18 September, 2014

Tuohon en kyllä rupea

Hesarissa oli männäviikolla joku tasa-arvomaaottelu Suomen ja Ruotsin välillä. Tästä toveri linkkasi Facebookiin olennaisen kohdan. Se käsitteli kotitöiden jakoa Suomessa ja Ruotsissa. Kuten arvata saattaa, suomalaisnaiset puunaavaat huomattavasti enemmän kuin ukkonsa: keskimäärin 137 minuuttia joka päivä.

Koska olen olennaisuuksiin tarttuja, olin ihan, että SATAKOLKYTSEITSEMÄN MINUUTTIA! SE ON KAKSI TUNTIA JA 17 MINUUTTIA JOKA PÄIVÄ! KUKA HULLU! Minä olen moderni nainen enkä kyllä lähde tuommoiseen.

Tästä seurasi välittömästi ihan parhauskuningataridea. Mahdollisesti jopa keisarinnaideatasoa. Selvitän viikon ajan, paljonko oikeasti käytän aikaa kotitöihin per päivä, ja sitten loppuviikosta keulin, koska olen moderni nainen enkä todellakaan tuherra kotitöiden parissa yli kahta tuntia päivässä.

No, neljän päivän keskiarvo näyttää ... arvaatteko miltä? Jep.

136,5 minuuttia.


(Nasevasta lopetuksesta huolimatta varoitan, että aion palata asiaan.)

27 comments:

  1. Ei riittäis mulle tuo 137 minuuttia mihinkään. Ja silti meillä aina vaan näyttää siltä, kuin WTC-tornit olis sortuneet justiinsa täällä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joopa, ajattelin näitä tähänastisia tuloksia mulkoillessani, että tämä kaikki kun perheessä on YKSI lapsi. Ja koira.

      Delete
  2. Mäkin luulen, että vaikka olen ERITTÄIN paljon ylimääräisiä kotitöitä välttelevä (esim.- en imuroi joka päivä, jne) Niin mullakin kyllä ylittyy tuo.. ja miehellä alittuu.. tosin mikä kaikki lasketaan kotityöksi? Ja olenhan minä se tällä hetkellä kotona oleva puolisko.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä palaan tähän määrittelyasiaan erikseen vielä, jesh? Sitä on nyt useampi kysynyt ja ajattelin joka tapauksessa kirjoittaa siitä siinä vaiheessa, kun koko viikon tulos on selvillä.

      Se nyt on toki selviö, että kotona oleva varmaan enemmän tekeekin - toisaalta, hän saa välillä myös oikaista sohvalle. Kunhan myös muistaa oikaista :D

      Ja herra mun jee, imuroida nyt joka päivä. Meillä imuroidaan kerran viikossa ja sekin vain siksi, että mies haluaa :D

      Delete
  3. Mä veikkaan että itsellä ylittyy tuo (ja varmaan aika roimasti tässä elämäntilanteessa). Auts. Pitäis jopa yrittää tehdä vähän vähemmän. Tulen varmaan huijaamaan itseäni samalla tavalla kuin kaloreiden kanssa. Eihän tässä suklaapatukassa nyt niiiin paljon voi olla.. Eiku hups, olipas sittenkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, mikähän siinä on, että se vähemmän tekeminen on ideaali? Koska huomaan siis, että mulla kyllä näin on - vaikka toisaalta olen oppinut nauttimaan siitä, että ympärillä ei ole kaaos. Toisaalta ehkä siinä on just se, etten halua olla se itkuinen kotimarttyyri ja siksi yritän myös vähän suitsia sitä järjestelyvimmaa, joka joskus nykyisin jopa iskee.

      Delete
  4. Haha, siis mä kuvittelisin kans että mulla alittuu ja reippaasti! Koska enhän minä mitään kahta tuntia käytä kallista ("kallista") aikaani puunaamiseen. Mäkin teen testin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tee! On kiva lukea muidenkin tuloksia!

      Huomaan, että mulla on päiviä, jolloin en muuta teekään kuin raadan perheen eteen (ja marisen) ja päiviä, jolloin en laita tikkua ristiin. Menee vähän puoliksi. Jos enemmän on niitä päiviä, että voi vain olla, olen tyytyväinen.

      Delete
  5. Vitsit, pitää palata mun taannoisiin muistiinpanoihin. Toukokuussa mulla oli seuranta ajankäytöstä. Hmm. Tällä sanotaan, että kotitöihin meni seuranta-aikana (kolme viikkoa) 20 tuntia eli alle tunti päivässä. Sisältää kaikenlaista, myös saunanlämmitystä (en tiedä, miksi olen senkin kotityöksi laskenut). Keskimääräisiä aikoja: ruoanlaitto 120 min/viikko (mies kokkaa ja minä yritän sen verran pysyä perässä, ettei se kauheasti ehtisi valittaa, että aina tekee ruuan), tiskaus 120 min/viikko (ei ole tiskikonetta ja minä yleensä aina tiskaan, tiskivuoret tais olla isot vielä tiskauksen jälkeenkin), pyykkäys 30 min/viikko (täyttö, ripustus, viikkaus, pyörimisaikaa ei laskettu mukaan), ruokakaupassa 60 min/viikko. Ei voi verrata lapsiperheisiin mitenkään, mutta kerroin nyt, kun eikös ihmisiä yleensä kiinnosta toisten ihmisten asiat? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. P.S. Loistava kirjoitus!

      Delete
    2. Se, miksi jotain laskee kotityöksi, on musta vähän kimuranttia - mutta jos itse raportoi, saa kai raportoida just ne jutut, joita kokee työksi.

      Hauska kun kerroit! Vaikka ehkä vähän tulen kateelliseksi tuosta määrästä :D

      Ja kiitos!

      Delete
  6. :D Anteeks, mutta mua nyt ihan vähän naurattaa täällä. Vaikka tiedän: tulos on järkyttävä.

    En ehtinyt itse vielä edes aloittaa omaa tilastointiani, enkä taida tämän jälkeen uskaltaakaan. Ja sitä paitsi onhan mulla Birkenstockit. Eli olen oikeastaan ruotsalainen.

    Mikä kotityö on muuten sun suurin aikasyöppös? Ruoanlaitto, siivous? Voisko sun yhden hengen otannalla vahvistaa teorian siitä, että ero ruotsalaisten ja suomalaisten välillä tässä johtuis suomalaisten kitsaammasta ostopalveluiden käytöstä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Myönnän, että itsekin vähän virnistelin kun näin keskiarvon, en vain mulkoillut :D Mutta aloita silti! Voidaan laskea sut ruotsalaisten kategoriaan, niin saadaan niidenkin lukuja vähän korjailtua!

      Mä luulen, että eniten vie aika ruoanlaitto. Ei joka päivä, mutta sit kun laitan ruokaa, siihen saa helposti uppoamaan tunnin tai enemmän. (Vihaan sitä.)

      Joko ero on tosiaan kitsaammassa ostopalveluiden käytössä TAI ruotsalaiset laittaa lapsensa hommiin. Pitääpä pikimmiten lukea se "Joutilaat vanhemmat" -kirja, niin tiedän, miten käytän lapsityövoimaa hyväkseni.

      Delete
  7. No mutta jäihän toi sun tulos ihan selkeästi alle keskiverron, eli yhtään et ollut väärässä tutkimustuloksesta touhottaessasi!

    Mä en uskalla laskea, koska epäilen, että huudettuani "ei riitä alkuunkaan", paljastuisi, että teen tosiasiassa kotitöitä 49 minuuttia päivässä ja lopun aikaa olen Facebookissa. (No olen minä Instassa ja Twitterissäkin. Ja Bloggerissa! Lupaan, että ainakin jos vaikka huomenna!)

    Mutta valitettavasti tähän rinnalle tarvittaisiin Herra Pudonneen Omenan tilasto, jotta saataisiin todennettua koko vääristymän määrä. Jos ei hän itse halua, niin sähän voit silleen kivasti mennä sekuntikellon kanssa viereen havainnoimaan aina kun toinen koskee likaiseen lautaseen :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, selkeästi ja selkeästi. Joitakin kymmeniä sekunteja :D (Luotan siihen, että saan keskiarvoa vielä hiissattua alaspäin keskittymällä viikonloppuna ihan muihin juttuihin.)

      Mä luulen, että oikeasti ei paljastuisi - mulle oli vähän shokki, miten paljon aikaa tuhertuu. Jostain syystä kuitenkin epäilen, että observoijavaikutus on tässäkin, sillä olen välillä huomannut järjesteleväni muksun huonetta itselleni epätyypillisellä tavalla - vaikka haluan todistaa, etten tee kovin paljon. Lainaan Millaa naapurikaupunginosasta ja totean, että mulla ei varmaan hissi kulje ihan ylös asti.

      Ja kiitos, oitis sinne Bloggeriin.

      (Mä en tarkoituksella ole ottanut tätä puheeksi mösjöön kanssa, koska pelkään, että tämä jos mikä on tie perheriitaan. Etenkin se sekuntikello-osio :D Kukin tehköön omantuntonsa mukaan.)

      Delete
  8. Muakin kiinnostaa, mitä kuuluu kotitöihin? Mä ihan vilipittömästi uskon etten tee keskimäärin tuntiakaan, paitsi ehkä pari kertaa viikossa jos teen työläämmän ruuan. Lasketaanko sekin kun lasagne on uunissa ja itse lukee kirjaa tai rakentaa junarataa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä palaan tähän myöhemmin, lupaan! En nimittäin tiedä virallista määritelmää, mutta kirjoitan omani auki.

      Itse en laskisi lasagnen uunissaoloaikaa kotityöksi, mutta toisaalta perheelle väittäisin kyllä tekeväni jotain tärkeää, jotta saisin lukea samalla.

      Delete
  9. Menee ehkä vähän ohi aiheesta, mutta menköön. Meillä tehtiin kesällä hyvin tieteellistä seurantaa kotitöistä, lähinnä koska mulla paloi käämi keskustelun "sinä et koskaan tee mitään ja minä aina teen kaiken"-tasoon. Sutaisin ruudukon jossa oli mm. tiskaus, pyykkäys ja imurointi, sekä tietty tämän nimenomaisen talouden kipupisteet. Rasti ruutuun aina kun on kyseisen askareen suorittanut, hyvin helppoa. Meni pari viikkoa, kun kävi ilmi että ihan todellisuudessakin minä teen (melkein) aina kaiken, eikä mies (juuri) mitään. Keskustelun taso nousi aavistuksen verran, kun asiasta oli mustaa valkoisella, mutta raivostuttavaa kyllä, käytäntöön ei tullut muutosta. Karkeasti arvioisin, että käytän kotitöihin ehkä tunnin-puolitoista päivässä, mutta missään se ei tässä lääväisessä kämpässä näy. Sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy tämä tilanne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai juukeli, että verenpaine nousi puolestasi! Ei se nyt vielä, että tekee vähemmän, mutta että samalla pitää itseään kotitöiden sankarina - se on minusta hieman epäoikeudenmukaista.

      Haluaisin sanoa, että hyvä, että sentään realiteetit on nyt selvillä, mutta toisaalta ei tuo tilanne silti ihan hyvältä kuulosta. Toivottavasti saatte asian jotenkin ratkeamaan niin, ettei tarvitse tuntea oloaan pettyneeksi kuin kuningas Herodes kolmen tietäjän livistäessä kukin eri teitä jne.

      Rehellisyyden nimissä, meilläkin on käyty samansävyistä keskustelua. Mies tosin kyllä osallistuu kotitöihin pyytämättä ja tekee melko paljon kaikenlaista - hän vain jossain välissä ei oikein nähnyt, mitä minä tein, eikä toisaalta laskenut ilmeisesti ruoanlaittoa ja ateriasuunnittelua kotitöiksi lainkaan. Ja silloinhan sitä tuntuu, että tekee itse kaiken, jos toisen tekemisiä ei laske kotitöiksi. Mutta nyt vallitsee taas jonkinlainen yhteisymmärrys asiasta meillä!

      Delete
    2. Miehellä on hyvin teatraalinen suhtautuminen kotitöihin, roskapussin vieminen ei ole pelkkää ulkona piipahtamista, vaan ohjelmanumero josta tiedotetaan ennen ja jälkeen. Että kai se tuntuukin sitten suuritöisemmältä? Asiasta on kuitenkin keskusteltu useampaan otteeseen, ja kylmän rauhallisesti olen muutamaan työhön liittyen ilmoittanut, että en esim tiskaa ennen kuin mies on tehnyt sen kerran. Astiat loppui kaapista, mutta pointti tuli selväksi. :D Syytän tästä yhtä lailla miehen mutsia: meillä jokainen huolehti omista tavaroistaan ja viikkosiivous tehtiin yhdessä, ja miehen äiti taas kulki perässä keräämässä tavaroita ja puunaamassa nurkkia.

      Delete
    3. Toi on muuten kyllä just se virhe, jonka pelkään äitinä tekeväni: etten osallista lasta siivoushommissa ennen kuin on liian myöhäistä.

      Nostan hattua sinnikkyydellesi!

      Nyt on muuten pakko tunnustaa, että itsessänikin on (ollut) aste primadonnaa, joka haluaa kehuja jokaisesta tekemästään kotityöstä. Tästä näkökulmasta vinkkaan, että kokeile myös ylenpalttisia kehuja kaikenlaisesta tekemisestä - se voi olla hyvinkin motivoivaa. (Älä kuitenkaan samaan aikaan unohda keppiä, vaan pidä tiukasti kiinni siitä, että lusmu tekee oman osansa. Voin nimittäin kokemuksesta sanoa, että itsetyytyväisyyteen uppoava kumppani ei välttämättä näe, miksi hänen pitäisi tehdä joku kotityö tälläkin viikolla. Mutta kyllä meistä saa ihan salonkikelpoisia. Itse asiassa, haluatko keskustella mieheni kanssa?)

      Delete
  10. :D!

    Tiukkaa faktaa kehiin, vaatii suuri yleisö:
    mikä kaikki on kotityötä?
    mikä on puoliskon osuus?
    entä jos multitaskaa, saako tuplasekunnit?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Postaan määritelmästä erikseen! Jee, eikö ole kiva kun on jotain jännää mitä odottaa :D

      Puolisko tekee omat juttunsa. Väitän, että mulla saattaa mennä minuuttimääräisesti yli hänen osuudestaan, mutta mies on ihan aloitekykyinen ja reipas - ja oikeastaan esimerkiksi siivouksen osalta tarkempi kuin minä. Kotimme pysyy järjestyksessä suurelta osin hänen vaikutuksestaan (minuun.)

      Multitaskauksesta ei saa tuplasekunteja vaan hyvän mielen kun pääsee aiemmin kotitöiden parista pois :D

      Delete
  11. Haha! Mun tekisi mieli keulia mun systeemillä: joka päivä lapsen mentyä päiväunille, mulla on raivaushetki: teen sen, mitä ehdin 15min aikana, ja kun aika on täys, heitän itseni sohvalle lopun 1h45min ajaksi. Mua on kyllä siunattu a) lapsella, joka nukkuu pitkiä päikkäreitä ja b) ruoanlaittotaitoisella miehellä (joka tekee sen vielä mielellään, eikö koe sitä kotiTYÖksi). Mutta oliskin mielenkiintoista kellottaa näitä hommia, sillä eihän tuo 15min ole koko totuus... vaikka joskus kieltämättä tuntuu siltä, että lonnin vaan täällä kotona enkä tee mitään, vakka kaiketi se olis nyt vähän enemmän mun hommaa kun kerran olen kotona. Mutta päikkäreistäni en luovu! Ja oikeesti sen vartin aikana saa yllättävän paljon aikaan kun on päättänyt olla tehokas. :)
    -Anna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutta toihan on ihan mahtava systeemi! Vartti tekee ihan ihmeitä, ja sellaisella perusjärjestelyllä saa paljon vähennettyä sitä omaa ärtymistä ympäristöönsä.

      Muistelen, että mulla oli vähän samanlainen systeemi, kun olin ipanan kanssa kotona ja hän nukkui päikkäreitä, joskaan en mitään aikarajaa ollut tajunnut asettaa. Sitä paitsi mä en kauheasti tuolloin kokannut, muksun aterioista iso osa tuli purkista ja mä söin sit mitä sattuu :D

      Päikkäreistä ei kannatakaan munsta luopua, koska se hetki, että voi olla ihan yksin, on mielenterveydelle olennaisen tärkeä.

      Delete
  12. Huoh, mä en tiedä uskaltaisinko omia minuuttejani laskea. Erityisesti mua ärsyttää lauantaiaamut, kun mies aamupalan jälkeen köllähtää sohvalle facebookia tai mitä lie katsomaan, ja minä alan säntäillä pyykkikasojen kanssa. Ei kai minuakaan kukaan varsinaisesti KIELLÄ sohvalle pötkähtämästä, mutta kukas ne pyykit sitten pesee jne. ARGH!!! Jään mielenkiinnolla seuraamaan seuraavia postauksia sarjasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. MÄ NIIN TIEDÄN TON. Oikeestaan ehkä juuri siksi mä aika usein lähden lauantaiaamuisin lapsen kanssa johonkin (koska en osaa pötkähtää mutten halua tehdä kotitöitäkään) ja pesen pyykit iltapäivällä. Saan kyllä ripustusapua, että se ei ole meillä se raskain homma.

      Delete