Tämä tässä on hummusta:
No. Hummuksehkoa. Siinähän ei ole tahinia, joka sekä työkavereideni ("eihän se sit mitään hummusta oo") että Vegestanin kirjoittajan Sally Butcherin mielestä olennainen osa aitoa hummuskokemusta.
Vaikka S. Butcher on varmasti asiansa osaava rouva, viittaan hänelle kintaalla. En ole tarvinnut tahinia mihinkään. En ole tarvinnut myöskään itse liotettuja kikherneitä mihinkään - vaikka niistä tuleva hummus on kuulemma paljon parempaa. Voi olla niinkin, mutta sitten ollaan jo lähellä makusingulariteettia, ja mitä siitäkin sitten seuraisi.
Jos nyt haluaisitte tehdä hummusta kuten minä teen hummusta, toimisitte seuraavasti:
 |
| Tällä kertaa ilman persiljaa. |
Vaikka S. Butcher on varmasti asiansa osaava rouva, viittaan hänelle kintaalla. En ole tarvinnut tahinia mihinkään. En ole tarvinnut myöskään itse liotettuja kikherneitä mihinkään - vaikka niistä tuleva hummus on kuulemma paljon parempaa. Voi olla niinkin, mutta sitten ollaan jo lähellä makusingulariteettia, ja mitä siitäkin sitten seuraisi.
Jos nyt haluaisitte tehdä hummusta kuten minä teen hummusta, toimisitte seuraavasti:
- Kaupasta noutaisitte kaksi tahi kolme purkkia kikherneitä, riippuen koosta. Pirkan versio on hyvä, GoGreenin ehkä vielä parempi.
- Nappaisitte mukaanne myös nipun persiljaa ja jonkin sitruunamehun lähteen. Koska olen laiska, oma sitruunamehulähteeni on lasisessa pullossa.
- Kotona laittaisitte astiaan valutetut kikherneet ja persiljanipun (varretkin voi heittää huoletta sekaan), maustaisitte esimerkiksi jollakin pippurilla (itse käytän liberaalisti cayennepippuria), suolalla ja muilla sopiviksi katsomillanne mausteilla. Osa teistä saattaisi heittää mukaan pari kynttä valkosipulia. Muita maustevinkkejä voisitte katsoa vaikka siitä Pirkan kikhernepaketista.
- Päälle lorottaisitte reippaasti sitruunamehua ja jotakin sopivaa ruokaöljyä, itse käytän mietoa oliiviöljyä. Vedelläkin voi tahnaa ohentaa, jos pelkää hammaslääkäriä ja kaloreita.
- Sitten sauvasekoittimella tai blenderillä hurauttaisitte kaiken tahnaksi. Jos koostumus olisi liian jäykkää, lisäisitte nestettä.
Sitten söisitte hummusta kaiken kanssa ja ilman mitään tekosyylisuketta. Onneksi teitte sitä ison satsin!
(Ollakseni aivan rehellinen, ei tämä minusta aivan oikeuksiinsa pääse jälkiuuniruisleivän kanssa, mutta hapankorpun päällä toimii kuin häkä.)
Tein hummusta pitkästä aikaa viime keväänä, kun pyrin vähentämään juuston syömistä. Pyrkimys onnistui hienosti, juuston syöntini romahti. Valitettavasti söin hummusta kuin hullu. Nyt pystyn jo johonkin kohtuutta muistuttavaan, mutta vain vaivoin. Hyvää on! Siis minusta, huomaan pelkääväni, että jos nyt ette pidäkään, pidätte minua jotenkin vähän hulluna tai viallisena. Toisaalta, se jättää enemmän kikherneitä minulle.
Hmm! This gives me ideas! Mutta voisitko silti vinkata jonkun ruokaruuan minkä kanssa suosittelisit, kiitos :).
ReplyDeleteTäällä ei ainakaan pidetä sinua hulluna tai viallisena, hummus on hyvää :-)(vaikka tuosta nimestä tuleekin joka kerta mieleen se yhdellä ämmällä kirjoitettava maatunut juttu). Jostain käsittämättömästä syystä en ole vielä koskaan tehnyt sitä itse, ehkä siksi että pelkään että sitä tulee sitten ämpärillinen enkä ehdi syödä sitä pois ajoissa. Mutta tämä kotitekoisen hummuksen puute täytyy ehkä korjata lähiaikoina, kiitos inspiraatiosta.
ReplyDeleteBleue, ööö, äää, apua! Minkä tahansa? Ei tainnut olla vastaus. Mun pitää miettiä tätä, koska mulle tää on enempi leivänpäällinen ja lisuke vain jos syön yksin eikä kukaan vahdi, haha! Ehkä couscouksen kanssa?
ReplyDeleteRainDrop, tuosta satsista tulee ämpärillinen, tai puolikas ainakin. Ongelman nimi ei ole vielä kertaakaan ollut "en ehtinyt syödä ajoissa", röyh :D
Hummus on parasta!!! Minäkään en ole koskaan tahinipurkkia kotiini kantanut. Ripsauksen juustokuminaa heitän sekaan. Persiljaa taas en ole tajunnut lisätä, täytyypä ottaa kokeiluun se.
ReplyDeleteMmmm, hummusta...
ReplyDeleteEn ole itse vielä onnistunut todella hyvää hummusta itse tekemään. Siitä tulee aina jotenkin liian kuivaa. Mutta tahinista puheen ollen, olen kehittänyt addiktion tahiniin ja tomaattiin ruisleivän päällä. Aluksi maku oli minusta vähän outo, mutta nyt tuo yhdistelmä on suurta herkkuani.
mäkin oon hummusaddikti! mut en laita persiljaa, sen sijaan kyllä jeeraa alias juustokuminaa ja tahinia. tai siis oikeastaan se on jotain tahinidressingiä, sellanen lasipullo merkkiä al jazeera tjsp. ehkä siis ennemminkin tjsp. niin ja mun hummuksessa on vaan purkillinen kiksuherneitä ja sit yksi kynsi valkosipulia, reilusti sitruunamehua ja tilkka öljyä, mahdollisesti myös vettä jos tarvitaan notkistamaan tahnaa. ja ihan huippua on muuten lisätä leivän päälle sekä hummusta että muutama roiskaus harissaa, aijai!
ReplyDeleteHummus on nerokasta.
ReplyDeleteTeen omani tosin aina sen tahinin kera, mutta olen syönyt ilmankin tehtyä – hyvää ol' hänkin.
Taloutemme toinen täysikasvuinen voisi elää tuolla tahnalla. "Hummusta kaiken kanssa" -vinkkinä annettakoon ziippani joulunalusajan kokeilu "hummusta ja vihreitä kuulia". Mitä muuta voi odottaa ihmiseltä, jonka mielestä riisimurot sopivat hernekeittoon, ja jonka unelmien pizzaa olisi vaikea erottaa hedelmäkakusta?* Tosin ei kuulemma ollut makuyhdistelmänä parhaasta päästä, joskin vihreistä kuulista tuli näin aateloituina hitusen verran parempia.
* Kyllä, olen hankkinut lapsen tämän henkilön kanssa.
Nam!!! Hummustelun ohella käyhän nappaamassa haaste ;)
ReplyDeleteJennijee, minä olen pari kertaa ostanut tahinia, mutten koe sitä välttämättömäksi. (Toisin sanoen, jos teen hummusta jonkun toisen epäilemättä vaativaan makuun, lisään tahinia.) Juustokumina on hyvä idea, voisi itsekin ripsauttaa - sitä kun kaapista löytyy.
ReplyDeleteLiisa, okei! En tiennyt, että tahinilla on joku funktio maailmassa, joten tämä oli hyvä tieto :D Ja jos on liian kuivaa hummusta, siihenhän voisi lisätä nestettä? Mun eilinen satsi oli niin kosteaa, ettei ollut kaukana nestemäisestä koko tahna :D
Hups, HARISSAA! Briljanttia. Sitäkin löytyy, testaan heti kun eräs lokkitytär on nukkumassa (hänkin pitää hummuksesta.) Persiljaa kyllä suosittelen kokeilemaan edes vaihtelun vuoksi - jos siitä ylipäänsä pitää. Minä en ennen pitänyt, nyt rakastan, en tiedä, mitä tapahtui.
Annukka, niin minustakin! Nerokasta. Mutta mitä tahini sitten tuo hummukseen? Voin olla käännytettävissä. Ehkä pitäisi jälleen kokeilla.
Koen kertomukset lapsesi isän kulinaristisista kokeiluista hyvin rohkaisevina. Ensinnäkään en olekaan mitenkään outo ja toiseksi hummusta voi siis todella syödä kaiken kanssa.
Tuota pizza-asiaa en kyllä hyväksy :D
Kukkavarvas, iso haastekiitos! :D
Ah nam. Kerran tein hummusta itse, oli hyvää, miksen oo tehnyt useammin? Nyt kun voin taas syödä oikeeta ruokaa niin teen kuule ens viikolla. Ni.
ReplyDeleteMitä mitä, multa on mennyt ohi, mikset ole voinut syödä oikeeta ruokaa?
ReplyDeleteHummukselle peukku. En ota vastuuta mistään, jos jäät koukkuun :D
Meillä tää tehdään kai vielä helpommin: ostetaan etnisestä kaupasta valmis purkki mössättyjä kikherneitä ja maustetaan se. On ihan täyttä herne-tavaraa ja pääsee yhden askeleen helpommalla :) Yhdestä blogista bongasin just wrap-reseptin, jossa hummus oli levitetty wrapin pohjalle vaihtoehtona tuorejuustolle, täytteeksi kikherneitä, fetaa, persiljaa...olikohan vielä jotain muuta, vaikutti hyvältä näinkin. Hanna
ReplyDeleteOi! Hummus on jumalaista! Itsellä on vielä täydellinen versio hakusessa; taidan kokeilla seuraavaksi tuolla persiljalla. Se on nimittäin hyvää. Tahinia taidan kyllä työntää sitkeästi sekaan, jälleen kerran. :)
ReplyDeleteAstiasamis! Meilläkin on noita kulhoja (ja mukeja ja leipälautasia) mutta sinisenä! Ja Origo-lautasia kanssa. En stalkkaa, mutta muistan vieläkin sun postanneen joskus kuvan josta bongasin sen Origo-leipälautasen. Olin vaikuttunut siitä, että teillä on samanlainen lautasmaku kuin mun miehellä :D
ReplyDeleteHanna, selkeesti olette vielä tehokkaampia suoraviivaistajia! Nostan pipoa! Noita wrappeja pitää ehdottomasti kokeilla. Mmmm.
ReplyDeleteHippiäinen, kyllä näin on! Ylävitoset! Suosittelen persiljaa. Siitä saa rautaakin. Mutta kertokaa nyt joku, miksi tahinia :D
Suvi, juu, sain kipon äidiltä. Se sointuu tosi kivasti muutenkin täysin eripariseen astiakaappiimme (mulla on ongelma, joka on sellainen, etten voi ostaa toisiinsa sointuvia uusia astioita, jos vanhat ovat ihan käyttökelpoisia vielä, niin kerta.) Mutta pidän noista Taika-astioista kyllä ihan kauheesti.
Ja Origot tuli siis miehen mukana :D
Haha, naurattaa toi origohomma! Mähän en itse tykkää niistä raitojen väreistä yhtään, ja siksi korostin että kyseessä on miehen lautasmaku :D
ReplyDeleteTahini maistuu hyvältä! Pähkinäiseltä, seesaminsiemeniltä (yllätys, yllätys). Siitä tulee kiva tukevuus ja pähkinäisyys tahnaan. Joku vois puhua jostain ravintoaineista kans, mä en.
ReplyDeleteSuvi, niitähän on siis erilaisiakin raitoja. Sanomattakin on selvää, että meillä on kolmea erilaista.
ReplyDeleteAnnukka, okei, mä ehkä sittenkin kokeilen. Kerron, muuttuiko maku olennaisesti :D