiin.

      Ja sori sori, mutta huomautan, että viitenä aamuna viikossa aamu-uninen lapsi on aika hankala. Toki tiedostan, että vain niillä kahdella muulla aamulla on oikeasti merkitystä :D

      Delete
    2. Mä nyt en muutenkaan ole mikään lasten unissa voittaja. Eilen minä sairaan lapsen kanssa kotona. Nukkui tunnin. Tänään mies lapsen kanssa kotona. Nukkui neljä tuntia.

      Nojoo. Turhaan mä nillitän. Olemme opettaneet lapset touhuamaan omiaan vkonloppuaamuisin ennen kuin heräämme itse. Toimii aika usein, muuten. Viisivuotias rakentelee legoja tunninkin itsekseen. Tai vaihtiehtoisesti unia voi jatkaa tunnin kerrallaan sohvalla pikkukakkosen äärellä. Onhan näitä. Mahdollisuuksia. ��

      Delete
    3. No toi on vähän kuin se, että mies on sairaan lapsen kanssa kotona ja tekee töitä. Mä oon sairaan lapsen kanssa kotona ja yrit... "ÄITIIII!"

      Niin, että ei siitä oikein mitään tule.

      Lasten itsekseen touhuaminen on kyllä ihan <3

      Delete