Yäk, en syö

Yleisesti ottaen olen kiinnostunut maistamaan kaikenlaista ruokaa, mutta eineksiin ja erilaisiin makeisiin jugurttisysteemeihin mulla on vaikea suhde. En oikeastaan laske kumpaakaan ruoaksi (tosin jotkut saksalaiset luomujugut ja ilmeisesti jo edesmennyt Bulgarian sitruunajugu saavat synninpäästön.)

No, ilmoittauduin sinne Naisten kympille ja sain osallistujamatskut, jossa tietoa myös maksua vastaan jaetusta lounaasta. Olin jotenkin ajatellut, että lounaana olisi ehkä banaani ja joku leipä, mutta ei. Lounaana on yhteistyökumppaneiden mainoshetki.

Ensin riemastuin Saarioisten äitien tekemästä broilersalaattiateriasta. Kupista, joka läpyskään on kuvattu, ei voisi päätellä että mukaan on mahtunut pastan lisäksi yhtään vihannesta, mutta on siellä ilmeisesti sentään maissia ja jotain säilykehedelmiä. Vaikea tuollaiseen on tietysti mitään tuoretta lisätäkään. Onneksi tarjolla on joku kasvisversiokin - se ei mitenkään voi olla kauheampaa. Jos helvetti on olemassa, siellä ruokaillaan varmasti vain Saarioisten valmissalaateilla.

Salaatin lisäksi on tarjolla kolme erilaista jugurttihässäkkää. Saarioisten viritys kyllä kulkee kiisselin nimellä, mutta en anna sen hämätä. Toinen, Alpron jugurttisysteemi on varmaan niitä juttuja, joita ei jugurtiksi saa nimittää. Sokeria tai makeutusainetta siinä on silti takuulla liikaa. Kolmannen jugun tarjoaa Danone, ja siinä melkein revin pelihousut lopullisesti. En voi sietää Danonen mainontaa ja väistän firman tuotteita systemaattisesti kaupassa.* Nyt tarjolla on joku kätevä jugujuoma, jossa on helvetisti proteiinia mutta joka on tietenkin rasvaton. Tietenkin. Makuvaihtoehtoja on kaksi, joista toinen eli ananas on juuri SE esanssi, jolla kaikki pahimmat maut on aina ennenkin saatu piiloon. Ei takuulla ole mikään sattuma, että ainoat sokerittomat limpparit olivat pitkään ananaan makuisia. Muilla esansseilla ei ilmeisesti päästy lähellekään juotavan makuista lopputulosta.

Ymmärrän kyllä, että kustannukset kustannukset blaablaablaa, mutta olisin ehkä silti toivonut, että lounaaseen olisi sponsoreiden uutuustuotteista huolimatta pyritty sisällyttämään jotain muutakin kuin jugua.

No, voihan olla, että paikan päällä myös Chiquita on haistanut mainostilaisuuden.

* Tarkennettakoon nyt, että en häiriinny ilmavaivoista puhumisesta. Inhoan sitä, että mainokset lupaavat surkean ruokavalion vaikutusten häviävän lyhyellä tähtäimellä kuin pieru Saharaan (kahdenkymmenen vuoden päästä iskevä sydänkohtaus on sitten sitäkin yllättävämpi.)