27 March, 2012

Hyvinkin voi mennä

Lilyssä tuuletetaan tunteita huonojen neuvola- ja sairaalakokemusten vuoksi. Olettekin ehkä jo törmänneet. Luin alkuperäisen jutun ja muutaman kommenttisivun hieman hämmentyneenä. Mukaan mahtui aitoja idiotismeja terveydenhuoltohenkilökunnan edustajilta, mutta myös melkoinen määrä hieman turhaltakin tuntuvaa närkästystä esimerkiksi siitä, että tuli paha mieli kun neuvolan terkkari ennen ensimmäistä ultraa varoitti tuulimunaraskauden mahdollisuudesta.

Tiedän kyllä hyvin, että avautuminen voi olla erinomainen terapiamuoto, ja omallekin polulleni on osunut pari pöljää, mutta olen havainnut myös seuraavaa: pöljiä ei kannata jäädä murehtimaan. Jos ultrassa löytyy syke, vastaanottohenkilökunnan typäre kommentti kandee jättää omaan arvoonsa. Jos ei löydy, on muutakin murehdittavaa. Uskokaa pois. Näin jälkikäteen uskallan vieläpä väittää, että suurin osa pöljyäisyyksistä on ainakin omalla kohdallani ollut viestinnän vaikeutta. En ole aina itsekään ollut aivan parhaimmillani.

Myönnän aivan auliisti, etten todellakaan aina ole osannut elää kuten opetan, mutta aina voi harjoitella. Lisäksi ajan tuotua hommaan hieman etäisyyttä on oikeasti mukavampi muistella niitä hyviä tyyppejä. Omalla kohdallani on ollut esimerkiksi seuraavanlaisia:

  1. Kättärin päivystyspuolen kätilö, kätilöharjoittelija ja lääkäri venyivät mahtavaan suoritukseen järjestäessään allekirjoittaneen päivystyskaavintaan eräänä perjantai-iltana, kun muutamaa tuntia aiemmin sitä sykettä ei ollut ultrasta löytynyt. Tämä pelasti sekä seuraavalle päivälle järjestetyt hääkekkerit että seuraavalle maanantaille aikataulutetun häämatkan. Omamme. Kiitos, te - tiedän, etten ehkä tuolloin osannut ilmaista, miten paljon asia merkitsi, mutta kyllä se merkitsi.
  2. Niin ikään Kättärillä leikkaussalihenkilökunnan asenne, empatia ja iloisuus olivat jo itsessään rohkaisevia kokemuksia. Hyvä mieli jäi eritoten siitä ihanasta hoitajasta, joka jaksoi heräämössä jutella kanssani keskenmenoista ja kertoa omastaankin. Rohkaistuin.
Jos siis neuvolaan tulee asiaa, ei kannata takertua kauhukuviin. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin myös terveydenhuollossa mahtavaa porukkaa.

16 comments:

  1. Mullakin pisti silmään tietyt kommentit. Kovin herkkinä tuntuvat ihmiset olemaan esim. liiallisesta painonnoususta huomauttamiselle. Varmasti th-henkilökunta ajattelee vain äidin ja lapsen parasta, jos sanoo ääneen sen, että nyt on lihottu vähän liikaa. En tiedä, mihin kiertoilmauksiin sekin asia pitäisi pukea, ettei herne menisi nenään. Asiahan ei siitä kuitenkaan miksikään muutu.

    Itse olen saanut todella asiallista kohtelua neuvoloissa tai sitten en ole vaan ymmärtänyt vetää herneitä nenään jokaisessa mahdollisessa käänteessä.

    ReplyDelete
  2. Joo, toi painonnousun kommentointi ja sen kauhistelu oikeastaan nauratti.

    Mun kohdalla kaikki terkkarit seurasivat painonnousua ihan silkkihansikkain - kai musta paistoi jo kauas, että se ahdisti melkoisesti - mutta jälkikäteen ajatellen olisin kestänyt ronskimmatkin otteet. Luulen nimittäin, että jokaisesta ekstrakilosta, joka oli tallella vielä kuukausi synnytyksen jälkeen, saan kiittää ihan vain itseäni. Mulla alkaa olla aika alhainen toleranssi itsepetokselle (tai ainakin sellaiselle itsepetokselle, jonka itsessäni tunnistan), joten hommaa on sinänsä turha kaunistella.

    ReplyDelete
  3. Mulla on itselläni osittain nihkeitä neuvolakokemuksia, mutta nekin johtuu enemmänkin liiallisesta empatiasta ja halusta jutella jostain hypoteettisista ongelmista (kerroin neuvolassa että ahdistaa, kun oli kaksi rajua verenvuotoa alkuraskaudessa - no shit!) ja sit kun kaikki meni kuitenkin hyvin eikä keskenmenoa tullut, niin neuvolantyttö siitä huolimatta aina halusi tiedustella mielialoja. Ja teki sitä vielä vauvan synnyttyäkin. Vaikka olinkin siitä vähän että HUOH, toisaalta arvostin kovasti sitä, että minusta oltiin kiinnostuneita vielä vauvan syntymänkin jälkeen. Ja että haluttiin välittää, vaikka välittäminen tulikin ulos hiukan kiusallisella tavalla.

    Painoasioista kannattaa musta ihan yksinkertaisesti sanoa neuvolassa, että ne ahdistavat. Eri tavoin painotraumatisoituneita, syömishäiriötaustaisia ja muuten vaan vähän neuroottisia äitejä on pilvin pimein ja vähänkin sensitiivinen neuvolantäti tajuaa asian kyllä.

    Muakin on alkanut vähän ärsyttää neuvolaurputus, vaikka itsekin aina joskus urputan ja pidätän oikeuden urputtaa jatkossakin lastenneuvolasta. Mutta siis, se on ilmainen palvelu jota ei myöskään ole kenenkään pakko käyttää. Hieno hyvinvointivaltion jäänne, jota kautta ohjataan herkästi eteenpäin, jos jotain ongelmia ilmenee. Esim meillä toisen lapsen ennenaikaisuuteen liittyvään anemiaan paneuduttiin todella huolellisesti neuvolassa, paljon huolellisemmin kuin maksullisella yksityisen puolen lastenlääkärillä.

    Kiva blogi sulla, oon lähinnä bongannut kommenttejasi eri blogeista. Pistin suosikkilistaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haa, kuulostaa jollakin tavalla tutulta! Meidän terkkari myös tiedustelee mun vointia, ja vaikka tulkitsen sen osittain ammatilliseksi (ja pidän terkkaristani kovin) jollain tavalla myös nautin siitä. Silloin kun ei voi valittaa lapsen isälle (joka näyttää omaa väsymystään harmahtavalta ja lisäksi siltä, että vaihda välillä levyä, vaikka kohteliaasti kuunteleekin) tai omalle äidille (joka painii työstressinsä kanssa päivittäin) niin ainakin neuvolan mimmi välittää! Hah! Okei, vähän surullista. Mutta totta.

      Mä kyllä ehdottomasti katson, että ihmisillä on oikeus urputtaa tarvittaessa, koska se tekee hyvää :D Pelkään vaan, että jos kukaan ei koskaan puhu niistä hyvistä jutuista, seuraa kierre, jossa neuvolaan (tai muihin raskausajan seurantoihin) mennään valmiiksi vähän närkästyneenä, kun ne siellä kuitenkin vaan haluaa työkseen loukata, ja sitten kaikki sanottu myös herkästi loukkaukseksi tulkitaan.

      Ja kuten sanoit, hirvittävän hyvin neuvoloissa kyllä lapsista huolta pidetään.

      Onpa mukava kuulla, että tykkäät blogista :D

      Delete
  4. No huh, on sullakin ollut kokemuksia...!

    Kävin vilkaisemassa tuota kirjoitusta ja kommentteja ja aika samoja ajatuksia mullakin tuli (yllätys yllätys). Joillakin oli kyllä aika pöyristyttäviä kokemuksia mutta kyllä monet kovin helposti vetäisevät herneen nekkuun.

    Oman historiani kanssa mua jännitti etukäteen painonnousu ja mahdolliset huomauttelut siitä, mutta eipä siitä sitten sen enemään kerrottavaa jäänyt, kun sain joka kerralla kuulla, että menee ihan oppikirjan mukaan.

    Tuo on kyllä niin totta, että kannattaa muistella niitä hyviä kokemuksia! Itse olen viimeisen reilun vuoden aikana ollut enemmän sairaalassa kuin tähän astisessa elämässä yhteensä ja voittopuolisesti kuitenkin on hyvää sanottavaa.
    Ja viimeisimmän leikkauksen teki vielä nuori ja komia mieskirurgi, että oli tädillä silmäniloakin ;-)

    (Jorvin viikonloppupäivystystä en paljon huoli muistella...)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, kaikenlaista joo, mutta silloin etenkin on kiva muistella vastaan tulleita kädenojennuksia :)

      Samaa mieltä siis ollaan, herkkiä ovat ihmiset loukkaantumaan. No, olemme, me ihmiset.

      Malja komeille nuorille mieskirurgeille! Sellaista kannattaakin muistella! :D

      Delete
  5. Hyvin sanottu. Itse menin neuvolaan valmiina ottamaan vastaan kaikki maailman saarnat kasvissyönnin haitoista ja ties mitä muuta, josta olisin voinut avautua. Sain yllättyä oikeastaan aika positiivisesti siitä, että tätimme otti aika rennosti. En voi väittää, että kemiamme kohtaisivat täydellisesti, mutta hei, mikä on todennäköisyys moiseen? Meille ei ehkä osunut se kaikkein kokeinein / tiedoissaan varmin tyyppi, mutta oma aktiivisuus paikkaa helposti pienet puutteet, sillä ilman tietoa tai hoitoa ei varmasti tarvitse jäädä.

    Lupiinin tokavikan kappaleen alku kiteyttää aatoksein.
    Kävin lukaisemassa Lilyn keskustelua ja voin kertoa, että herätti lähinnä samoja tunteita kuin vauva.fi + vertaisensa. Ehkä kaiken pitäisi vain olla yksilölliseksi räätälöityä elämystä? Ajoittain tuntuu aika vahvasti siltä, että tässä ollaan (itsekin) aika vahvasti vieraannuttu tietyistä perusjutuista, kuten siitä, että lapsia syntyy, mutta aina ei kaikki mene ihan suunnitellusti tai toivotusti. Totta hitossa mullekin raskaus on tähänastisen elämäni tilanteista se erikoisin, ja ajoittain toivoisin, että jonkun langan päässä olisi 24-tuntinen, vain mun huoliani varten oleva päivystäjä, joka paijais ja vakuuttais siitä, että kaikki menee hienosti. Siksi tekis mieli sanoa pahimmille (tyhjän)nillittäjille, että henkäisisivät ja miettisivät hetken ennen kuin lähtevät levittämään neuvolatoiminnan värittynyttä ilosanomaansa.

    Toki tuolla Lilyn joukossa oli myös melkoisia floppeja terveydenhuollon puolelta. Niitäkin on ihan takuulla. Jos niitä sattuu perusterveydenhuollossa, niin miksei myös äitiyspuolella?

    Voisin jatkaa loputtomiin. Mut en. Piis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oon niin samaa mieltä sekä siitä, että oma asenne ja aktiivisuus ovat avainasemassa että siitä, että jollain lailla tuntuu siltä, että tietyt elämän realiteetit ovat vähän vieraita monille.

      Toi 24-h -päivystäjä oliskin muuten ollut huippu, mutta tyydyin sitten purkamaan huoleni miehelle (joka ei tietenkään tiedä mistään sen enempää kuin minäkään mutta osaa vakuuttavasti sanoa, että torvi). Ja silloin kun pari kertaa tuli oikeasti hätä ja huoli, apua sai. Aina. Heti.

      Ja floppeja vaan sattuu, sekä terveydenhuollossa että muualla. Mutta hirveän harvoin ihmiset on oikeasti pahantahtoisia, ja se on aika ihanaa :D

      Delete
  6. Kävin lukemassa avautumisen ja pari ekaa kommenttisivua ja alkoi ihan naurattaa!
    Kyllähän meitä neuvolassa ramppaavia asiakkaiksi kutsutaan, mutta mitä ihmeen palvelua sieltä pitäis saada? Se terkka mikään autokauppias kuitenkaan ole.
    Ja eiköhän postauksen kirjoittaja jo ole siellä hattarassaan kun on kerran moisista kimpaantunut. Joo, lopetit juoksemisen eli lihoit. Ja kyllä sinne ekaan ultraan mennään nimenomaan kattomaan löytyykö kohdusta mitään jne.


    Mulla ei kans juuri huonoja kokemuksia ole, ekassa raskaudessa terveydenhoitaja oli sellainen nuori ja kokematon, joka vaikutti pelkäävän meitä. Eikä se tiennyt mistään mitään, sanoi, että kattokaa Googlesta. No mikä ettei, mutta koittaisit nyt osoittaa vähän ammattiylpeyttä ja mielenkiintoa hommiasi kohtaa ja kattelisit itse sieltä Googlesta, tuumin minä.
    Raskaus päättyi keskenmenoon, sain superia kohtelua Naistenklinikalla ja seuraavaan raskauteen vaihdoin terveydenhoitajaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jokohan tää kommentointi toimisi?

      Yritin aikaisemmin sanoa, mutta Blogger ei sallinut, että oot ihan mahtava - sanoit ääneen sen, mitä itse en ihan tohtinut :D

      Ja sitäkin yritin sanoa, että olen hirveän pahoillani sun keskenmenosta. Onneksi nyt on paremmin!

      Delete
  7. Mä tulin nyt ihan julkisesti stalkkaamaan tätäkin puolta sun elämästä, kun on niin hitsin vaivalloista aina klikkalla itsensä tänne sun profiilin kautta. ;)

    Ja heti näin tuttuja, Lupiinikin on putkahtanut tänne! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehdottomasti kaikki seurailu tervetullutta! En mä sitä stalkkaamiseksi tohtisi sanoa, jos itse tänne avaudun :D

      Kävin itsekin tutkimassa Lupiinin blogia, mutta en ole oikein saanut kommentteja kommenttikenttään saakka - kiitos teknisten ongelmien.

      Delete
  8. Voi taivas, onneksi sait(te) hyvät hoitajat tuolloin...

    Minä olen kahdesti ultrassa joutunut kuulemaan ne sanat "näyttää tuulimunalta", mutta onneksi ensimmäinen niistä oli väärä tuomio: se tuulimuna aloittaa syksyllä eskarin. Mutta kun viime jouluna oli pakko uskoa ne huonot uutiset ja valmistautua lääkkeelliseen tyhjennykseen, niin mitään moitittavaa ei hoitajien tai lääkärin puheissa tai asenteissa ollut. Kaiken sen surun keskellä tuntui hyvältä, ettei kukaan vähätellyt tapahtunutta, vaikka se yleistä onkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Otan osaa viime joulun takia - tiedän, miten kurjalta se tuntuu, eikä se yleisyys siinä yhtään lohduta kun itselle se on aina erityistä.

      Ihanaa kuulla, että välillä tuomiot ovat vääriäkin :)

      Delete
  9. En voi osallistua tähän raskaus-/keskenmenoaspektista, mutta olen itse saanut kättärillä käsittämättömän huonoa sekä käsittämättömän hyvää palvelua. Ensiksi mainittu gynekologi itketti huolella ja oli lisäksi väärässä, kuten myöhemmin mainitussa tapauksessa kävi ilmi.

    Mutta sitä tulin siis sanomaan omasta puolestani, kun kerran olen terveydenhuoltoalan työntekijä ja vielä kunnallisella puolella, että joskun tuntuu kurjalta, kun kunnallista terveydenhuoltoa parjataan ja terveyskeskusta kutsutaan arvauskeskukseksi. On minullakin omat huonot kokemukseni, mutta toisaalta meillä sentään ON julkinen terveydenhuolto ja on meillä täällä töissä aika pirun osaavia ja mukavia ihmisiä. En siis loukkaantunut mistään, lähinnä haluan aina kehua työnantajaani, kun on mahdollista. Täällä sisäisesti sitä tulee nimittäin jonkin verran kritisoitua, kun yritämma muuttaa maailmaa. :-)

    Minä en tiennyt ennen tätä päivää, että sait keskenmenon. Lämpimiä ajatuksia tuolle ennenaikaisesti lähteneelle kultasydämelle! Paras ystäväni koki kaksi vuotta sitten kohtukuoleman viime metreillä. Nyt hänelläkin on ihana tytär :-)

    ReplyDelete
  10. Meri, oot superihana. Allekirjoitan aika pitkälle kaiken mitä sanoit siitä, että sentään on terveydenhuolto - enimmäkseen vielä aika hyvin toimiva. Aina voi toki pyrkiä parhaimpaansa, mutta samalla voi muistaa, että tuskin kukaan siihen joka päivä pääsee.

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.