07 June, 2015

We run Helsinki

Seuraa hurmioitunut puolimaratonraportti, sillä kuten ehkä Instagramista jotkut ovat huomanneet, kun perjantaina keuhkoputki ei tuntunut enää siltä, että joku raapii sitä pulloharjalla (koko aikaa), päätin sittenkin juosta.

Helsinki Half Marathonin lähtö oli aikainen lintu puolikkaan nappaa -hengessä klo 8:40, ja se oli PARAS MAHDOLLINEN AIKA ALOITTAA PUOLIMARATON. Oli vielä mukavan viileää, ja toisaalta, päivällä jäi aikaa muuhunkin.

Aamuaika oli silläkin tavalla hyvä, että kaunis reitti kiemursi ensin Kaivopuiston rantoja. Aurinko kimalsi meren yllä, eikä parempaa juoksuhetkeä olisi voinut kuvitella - mutta iltapäivästä olisi voinut olla jo liian kuuma.

Huolimatta juuri sairastetusta flunssasta, ja siitä, että tyylikkäästi yskin silloin tällöin halki reitin, juoksu kulki tosi hyvin. Itse asiassa tämä oli ensimmäinen puolimaraton, jonka aikana en kävellyt yhtään (pl. vesipisteet, en vieläkään hanskaa juomista ja juoksemista yhtä aikaa). Mieliala oli vähintäänkin riemastunut - ensimmäisen kilometrin hymyilin kuin riemuidiootti ja senkin jälkeen oli vain hauskaa.

Jos en olisi sairastunut, olisin saattanut tehdä oman enkkani, mutta nytkin aika parani viime vuoden kauheustapahtumasta 21 minuuttia. Se oli hyvä se.



Kilometrimerkit tulivat ensimmäistä kertaa vastaan myönteisinä ylläreinä - joko jo? Joko ollaan juostu 13, 16, 18 kilsaa? Oliko tämä se kauheaksi kuvailtu mäki? Sehän loppui jo!

Astmaisen yskän kanssa ei ehkä pitäisi puolikkaita juoksennella, mutta kuten sanottua, yllättävän hyvin kulki silti. Olin myös ensimmäistä kertaa tullut ajatelleeksi, että ehkä mukana olisi hyvä olla jotain, mistä saa tarvittaessa energiaa, joten olin tunkenut muutaman Siripirin Minigrippiin. Olen ollut aina sen kannalla, että tällaisissa asioissa kannattaa näyttää mahdollisimman epäilyttävältä. Vadelmanmakuisen sokerin imeskely saattoi osaltaan kompensoida hapenottojärjestelmän puolikuntoisuutta.

Töölönlahdella näin perheeni. Jäljellä oli vaivainen kilometri, ja taisin olla tunteikkaassa tilanteessa, sillä liikutuin näystä niin, että tässä kohdassa miltei sain kunnon astmakohtauksen. Koska arvelin, että lapsi olisi saanut huonon vaikutelman juoksukisoista, jos pelätyn hikisuukon antamisen sijaan mutsi olisi pökertynyt tielle, keskityin hengityksen tasaamiseen, visto olo meni ohi ja sekä ipana että mies joutuivat vastaanottamaan hikisuukon.

Liekö nyt sitten tästä seurauksena kisan viimeiset 500 metriä olivat kuitenkin kauheimmat siihen asti ja todella kauheat myös absoluuttisella mitta-asteikolla. Maaliviivalla otin vielä spurtin, jonka ansiosta nettoajaksi jäi 2:20:51.

Nauhalla varustettu mitali tuntuikin sitten todella ansaitulta, vaikka sitä saadessani olin hikinen ja - yäk - räkäinen. Vihdoin ymmärrän niitä viidenkympin hiihtäjiä. Anteeksi vain, mitalien jakaja.

Helsinki Half Marathon on neljästä juoksemastani puolikkaasta ollut kirkkaasti hauskin ja parhaiten järjestetty; aion ihan ehdottomasti ensi vuonna uudestaan.

P.S. Puolikkaalla oli myös Saara, joka bongasi mut maalialueelta (toisilla kulki ajatus ilmeisesti vielä juoksun jälkeenkin, itse muistin hädin tuskin oman nimeni) ja jäniksenä Fitness Führer, joka niin on mulle sen kaljan pystyssä.

24 comments:

  1. Hittolainen, juoksureitti kulki tuosta "meidän takapihalta". Asia selvisi mulle eilen iltapäivällä, kun mies kävi lenkillä. Kello tosin oli siinä vaiheessa jo senverran että jokainen puolimaran juoksija oli mennyt jo aikoja sitten. Muussa tapauksessa olisin minäkin saattanut tulla kannustamaan ja kerjäämään räkäisiä hikipusuja :P Hieno suoritus jokatapauksessa! Aika jäätävä aika muuten, ottaen huomioon että tauti alla. Mä en pystyisi tuohon terveenäkään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ensi kerralla ilmoitan hikisuukkojen saatavuudesta, jos juoksen teidän takapihalla. Asutteko Kaivopuiston, Kalasataman vai Arabian rannassa? :D

      Kiitos! Olen tosi iloinen ajasta. Minun mittapuullani se oli ihan salamavauhtia :D

      Delete
    2. Arabianrannassa. Mä oon se joka on huulet tötteröllä juoksureitin varrella :D

      Delete
    3. ...ja ehkä jotain babywipeseja kädessä :D

      Delete
  2. Mahtavaa!!!

    Kaljaa milloin vain! (Jos lähden politiikkaan, taidan käyttää tuota sloganinani.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Erinomainen slogan, en muuta sano. Ja kyllä, olutta!

      Delete
  3. Replies
    1. Niin kyllä oli :) Juoksu parhaimmillaan on!

      Delete
  4. Upea suoritus! Viime vuonna olin sattumoisin Töölönlahdella juuri tuon kisan alkamisaikoihin (en osallistunut siis kuitenkaan) ja vaikutti kyllä silloinkin miellyttävältä tavalta juosta puolimaratoni, jos sellaiseen joskus erehtyisin ryhtymään. Mutta hei flunssakeuhkoilla mielettömästi juostu - ja mahtavaa että nautitkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, se nautinto oli kyllä ehdottomasti paras puoli. Meinaatko siis, että ensi vuonna juostaan se yhdessä? Sä ehdit hienosti päästä kuntoon siihen mennessä!

      Ja kiitos :)

      Delete
  5. Onnea! :) Vitsi meikä niin arvostaa!

    t. Tyyppi, joka ei todellakaan jaksa juosta edes sitä ensimmäistä kilometriä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Kaikki arvostus tulee hyötykäyttöön!

      t. Tyyppi, jonka mielestä ei oo pakko juosta ensimmäistäkään kilometriä, ellei sitä kovasti halua

      Delete
  6. Hienoa, että pääsit kuitenkin juoksemaan! Ja onnea hyvästä suorituksesta!

    Itse en nukahtanutkaan reitille, vaan paransin lopulta nettoaikaa kolmen viikon takaiselta HCR:ltä viidellä minuutilla. (Epäilen mittavirhettä reitillä.) Juoksu oli todella vaikea, erityisesti kilometrit 7-16, mutta kun maalissa tajusin aikani, niin äkkiä se kauheus unohtui. Nyt jo harkitsen taas uusiin kisoihin ilmoittautumista, vaikka matkalla vannoin, että en juokse enää ikinä yhtään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja samoin - onnea siis hienosta juoksusta!

      Joskus se kauheus ei korreloi ajan kanssa - mulla kyllä usein korreloi, mutta hauskaa, että sulla ei nyt käynyt niin. Ja äkkiä ne juoksun aikana esitetyt pyhät puheet tulee tosiaan pyörrettyä.

      Delete
    2. Kauheus johtui tod. näk. siitä, että lähdin liikkeelle vähän liian kovalla vauhdilla. Näköyhteys kahden tunnin jäniksiin säilyi Kauppatorille asti, vaikka tiesin niiden vauhdin olevan pikkaisen liian kovaa. Sitten ne vaikudet alkoivat jossain Merihaan kohdilla. Lisäksi suurimman osan matkasta juoksin aika yksin. Edellä meni noin 20 metrin päässä isompi joukko, mutta en saanut niitä millään kiinni, joten se söi henkisesti. Mutta kuten todettu, kuka näitä enää muistaa...

      Delete
    3. No todella, kannattaa muistella vaan niitä hyviä puolia! Mäkin juoksin pitkiä pätkiä melko yksin, mutta en ottanut oikeastaan siitä kummempia paineita. Muutenkin aina painelen menemään yksinäni. Kuten en siitäkään, että mua ohiteltiin - tällä kertaa nimittäin myös ohittelin. Vähemmän toki kuin tulin ohitetuksi, mutta kyllä se kummasti piristi.

      Delete
  7. Upeeta, hyvä sä! Mä en juokse (mieluiten en edes bussiin) mutta nää juoksutapahtumat saa mut aina liikuttumaan, "tuolla sekin juoksee unelmaansa ja se on ihan just sen saavuttanut"! Nytkin pyyhin vähän kyyneleitä tuossa hikisuukko-kohdassa ��
    Onnistuminen on ihanaa.
    -Anna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja siis bussiin juokseminenhan on ihan hirveetä, mulla on töistälähtörutiinina sellanen sadan metrin pikasuora bussipysäkille. Toivun sprintin aiheuttamasta yskästä usein jo sen puoli tuntia kestävän bussimatkan aikana.

      Jotain kauhean liikuttavaa juoksutapahtumissa kyllä on. Tosin se on vähän kiusallista, jos tuppaa itse liikuttumaan omasta juoksustaan :D Mutta siihenkin välillä sorrun.

      Delete
  8. Superia!!! Ja mikä aika! Olet mun juoksusankari!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Aikaan olen olosuhteisiin nähden hurjan tyytyväinen. Ja vielä tyytyväisempi siihen, että olen ainakin itseni juoksusankari, sun juoksusankarina oleminen aiheuttaa vähän paineita, sovitaanko, että oon sun juoksukaveri :D

      Delete
  9. Löysin tämän postauksen, kun kirjoittelin just itsekin HHM:sta kokemuksiani ja lueskelin muiden kirjoituksia. Oli kyllä kiva tapahtuma ja mukavasti sinulla on juoksu mennyt!

    Heidi // http://gojiavocado.blogspot.fi/2015/06/helsinki-half-marathon-kokemuksia.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei moi, kiva kun kommentoit! Pitää tulla vilkaisemaan, millainen fiilis sulle juoksusta jäi - jotenkin kauheasti kiinnostaa muidenkin kokemukset. Tapahtuma oli tosiaan ihan tosi onnistunut.

      Delete
  10. Kuinka kävi yyttäreissä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jouduin jäämään, kuten parikin johtajaa asian tahdikkaasti ei-irtisanottujen osalta esitti.

      Delete