19 March, 2012

Rautalisä, rakkaani

Hitto, että mulla onkin paras terkkari. Paras!

Ennen raskautta kuulin kaikenlaista neuvolan terkkareista, ja vähän jänskätin koko hommaa. Sitten jouduin neuvolaan, terkkarille #1 - hän oli oikein mukava, vaikka väänsimmekin kättä rautalisän tarpeellisuudesta, mutta vaihtoi puoleksi vuodeksi terveyskeskusta ja testamenttasi minut sijaiselleen. Sitä ennen pääsin kuitenkin kesälomasijaiselle, terkkarille #2, ja ai että on mennyt hyvin. Kieltäydyin vaihtamasta, ja kieltäydyn yhä. Uusi terkkarini on nuori, empaattinen ja tosi mukava.

Ja tänään, kuunneltuaan 50 minuuttia tutisevaa ääntäni, joka kertoi, että nyt vähän väsyttäis, superterkkarini ehdotti, että jospa mitattaisiin hemoglobiini.

Mainittu hb oli 112, ei ihan huippulukemissa edes minulle, joka enimmäkseen saan "kiitos mutta ei kiitos" -vastauksia verenluovutuspisteistä (joskin, tiedän, huonomminkin voisi mennä.)

Lähdin mestoilta itkua tuhertaen - olin niin järjettömän helpottunut siitä, että löytyi joku syy sille, miksi väsyttää näin pirusti. Miksen meinaa jaksaa työntää kärryjä, jos maassa on puoli senttiä lunta. Miksi lapsi painaa kuin synti, kun sen kantaa ylös ja alas portaita. Miksi koko ajan itkettää ... okei, se ei ehkä johdu suoraan hemoglobiinista, mutta kai se olo tästä kokonaisvaltaisesti kohentuu jos raudanpuutos saadaan fiksattua. Olin jo salaa itsekseni leimannut itseni rasittavaksi whinettäjäksi.

In other, yet oddly related, news: lihansyönnin vähentämiseen tähtäävä projektini on sujunut hienosti. Sääli sinänsä, punainen liha olis kai erinomainen raudan lähde - persiljaa, tomaattia ja ruisleipää vedän jo kaksin käsin.

8 comments:

  1. Onneksi sait avun.
    Anemiaväsymys on kamalaa! Tajusin viikon kestäneen voimattomuuden todeksi sillä hetkellä, kun neuvolan laite näytti lukemaksi 105. Jestas. Väsymys, palelu, huimaus ja päänsärky. Oon tottunut sellaiseen 130–140 hB:iin.
    Olispa meilläkin tuollainen terkka. On aika hissu. Ei mitään yhteyttä, eikä sille tee mieli soittaa, jos huolettaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh. Sulla oli aika iso pudotus.

      Mullakin kävi odottaessa hempat tuolla tasolla, mutta vähän vinoutuneesti olin tosi hyvässä kunnossa. Odotin paljon parempaa tulosta ja selitin terkalle innoissani, että olo on, kiitos rautalisän, huomattavasti kohentunut. Siinä sitten oltiin korvat lurpallaan kun testitulos osoitti, että olon ei pitäisi olla parempi.

      Nyt sen sijaan. Jooei. Ihan kauheeta, ja pahenee vaan.

      Delete
    2. Ehkä olit ehtinyt tottua, jos pudotus ei ollut raju?
      Mä odotan jännityksellä, mitä kuukauden rautakuuri on saanut aikaan.

      Toivottavasti nousee pian ja kohisten, se lamaannusväsymys on hirveää.

      Delete
    3. Mä vähän päättelin (voi kyllä mennä täysin metsään), että ne arvot saattaa laahata vähän jäljessä - olo voikin olla jo parempi.

      Kyllä tää tästä, olen jo vähän enemmän elossa!

      Delete
  2. Hienoa, että apu ja ratkaisukeino löytyi!

    Sit vaan parsakaalia, mustikkaa ja viinimarjoja. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo! Se yksistään piristi jo kauheasti.

      Kiitos muuten listasta - oli jotenkin piristävää tajuta, että rautaa saa siis muualtakin kuin mistä yleensä kuulee. Sitäpaitsi rrrrrakstan parsakaalia ja mustikkaa. Viinimarjojen kanssa ollaan kamuja, ei rakastavaisia :D

      Delete
  3. Hyvä, että löytyi selitys! Löytyispä munkin väsylle pilleri purkista -ratkaisu. Veikkaan, että siihen auttaa vain se, ettei joka yö joutuis heräämään 3-8 kertaa...:(.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Takuulla ainakin yhtenäinen unijakso auttaisi tilannetta :( Tosin mä luulen, että nyt kun saa rautavarastot kuntoon, jaksaa heräilyäkin paremmin - ootko aivan varma, ettei lisäraudasta olisi apua? Tai vaikka hoitoavusta, että ehdit itse päikkäreille?

      Delete