16 March, 2012

Pihi mutsi

Koin äsken mielenhäiriön ja ihan vakavissani harkitsin ostavani lapselle kevättakin uutena: 79€. Ennen kuin ryntäsin vinguttamaan käteiskorttia kassalle, päätin pitää harkintatauon. Kotona ymmärsin, että kärsin kauppakeskuksessa ilmeisesti akuutista psykoosista. Takki oli kyllä sievä kuin sika pienenä, mutta että kahdeksankymppiä?

Matka kulutusyhteiskunnan mallioppilaasta* vuoden piheimmäksi mutsiksi on ollut pitkä, kivinen ja siihen on mahtunut useita isoja visalaskuja, mutta tässä nyt olen. Itarana.

Vaikka silloin tällöin investoinkin itseeni ostamalla kirjoja tai lankaa, lapsi parka ei ole saanut juuri mitään, etenkään uutena. Tämä alkoi jo raskausaikana: miehen kollegat kauhistelivat, kuinka olimme jo odotuksen viidennellä kuulla eikä meillä vielä edes ollut lastensänkyä. Ei ollut kyllä mitään muutakaan. En osannut orientoitua asiaan ja sitä paitsi olin synkeän vakuuttunut siitä, että jotain menee vielä pieleen.

Joskus kesällä alkoi tuntua siltä, että - sikäli kun kaikki ei menekään huonosti - tarvitaan joitakin tarvikkeita. Äitiyspakkauksessa tuli vaikka mitä, mutta esimerkiksi amme tarvittiin silti. Vaipoista puhumattakaan. Ostin uutena yhden bodyn Beibamboolta ja kassillisen käytettyjä vaatteita kirpputorilta. Beibamboon body oli kalliimpi kuin em. kassillinen vaatteita ja vesipullo, vaikka sinänsä kyllä aika suloinen. (Bambukuidusta en enää ole niin vakuuttunut, mutta Beibamboon vauvanvaatteiden vuokraustoiminta on epäilemättä briljanttia.)

Pinnis ja syöttötuoli olivat äitini huolella säästämät. Hyvä niin. Syöttötuoli on Artekin - mutsi oli minut saadessaan köyhä arkkitehtiopiskelija, ja tyylistä oli toki pidettävä kiinni.

Käytettynä hankittiin myös vaunut. Rumathan ne ovat, mutta olivatpa halvatkin. Käytännöllisiksikin ovat osoittautuneet - umpihangessa nekään eivät ole hyvät, mutta silti ilmeisesti paremmat kuin useat nätimmistä malleista. Lämmin ja turvallinen tunne on tullut siitäkin, että kankaiden palonestoaineet ovat jo enimmäkseen imeytyneet jonkun toisen lapseen, hohoho. (Kemikaalikuormituksen puute otettiin takaisin hankkimalla matkarattaat uutena - alennuksella totta kai. "Tämä kappale 99€".) Turvakaukalo sen sijaan lainattiin ystäviltä - mitäs sellaista ostamaan, jos ei ole autoakaan.

Sitteri, kantoliina ja lisäsäkillinen käytettyjä vaatteita ostettiin naapurista. Sittemmin olen kerjännyt vaatteita siskoltani, jonka tytär on kätevästi yhden vaatekoon edellä.

Uutena on ostettu:

  • Leikkimatto. Sekin on ruma, mutta tykkäsin kovasti siitä, että lapsi viihtyi sen kanssa itsekseen pitkiäkin aikoja. Tämän kyllä olisi saanut käytettynä myös serkulta, mutta emme ole vieläkään saaneet sovittua tapaamisaikaa.
  • Pulkka. Välttämättömyystuote.
  • Rintapumppu ja yksi tuttipullo. Tuhlaukselta tuntuu sekin tuttis, kun ei tuo ole juuri pullosta juonut, mutta siihen voi nyt sovittaa nokkamukiosan. Tuttipullossa (lasia) on kyllä tilaa vain noin sormustimelliselle juotavaa, mutta se on toisaalta myös niin pieni, ettei lapsen tarvitse aloittaa salitreeniä jaksaakseen nostaa pullon.
  • Yksi juhlavaatesetti.
Jyrsintäkirahvia, yhtä (epäkiinnostavaksi osoittautunutta) puulelua ja leikkimattoa lukuunottamatta lapselle ei ole ostettu ainoatakaan lelua (lahjaksi on kyllä saatu vaikka mitä. Kannatti olla pihi!) Kirjoja sen sijaan on hankittu, ja tällä saralla joudun hieman pidättelemäänkin itseäni: onko välttämätöntä ostaa Jukka Parkkisen Karhukirjeitä Karhumäestä nyt heti vain siksi, että siitä on ilmeisesti otettu uusi painos - vaikka lapsi ei tule ymmärtämään siitä mitään vielä useaan vuoteen? Äh, olipa tyhmä kysymys. Huomenna Akateemiseen.

Kirjaan tämän nyt ylös siltä varalta, että tytär saa tästä jonkin trauman, ja tarvitsee seikkaperäisen selvityksen vauvaikänsä puutteenalaisuuksista terapeutilleen. Sori, lapsi.


* Tiedättehän. Yksilö, joka piristää itseään ostamalla tavaroita, joita ei oikeastaan tarvitse - rahalla, jota ei ole vielä ansainnut.

8 comments:

  1. Minä ostin kummipojalleni lahjaksi Panama-kirjan. Siis osaksi ristiäislahjaa. Että niin, toivon että joku sitä lukisi kun minä asun niin kaukana.

    Meinasin saada jonkunlaisen halvauksen kun erehdyimme menemään Omenan johonkin lastenvaatepuljuun josko siellä olisi kälyn kaksosille jotain synttärilahjaa. Jooei houkuttanut kahdenkympin pipot ja yli satasen takit. Saivat Mauri Kunnaksen kehittäviä pehmokuutioita, minäkin huolisin.

    (ja sitten ihan vähän toivon, että jos meillä joskus joku tollanen pieni on, niin jollain tutulla olisi joku yhtä vaatekokoa edellä oleva..)

    ReplyDelete
  2. Meil on vaatteet kans suurimmaksi osaksi lainattuja ja muu kama käytettynä ostettua. Uutena ostettujen lista on meillä sama kuin teillä, miinus pulkka. Pulkka ens talvena sit.
    Lisäksi olen uutena ostanut vaatteita alennusmyynneistä.

    Leluja ostan kirppareilta jos sattuu silmään kivoja puisia, tähän mennessä on sattunut yksi.
    Taloyhtiön kierrätyshuoneesta on löytynyt kivoja leluja kans.

    Kaverini sanoin, kannattaa säästää lapsen kamoissa niin kauan kuin voi, sillä vielä koittaa se päivä kun joudut syytämään kersan vaatetukseen aina satasia kerrallaan, eikä tavaraksikaan kelpaa enää perintöesineet.

    ReplyDelete
  3. Veera on oikeassa - pikkukippurasi on vielä liian pieni kärsiäkseen kuluttamattomuudestaan. Vielä ehtii... Ihan varmasti. Teini-ikäinen pystyy törsäämään omaisuuden jopa kirpputorivaatteisiin.

    Ja sitten sillä on pokkaa vedota siihen, että äiti törsää kirjoihin. Hah. Se on eri asia.

    ReplyDelete
  4. Te parhaat tyypit, kiitos kommenteista! En ole oikeasti kovin huolissani lapsen traumoista - oikeasti olen salaa vähän ylpeäkin siitä, että olen pystynyt vastustamaan ostoskeskusseireenin kutsua. Kuten sanottua, tähän mielentilaan on ollut pitkä tie.

    Linnea, mä oon kanssa se kummitäti, joka ostaa kirjoja. Ristiäislahjaksi :D Parhaat tekee niin, sanon minä. Ja jos teillä sellainen pieni jossain välissä on, niin lastenvaatekirppiksillä on joku aina yhtä vaatekokoa edellä!

    Veera, briljanttia, että taloyhtiön kierrätyshuoneesta saa tarvittavia tavaroita! Pulkka oli meillä must kun koiraa piti ulkoiluttaa, vaikka Etelänapa siirtyi kaakkoiseen Helsinkiin, mutta jos ei olisi tarvinnut, oltaisiin mekin varmasti odotettu ensi talveen.
    Lisäksi, kaverisi (ja sinä) puhutte viisauden sanoja. Tosin mä ehkä salaa toivon, että kun meidän kersat jotain jostain tajuaa, kierrätetty alkaa jo olla uusi musta.

    Booksy, eihän se tosiaan ole ollenkaan sama! Kirjat, kyllä niitä voi ostaa. Olen shokissa. Ja sitten olen vähän shokissa siitäkin, että ilmeisesti käytetyn ostaminen ei tarkoitakaan sitä, että automaattisesti pääsisi halvemmalla. Nyyh :D

    ReplyDelete
  5. Mä vaihtaisin otsikoksi "Järkimutsi" tai "Fiksu mutsi". Hattua, hattua.

    Ja komppausta kirjalausuntoihin. SIVISTYS! (Näettehän sivistyksen lipun kaikki tässä liehumassa?)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suorastaan koen heiluttavani SIVISTYS!-lippua Ranskan vallankumousta kuvaavassa taulussa :D Onneksi on kanssajoukkoja tässä kumouksessa.

      Ja arvaa. Sain sen vaipan tänään vihdoin postiin. Tulossa on.

      Delete
  6. Kiitos, kiitos, kiitos! En sittenkään ole yksin, vaikka viimeistä kolmannesta lähestytään, ja lapselle on tähän mennessä hankittuna kirpparilta kaksi koon 50 ja kolme koon 56 bodya sekä yksi pieni hattu. Muutama peitto tuli tulevien mummien varastoista ja uutena ostettu laulukirja on tietysti jo olemassa :D Nyt tuttavat alkavat kysellä että mitä meiltä vielä puuttuu, ja hyvällä omallatunnolla voidaan vastata että melkein kaikkea otetaan vielä vastaan.. Pitää vielä metsästää nuo yhden koon edellä olevat ja päästä sopimukseen perimisjärjestelyistä :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hoo, todellakaan et ole ainoa! Yllättävän vähällä pärjää.

      Tosin en välttämättä suosittele sitäkään, että äitiysloman jo alettua, pahimmalla kesähelteellä, jalat tuskallisen turvoksissa, suuntaa julkisella kulkuneuvolla lähimpään megamarkettiin ostamaan lapselle ammetta ja patjaa. Jos löydät itsesi tästä tilanteesta, OTA TAKSI. Se on ihan ok.

      Laulukirja on muuten briljantti idea! Ainakin meidän nyytiäinen tykkää ihan kauheasti, että sille lauletaan. Otan susta ehkä mallia.

      Delete

Note: Only a member of this blog may post a comment.