15 May, 2014

Jinx

Meillä on tänään hääpäivä. Heräsin siihen tällä tavalla:

*SÄIKÄHDYS*

"Nukuitko pommiin", mumisi mies omalta puoleltaan.

Siinä ei sitten paljon pusuteltu kun eräät meistä laukkasivat kuin sähköjänikset ympäri asuntoa. Jätin meikkaamattakin (yleensä sudin naamaan aina jotain väriä töihin lähtiessä, ettei vain maailma lopu), mutta vielä ei sada tulta ja tulikiveä. Itse asiassa muistin koko hääpäiväjutun vasta duunissa kun syke oli hieman laskenut, noussut kahvin vaikutuksesta ja laskenut uudestaan.

Tarkoitus on muutenkin juhlia vasta lauantaina, jolloin lapsi menee hoitoon mummolaan. Niinpä arvaatte varmaan, mitä lapsi kertoi tiistaina iloisesti ruokapöydässä?

"A* ossensi päiväkodissa!"

Tästä kaikkien päiväkotiryhmäläisten mielestä kiehtovasta tapahtumasta keskusteltiin eilen illalla vähemmän innostuneessa seurueessa.

"Mitä jos mekin nyt sit saadaan se oksennustauti?"
"Viedään lapsi silti mummolaan ja juhlitaan."
"Sä siivoat sitten auton sisätilat."
"No niinhän mä teen muutenkin."

(Touché.)

Minuuttia myöhemmin yritin aloittaa keskustelun uudestaan.

"Älä nyt manaa sitä tautia", komensi mies.
"Enhän mä manaa! Puhumalla siitä osoitan sille, että mua ei voi yllättää, ja sitten se ei tule", vastustelin.
"Ei kun sä manaat sitä meille! Puhut siitä niin sitten se tulee."

Huomaan siis kärsineeni koko elämäni sellaisesta maagisen ajattelun muodosta, että mitään, mistä muistan oikein olan takaa huolehtia, ei varmasti tapahdu.

Mies näköjään kärsii puolestaan sellaisesta maagisesta ajattelusta, että puhumalla jostain sen saa pian muuttumaan todeksi.

Niin että kumpi meistä on oikeassa? Minä, eikö?


* Nimeä merkittävästi lyhennetty

16 comments:

  1. Ei se tuu. Tän kevään oksutaudit ei oo tarttuvia. Nimim. Meillä päivän lapsia hoitanut lähti kotiinsa, oksensi välittömästi ja sitä seuraavat kaksi päivää. Meillä ei sairastuttu. Vaihdoin kyl vessan käsipyyhkeet. 😉

    ReplyDelete
  2. Hmm, toisaalta toi "älä manaa tai tapahtuu" on myös toisinaan tuttu ajattelutapa, mutta ehkä enemmän silleen vitsinä, kun se on aina jossain jenkkisarjoissa ym. Ennemmin ajattelen niin, että jos mulla on joku kummallinen ajatus/pelko ja sanon sen ääneen niin se häviää/ei ainakaan tapahdu. Ajattelen siis estäväni mun omia hullutuksia eskaloitumasta jos päästän ne ulos.

    En valitettavasti osaa sanoa kumpi on oikeassa, kun en ole kummankaan tavan huomannut lopulta vaikuttavan yhtään mihinkään. :D

    ReplyDelete
  3. Tunnistan itsessäni tuon kaikkeen valmiina -ajatusmaailman. Kunnon pitää kituuttaa valmiiksi vaikkei tapahtuiskaan, varsinkin ykätaudin kohdalla! Nujerretaan tyhmät taudit puheella, nih! Hyvää hääpäivää nyt ja varsinkin lauantaina, kun juhlitte ja on huippua!

    ReplyDelete
  4. Kiitos kommenteista! Tulkitsen vapaasti, että tässä on kolme ääntä sille, että mä olen oikeassa :D

    Pilami, kas - huojentavaa out of the box -ajattelua! Pakko tykätä. Myös näistä tämän kevään huomaavaisista oksennustaudeista!

    Aie, mutta jos kerta jenkkisarjoissa on niin sitten ei ainakaan voi olla totta. HUH. Ja tiedätkö, mä luulen, että sun taktiikka voi olla ihan hyvä - tietenkin on teoriassa mahdollista, että millään tästä ei todella ole vaikutusta universumiin, niin kummalta kuin se kuulostaakin. Mutta jos ne kummalliset pelot pitää vain omana tietonaan niin siinähän niistä vasta peikkoja kasvaakin.

    Bleue, hienoa! Tai siis ei välttämättä ole! Mutta kiva, että joku tunnistaa :D Ja kiitos, eiköhän siitä toivottavasti tule ihan hyvä tai jos nyt ei ainakaan tulisi huono :D

    ReplyDelete
  5. Hyvää hääpäivää. :) Ainakin anglosaksisen perinteen mukaan pitäisi koputtaa puuta tuon jälkeen. Sitä saattaa vaan olla haastavampaa löytää kun kaapit ovat mitälie vaneria ja pöydät lasia ja metallia.

    ReplyDelete
  6. Hyvää hääpäivää! Mä en ole vielä testannut tuota, että pinkaisisin töihin ilman meikkiä. Puistoon olen kyllä pystynyt, maailma pysyi raiteillaan silloinkin.

    Älkää oksentako. Muuten me ei ehkä voida nähdä illalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muistan eräänkin kerran katselleeni itseäni työpaikan vessan peilistä ja miettineeni miksi näytän niin aneemiselta. Kas, ripsari oli unohtunut. Testasin myös pari viikkoa sitten että töissä voi olla mainiosti ilman rintsikoita. Silloin oli kyl oikeasti orpo olo.

      Kai se tauti nyt pysyi poissa? :)

      Delete
  7. maailmankaikkeudessa on kahdenlaisia asioita:
    1. semmoisia jotka tulevat kun ne vahingossa sanoo ääneen
    ja 2. semmoisia jotka pitää sanoa ääneen, joiden tulemiseen pitää valmistautua ja jotka eivät sitten tulekaan.

    Jos vahingossa sanoo että eipä olekaan pitkään aikaan ollut mahatautia, niin heti tulee.
    Jos päiväkodissa on mahatauti, ja siihen alkaa valmistautua: ostaa osmosalia apteekista, syö maitohappobakteereita, lainaa kirjastosta videoita ja ostaa korillisen jaffaa, niin ei tule. Ei ennen kuin osmosalista on päivämäärä vanhentunut.

    Ja sit on vielä ne jutut, jotka eivät saisi tulla juuri silloin tiettynä ajankohtana, mutta ne kehvatsut tulevat silti. (selkäkakka vauvan vaippaan kun ollaan tädin 80-v päivillä ja hoitolaukussa on vain pieneksijäänyt kirpparilta hankittu rumanvärinen potkari; eilen hoitolaukussa kumminkin oli sievä vaihtovaate.)

    ReplyDelete
  8. Mulla oli vatsatauti pari vuotta sitten hääpäivänä. Olitiin kuitenkin kivassa hotellissa ja oli meillä kivaakin, ennen kuin pöpö iski. En siis usko, että teille tulee vatsatautia, kun eihän salama iske kahta kertaa samaan hääpäivään (tai jotain) =)

    ReplyDelete
  9. Kuule. Ihan sama juttu meillä, siis mulla & eksällä! Tuollaisia keskusteluja on käyty! Ei nyt just vatsataudista mutta muista aiheista.

    Mä olen sellainen, että säilytän mielenrauhani parhaiten, jos voin etukäteen saada tietoa mahdollisista vastoinkäymisistä ja siten hieman varautua niiden mahdolliseen kohdalle osumiseen, jolloin yllätysfaktori pienenee eikä vastoinkäyminen kohdalle osuessaan tule niin isona shokkina. (Lyhyemmin sanottuna mä en pidä yllätyksistä.) Synnytykseenkin valmistauduin lukemalla miten kamalaa muilla oli ollut, ja se nimenomaan tsemppasi mua eikä suinkaan lietsonut pelkoja.

    Eksä taas pitää moista varautumista pirujen maalaamisena seinälle, pelonlietsontana tai minä lie itseään toteuttavina ennustuksina eikä halua ajatella asioita etukäteen vaan vasta sitten, JOS ne sattuvat osumaan kohdalle. Mä säilytän voimavarojani varautumalla etukäteen ja pienentämällä sitä yllätysfaktoria, eksä taas säilyttää voimavarojaan nimenomaan olemalla varautumatta etukäteen.

    Tästä teemme suoraan johtopäätöksen, että sinä ja sitä myöten minä olemme oikeassa. Perusteluja ei tarvita.

    Lisäksi toivotan onnellista hääpäivää (ei se vatsatauti tule nyt ainakaan kun olet henkisesti varautunut siihen mahdollisuuteen että mitä jos se tuleekin) <3

    ReplyDelete
  10. Hmm.. onkohan näissä ajattelumalleissa jotain mies-nais-eroavaisuuksia? Mä olen kans taipuvainen ajattelemaan sen ikävimmän vaihtoehdon valmiiksi, jotta sitten sitä ei tulekaan. Kärsin lievästä lentopelosta, ja esim. ennen jokaista lentoa (koska tykkään matkustamisesta kuitenkin enemmän) mietin valmiiksi että sitten kun se kone putoaa niin sille ei enää voi mitään ja parasta mitä voi tehdä on toivoa nopeaa loppua. No kertaakaan ei ole kone vielä pudonnut, joten täytyyhän sen toimia! Sitäpaitsi, en usko ennalta näkemiseen, joten kun "mukanäen" ennalta jonkun asian, niin se on sillä kuitattu toteutumattomaksi. Ei, ei tällaiseen näin monimutkaiseen ajatteluun taida monikaan mies ryhtyä! :D
    Hyvää hääpäivää!
    -Anna

    ReplyDelete
  11. Minulle jäi mieleen Kataisen tokaisu, että jokaiselle päivälle riittää omat murheensa. Jotenkin lohdullista ja raikasta. Ehkä se soveltuisi tähänkin. Epäilemättä olet kuitenkin oikeassa.

    ReplyDelete
  12. Sä olet oikeassa.

    Ja iloista ja onnellista hääpäivää!

    Enni

    ReplyDelete
  13. Ihanaa hääpäivää!

    Dilemmastasi en tiedä, kumpaan leiriin kuulun. Vaihtelen asiassa puoluetta, mutta loppujen lopuksi taidan kuitenkin olla kanssasi samaa mieltä - pahimpaan valmistautuminen kannattaa, silloin pääsee yleensä yllättymään positiivisesti, ja se on paljon miellyttävämpää. Me olemme myös kumppanin kanssa asiasta usein eri mieltä, mutta se taitaa tarkoittaa sitä, että hänkin vaihtaa suhtautumistaan ikävien asioiden manaamisesta kuin hupparia. Suhteessamme taitaa vain vallita sellainen iloinen tasapaino, jossa molempien katsantokantojen on aina oltava läsnä. :D

    ReplyDelete
  14. Toivottavasti hääpäivä oli mainio ja oksuilta vältyttiin!

    (dilemmaan en osaa sanoa juu enkä jaa, mutta sen voin kertoa että oppilaat kerran järkyttyivät kun huomasivat että mulla oli ns. näkyvästi meikkiä, mitä tämä kertoo minusta)

    ReplyDelete
  15. Jenni, kiitos! Meillä on onneksi kauheasti Lundiaa, painonsa perusteella sen on oltava ihan puuta :D

    Anu, kiitos! Kiva se olikin. Vähän kyllä mietin, että näinköhän voin ilman meikkiä, mutta sitten ajattelin, että tuskin kukaan huomaa. Jos huomasivat, eivät sanoneet.

    Marika, mahtavaa! NYT YMMÄRRÄN. Koska noinhan se just on, tietenkin. Olemme siis mieheni kanssa tavallaan molemmat oikeassa, mutta minä kuitenkin enemmän.

    Ja joo, ne, jotka tulevat, ovat jotenkin kuitenkin juuri niitä, joiden tulemista ei ole sitten ollenkaan muistanut huolehtia. Kuten juuri se niskakakka, joka on ongelma etenkin, kun sen tullessa on jossain mökillä jossa ei ole juoksevaa vettä.

    Elina, kiitos! Tämä selvästi auttoi, sillä säilyimme taudittomina :D Kiitos, kun olet ottanut tällä tavalla osumaa meidän kaikkien puolesta :D

    STD, iso kiitos! Olemme siis samoilla linjoilla. Toden sanoakseni olen melko lailla samanlainen kuin sinä: jos tiedän pahimman mahdollisuuden, olen rauhallisempi kuin jos pahin mahdollisuus olisi epäselvä - minun mielikuvitukseni on oikein asiansa osaava ja noheva ja keksii kuvitella vaikka mitä hirveää maailmaan.

    Synnytyksestä en kyllä lukenut kun ajattelin, että kauheeta se on kuitenkin ja en halua ajatella sitä. Jotenkin luonteeni vastaisesti. Syytän hormonitoimintaa.

    Anna, voihan se olla! Ainakin tunnistan itseni tuosta sun lentoajattelumallista myös, ja muutenkin. Tunnustan kyllä, että vähän vierastan mies-nais -jaottelua, koska sitten löytyy kyllä niitäkin miehiä, joista jopa minä olen, että lopeta nyt helvetti tuo stressaaminen :D Ehkä siis persoonakysymys lopulta. Toivon :D Ja kiitos!

    Anonyymi, no niin, tottahan sekin. Katainen vaikuttaa kyllä ihan täyspäiseltä, seikka, jota tosi harvoin poliitikoista pääsee sanomaan. Ja etenkin se on totta, että epäilemättä olen oikeassa :D

    Pilami, ilman rintsikoita? AI KAMALA. Itse menisin puolikyyryssä kädet rintojen suojana koko päivän ja kaikki katsoisivat, että mikä vaivaa. Nostan hattua, että selvisit moisesta! Ilman ripsaria olen itsekin ollut, mutta senkin ehkä huomasin vain minä - näytän yhtä valjulta meikit naamalla ja ilman.

    Pysyi se :)

    Enni, kiitos ja kiitos! :D

    Riimi, kiitos! Ihana oli. Pidän tuosta sun ajatuksesta vaihtaa puoluetta, koska lopulta sehän on juuri tehokkainta tällaisissa tapauksissa - ei pidä luutua yhteen ajattelumalliin. Ja pitäähän se ainakin parisuhteen virkeänä kun voi eri päivinä puolustaa eri katsantokantaa :D

    Linnea, mainio oli ja vältyttiin kyllä :D Kiitos. Se kertoo sinusta, että oppilaasi ovat turhan hermoheikkoja, hanki parempia!

    ReplyDelete