24 November, 2015

Ymmärrät mua

Olen kokeillut tätä tunteiden sanoittamishommaa viime aikoina inspiroiduttuani siihen mm. täällä naapurin tontilla.

Niinpä eräänä iltana:

"Mä ymmärrän, että sua harmittaa, kun sä et saa katsoa My Little Ponya etkä pelata etkä pipariakaan saa, mutta nyt pitää mennä pesulle. Ja sä oot jo syönyt tosi monta piparia. Voidaan vaikka lukea useampi iltasatu sitten, käviskö se?"

Kävi se.

Ja hetken päästä kisattiinkin siitä, kuka on ekana iltapesurastilla. Minä hävisin, kuten tavallista. Esitin harmistunutta.

Johon lapsi:

"Mä ymmärrän, että sua harmittaa, kun sä hävisit, mutta ensi kerralla sä voit voittaa!"

Teenkö nyt jotain väärin? Vai tekeekö lapsi jotain tosi oikein?

10 comments:

  1. Replies
    1. No ainakin pidämme itsemme huvittuneina :D

      Delete
  2. Te ootte niin ihania ja viisaita! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Tai itsemme tärviölle nauravaisia <3

      Delete
  3. Miksi meillä ei ikinä toimi nämä?

    Nimin. saattelen itseni nukkumaan Uhmakirjan kanssa

    (Mutta ihan tosi hienoa, että teillä toimii! Jee sä! Jee sun lapsi!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en oo aivan varma, menikö tää nyt nappiin, vai toimiko tässä vain se, että lahjoin iltasaduilla (mutta se on musta kyllä käypää lahjontavaluuttaa.)

      Sen sijaan myöhemmin lenkillä meinasin juosta kuuseen kun nauratti niin kovin.

      Delete
  4. :D Ihana lapsi! Ja viisas sinä ;) Meillä tuo tunteiden sanoittaminen ei oikein toimi, paitsi joskus vahingossa. Jos sanon, että mä tiedän, että sulla on paha mieli siitä ja tästä ja niin edelleen, vastataan, että niin onkin ja huuto jatkuu...
    Mut 3-vuotias on onneksi jo viisastunut muuten. Jos jotain ikävää sattuu se halaa ja lohduttaa, että "sille ei vaan voi mitään". Ja tänään kun juteltiin vielä sängyssä illalla, se katsoi minua ja lausui: "Sä olet UPEA!" :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siis aika useinhan meilläkin ipana laittaa kädet korville kun yritän jotain ymmärtää :D Ehkä pitäis vaan Lähiömutsin esimerkin mukaan tyytyä toistamaan lapsen tunnetila.

      Mutta kyllä musta on ihmeellistä, miten tunnekypsiä kolmevuotiaatkin voi ajoittain olla. Ja vähänkö ihana tuo sun mukelo <3

      Delete
  5. Mulle on siunaantunut sen verran dramaattisia lapsia, että mää en useinkaan edes teeskentele ymmärtäväni.

    Tänään (heti seitsemän jälkeen) olisi pitänyt ymmärtää, että lapsella on paha mieli koska
    - täytyy laittaa toppahousut, koska on talvi
    - täytyy nostaa lattialle pudonnut juusto, koska sen paikka ei ole lattialla
    - sukat täytyy laittaa kalsareiden päälle, ettei nilkkoja palele
    - hampaat täytyy pestä, myös tänä aamuna
    - pöydälle unohtunut viivotin täytyy laittaa takaisin kynäkoteloon
    + monta samantasoista harmia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä joskus toivon, että voisin itekin vetäistä hissy fitin hampaidenpesupakon takia... Jännä, miten noi negat fiilikset entropian kasvamisesta ja muusta tulee aikuisena niin lytättyä.

      Turhaumia en oikein käsittele vieläkään kovin hyvin, joten valitettavasti aika usein oikeasti ymmärrän lapseni harmia, vaikka se samalla olisikin ihan tosi pöljää - sellainenhan olen usein itsekin :D

      Delete