17 September, 2012

Skyrim ja mokkapala

Työtoveri mietti, josko 15-vuotiaalle kummipojalle voisi ostaa lahjaksi Skyrimin. On kuulemma kaikkien teinipoikien unelmapeli. Kiusallisesti se on kuitenkin käsittääkseni K-18 -peli, koska siinä joutuu jännän äärelle ihan tosissaan. Äskenkinkö eräs aviomies sitä pelasi, kävi esim. näin:

"Kato, tässä mun vampyyriliskoruhtinashahmo louhii savea kun tuollainen mahtava vampyyri tuijottaa vieressä. Että voin rakentaa talon."

Myönsin, että näyttääpä tosiaan kovasti niiltä katutöiltä, joita esimerkiksi duunipaikan lähellä on suoritettu: yksi kaivaa ja muut tuijottavat. Muutoin en ollut kovin imponoitu. Taloon ei ollut suunnitteilla esimerkiksi kodinhoitohuonetta, jossa joku orjuutettu maahinen pesee pyykkiä, eikä kumpikaan verenimijöistä palanut tai kimaltanut kalpeassa Skyrimin auringossa.

Vaan kohta alkoi kiinnostaa: taloon oli rakennettu kirjastosiipi. Ooh! Kirjoja siellä ei vielä ollut, kun ei ollut hyllyjäkään.

"Pitäiskö sun käydä sahaamassa vähän puuta, että voit rakentaa hyllyjä?"
"Eeeei tarvii. Mä ostan puuta örkiltä!"

Wouldn't you know it.

Mutta on täällä muutakin tehty. Perjantaina keitin mösjöölle pikakahvia kofeiinipäänsäryn kostoon; mies huomautti juoman maistuvan ihan mokkapaloilta. Mokkapaloilta!

Meillä ei koskaan tehty kotona mokkapaloja kun olin pieni. Tämä epäkohta muutoin varsin onnellisessa lapsuudessani on saanut minut täysin avuttomaksi mokkapalojen edessä: sellainen on aina saatava jos jossain on tarjolla. Mieluiten kaksi. Masennun hieman ja mietin elämän kurjuutta, jos käy ilmi, että tarjolla olevat mokkapalat ovat jonkinlainen terveysversio. Pääsyy käydä minkäänlaisissa pihakirpputoritapahtumissa tahi myyjäiskarkeloissa on mahdollisuus saalistaa mokkapala.

Tämä tässä on mokkapala!
Mies näytti paatuneelta, mutta heltyi sen verran, että haki seuraavana päivänä mokkapala-ainekset kaupasta ja leipoi pellillisen. Ja laittoi vielä kookoshiutaleita päälle! Parhausviikonloppu. Lapsikin sai murenan ja oppi nopeasti vaatimaan osuuttaan heti, kun mokkapalalautanen kaivetaan jääkaapista. On mukavaa olla noin nopeasti oppivan mukelon äiti, eikä nyt edes mennä siihen, miten mukavaa on olla noin mainioita mokkapaloja leipovan vampyyriliskoruhtinaan vaimo.

Ja nyt siellä talossa on ne kirjahyllytkin, asumiskelpoinen mesta on.

9 comments:

  1. Mmm... mokkapaloja...

    Mun on muuten jo varmaan keväästä asti pitänyt tehdä pätkiskakusta (http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/106137-minttusuklaa-kahvikakku) dacapo-versio, mutta se kakku odottaa vieläkin leipojaansa. Onkohan ne hellekesän yli kuumassa keittiössä säilytetyt dacapot vielä hengissä... Ehkä on kaiken varalta parasta paistaa ne kakun joukkoon eikä maistaa raakana.

    ReplyDelete
  2. Liina, sit kun sun muksu on koulussa, niin joka helvatun vanhempainillassa tai muussa koulun tapahtumassa teinit myy niitä mokkapaloja. ja voi testata vielä useampaa plaatua.

    ReplyDelete
  3. Pahus. Mokkapaloja, niitä on nyt saatava.

    ReplyDelete
  4. Suvi, mutta eikös pätkiskakku nyt muutenkin olisi tiivistynyttä parhautta? It ain't broke, don't fix it :D

    Wandabe, mahtavaa, maltan tuskin odottaa! Toivottavasti muistavat laittaa tarpeeksi kuorrutetta. Mun mielestä tuplasatsi olisi hyvä.

    Annukka, siitä vaan miehelle nyyhkytarinaa mokkapalattomasta lapsuudesta kertomaan :D

    ReplyDelete
  5. Ihana vampyyriliskoruhtinas sulla!

    Heti kun tää vehnättömyyskokeilu loppuu leivon mokkapaloja. Tai sit vaan vähähuijaan ja käytän gluteenittomia jauhoja. In your face, vehnäjauho.

    ReplyDelete
  6. On se, ihana!

    Mutta mä kyllä suosittelen että odotat ja teet sit ihan aitoja mokkiksia. Koska mokkapalojen odottaminen on melkein yhtä kivaa kuin mokkapalat itse.

    ReplyDelete
  7. No se on kyllä ihan totta. Ei sinne lokakuuhun onneksi niin pitkä aika oo. Huok. :)

    ReplyDelete
  8. Se pätkiskakku kaipaa lisää kaakaota, laimeaa on (kun ei syöjät kuitenkaan jaksa odottaa useampaa päivää että kakku saisi makuuntua ennen kuin sitä aletaan maistella), vaikkakin toki hyvää.

    Ja kirjoitit muuten totuuden sanoja terveysversioista! Pätee muihinkin leivonnaisiin kuin mokkapaloihin.

    ReplyDelete
  9. Mun on pakko tunnustaa, etten ole ikinä syönyt pätkiskakkua. Uskon sen vain olevan tiivistynyttä parhautta :D

    Leivonnaisten terveysversiot on ihan yksinkertaisesti väärin. Mieluummin kerran vuodessa kunnollisia mokkapaloja kuin kerran kuussa leseversioita.

    ReplyDelete