19 September, 2014

No mikä sitten on kotityötä

Moni (=yli yksi) eiliseen postaukseen kommentoineista kysyi, miten määrittelen kotityöt.

Hyvä kysymys. Ja asia, johon oli tarkoitus palata sitten, kun esittelen lopulliset viikkominuutit. Mutta tie Helvettiin on tunnetusti kivetty hyvillä aikomuksilla, ja niin tästäkin narinasta kuoriutui juuri kolmiosainen postaussarja.

Ensinnäkin haluan tarkentaa, etten tiedä, miten a) Hesari ja b) Tilastokeskus (tai kuka nyt kotitöiden määrää laskeekaan sekuntikello kädessä) kotityön määrittävät.

Sitten ajattelin, että jos ihmisiä pyydetään esim. itse ilmoittamaan, kuinka paljon he tekevät kotitöitä, he varmaan määrittelevät sen myös itse. Kaikki. Erikseen.

Niinpä määritelmäni kotitöille oli jotakuinkin seuraava:
Perheen ja kodin eteen tekemäni asiat, jotka on lainsäädännön tai yleisen viihtyvyyden nimissä pakko tehdä nyt tai myöhemmin, mutta joita en halua tehdä ihan vain tekemisen ilosta.
Mietin myös, pitäisikö tähän sisällyttää joku määritelmä minimitasosta, mutta oikeasti se pätee vain koiran lenkitykseen: vähimmillään ulkoiluhommista selviää kymmenessä minuutissa, joten jos haluan lenkittää rakkia tunnin, se ei ole kotityö vaan harraste.

Karkeasti siis:

Ruoanlaitto ja kaupassakäynti
  • Lapselle pitää valmistaa ja tarjota apetta. Edellytän itseltäni, että pulakaikkoja ei syödä kuin korkeintaan kerran viikossa. Toisaalta pulakaikotkin pitää lykätä uuniin ja niiden lisukkeeksi pitää tehdä jotain ja aikaa se vie sekin.
  • Viikonloppuisin on hyvä tarjota apetta koko perheelle.

Siivous
  • Viikkosiivous kuuluu miehen minimistandardeihin.
  • Jonkinlainen ylläpitojärjestely ylittää periaatteessa minimitason mutta ei kuitenkaan ole missään nimessä laskettavissa harrastustoiminnaksi.

Pyykkäys
  • Kotityö, josta tavallaan pidän, mutta joka ei silti ole harrastustoimintaa.

Lapsen huoltotoimenpiteet
  • Suurin osa lapsen kanssa tekemistäni jutuista ei kuulu kotitöihin, mutta esim. päiväkotilogistiikka ja hampaiden pesu kyllä kuuluvat. Lapsen huomioiminenhan ei esimerkiksi ole pakollista, mutta ihmisyyteen kuuluvaa kyllä. Lisäksi tyttären huomioiminen on minusta erityisen hauskaa ja antoisaa puuhaa.
  • Jostain syystä lasken kuitenkin iltasadun kotitöihin, koska se pitää lukea vuoropäivinä vaikka ei just silloin Barbapapa huvittaiskaan.

Koira
  • Ruokinta
  • Ulkoilutus
  • Pesu ja muut huoltotoimenpiteet

Laskeskelemani minuutit koostuivat siis enimmäkseen tällaisista hommista. Miehen minuutteja en, kuten sanottua, ole laskenut. Hän osallistuu hommiin omalla panoksellaan: on asioita, joita hän ei tee ja asioita, joita minä en tee, ja asioita, joita teemme yhdessä tai vuorotellen. Ylläolevalta listalta oikeastaan vain ruoanlaitto on asia, johon mies ei osallistu kuin kerran kvartaalissa.

Koko hommasta seuraa joku yhteenveto seurantajakson päätyttyä ja kunhan jaksan. (Olennainen tavoitteeni bloggaamisessa on, että siitä ei tule kotityö.)

26 comments:

  1. Hitsi, mä en ole laskenut edes lapsiin ja koiraan meneviä pakollisuuksia kotitöiksi... Nyt kyllä täytyy ruveta kellottamaan. Ruokakauppareissut kyllä lasken.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai jai. Ei kun sekuntikello käteen (ajattelen aina sellaista keltaista kapistusta, joka mulla oli skidinä. Oikeasti katson itse mikron kellosta.)

      Ja niin ... potan tyhjennys kyllä musta on kotityö :D

      Delete
  2. Hyvä määritelmä! Mä painin toistuvasti sen asian kanssa, että onko reilua, että siivousvastuu on enemmän mulla, koska ruoanlaittovastuu on enemmän miehellä. Painin siis siksi, että mies tykkää siitä hommasta, eikä koe sitä vaivaksi, mutta mä en taatusti tykkää siivoamisesta ja ihan taatusti koen sen vaivaksi. Jotenkin musta näissä kotityöhommissa pitäisi ottaa huomioon joku vitutuskäyrä, ja jakaa ne hommat niin, että molemmilla on yhtä paljon niitä ankeita hommia hoidettavana. Mutta kun about kaikkeen muuhun asiaan liityvään suhtaudutaan molemmat aika neutraalisti. Onneks turhan tavaran karsimisen myötä on kodin yleisilme pysynyt jo pitemmän aikaa melko siistinä myös viikkosiivousten välillä. Ei ihme, että oon raivannut niinkin kovalla kädellä rompetta kierrätykseen ja roskikseen!
    -Anna

    ReplyDelete
    Replies
    1. ERINOMAINEN KYSYMYS! Ymmärrän täysin pointtisi.

      Asiaa pohdittuani olen silti sitä mieltä, että jos mies ei vie sinulta ruoanlaittovuoroa, vaikka haluaisit itse hoitaa sen - tai etenkin jos inhoat kokkailua - kannattaa ehkä vain ristiä käsiä kiitollisuudesta. Muuten saattaisit nimittäin joutua vielä kokkaamaankin.

      Toi tavara-asia ois tosi tärkeetä ottaa haltuun myös meillä. En vaan tiedä, mistä karsisin. Aika paljon meiltäkin on lähtenyt, mutta monista lapsen leluista on vaikea vähentää, ja kirjat puolestaan ovat tulleet jäädäkseen. Sekä omani että lapsen :D

      Delete
    2. Vakavasti puhuen, tässä kyllä auttaa sellaisen asenteen opettelu, että aivot narikkaan ja siivoushommat on vaan hoidettava, vaikka kuinka ei niistä tykkäis, koska epäjärjestyksestä tykkään vielä vähemmän! Tiedän kuitenkin pääseväni niin paljon helpommalla, kun ruokahuolto pelaa näin hyvin, ja oikeasti olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Välillä sitä vaan... haluu olla vähän marttyyri ;)
      -Anna

      Delete
    3. No just toi. Mutta toisaalta tunnistan tarpeesi olla välillä marttyyri, sillä mulle iskee se sama ihan säännöllisin väliajoin :D Onneks mies alkaa jo vähän oppia, miten silloin pitää tyynnytellä, ettei tilanne eskaloidu :D

      Delete
  3. Kotityöhön liittyy kyllä ehdottomasti ikävän ulottuvuus. Esim. lasken lasten ruokkimisen kotityöksi - paitsi jos itse syön samalla. Silloin se on ruokailua. Valitettavasti se on arkisin useammin kotityötä kuin ruokailua.

    Ehkä tässä piilee juuri se ongelma? Ja salaisuus ruotsalaisten menestykseen: niistä mikään ei ole ikävää? :D

    Mutta yhäkään en aio laskea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin juuri se on. Jos työtä tekee ain laulain, onko se sitten edes työtä? Kyllä ei ole.

      Mulla on sama määritelmä ruokailun ja kotityön välillä. Tosin tässä olen nyt vähän anaalisesti laskenut, että ruoan pöytään saattaminen on AINA kotityö.

      Helvetin ruotsalaiset. Joku asennevamma on ihmisessä, joka nauttii kaikista kotitöistä :D

      Delete
    2. Siis onko meidän perhe ainoa lapsiperhe jossa aikuisetkin syö aina päivällisen?? Siis hä? Ettekste muut syö mitään työpäivän jälkeen? Olen häkeltynyt. Mä syön vielä iltapalankin.

      Delete
    3. Syön mä, mutta ei meillä mitään yhteistä koko perheen illallishetkeä ole. Joko syön ipanan kanssa (mies ei yleensä osallistu) tai sit syön jossain välissä leivän.

      Ja kyllä mäkin syön iltapalan.

      Delete
  4. Aa. Alan ymmärtää. En ole laskenut kauppareissuja. Tietenkään, koska ne tapahtuvat kaupassa eivätkä kotona. Enkä lapsen huoltotoimenpiteitä, varmaan koska olen ajatellut etten saa suhtautua häneen velvollisuutena. Olin kai laskenut vain siivoushommat ja ruuanlaiton. Olinpas höpsö.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä vihaan kaupassa käyntiä, joten se on ilman muuta kotityö. Kaikenlainen kaupassakäynti, pl. ehkä kirja- ja lankakaupat.

      Minäkin vähän vierastan lapsi velvollisuutena -ajattelua, mutta toisaalta tietyt huoltohommat ovat nyt vain pakollisia. Ajan viettäminen ipanan kanssa ja hänen hassuttelujensa kuuntelu ja seuraaminen sen sijaan eivät missään nimessä ole velvoitteita tai kotitöitä. (Äsken tyyppi oli huvipuistolaitteessa vatsani päällä. Bosani olivat jonkinlainen ohjauslaite. Oli paras iltahetki, jos kohta ehkä vähän vähähappinen.)

      Delete
  5. Mä en osaisi laskea koiria ja lapsia, koska ne kulkevat meillä omassa sektorissaan nimeltä "koirat ja lapset" (jako nykyään kahteen ,minä hoidan vauvan ja hurtan ja mies ne isommat). Mielenkiintoista! Ajattelin viime viikolla miten sääli että teidän koira(kin) on uros (emme voi harrastaa koiralenkkejä yhdessä) ja sinä juokset noin 25 km/h nopeampaa kuin minä (emme voi harrastaa lenkkejä yhdessä).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä tosiaan koen jotenkin, että pakolliset hommat on kotitöitä ja ne on hoidettava :D

      Muuttiko teidän toinen koiruus johonkin muualle, jos niitä on nyt yksi? Varmaan ihan hyvä ratkaisu, toivottavasti tilanne on helpottanut joka rintamalla sen myötä. (Toivottavasti ei kuitenkaan ollut kovin kipeä ratkaisu.)

      Joo, koiralenkit olis kyllä ihan mahtava juttu hyvässä seurassa. Toisaalta voin vakuuttaa, että juoksuvauhtini on romahtanut, ja nykyään ihmiset menevät kävellen ohi. No ehkä eivät sentään. Mutta en missään nimessä juokse kovin kovaa, ylläpidän vain ilmeisen menestyksekkäästi illuusiota vauhtimenijyydestäni. Että kyllä voidaan harrastaa lenkkejä yhdessä!

      Delete
    2. Uroskoirien kanssa lenkkeily pitää ottaa sellaisena tapakasvatuksena. Kaverin kans käytiin aina välillä vaikka koirat ei kyl tykänneet toisistaan. Oppivat sietämään, huokaisivat varmaan syvään ja totesivat että minkäs tekee kun emännät on kavereita keskenään. Välillä jotain ärähtelyä, mut hyvin meni lopulta. Suosittelen kokeilemaan!

      Delete
    3. Mjoo, näin kai se pitäisi ottaa. Olen nyt yhden ystävän kanssa käynyt onnistuneesti iltakävelyllä jo kolmesti koirat mukana, eikä ne ole vielä toisiaan tappaneet - toki ystäväni koira on leikattu uros, joista minun koirani kuvittelee, että ne ovat kaikki juoksuisia narttuja, että vähän jänskää on välillä silti.

      Että miksipä se nyt ei sitten Millankin kanssa onnaisi!

      Delete
    4. Ollaan me siis käyty tuttujen uroskoirien kanssa lenkillä, mutta meidän macho stressasi sitä ja tavallaan kun idea on pitkällä lenkillä antaa sille (ja itselleni) tunti lepoa lapsiperhearjesta, niin se jatkuva valmiustila tuntui vähän turhalta. Toisaalta, jos oikein ahkerasti lenkkeilisi niin kyllä se varmasti parin vuoden päästä sujui. :D

      Mun piti koirakuvioista kirjoittaa blogiin; toinen (se rasittavampi) koira muutti anoppilaan (missä sillä on kaltaisensa seurana), ja ainoa joka on ikävöinyt on Omppu. Mulla on kauhea morkkis siitä miten en ikävöi omaa koiraa ja miten helposti on koko muutto sujunut. Koira toki on hiton tyytyväinen.

      Delete
    5. No joo, tuo on kyllä erinomainen pointti - jos se ei ole virkistävää itselle saati koiralle, ehkä ei kandee taistella asian kanssa.

      Musta teidän koirakuviot kuulostaa kauhean fiksuilta. Ei varmaan kannata yhtään syyllistää itseään siitä, että ei ole ikävä: jos ei ole ikävä, se ehkä kertoo siitä, että se koira ei ollut ihan sun koira kuitenkaan. Eivät kai kaikki koirat voi kaikille ihmisille olla oikeita; sitä paitsi kaksi koiraa ei missään taloudessa, jonka olen nähnyt, mene siinä missä yksikin. (En sano, etteikö poikkeuksia voisi olla, en vain ole nähnyt niitä.)

      Ja jos koirakin on tyytyväinen, teitte ihan takuulla oikean päätöksen.

      Delete
  6. Joo, todellakin pakolliset ovat kotitöitä. Melkein laskisin myös suihkussa käymisen. Onhan kiva olla puhdas, mutta kiirepäivinä sekin on ikävä, velvoite hiusten kuivaamisine kaikkineen :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta - ihmisellä on tavallaan myös ympäristöään kohtaan velvollisuus puhtauteen :D Muistan itsekin joskus kiroilleeni suihkussa, etenkin jos vauva itki ja oltiin lähdössä johonkin. Mä en silti osaa sitä kotityökategoriaan ihan kuitenkaan laskea, koska epämääräinen logiikkani, jolla näitä asioita luokittelen, ei anna moiseen myötä :D

      Toki en myöskään pese hiuksiani joka päivä, joten se ei vie aikaa. Hiusten kuivaaminen etenkin hiustenkuivaajalla on minusta pahimpia aikasyöppöjä, joita ihmisellä voi olla (olen useasti yrittänyt lukea samaan aikaan, mutta ei se oikein toimi, joten nyt annan kuontalon kuivahtaa itsekseen.)

      Delete
  7. Aloin laskea mielessäni (en Excelillä, vielä) kotitöihin käyttämääni aikaa sinun kotityömäärittelylläsi. Pääsin johonkin neljään tuntiin. Itse en olisi laskenut edes lasten aamusirkusta kotityöksi, vaikka se täyttää kyllä kevyesti epämukavan kriteerit.

    Laskutuloksesta syvästi järkyttyneenä pengoin vähän tilastoja kotitöihin käytetystä ajasta Suomessa ja Ruotsissa. Enkä lopulta löytänyt dataa, joka vahvistaisi Hesarin esittämät luvut (FI 137 min, SE 95 min). Viimeisimpien ajankäyttötutkimusten mukaan (Tilastokeskus, 2011 ja SCB, 2010) ruotsalaisnaiset JA suomalaisnaiset käyttäisivät molemmat keskimäärin 3,5 h päivittäisiin kotitöihin. Suomalaiset ehkä kymmenisen minuuttia vähemmän.

    Yhtä kaikki, mikäli en tulkitse tilastoja täysin väärin, niin sinä todellakin teet keskimääräistä huomattavasti vähemmän kotitöitä! Onnea Liina.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No JOPAS JOPAS. Nyt kyllä herää kysymys, että mistäs se Hesari sitten on lähteensä repäissyt, ja onko asetelma muillakin tasa-arvomittareilla sitten vähän vinksahtanut?

      Onni on tilastoja ja tutkimushommia ymmärtävät toverit! Kiitos!

      Kiitos muuten onnitteluista. Mukavalta tuntuu, että taipumukseni iisisti ottamiseen myös näkyy jossakin :D Mutta apua, mitä kaikkea teillä tehdään, mitä meillä EI tehdä - vai onko se yksi lapsi enemmän sitten tosiaan noin paljon lisätyötä tuottava valinta? (Koska arvostan sua kovasti, alan toki heti epäillä, että olemme unohtaneet tehdä jotain todella kriittistä.)

      Delete
    2. Hesarin jutun graafista oli jo korjattu yksi virhe. Ehkä niitä on enemmänkin. Asia jäi vähän vaivaamaan, joten voisihan graafin taustoja toimituksesta kysäistä.

      Ehkäpä yleisesti käytetty viisaus siitä, että toinen menisi siinä missä yksikin, ei ole sittenkään totta! :D En tiedä, millä lapsilukumäärällä skaalaedut alkavat näkyä. Oman kokemukseni mukaan kahdella ei. Eräs kuuden lapsen äiti kertoi laittavansa kaikki lapset vierekkäin pesuhuoneeseen ja suihkuttavansa kerralla kaikki. Mutta kai niiltäkin nenät pitää erikseen pyyhkiä.

      Mun kotityötaakka on yhdistelmä täydellisyydentavoittelua, matalaa epäsiisteyden sietokykyä sekä huonoa delegointia. Lapset kai voisi opettaa korjaamaan enemmän jälkiään. Miestä voisin useammin pyytää suoraan laittamaan pyykit sen sijasta, että ruikutan "miten mun pitää aina tehdä kaikki, kun kukaan ei koskaan mitään". Ja puolet nykyisistä tavaroista voisi kantaa ulos. Sillä ehkä kaksi tuntia päivittäin siirrän tavaroita huoneesta 1 huoneeseen 2. Ja huoneita meillä on 6 + vessa.

      Luulen, että moni minun tekemäni kotityö ei ole kovin olennainen. Joten tuskin sinäkään jätät mitään olennaista tekemättä. Usko pois, olet vain tosi rento parhauskuningatar. Vai miten se meni?

      Delete
    3. Erään yhteisen ystävämme puheista olen tulkinnut, että kolmekaan lasta ei vielä välttämättä riitä skaalaetuihin! Tuo suihkumenetelmä on kyllä kuudella jo mainio, mutta olen samaa mieltä siitä, että kuudelta ei voi vain pyyhkäistä neniä, sillä sitten kuudennen naamalla on kaikkien muiden räkä.

      Voisko skaalaeduissa olla osin kyse siitä, missä määrin saa isommat ipanat myös tekemään osansa kotitöistä? Se on kuitenkin munsta se tilanne, johon pitää pyrkiä. Että sitten "osaavat toimia kun muuttavat omaan kotiinsa", paras tekosyy maailmassa.

      Mä oon muuten ruvennut pyytämään miestä apuun enkä marttyyrina ripustamaan pyykkejä itse. Jotenkin se toimii tosi hyvin. Suosittelen kokeilemaan. Toinen asia, jota olen ihan opettelemalla opetellut (ja prosessi on vielä vähän keskenkin) on se, että jos mies vaikka alkaa tyhjätä astianpesukonetta, en rynnistä auttamaan.

      Kuuden huoneen asunto kuulostaa paratiisilta.

      Delete
  8. Mua kans hämää jotenkin hirveesti tuo kotityön määrittely. Ja uskon, että pääset pienempiin minuuttiaikatauluin myös siksi, että lapsi on hoidossa ja sinä töissä (vai muistanko väärin)? Eli ei ole porukkaa sotkemassa ja vaatimassa ruokaa ja ehkä saat yhden lounaan jopa päivässä jonkun toisen laittamana ja tiskaamana? :)

    Tai siis, kun minä tuppaan kyllä laskemaan kotitöihin aamupalat, niiden keräämisen, lounaan, välipalan, illallisen, iltapalan.. ja näiden keräilyt. Laskisin kyllä myös vessassa käyttämiset, pyllyn pyyhkimiset, pesut, vaipanvaihdot, jne. :P Eli kyllä siitä vain saa monta tuntia jo yhdelle päivälle. Sitten ne tiskit ja pyykit vielä.

    Ja edelliseen tekstiin viitaten: meilläkin harrastetaan kerran viikossa imurointia, mutta kyllä noita ruoanmurusia saa keittiönpöydän ja syöttötulin ympäriltä siinä välissäkin imuroida tai kerätä jollain muulla tavalla. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No siis ihan varmasti töissäkäynti ja päiväkoti vaikuttavat kotityöminuutteihin. Pääsen vähemmällä ruoanlaitolla ja siivoamisella, se on aivan totta. Toisaalta iso osa siitä, mikä on kuitenkin tehtävä, on tehtävä iltaisin.

      Mä lasken kotitöihin kaiken tuon, minkä sinäkin. En vaihda kellekään vaippaa ihan vaan silkasta ilosta.

      Meillä ei ole jostain syystä ruoamurusia keittiön pöydän alla :D Koirasta on jotain iloakin siis.

      Delete