23 November, 2015

Sanastoharjoitus

Mikä on oikea nimi sille tunnetilalle, jossa
Tulee tohkeissaan ja ylivirittyneenä kotiin mistä lie bakkanaaleista tai muista kissaeläimen nimenantojuhlista, ja pikku hiljaa alkaa tajuta olleensa viimeiset 2-12 tuntia koko ajan suuna päänä ja ihan tähtiä sammuttavan rasittavaa seuraa?

Lupaisin tarjota sumppia / kaljat sille, joka keksii sopivan nimen, mutten tiedä tohdinko kun, ymmärrättehän, olisin vain suuna päänä jne.

Koen yllä esittelemääni tunnetilaa säännöllisin väliajoin. Näin riippumatta siitä, olenko viimeisen 2-12 tunnin aikana nauttinut alkoholipitoisia juomia vai en (myönnettäköön, että viini ei kyllä tilannetta paranna, mikä on surullista, jos kyseessä ovat olleet nimenomaan bakkanaalit) ja yleinen ratkaisuni asiaan on olla puhumatta enää ikinä.

Mutta sitten tietenkin luistan päätöksestäni heti, kun seuraavan kerran näen lapseni, ja siitä alkaa surullinen alamäki.

Viime aikoina olen yrittänyt olla myös, että puhun vain asiallisuuksia, mutta niin vain tänäänkin kerroin töissä esinaiselleni miehistä, joilla on glitter-parrat. (Eikä tähän vaadittu edes mitään sen kummempaa kuin tavallinen toimistopäivä.)

Lisäksi: mikä olisi hyvä liima huulten kiinniliimaamiseen?

20 comments:

  1. I feel you... Kerro jos keksit. Nimim. möläytin ekalla viikolla uudessa työpaikassa, että meillä on täitä

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta eikö sen voisi ajatella olevan hyvä tapa bondata muiden pienten lasten vanhempien kanssa?

      Delete
    2. Totta, jos niitä olisi enempi kuin yksi kappale. :D Nuoret sinkut oli ehkä vähän kauhuissaan. ;):D

      Delete
    3. Muistavatpahan kondomit.

      Delete
  2. No kyl se nyt on ihan vaan morkkis! Ja feel you. Mulla on silleen hieno taipumus alkaa puhua tilanteissa, joissa vähän jännittää. Ihan sama mitä sylki suuhun tuo. Parhaimmillani olen tämän asian suhteen vähän ns. "nihkeissä" tilanteissa joissa muut on hiljaa. Reaktioni on yrittää peittää sitä vaivaantuneisuutta puhumalla. Hölmöjä. Asioita.

    Mut muistan kyllä viime kesänä yksissä juhlissa ihan tietoisesti keskittyneeni kuuntelemiseen ja kas, mies kysyi miksi olen niin hiljainen. Vaikutin vissiin epäseuralliselta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Morkkisko se, vanha ystäväni. Piru vie.

      Mua ei ees yleensä erityisesti jännitä, enkä ikinä siinä tilanteessa koe olevani mitenkään superääliö. (Jos kokisin, ehkä olisin hiljaa heti.) Mutta miksi se morkkis aina iskeekin, altistaako ihmisten tapaaminen sille? Onko aika muuttaa erämaahan?

      Voidaanko järkätä puheliaiden blogitreffit?

      Delete
    2. Joo, tottakai! Pääsiskö sinne blogittomatkin? ;)

      Delete
    3. No en kai muuten olisi sitä sulle ehdottanut :D

      Delete
  3. Miksi sitten kaikissa tilaisuuksissa joissa olen kanssasi ollut olet ollut ihailtavan rauhallinen, viehättävä ja harkitusti artikuloiva? Johtuuko se siitä ettet saa minulta suunvuoroa? Vai voiko kyseessä olla yleismaailmallinen harha, että ihminen muistaa juhlien jälkeen lähinnä sen mitä itse puhui, josta tulee tunne, että hölötti koko ajan. Ja sitten kun vielä muistaa kaiken sen hölötyksen jonka ajatteli muttei sanonut, sekin voi vaikuttaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oikeastaan olen tästä hyvin häkeltynyt, sillä huomaan usein miettiväni, miksen voi olla enemmän kuin Siina - ihastuttava ja rauhallinen ja kauhean fiksu.

      Mutta kyllä, teknisesti ottaen kyseessä voi olla ja varmaan onkin vain harha.

      Delete
    2. Ööö. Aika erikoista, koska juuri noin minä ajattelen sinusta. Itse sen sijaan olen ärsyttävä, keskeyttävä, asiasta toiseen hyppivä hölöttäjä. Olemme selvästi molemmat vähän huonoja arvioimaan joko itseämme tai toisiamme, mutta jos sovitaan, että lähinnä itseämme.

      Delete
    3. Mä tiedän. Meidän pitää mennä oluelle jotta voimme arvioida tilannetta kriittisesti!

      Delete
  4. Replies
    1. Mutta flow-tilan pitäisi olla myönteinen elämys! Minusta!

      Toisaalta, eikö olisi siistiä, jos sinitiaisen kanssa elintilasta kamppailisi flowtiainen.

      Delete
  5. Mulla on rakas ystävä, josta KAIKKI tietää, että kännissä se alkaa jankkaamaan. Se on silti erittäin rakas, kyseessä on ominaisuus. Sen sijaan hyvin moni tuntemani henkilö alkaa suunnattomasti rakastamaan omaa ääntään. Se on sellainen narsistinen sekakuoro, jossa ei kiinnitetä muihin huomiota. Eli olet luultavasti turvallisilla vesillä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. o_0 Saatan ehkä ottaa tämän kommentin sillä lailla, että lienee parasta vaieta iäksi :D

      Delete
  6. Mä nään sen niin, että jokaisella on oma paikkansa ja tärkeä tehtävä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Näin evoluution näkökulmasta olisit kyllä lopettanut "liiallisen hölöttämisen", jos siitä olisi sinulle haittaa. Olen varma, että muut ovat onnellisia siitä, että juuri sinä olet paikalla juuri sinuna. Itsekin mietin joskus kotimatkalla: ai kamala, mä puhuin aivan liikaa!. Kerran päätin, että tässä äiti-vauva-ryhmässä en hölötä. Oon ihan rauhallinen ja kuuntelen enemmän kuin puhun. Lopetin ryhmän kuuden kerran jälkeen, koska se oli niiiin tylsä ryhmä. Viimeisellä kerralla sitten annoin mennä, puhuin muille äideille, kerroin omia juttuja ja avot, tunnelma parani samantien. Muutkin äidit olivat yhtäkkiä avoimia ja oli melkein kivaa. Lopetin silti, koska ohjaaja oli mielestäni onneton. Nyt aloitin uuden ryhmän, enkä yhtään esittänyt mitään. Kun lähdin, kuulin, miten tämän ryhmän ohjaaja sanoi yhdelle äidille: kylläpä meille kävi hyvä tuuri, kun saatiin noin mukava äiti ryhmään. Mitä tästä opimme? Kyllä välillä voi tarkistaa, muistaako myös kysyä ja kuunnella, lienee ihan tervettä. Mutta muuten on vaan rikkaus, että on erilaisia tyyppejä. Ja siis, en millään suostu uskomaan, että et tilanteessa huomaisi, jos toista alkaa ärsyttää... joten suositteleen sanaa vainoharhainen

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olipas ihana ja perspektiiviä antava kommentti, jonka aion printata ja laittaa lompakkooni, jotta se on aina mukanani kun tämä kauhea tunne iskee. Ja tottahan se on - kun keskustelukumppani on vaisu, lienee syytä pitää huolta siitä, ettei itse ole samanlainen.

      Ja kyllä, on silti ja kaikesta tästä huolimatta tervettä välillä muistaa tsekata, että myös kuuntelee.

      Kiitos <3

      Delete
  7. Mä haluaisin saada jonkun filtterin, joka ohjaa puhumaan järkeviä ja kuuntelemaan hyvin. Nyt puhun vähän mutta järjettömiä juttuja ja en kuule tai pysty kuuntelemaan muita.. ( mulla on vauva riittääkö se selitykseksi)
    Puikkis

    ReplyDelete
    Replies
    1. No ilman muuta. Hormoneiden piikkiin voi minusta laittaa lähes mitä vaan. Kyllä se siitä, huoli pois!

      Delete