03 September, 2012

Rasitus

Olin perjantaina uuden lempiharrastukseni parissa, sokerirasituskokeessa.

Sanottakoon ihan tähän alkuun, että ei, en ole raskaana. Sitä kun on jo toki muutaman kerran kysytty. Miehen mielestä (ja epäilemättä osa tuttavistani on täsmälleen samaa mieltä) syy on täysin omani; mitäs "retostelen sokerirasituskokeella Facebookissa". Rohkenen olla eri mieltä; kuvittelin useamman ymmärtävän, että sokerirasituskoe ei selvitä lisääntymiseen liittyviä asioita vaan sitä, onko tutkimuksen kohteena olevalla onnettomalla sielulla* a) puhjennut diabetes tai b) kohonnut riski kohdata em. korkean elintason tuotos elämän sokerisella polulla. Raskaus selvitetään pissaamalla tikkuun. (Sitäpaitsi, jos vielä joskus olisin raskaana, en kyllä tiedottaisi siitä kertomalla sokerirasituskokeesta. Raja se on hämyisellä vihjailullakin.)

Perjantaina paita sotkeutui vereen ja muutenkin vitutti. Tänään soitin tuloksia. Ensin neuvolan terkkari sanoi paastoarvon olevan koholla, soita terveyskeskukseen. Vitutti vielä enemmän - jopa niin, että väänsin vähän itkua odotellessani terveyskeskuksen palaavan asiaan. Arvatkaa mitä terveyskeskuksen terkkari sanoi? Niinpä niin. "Ei näissä mitään ihmeellistä ole, ihan normaalit." Sanoi sitten vielä, että voisivathan ne alhaisemmatkin olla, mutta kuitenkin - ei mitään, minkä vuoksi yöunia tulisi menettää.

Sovittiin kyllä puhelinaika, tarkoituksena pohtia sitä, miten asiaa seurataan tulevina vuosina. Olisinpa vain perjantaina tiennyt, miten oikeassa olin, kun kerroin itselleni vitsejä uudesta harrastuksesta. Ei olisi naurattanut sitäkään vähää (ja ne olivat kyllä ihan eeppisen huonoja vitsejä.)

En oikein tiedä, mitä helvettiä tässä edes voisi tehdä. Okei, äitiysloman aikana en varmaan syönyt niin terveellisesti kuin duunissa (salaattipöytä, mon amour) - mutta silti. En syö karkkia sumeilematta tai muutoinkaan juuri välitä makeasta; syön paljon vegeä; en ole makeiden tuontihedelmien ykköskohderyhmää (banaaneja en syö kerrassaan ikinä) ja liikun, no, jos nyt en ihan helvetisti niin aika paljon kuitenkin.

Tekisi mieli lamaantua sängyn alle kunnes joku laajentaa kakkostyypin diabeteksen määritelmää vielä vähän lisää. Tuskin tarvitsee montaakaan vuotta odotella.

* Niiden kahden sokeriliemimukillisen jälkeen kuka tahansa on onneton.

15 comments:

  1. Oj då. Toivotaan kovasti, ettei sielullesi ole tullut diabetes! Ikävään päivääsi toivottavasti pientä iloa: jätin sinulle tunnustuksen blogiini! (Mutta älä katso kuvia kun ovat kovin sokeripitoisia.)

    ReplyDelete
  2. Mun piti viimeisimmässä sokerirasituksessa (kuukausi sitten) juoda vain yksi vajaa mukillinen! Selvästi sä olet kohdannut vääryyttä jo juoman (jos jotakin niin tahmeaa voi vielä juomaksi nimittää) määrän suhteen :/

    ReplyDelete
  3. Mun piti kommentoida tuosta sokerirasituskokeesta ja raja-arvoista mutta esikoinen (josta ehdin kommentissani myös valittaa) tuli painamaan jotain nappia ja kaikki hävisi.

    Niin, jotain sellaista se oli, että mun ymmärtääkseni sekä sokeri- että kolesterolitasojen raja-arvoja lasketaan aina silloin tällöin, että saataisi suurempi osa kansasta syömään statiineita tai jotain. Kuulostaa tavallaan vähän salaliittoteorialta toisaalta. Mutta niin moni mun kaveri sai raskausdiabetes-diagnoosin, että kuulosti kyllä aika hurjalta se määrä. Itsehän en saanut vaikka bmi ja ikä vois sitä puoltaakin, eli perinnöllisiähän nää pitkälti on.

    Ääh, nyt täällä haisee vaipalta niin et pitää lopettaa. Lapset on kyllä melko ärsyttävä ihmistyyppi, aina jotain vonkumassa tai haisemassa oudolta :)

    ReplyDelete
  4. Ah, sokerirasitus, voi jumalauta mitä ihmisten kiusaamista. Mulle on tehty se kerran, raskausaikana, ja tuli niin pökerryttävä olo että oli pakko mennä lepohuoneeseen pitkäkseni. Onko se keskimmäinen arvo se paastoarvo? Se mulla oli ihan siellä suositusten ylärajoilla, mutta silti asiaan ei otettu sen kummemmin kantaa, koska se arvo oli kuitenkin laskenut ihan hyvin kolmanteen verenottoon mennessä.

    Mun toki pitäisi kuitenkin tehdä perusteellinen elämäntaparemontti (fan, että inhoan tuota kliseistä sanaa), koska olen riskiryhmää monestakin syystä, mutta en vain saa aikaiseksi. Olen tunnesyöjä ja vihaan liikuntaa, joten... Tuurilla ne valtamerilaivatkin seilaa, tai jotain :P

    Mutta sä sentään et ole itse aiheuttanut sokeriarvojesi tasoa. Tehosekoitinta lainaten: se johtuu geeneistä. Ilmeisestikin, koska sulla ei nähtävästi ole oikein asioita joissa voisit vielä petrata.

    Lupiinin sanoissa on perää: ainakin kolesteroli- ja verenpainearvojen suositusten ylärajaa on madallettu toisinaan, jotta lääketeollisuus kasvattaisi lääkkeiden menekkiä. En ihmettelisi vaikka sama koskisi sokeriarvoja.

    Älä hätäänny, on paljon ihmisiä jotka keikkuvat sokeriarvojensa kanssa suositusten ylärajoilla, eikä heille koskaan puhkea diabetesta :)

    ReplyDelete
  5. Täti-ihminen, sieluni on jo toipunut järkytyksestä :) Valtaisa kiitos tunnustuksesta, päivä parani suhisten (en vitsaile, ilahduin oikeasti!)

    Maija, niin minustakin! Tosin se glukoosiliemi jo itsessään on sellaista, että epäilen sitä Jenkkiarmeijan kidutusvälineeksi. Ehkä sun muki oli tosi tosi iso? Tuoppi?

    Lupiini, nauroin ääneen tuolle lapsiasialle :D Sellaisia ne juuri ovat. Ja mitä tähän salaliittoiluun tulee, olen taipuvan uskomaan juurikin tuohon. Katsoin aiheesta äitiyslomalla jotain dokkaria (jonka lähetti Yle, eikä esimerkiksi aina yhtä luotettava 4D-dokumenttisarja) aiheesta, ja huolestuneena panin merkille, että etenkin mielenterveyspuolella mopo on lähdössä käsistä vauhdilla. Kaikki paitsi tasainen ookootila on kohta mielenterveysongelma. Johon on lääkitys.

    Suvi, niinpä! Sitä on yhtäkkiä varma tehneensä edellisessä elämässään jotain todella pahaa. Mun mielestä se eka arvo on paastoarvo. Ja, joo, sit kun oikeasti kriittisesti peiliin katsoo, niin kai sitä aina jotain voisi parantaa, mutta silti - elän kyllä nyt terveellisemmin kuin ehkä ikinä. Siitä pitäisi saada palkinto! Mitalikahvit ja pullaa!

    ReplyDelete
  6. Jos katsomasi dokumentti oli ranskalainen, niin mäkin olen nähnyt sen. Juuri siitä mun tiedot suositusarvojen laskemisesta onkin, ja olin ihan unohtanut sen mielenterveyspuolen siitä dokkarista... Pelottavaa shittiä. Kohta kaikki tunnetilat on jotain, joka joko vaimennetaan lääkkeillä tai aikaansaadaan lääkkeillä.

    Ja todellakin ansaitset mitalikahvit ja pullaa! Mitä jos järjestäisit sellaiset itsellesi saman tien, ihan vastarintahengen nimissäkin? :)

    Kaikenlaisten raja-arvojen kyttäämisessä ja tavoittelussakin on hyvä pitää mielessä armelias kohtuus, tai niistä tulee elämän pääsisältö. Ja sitten voidaan jo kysyä, että mitä tekee puhtailla suonilla ja hyvillä sokeriarvoilla, jos elämä valuu hukkaan niitä tavoitellessa. En luulekaan että sä olisit riskiryhmässä päätyä tällaiseksi pingottajaksi, mutta joskus tulee sellainen tunne, että jotkut tahot keskittyy yhteen asiaan kokonaisuuden kustannuksella ihan liikaa. Ja sitten kärsii kokonaishyvinvointi, eikä siinä paljon ilahduta se yksi kunnossa oleva asia.

    Esimerkki: Jos lapsi saa raivarit kauppareissulla, ei sille saa antaa rusinoita tms. tilanteen rauhoittamiseksi, koska se on ylimääräinen ateria josta seuraa ylimääräinen happohyökkäys. Tai jos kuluttaa lenkkipolulla nivelensä pilalle, koska tavoittelee liian rankalla metodilla sopivan matalia verenpainearvoja, joutuu jossakin vaiheessa tekonivelleikkaukseen. Jne.

    Äh, vähän sormi ojossa -paasaamisen makua. En tarkoita tätä niin! :)

    ReplyDelete
  7. Ai niin sitä vielä piti sanomani, että siellä sokerirasituskokeessa oli samaan aikaan yksi toinenkin raskaana olija. Hänet oli määrätty seurantaan ja uuteen sokerirasituskokeeseen, koska sokeriarvot ylittivät suositukset jollain max. 0,5:llä! Tuo menee jo vähän naurettavaksi, ja sitä mieltä tuntui syömisistään ilmeisen tarkka rouva itsekin olevan...

    Tällaisista tapauksista kuullessa tulee mieleen juurikin se, että niitä raja-arvoja rukataan toisinaan alemmas, että saataisiin lisää "sairaita". Terveydenhoitajilla saisikin olla vähän perspektiiviä ja ymmärrystä tälle asialle. Ja ottaa huomioon se, että ihmiset ovat yksilöitä. Toisilla on luonnostaan esim. korkeampi verenpaine kuin toisilla, ja he tuntisivat olonsa huonoksi jos sen taso laskisi.

    (Siis oikeasti, ihme avautumista... Pitäisi varmaan kirjoittaa tästä omassa eikä sun blogissa :D)

    ReplyDelete
  8. Liina, oli se muki kyllä mallia tuoppi, eli aika iso.

    Pakko vielä todeta tuosta raskausdiabeteksesta, että minä sain kyseisen diagnoosin, koska keskimmäinen arvo ylittyi 0,1:llä. Toki mulla on ikää ja ylipainoa, mutta silti tympii. Varsinkin, kun nuo raja-arvot on raskaanaoleville alhaisemmat kuin muille.

    ReplyDelete
  9. Suositellaanko sokeriarvojen laskemiseksi liikuntaa? Vai liikuntaa ihan vaan yleisesti "elämäntapojen parantamiseksi"? Itselläni liikunta ei ole koskaan vaikuttanut yhtään mihinkään, ei painoon (joka on koholla), ei sokereihin, ei kolesteroliin. Liikun käsittääkseni paljon, noin 5-7 tuntia juoksulajeja viikossa. Tosin en tiedä, mitä tapahtuisi, jos lopettaisin.

    ReplyDelete
  10. Suvi, mä oon nimenomaan juurikin siinä riskiryhmässä, josta voi tulla äärianaalinen pipokireällä-pingottaja, mistä syystä olen erityisen haluton saamaan diagnoosia. Toinen vaihtoehto on toki juuri tuo vastarintahengetär, ja sit mieliala ja elämäntapa pomppii niiden kahden välillä kuin ikiliikkujajojo, ja sepä vasta terveellistä onkin. Kun nimenomaan olennaista olisi muistaa kohtuus ja se, ettei mikään yksi asia ole avain mihinkään. Paitsi ilmeisesti liikunta, joka tuntuu olevan avain kaikkeen.

    Maija, juuri tuo minuakin jurppi; ymmärrän, että se raja pitää vetää johonkin, mutta voisi kai siinä olla joku järki: että jos vaikka kaksi arvoa ylittyy ihan vähän, sitten saa diagnoosin. Tai jotain.

    Anonyymi, ihan hyvä kysymys. Musta tuntuu, että liikunnan väitetään auttavan ihan kaikkeen, joten otaksuin ilman muuta, että sitä suositellaan tähänkin - etenkin kun kakkostyypin diabetes on osin vähän elintapajuttu. Mutta en kyllä ollut ihan varma, joten googlasin, ja ainakin Terveyskirjasto (lempisaittini) on sitä mieltä, että kyllä suositellaan. Ilmeisesti etenkin kuntosaliliikunta on tehokasta jopa diabeteksen hoitamisessa. Oon niin noheva, että kopioin ja liitän tähän vielä linkin: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00930

    Mä ... en ehkä testaisi liikunnan lopettamista :) Eikä se mullakaan oikeastaan painoon vaikuta, mutta en enää moista oletakaan; sillä on paljon muita hyviä vaikutuksia (ja sitten se polvia kipeyttävä vaikutus myös.)

    ReplyDelete
  11. Kommentoin jo kerran, mutta jonnekin katosivat sanani.

    Sitä vaan, että vertaistukea tässä moi. Pitäisi varata aika samaan riemuun. En malta odottaa.

    Raskausdiabeteshomma tuntuu kyllä näin jälkikäteen räjähtäneen käsiin. Joka toisella tuntuu olleen häikkää arvoissa. Kieltämättä alkaa salaliittoteoriatkin kelvata. Itselläni oli koholla paastoarvo sen 0,1 yksikköä, kotiseurannassa meni välillä myös yli suositusten, kunnes mittariin vaihtui lukija ja liuskasarja. Ta-daa, melko luotettava peli.

    Kaiken pelottelun jälkeen synnytin sitten 2940 grammaa painavan sokerijättiläisen. Loppuraskaudessa oli pakko alkaa syödä huomattavasti enemmän kuin mitä ohjeistus salli, koska oma painoni laski.

    Ja ainoa riskitekijä, joka mulla täyttyy, on sukurasitus. Vaikuta siihen sitten.

    ReplyDelete
  12. Annukka, kerrankos sitä sattuu. Nyt en kyllä keksi, missä voisivat olla, kun yleensä spämmikansioonkin joutuneet kommentit syystä tai toisesta päätyvät inboxiini.

    Sulla on aika pian uusi kontrolli! Mä yritin suhtautua siihen niin, että no saanpahan yhden aamun lukea ja neuloa. Mutta ei se oikein auttanut.

    Voisi jotenkin kuvitella, ettei jonkun 0,1 yksikön paastoarvon ylityksen vuoksi kannattaisi saada odottavan äidin stressihormonitasoja ampaisemaan kohti kattoa, mutta selvästi olen väärässä. No, onneksi sulla ei mitään hätää sitten ollut kuitenkaan.

    ReplyDelete
  13. Hahaa! Neuvolan täti muisti virheellisesti mun olleen insuliinitapaus ja siksi lähetti rasittumaan. Tänään kävi ilmi, että joudunkin vasta vuoden päästä. Joudun leipomaan tämän kunniaksi omenapiirakan.

    ReplyDelete
  14. Voitto! Koskas me syödään se sun omenapiirakka? :D

    ReplyDelete
  15. Nyt jos kiidät Käpylään, niin ennät apajille ennen kuin piirakka lähtee kohti Vakka-Suomea! Just tuli uunista hän. (Laps palkitsi leivontayrityksen juuri piirakanrakentamisen mittaisilla päiväunilla.)

    ReplyDelete