17 December, 2013

Lapsen vaatetuksesta vielä

En ole päässyt itseni kanssa vieläkään ymmärrykseen siitä, onko järkevämpää ostaa halpoja vai kalliita lastenvaatteita.

Päättelyketjut menevät seuraavasti:

Halpaa, koska on ihan dorkaa maksaa itsensä kipeäksi vaatteesta, jonka käyttöikä lasketaan kuukausissa ja jonka jälleenmyyntiarvo on, kuten todettua, imaginäärinen.
Kallista, koska on fiksua ostaa vaatteita, joista kovasti pitää ja jotka saa sitten myytyä eteenpäin hulppealla voitolla. Tai, öö, jotain.

Haluaisin kuvitella, että päättelyketjuihin vaikuttaisi enimmäkseen se, onko lapsen vaatteet ommellut joku toinen lapsi vai ei, mutten hetkeäkään usko, etteivätkö MiniRodinit tulisi sieltä ihan samoista tehtaista kuin H&M:nkin tekstiilit, GOTS-standardit ja auditoinnit tai ei.

(Sitä on halutessaan aika sokea vaateteollisuuden toiminnalle. Minä jossain vaiheessa pitkään kuvittelin, että eräs nuorisoilaisille suunnattu kotimainen särmempi vaatemerkki myös tuottaisi vaatteensa jossain kotomaan tuntuvilla. Kunnes sitten näin kuvan merkin kevätvaatemallistosta rahtilaivassa matkalla kohti Suomea. Niinpä tietysti. Eihän täällä juuri mitään enää valmisteta.)

Nukenvaatteiden käyttöikä on hyvä, raaskii ostaa kalliimpaakin. 
Nyt kun tulin ajatelleeksi, että lapsi voisi ilahtua muutamasta mekosta (keikisteltyään joulujuhlamekossaan onnellisena koko päiväkotipäivän), kohtasin siis ongelman.

Ongelmaan ei liittynyt vain se, onko fiksumpaa ostaa halpaa vai kallista vaan myös se, että joka paikka oli täynnä röyhelöisiä polyesterista tehtyjä juhlamekkoja. Ja minä kun halusin pitkähihaisia ja järkeviä trikoomekkoja! Sellaisia, joiden osalta minimoidaan muiden tarvittavien vaatteiden määrä.

Olen ajoittain valmis näkemään paljonkin vaivaa päästäkseni mahdollisimman helpolla, mutta käytetyn fyrkkaosuuden pitäisi silti olla jotenkin järkevässä suhteessa käyttöikään. Nyt alkoi kuitenkin puskea otsalle kylmä hiki. Tutkin jo designtrikoopuoteja hinnoista kauhistuneena. Ja vähän ehkä mielikuvistakin järkyttyneenä - viimeksi minä nyt siihen sakkiin haluan kuulua, joka hamstraa lapselle kaikki lempikuosinsa.

Jos siis olisin ostanut - esimerkiksi - jonkun MiniRodinin trikoomekkoisen, hintaa viiskymppiä, olisin joutunut sekä irroittamaan vaatteesta kaikki tuotemerkit että värjäämään sen mustaksi. Muuten olisi hävettänyt liikaa.

Vaan sitten jos voisi olla varma siitä, että sen viidenkympin mekon tekijä on työstään kunnon liksan saanut ja kouluun päässyt ja asianmukaisesti tullut rokotetuksi, noin niinku esimerkiksi, ehkä se sitten ei olisi liian kallis.

Ehkä ja ehkä. 50 euroa on silti kaksivuotiaan mekosta tosi monta rahaa. Valitsin sen kolmannen ruotsalaisen puljun.

29 comments:

  1. Eettinen puoli vaatehankinnoissa kuristaa kurkkua kerta kerralta enemmän. Tosiaan ihan sama onko halpaa vai kallista, niin minäkin uskon, että 95% vaatteista on tuotettu epämääräisissä oloissa.

    Jos nyt jonkun merkin mainitsen, niin Nosh Organics ilmeisesti ompeluttaa kamppeensa Portugalissa, ehkä siellä olisi edes jota kuinkin siedettävät olosuhteet? Ilmeisesti ahdistus ei ole vielä riittävän suurta, kun en jaksa kovinkaan monen vaatekappaleen kohdalla asialla päätäni vaivata.

    ReplyDelete
  2. Mä myönnän, että pistän pääni ihan rohkeasti pensaaseen kun mietin vaatteiden tuotanto-oloja. Ainoa, millä omaa lastenvaateahdistustani lievitän, on vaatteen käyttöiän pidentäminen A. ostamalla (tai saamalla kavereilta) käytettyä, B. käyttämällä samaa vaatetta monella lapsella ja C. ohjaamalla vaatteet eteenpäin vielä uusille käyttäjille.

    Mikään näistä ei tietenkään tuo yhtään palkkaa eikä rokotusta vaatteen tekijälle. Kuten sanoin, pistän pääni pensaaseen.

    ReplyDelete
  3. Jennijee, sepä se. Kun usein tuntuu, että kalliin vaatteen ostamalla saa vain maksaa enemmän, mutta ei mitään muuta.

    Kiitos merkkivinkistä! Suhtaudun Portugaliin varovaisen myönteisesti - en pidä täysin mahdottomana, että sielläkin työvoima koostuu laittomista siirtolaisista, joilla ei ole vaihtoehtoja, mutta en pidä täysin mahdottomana sitäkään, että ei koostu.

    En olisi kovin huolissani ahdistusasiasta. Mulle ei ole lainkaan selvää, mitä asialle muka ylipäänsä voisi tehdä. Paitsi tuottaa kankaat itse ja ommella vaatteet itse. Mutta se tuskin on muilla tavoin järkevää, myöskään laajemmassa mittakaavassa.

    Täti-ihminen, pakkohan tavallaan onkin, koska vaihtoehtoja tuntuu olevan aika vähän.

    Ja kyllä musta käytettynä ostaminen tai käyttöiän pidentäminen on silti fiksuinta, mitä voi tehdä - ei se ehkä rokotuksia lisää, mutta planeetan selviytymismahdollisuuksia sentään ehkä. Ehtisinpä itsekin joskus kirpparille.

    Asiaan erityisesti liittymättä, mutta koska unohdin blogitekstistä: olen päättänyt, että yhdestä kuluttamiseen liittyvästä asiasta en ota paineita: ostamisen vähentämisestä. Vaikka nyky-yhteiskunta pyörii lähinnä kulutuksen varassa, se lienee ainoa asia, jonka suhteen en koe mitään velvoitteita. Jos kaadumme siihen, ettei jengi enää osta, ansaitsemme kaatuakin :D

    ReplyDelete
  4. Tämähän on taas niin totta. Jotenkin kuvittelin, että kalliimmassa merkissä maksaisin vähän parempaa palkkaa ja työoloja jonnekin. Surullista oli kuulla, että palaneessa vaatetehtaassa oli ruotsalaisketjujen rytkyjen lisäksi muiden muassa Benettonin ja Ralphlaurenin mallistoja. Tyhmää oli luulla jotain muuta.

    ReplyDelete
  5. Joissakin kangasnettikaupoissa on ompelua, ne olen ymmärtänyt kotimaisiksi. Ostin itse vähän tyhmästi vaatekutsuilla ryhmäpaineeseen höynähtäneenä naapurmaan vaatetta. Jösses mikä hinta. Kävin paikallisessa kivijalkakaupassa (jonka tuotteet olivat kuitenkin ties missä tehtyjä) ja hinnasta lähti vastaaviin vähän hintaa mutta sain luomupuuvillaa ja ehkä jopa kivemman kuosin. Että kumpaako kannattaa. No, itsehän olen pihi by nature, joten suosin aleja. Mutta eettisyyteen ei kyllä oikein löydy ratkaisua. Vaikka ompelis ihan ite (hiiih, apssilla on just ite tekemäni omppumekko päällä :) ), niin kankaat on tuotettu ties miten pienten käsien kautta jne. Ahdistavaa välillä miettiäkin näitä.
    Eilen ajattelin, että laitanko kuvan lapsestani blogiin joka leikkii hiekkalaatikolla. Joulukuun 17. Päivä. Että kun minua se pisti vähän mietityttämään ja jopa hävettämään, että lieneekö luonnontilan vaihtelut millään tavoin meidän syymme, niin. Naapurtäti sitten sivisti, että se on ydinvoiman syy! En tiedä mikä, mutta kohta vois liittyä tämän tädin seuraan näissä maailmanvoivotteluissa...

    ReplyDelete
  6. Triinu, se on jotenkin sellainen ajatusharha, johon itsekin mielellään hyppään uudestaan ja uudestaan - ihan vain siksi, että haluaisi auttaa ja toimia fiksummin. Ja sitten on aina aika karu herätys kun tajuaa, että tässä maksoin nyt vain osakkeenomistajille enemmän osinkoa. Huoh.

    Bleue, se on kyllä kiva palvelu! Osa toki myy pelkkiä kankaitakin. Siinä on toki sitten se kankaantuotanto vielä, mikä saa ajattelemaan, että parasta olisi jos kävisi keräämässä kuolleita supikoiria tienvarsilta ja pukeutuisi niiden nahkoihin :D

    Ydinvoiman syy :D Sen syy ilmaston lämpeneminen kai sentään nyt ei ole, ainakaan suoraan, vaikka toki tämä kerskakuluttaminen johtaa lisääntyneeseen energiantarpeeseen myös.

    ReplyDelete
  7. Tämä onkin hankala pähkinä purtavaksi. Ekologisesta näkökulmasta kuluttaminen on pala kakkua: osta mahdollisimman vähän, mahdollisimman laadukasta, käytä ostostasi mahdollisimman pitkään, varmista että ostoksestasi mahdollisimman suuri osa menee johonkin uusiokäyttöön ennen päätymistä kaatopaikalle.

    Mutta sitten tuo inhimillinen näkökulma onkin paljon hankalampi. Jotain kun on kulutettava, ellei ryhdy omavaraiseksi (mikä tuskin on monelle meistä kovin realistinen vaihtoehto). Kotimaista voisi ostaa, jos sitä olisi tarjolla, mutta kun ei ole. Ja tosiaan kun kalliitkin merkit tuotetaan halpatyömaissa, niin mikä neuvoksi.

    Itse yritän ajatella jotenkin niin, että kun vaihtoehdot ovat mitä ovat, on paras (tai vähiten huono) vaihtoehto ostaa tunnettua merkkiä, jolle ympäristö- ja inhimillisillä arvoilla on merkitys brändin kannalta. Silloin varmistetaan edes se, että Finnwatchin kaltaiset kansalaisjärjestöt valvovat vaatteiden tuotanto-oloja, ja kohuilla on jotain merkitystä (ennaltaehkäisevä merkitys olisi tietysti paras, mutta niin laput silmillä en ole, että uskoisin asian olevan niin. Mutta kai sillä jälkikäteen jälkiä korjaavalla merkitykselläkin jokin parempi-kuin-ei-mitään -arvo on).

    Mietin minä sitäkin, että vaateteollisuus tuo kyseiseen maahan työpaikkoja, ja siten saattaa toimia väylänä parempaan elämään monelle. Tämäkin uskomus on tietysti sellaisenaan naiivi: parempaa elämää ei ole menehtyä tehtaan romahduksessa tai työolosuhteet, jotka sairastuttavat. Paljon on työtä vielä tehtävänä, eikä maailma ole lähelläkään täydellistä. Mutta olisiko halpatuotantomaiden tilanne parempi, jos kansainväliset yritykset lähtisivät pois niistä?

    ReplyDelete
  8. Mä ostin taannoin semmoisen TanyaSumin tyypin tekemän älyttömän päheen velourhupparin lapselle. Oli ihan henkilön itse tekemä, kangas oli turkoosia ja siinä oli lentäviä kettuja, hintaa oli muistaakseni 35€. Kankaan alkuperästä en tietty tiedä, mutta ompelija oli ainakin täysikasvuinen ja kotimainen pienyrittäjä. Sanoisin, että hyvä diili.

    Vanhan joulumyyjäisistä löytyy koju siitä alakerrasta, keskikäytävältä, heti oven edestä - jos joku haluais tehdä täsmäiskun ja välttää tungoksen aiheuttaman paniikkikohtauksen. Mekkojakin tais olla.

    Venni

    ReplyDelete
  9. Näissä vaateasioissa on mun(kin) mielestä just se tosi hankala puoli, että mistään et saa kunnon tietoa vaikka ihan etsimällä etsisit. Välillä media nostaa julkisuuteen jotain tiettyjä tapauksia, mutta aika heikon tiedon kantimissa tässä kyllä kokonaisuutta ajatellen ollaan. On kaikki minimipalkkakysymykset ym. ja sitten esim. saman maan sisällä on ihan eri asia tienata summa x jossain pääkaupungin seutuvilla kuin maakunnassa. Siellä maakunnassa sillä saattaa tulla jopa toimeen. Ehkä. Kenties. Yleensä näissä kysymyksissä tarkastellaan niin laajoja alueita ja kaikki niputetaan yhteen, että se kokonaiskuva hämärtyy liiaksi. Näin ainakin itse koen.

    Mutta olen kyllä minäkin sitä mieltä, että less is more ja kulutuksen vähentäminen on ainoa järkevä teko. Henkilökohtainen ongelmani on se, että raivostuttaa kun edes maksamalla ei saa laatua. Jos löytäisin esim. villakangastakin, joka ei heti yhden talven aikana nyppyynny hihansuista ja laukun hankauksesta, niin olisin valmis maksamaan siitä lähes mitä tahansa. En erityisesti pidä shoppailusta ja olisi tosi kätevää saada takki esim. seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Hahah, in my dreams, tiedän.

    ReplyDelete
  10. Voi aaarrgh saatana, deletoin vahingossa pitkän kommenttivastauksen.

    Saara, totta on, että omavaraisuus ei ole mikään vaihtoehto näillä väestömäärillä. Käytännössä se toimisi vain, jos maapallolla olisi murto-osa nykyisestä populaatiosta (ja samalla saisimme heittää hyvästit yhteiskunnalle sellaisena kuin sen nyt tunnemme. Juuri kellään ei olisi aikaa tehdä tiedettä tai taidetta.) Eli ei vaihtoehto.

    Silti minusta tuntuu hieman epämukavalta ajatus siitä, että vaatetuotanto tuo työtä kolmannen maailman maihin ja että elämä siellä olisi vielä kurjempaa, jos vaatetehtaat poistuisivat. Ensinnäkin me kaikki tiedämme, että vaatetehtaat eivät todellakaan ole mihinkään poistumassa, koska maailmankauppa on sieluttomampaa kuin ... no okei, en keksi MITÄÄN mikä olisi sieluttomampaa kuin maailmankauppa. Toiseksi epäreilut rakenteet ovat aivan huolella länsimaisella innovatiivisuudella ja tarmolla rakennetut, ja kuluttajina me kaikki, juuri nyt, osallistumme niiden ylläpitoon. Niinpä ajatus siitä, että jos emme toisi sinne työtä, siellä menisi vielä huonommin, tuntuu hieman kasvovedeltä omatunnolle. Tommy Lindgren kirjoitti globaalista oikeudenmukaisuudesta hyvin: http://www.maailmankuvalehti.fi/kolumnit/13804

    Iso hatunnosto kyllä Finnwatchille. Kyllä taas masentaa Marimekkokin.

    Venni, ekkana: poistin tuplakommentin, en yrittänyt sensuroida :D

    Toiseksi, mahtava vinkki. Aion kohta googlata sekä tekijän että ne joulumyyjäiset, koska hinta kuulostaa minusta oikein vertailukelpoiselta ja tekijän täysi-ikäisyys hyvältä asialta. Eikä lentäviä kettuja voita mikään.

    Pilami, joo, onhan tässä vähän sellainen olo kuin yrittäisi tehdä atomitason asioista päätöksiä suurennuslasin läpi tiiraamalla.

    Tuo minuakin vaivaa niissä kalliimmissa vaatteissa. Kun niissä ei todella ole MITÄÄN lisäarvoa sille hinnalle. Raivostuttaa.

    Ajattelin itse, että jos oppisin ompelemaan, ei tarttisi kaupoista hakea kuin alusvaatteita :D Kuulostaa suunnitelmalta, not?

    ReplyDelete
  11. Mietin muuten sitäkin, että kun on niitä eko-vaatemerkkejä ym., niin ovatko ne niin törkykalliita siksi, että a) ovat ekomerkkejä ja suunnattu varakkaille ja tiedostaville asiakkaille vai b) siksi että tuotantomäärät ovat pieniä ja siksi hinta kasvaa suureksi. Kun jos vaikkapa joku henkkamaukka päättäisi hoitaa nämä tuotantokuviot tyylikkäästi ilman lapsityövoimaa, inhimillisillä työajoilla ja järkevällä palkkauksella, niin mikäköhän se hinnan lisäys ihan oikeasti olisi niiden tuotantovolyymeillä siihen lopputuotteeseen? Miten suuri osuus siitä paidan hinnasta ihan oikeasti on sitä tuotantokustannusta? Ihan mutu-tuntumalta epäilen, että varsin pieni. Jos ajatellaan, että vaikkapa 10 euron paita maksaisikin 12 euroa. Ja tuo 2 euron lisäys menisi suoraan sinne alkutuotanto-osastolle, niin salli mun epäillä, että homma paranisi huimasti. Mutta mikäs tässä sitten mättää - aijjoo, osakkeenomistajat haluaa sen 2 euroa itselleen eikä halua antaa sitä sinne tuotantoketjun alkupäähän. Tai sitten sen riistäisi siitä välistä se joku aasialainen tehtaanomistaja.

    ReplyDelete
  12. Niin no, minä olen ihan yhtä hämmentynyt kuin moni muukin kommentoija, että mitä sitä voisi omilla kulutusvalinnoillaan tehdä. Siis inhimillisestä näkökulmasta, kun se ekologinen tuntuu minulle aika selvältä. Lindgrenin kolumni oikeastaan vain pahensi hämmennystäni: enkö siis saisi antaa rahaa hyväntekeväisyyteen?

    Hesarin pääkirjoitussivulla oli kesäkuussa ihan hyvä näkökulma tähän keskusteluun: Olenko minä riistäjäkuluttaja?. Toki voihan se olla, että tämä näkökulma on väärä, en minä tiedä. Tästä asiasta on kovin vaikea saada tolkkua.

    ReplyDelete
  13. Pilami, varmaan molemmat ovat totta, mutta luultavasti b) on vielä enemmän totta. Suuruudella on etunsa. Enkä minäkään usko tuotantokustannusten olevan oikeasti merkittävä osa paidan hinnasta.

    Saara, niin, no, ei mulla ole vastauksia. Ei omilla kulutusvalinnoillaan varmaan voi tehdä mitään. Paitsi kuluttaa vähemmän. Yritin vain sanoa, että vaikka ei mitään voisikaan tehdä, niin ainakin ehkä voi tunnustaa sen, että kyllä, riistäjäkuluttajia äidin oomme kaikki - eikä teeskennellä, että jotain hyvääkin tässä saadaan aikaan. Kaiken sen pahan jälkeen, jota olemme (kollektiivina) jo saaneet aikaan, kaikki tyttöjen opettaminen, että osaisivat "vähän lukea" on kuin pissaisi tulipaloon.

    En siis ihan hirveästi itse digannut tuosta Paakkasen kolumnista.

    Välillä kyllä hihittelen sellaiselle visiolle, jossa Euroopassa ja Yhdysvalloissa talouslama jatkuu, kurjistuminen hurjistuu ja työvoima alkaa tuottaa minimiliksoilla ja vaarallisissa työoloissa trikoota nouseville Aasian markkinoille :D Tämä tekee minut ihan sopimattoman iloiseksi ottaen huomioon, että luultavasti viettäisin itsekin eläkepäiväni jonkun ompelukoneen ääressä.

    Lindgrenin kolumnin pointti ei minusta ollut, ettei saisi antaa rahaa. Se vain sanoi, että moinen on vähän hassua kun samalla huolellisesti vaalitaan niitä rakenteita, jotka varmistavat, että mitään oikeita muutoksia ei ikinä tapahdu.

    ReplyDelete
  14. Lasten vaatteita saa joistain pikkupuodeista ja verkonkin kautta. Esimerkiksi Myllymuksut myy suomessa ommeltuja lasten vaatteita. Pienille siis on vaihtoehtoja. Teinin kohdalla ja aikuisilla onkin sitten vaikeampaa.

    ReplyDelete
  15. Eijeijei, Liina, tyttöjen lukemaan oppiminen ON oikeasti tärkeää! (Älä yritä, oikeasti olet ihan samaa mieltä!) Oon opettanut sellaisia maahanmuuttajia, jotka ovat oppineet aikuisina lukemaan täällä Suomessa, ja voihan pojat, että he olivat ylpeitä ja voimaantuneita tästä meidän näkökulmasta ihan triviaalista yksityiskohdasta. Se, että he ovat päässeet kouluun edes nyt, oli heille ihan tajuttoman iso juttu, jota osasivat kyllä arvostaa tosi paljon.

    Okei - lukemaan oppiminen ei ole mikään taikalääke. Esimerkiksi nää mun vanhat opiskelijat eivät varmaankaan koskaan tule saavuttamaan sellaista lukutaitoa, jota suomalainen yhteiskunta pitää itsestään selvänä. Auttavakin luku- ja kirjoitustaito takaa kuitenkin ihmiselle ihan kohtuullisen määrän omanarvontuntoa, mikä ei voi olla huono juttu. Uskon myös, että näiden tyyppien lasten on huomattavasti helpompaa kouluttautua Suomessa, jos niiden vanhemmat pärjää myös tällä elämän saralla.

    Uskoisin, että sama analogia toimisi myös muualla maailmassa.

    Sitten näistä käsityöläisistä: 35€ lapsen hupparista on tietysti tosi paljon, jos vertaa vaikka Lindexiin, mutta ompelijapa oli tehnyt vaatteesta pitkän mutta kapean ja miettinyt resorien pituutta, jotta vaatteen käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Luulisin, että nää tyypit elää aika kädestä suuhun ja hinnoittelee työnsä jo valmiiksi aika alakanttiin (JA istuu joulunalusviikon aamusta iltaan myymässä tuotteitaan myyjäisissä), joten maksoin roposeni ilolla.

    Ja erityiskiitos tuplakommentin poistosta! Julkaisin kommentin kännykällä ja jouduin tekemään sen noin viidesti, ennen kuin näkyi täällä. Ihme siis, jos kommentteja oli vain kaksi!

    Venni

    ReplyDelete
  16. http://www.tanyasum.com/kettu-trikoo-mekko-luomupuuvillaa-158cm-p-456.html

    ja ehkä myös http://www.tanyasum.com/pitkahih-trikoopaita-luomu-puuvillaa-116cm-p-349.html

    Ei mulla muuta.

    Venni

    ReplyDelete
  17. Anonyymi, kiitos vinkistä! Googlasin oitis, mutta masennuin kun ensin piti valita kangastyyppi, huokaus :D

    Venni, okei, okei, totta kai olen ihan samaa mieltä. Tyttöjen opettaminen lukemaan on ihan kauhean tärkeää - lukutaito pitäisi olla jokaiselle mahdollinen. Mä rupesin vaan miettimään, että mitä sitten, jos heillä ei ole mitä lukea - paitsi tehtaanovessa kyltti "no exit"? Koulutuksena se ei ole vielä paljon, vaikka samalla se on tietenkin ihan kaikki, koska ilman lukutaitoa ei ole paljon muutakaan.

    Se ei kuitenkaan vielä tarjoa lähellekään niitä samoja valinnanmahdollisuuksia, joita meillä täällä länsimaissa on tarjolla niin paljon.

    35 e on minusta käsityönä kotimaassa tehdystä vaatteesta kohtuullinen hinta - siis mun budjetilla, ei ehkä kaikkien, mutta toisaalta huppari on musta hyvä perusvaate, joka käy kaikkiin tilanteisiin. Mua vaivaa vaatteessa kalleus jos se on suhteetonta ja jos sillä ei saa aikaan onnea kuin osakkeenomistajissa.

    Kiitos myös linkeistä, siis aidosti, en itse osannut googlata. Hävettää.

    ReplyDelete
  18. Jep, true dat.

    Luin muuten tarkemmin nuo nettisivut läpi, ja ilmeisesti tuotteet valmistetaan Suomessa ja Virossa, eivät siis ole firman perustajan omakätisesti tekemiä kaikki. Silti ei hassumpaa.

    Venni

    ReplyDelete
  19. Tosi hyvää keskustelua, jälleen kerran - mulla ei varmaan enää ole tähän mitään lisättävää. Paitsi että suosittelen toki tekemään lapselle pitkähihaisen mekon tieltä kerättyjen supikoirien nahasta. En tiedä, miksi tää naurattaa mua niin paljon, mutta naurattaa.

    Mä tyynnytän omatuntoani hitusen ostamalla lapsille lähes pelkästään käytettyä vaatetta (myös joululahjaksi - tosin kalsareita ostin nyt uutena). Hyvä sijoitus on Lindexin pitkähihaiset velourtunikat, ottaa pari numeroa liian suuren, niin se menee ensin mekkona ja sitten tunikana, ja kestää hyvänä yllättävän pitkään - meillä on yksi joka on nyt neljännen tytön suosikkimekkona ja taitaa selvitä siitäkin eteenpäin, ja jatkuvaa käyttöä on siis takana jo ainakin viisi vuotta. Jos Lindexillä lukevat tämän, niin taatusti rupeavat tekemään tunikansa heikommasta kankaasta, täähän nyt ei ole hyvää bisnestä lainkaan.

    ReplyDelete
  20. Ensimmäiseksi - Liina, sä olet mahtava!

    Vaateteollisuus on yksi maailman ahdistavimmista asioista minun mielestäni. Ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja (tai sitten minä vaan kuvittelen tietäväni liikaa). Olen päätynyt siihen, että pitäisi itse kasvattaa pellavaa ja käsitellä se, kehrätä langaksi, kutoa kankaaksi, kaavoittaa vaate ja ommella se. Kuten ylempänä jo todettiin, siihen ei riitä (kellään) rahkeet.

    Siinä on pitkä tie, ennen kuin se puuvilla on trikoona ompelijalla. Enkä jaksa millään uskoa, että kukaan valmistuttaja tietää täysin kaikki vaiheet. Alihankinnan alihankinnan alihankintaa. Surullista on.

    ReplyDelete
  21. Liitynpä lukijaksi tännekin. Samaa pohdintaa - jo vuodesta 2009 :D

    ReplyDelete
  22. Naapuri tekee lapsille omalla vaatemerkkillä ihania vaatteita kierrätyskankaista, ihania! Ja eikä oo pahan hintaisia. Esim Muru tekee myös nättejä vaatteita. Kyllä noita löytyy kun vähän googlettaa. Meidän lasten vaatteista tosi iso osa on epämääräistä perintökamaa, mut itse kyllä ostan mieluiten pikkupajojen vaatteita. Eivät taatusti ole niin kalliita kuin suositut merkit, ja taatusti ovat söötimpiä. Ja on kivaa maksaa jollekulle jonka tuntee.

    ReplyDelete
  23. Venni, joo, tuon hyväksyn minäkin.

    Leluteekki, ei naurata kauan kun kerron, että käsittääkseni Suomessa joku vaatesuunnittelija käyttää turkiksena roadkilliä! Hieno valinta, sanon minä. Tai sitten muistan väärin.

    Sovitaan, ettei Lindex lue tätä mun blogia, koska toi oli ihan mahtisvinkki. Kiitos. (Ja Lindexillä minäkin kävin.)

    Iina Kraak, iso kiitos!

    Mulla on samanlainen olo. Ei voi valita kuin huonosti tai huonosti, enkä lähde tekemään eroa sen välillä, mikä huonoista on pahin - sekin kun yleensä riippuu katsantokannasta.

    Voin ilahduttavana uutispalana kertoa, että Suomessa ei enää edes kasvateta pellavaa. Sillä tavalla. Mutta jos sä haluat ryhtyä hommaan, mä oon messissä. Hanskaan kaiken lisäksi homman, sillä olen lukenut aiheesta oppikirjan (Kuinka Myyrä sai housut, toisin sanoen, voin hoidella juoksevia asioita ja kääntää peltoa, mitään en osaa.)

    Etna, tervetuloa vain! Onko sulla mitään toivonkipinää tarjota noviisipohdiskelijoille? :D

    Elina, kiitos vinkistä. Mulle on vissiin Google jotenkin vihainen kun tuota Naapuria en löydä millään (oletan, ettet tarkoittanut omaa naapuriasi...) Muru löytyi, joten tutustun nyt tarjontaan saman tien vähän paremmin.

    ReplyDelete
  24. Onhan noita luonnoksissa useampi kymmenen :D Seuraavaksi tietenkin joulupostaus - kasvatusteemalla tietenkin!

    ReplyDelete
  25. Millä perusteilla teidän kommentoineiden miehet ostaa lapsille tai itselle vaatteita?

    Meillä mies tekee vaatehankinat myös minulle ja lapsille koska mä en huomioi vaatteita tarpeeksi ajoissa ja käytän puhkikuluneita paitoja.

    -nuppu

    ReplyDelete
  26. Meillä ainakin lastenvaatehankinnat on mun kontolla. Joko ostelen niitä nettikirppareilta tai pikapikana esim. sukkiksia läheisestä supermarketista tai sitten käytetään sukulaisilta lainassa olevia vaatteita tai esim. lasten isovanhemmilta synttäri- /joulu- /kastelahjaksi saatuja vaatteita. Tämän lisäksi pyrin jonkin verran tekemään mahd. ekologisista/ eettisistä kankaista itse vaatteita ja vaippoja.

    Itse osta ehkä n. 4 vaatekappaletta (+sukkia, alkkareita) vuodessa. Sama juttu miehellä. Ja näitäkin vain tarvittessa kun entiset kuluu puhki/ hajoaa. Myönnän, että molemmat tykkäis malliltaan ja ulkonäöltään (ja hinnalta) HM:n vaatteista, mutta koitan viimeiseen asti välttää HM:n (ja monen muun) ketjun vaatteita.

    Ulkonäkö ja hinta valitettavasti ratkaisee meillä aikuisten vaatteiden kohdalla aika paljon :( Opiskelijaperhe kun ollaan.

    ReplyDelete
  27. Etna, tulenpa lukemaan.

    Opiskelijaperheen realiteetit on musta kovasti erilaiset kuin työssäkäyvien aikuisten tilanne. Esimerkiksi teidän tapauksessa kuulostaa siltä, että voitte ne neljä vaatekappalettanne ostaa melko hyvin omatunnoin vaikka sieltä H&M:ltä, koska ei tuo nyt kovin paljolta kuulosta. Monet ostaa enemmän viikossa, hyvin valitettavasti.

    Nuppu, ei meillä mies osta mulle mitään. Lapsen ostoihin osallistuu etenkin, jos kaipaan tukea isommissa ostoksissa (tyyliin haalarit.) Tällöin mösjöö painottaa käytännöllisyyttä ja iloista ulkoasua eikä kärsi maailmantuskaa kuten eräät. Itselleen ostaessa painottaa myös käytännöllisyyttä ja ulkoasua, jos kohta erilaista ulkoasua kuin lapsen vaatteiden kohdalla.

    ReplyDelete
  28. Meiltä löytyy pääasiassa käytettyä lastenvaatetta, mutta jos jotain tarttee ostaa niin yritän löytää kotimaisia valmistajia. Juurikin Tanyasum, jonka joku täällä mainitsi, sekä esim. nämä
    http://www.loru.fi/paumlivaumlkirja.html ja
    http://www.melliecodesign.com/epages/melli.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20120907-11092-143992-1/Categories/Ekologisuus1
    Tosin varsinkin jälkimmäisellä ei kuosit oikein äipän silmää miellytä, mutta yksivärisiä leggareita ym. on tullut hankittua ja toimitus ollut supernopeaa.

    Hankalammaksi koen löytää eettisiä aikuisten vaatteita. Joiltain kotimaisilta lastenvaate valmistajilta löytyy äideillekin jotain, mutta kuosit on yleensä sitä samaa kirjavaa kangasta kuin lasten vaatteissakin... Tai sitten löytyy kotimaista aikuisten designia, joka on liian designia minun makuuni. Mustaa, graafista jne, kun minä vaan haluaisin ihan perusvaatetta trikoopaidoista neuleisiin.

    ReplyDelete
  29. Kiitos linkeistä! Tutkailin nuo läpi, mutta huomaan saman kuin sinä - kuosit on monesti aika, hmmm, raisuja. Ehkä jopa liian raisuja minulle.

    Luulen, että olet aikuistenkin vaatteissa osunut ongelman ytimeen - liian design on hankalaa. En ainakaan itse jaksa kikkailla vaatetuksellani, pitäisi olla sellaista, että perusarjessa pärjää miettimättä, pukiko vaatteen nyt varmasti oikein päin ylleen.

    ReplyDelete