Raahasin tänään lapsen ja ei-kovin-innostuneen aviomiehen tutkimaan keskustakirjaston arkkitehtikilpailun satoa. Vielä ehtii, jos kiinnostaa!
Aviomiehen epäinnostus johtui siitä, että kilpailuehdotukset olivat esillä Jätkäsaaren Bunkkerissa. Jätkäsaari (kuten mies tiesi mutta minä en) näyttää tällä hetkellä sotatantereelta ja - koska sinne ja sieltä pois matkustetaan risteilykansan kanssa samoilla busseilla - taistelemaan siellä saattaa joutuakin. Bunkkerista emme tienneet etukäteen mitään, mutta jälkikäteen on sanottava, että olisin toivonut kaikessa tiedotuksessa lukevan kissankokoisin kirjaimin seuraavaa:
VAIN OMIN JALOIN KULKEVILLE - PAIKKA ERITTÄIN ESTEELLINEN!
Emme todellakaan olleet ainoat idiootit, jotka yrittivät paikalle rattaiden kanssa. Itse kannoimme tyttären kolmanteen kerrokseen, kaksi muuta kohtuullisen lyhyenä aikana näkemäämme ratasporukkaa (joista toinen koostui vaunuista ja yhdestä isästä, toisessa oli sentään kaksi aikuista mukana) kantoivat rattaat ylös. Jos olisin saapunut paikalle pyörätuolilla, olisi saattanut ns. vituttaa.
No, koska sylissä oli noin 9 kg lasta ja kilpailuehdotuksia puolestaan oli noin 540 kpl, emme perehtyneet töihin kovin huolella. On sanottava, että joku top 50 olisi ollut mielekkäämpi, sillä tuosta massasta ei noussut esiin oikein mikään. Jopa alien-siirtokunnalta näyttävä Faberge Eggs tuntui tylsältä, sillä se oli jossain viidensadan isommalla puolella ja me aloitimme ykkösestä.
Osaa töistä oli selvästi mietitty hieman käytännöllisyyden kannalta, huomautti mieheni, ja nehän olivat tolkuttoman tylsiä. Villit ideat taas herättivät ohimennen riemua, mutta vaikuttivat yhtä todennäköisiltä kuin allekirjoittaneen vuoden mittainen kirjanostolakko.
Kiinnitin huomiota seuraaviin juttuihin:
Aviomiehen epäinnostus johtui siitä, että kilpailuehdotukset olivat esillä Jätkäsaaren Bunkkerissa. Jätkäsaari (kuten mies tiesi mutta minä en) näyttää tällä hetkellä sotatantereelta ja - koska sinne ja sieltä pois matkustetaan risteilykansan kanssa samoilla busseilla - taistelemaan siellä saattaa joutuakin. Bunkkerista emme tienneet etukäteen mitään, mutta jälkikäteen on sanottava, että olisin toivonut kaikessa tiedotuksessa lukevan kissankokoisin kirjaimin seuraavaa:
VAIN OMIN JALOIN KULKEVILLE - PAIKKA ERITTÄIN ESTEELLINEN!
Emme todellakaan olleet ainoat idiootit, jotka yrittivät paikalle rattaiden kanssa. Itse kannoimme tyttären kolmanteen kerrokseen, kaksi muuta kohtuullisen lyhyenä aikana näkemäämme ratasporukkaa (joista toinen koostui vaunuista ja yhdestä isästä, toisessa oli sentään kaksi aikuista mukana) kantoivat rattaat ylös. Jos olisin saapunut paikalle pyörätuolilla, olisi saattanut ns. vituttaa.
 |
| Sotatantereella on bunkkeri. Tietty. |
Osaa töistä oli selvästi mietitty hieman käytännöllisyyden kannalta, huomautti mieheni, ja nehän olivat tolkuttoman tylsiä. Villit ideat taas herättivät ohimennen riemua, mutta vaikuttivat yhtä todennäköisiltä kuin allekirjoittaneen vuoden mittainen kirjanostolakko.
Kiinnitin huomiota seuraaviin juttuihin:
- Itse pidin ehdotuksista, joissa oli käytetty puuta pintamateriaalina, poislukien Kirkkovene, josta en pitänyt. Mistään betoni- tai lasivirityksistä en sen sijaan innostunut.
- Monissa havainnekuvissa oli talvi, osassa jopa satoi räntää. Fiksu valinta, sillä kesällähän kaikki näyttää kivalta. Todellinen testi alkaa marraskuussa.
- Useassa havainnekuvassa oli visioitu sisätilaakin. Moni suunnittelijoista ei ilmeisesti ole koskaan käynyt kirjastossa sisällä - tilaa oli kyllä tuhlattu neljä kerrosta korkeisiin aulatiloihin, mutta kirjoja (tai muuta aineistoa) oli vähänlaisesti näkyvillä. Funktionaalisuutta kehiin!
- Monesta ehdotuksesta oli vaikea nopeasti nähdä, millaisesta pytingistä on kyse. Raati varmaan katsoo työt tarkemmin kuin me, mutta voisin kuvitella, ettei selkeästä visualisoinnista olisi tässäkään haittaa. Kumma homma, että arkkitehdit, joiden kaikkien (äitini antaman esimerkin perusteella) uskon tulevan huonovointisiksi ahtaudesta ja tunkkaisuudesta, tekevät niin epäinspiroivia esityksiä.
Hui, yli 500 ehdotusta on melkoinen määrä ehdotuksia...
ReplyDeleteMeidän kirjasto on juuri sellainen lasihökötys, jossa kirjat tuntuvat jääneen sivuosaan. Aulan katto vuotaa ja talvisin kävelykatu kirjaston vierestä suljetaan katolta tippuvan lumen ja jättimäisten jääpuikkojen takia.
Bwahahah! Olipa hieno tuo mun eka lause :D
ReplyDeleteHe, en mä olisi siinä lauseessa varmaan edes mitään hassua huomannut jos et olisi huomauttanut :D
DeleteMetalli, lasi ja tasakatot tuntuvat ihan järjestään johtavan ongelmiin näillä sademäärillä. Entisen opinahjoni tietotekniikan opiskelijoiden uudessa hienossa talossa oli säännöllisesti sankoja lattialla. Paikalliset sääolot pitäisi kyllä muistaa ottaa huomioon.
Mun piti tuonne huomenna erään toisen vaunuikäisen lapsen äidin kanssa mennä, mutta ehkä parempi jättää väliin.
ReplyDeleteMä yritin netistä googlailla tietoa tai edes puhelinnumeroa tuosta esteellisyydestä. Ainut tieto, jonka löysin, oli jostain Juhlaviikkojen ohjelmasta, että kerroksiin pääsee hissillä, mutta ovella on portaat. Mut ilmeisesti sit ei jos teilläkin oli lapsi näyttelyssä kannossa?
En nyt mene vannomaan, ettei MISSÄÄN ole hissiä - ylhäällä näin yhden, mutta siinä oli iso munalukko ovessa. Jossain saattoi olla toinen, sillä se oli hillittömän iso halli, mutta meitä oli siis kolme kärry-yksikköä, jotka sitä eivät löytäneet.
DeleteJos on mahdollista ottaa mukula kantoliinaan tjsp, suosittelen kyllä :)
Voihan Jätkäsaari!
ReplyDeleteIson Omenan kirjasto on hämmentävä: siellä on paljon lasia ja muuta mutta se on kuitenkin viihtyisä ja pääosassa ovat nimenomaan kirjat. Lisäksi siellä on kiva kattopuutarha, tykkään.
Mutta ei mitään metalleja ja muuta, joojoo puuta.
(älykästä pohdintaa aamutuimaan)
Joo, Omppu on kyllä mukava. Eihän se tietenkään niin mene, että kaikki lasinen on nou-nou, mutta kun täällä on iso osa vuodesta aika harmaata, puu tuo katukuvaan lämpöä. IMAO.
DeleteJa kirjastossa pitää olla kirjoja, sanoohan sen jo nimikin. Paljon kirjoja! :D