23 November, 2012

007 ja lupa neuloa

Tässä kävi nyt niin, että kärsin niistä neulontaa hidastavista rannekivuista urheasti kokonaista kaksi ja puoli päivää ja marssin lääkärille. Joku tolkku pitää olla talkkunansyönnissäkin, neulontatauosta nyt puhumattakaan.

Lääkäri taivutteli rannetta sinne tänne, tänne sinne.

"Sattuuko tämä? No entä tämä? Tai tämä? Tuntuuko missään?"
"No ei. Eikä tuo. Eeeei. No nyt ei oikeestaan satu, mutta on ollut tosi kipeä kyllä. Ja sanoinko, että selkähän siitä jumahti myös?"

Ennen kuin ehdin kysyä, onko hypokondriaan lääkitystä, lääkäri ilmoitti tyynesti, ettei ranteessa mitään vikaa ole. Sen sijaan kärsin jostain kaularangan välilevyjen jutusta, ja seuraavaksi tie veisi röntgeniin. Tässä särkylääkeresepti.

En olisi diplomi-insinööri enkä mikään, ellen olisi halunnut tilasta tiettyjä faktoja:

  1. Oonko ensi viikolla pyörätuolissa? Kuinka pian kadun sitä, etten halunnut taloon hissiä?
  2. Voinko neuloa?
  3. Voinko juosta?
En kuulemma joudu pyörätuoliin ja kaikkea voin tehdä mikä ei satu. Kaikki tulee kyllä sattumaan kunnes tila itsekseen paranee. Kaikille teille kuudelle lukijalleni voin tunnustaa, etten missään olosuhteissa myöntäisi neulomisen sattuvan. 

Röntgenissä ilahdutin röntgenhoitajia vastaamalla totuudenmukaisesti kysymykseen "Oletko raskaana?"

"En. No en ainakaan tiedä, että olisin. Tuskin olen."
[kuvittele tähän kohtaan röntgenhoitajattaren tiukka katse]
"No yllättyisin kyllä tosi paljon. Jos olisin."

Ensimmäisestä jipii-saan-neuloa -huudosta selvittyäni selvitin nopeasti myös, ettei tämä ollutkaan ihan niin hyvä juttu. Hermosärky noudatti placebokaavaa ja siirtyi kaikkialle sinne, missä hermosärkyä voi odottaa olevan. Eli joka vitun paikkaan. Pardon my Klatchian. Lääkärin soittoa odotellessani (ei ole kuulunut, Pörriäinen! Odotan yhä) tein myös viimeisen virheen ja googletin. Vaikka tohtorin diagnoosi vaikutti sekä osuvalta että todennäköiseltä* sanottiin jossakin, että kaularangassa voi toki olla myös kasvain. Arvannette ajatuksenjuoksuni. Ja lääkäri, hänhän ei tietenkään soita siksi, ettei tiedä miten asian muotoilisi.

Jos lukijakunnassa on joku vanhempi, jolla on vielä mahdollisuus välttää selkävaivat, minulla on sinulle viesti. Se kuuluu näin: Älä kanna lasta aina samalla kädellä, äläkä nyt siellä itseksesi sano "phoh", kuten minä tein.

* En olisi diplomi-insinööri enkä mikään, ellen yrittäisi besserwisseröidä diagnoosia.

14 comments:

  1. totean sulle nyt saman kuin lääkäri mulle viime joulun aatonaattona todettuaan alaselästä löytämäni patin häntäluun pääksi: "kolme lasillista punaviiniä päivässä hermoihin".

    ReplyDelete
  2. MAHTAVA OHJE! Mitä luulet, oisko ok ottaa se ensimmäinen lasi ihan nyt heti? Kello on kuitenkin kaksitoista ... jossain muualla.

    ReplyDelete
  3. no, eiks kolme kertaa päivässä otettava lääkekin oteta aamulla, iltapäivällä ja illalla...

    ReplyDelete
  4. Äh, jospa se olisi jotain semmoista jota voi hoitaa..
    Wandaben lääkärin ohje kuulostaa yleispätevältä :D!

    ReplyDelete
  5. No onpas kökköä ja erityisen kurjaa, jos neulomista joutuu rajoittamaan!
    Jos kyseessä on jonkinlainen välilevyn pullistuma siellä kaularangassa, saat multa kaikki sympatiat. Saat tietysti toki muutenkin, oli kyseessä mikä tahansa. Mulla on ollut välilevyn pullistuma alaselässä (kaksikin kertaa, koska se pirulainen ensin leikattiin ja myöhemmin vielä uusi!) ja ensioire oli, että mua sattui pohkeeseen! En yhtään käsittänyt, että syy voisi olla selässä, mutta niin ortopedi sen diagnosoi. Sain myös osani järkyttävästä hermosärystä ja voin sanoa, etten edes synnytyssairaalassa tuntenut niin järkkyä kipua kuin silloin. Muutenkin toi mun episodi oli aika kurja, koska toisen jalan hermosto vaurioitui pysyvästi, enkä ole sen jälkeen voinut juosta tai hyppiä. Pitää kiittää onnea, etten sattunut syntymään jänikseksi, joten tuo ei niin haittaa. Mutta haittaa se vähän silti. Selkä on onneksi terve ja parantunut vuosia sitten, joten tähän minun on tyytyminen.

    ReplyDelete
  6. Wandabe, annostelu meni kyllä pieleen, otin lasillisen vasta illallisella :(

    Bleue, mä haluan tuolle lääkärille :D Kai tää on sellainen, joka menee itsekseen ohi. Pitäisi ehkä alkaa hieman liikkua taas (eikä vain mankua jatkuvaisluontoista flunssaa.)

    Leopardikuningatar, älä muuta sano! Kaikenlaiset muut rajoitteet jotenkin vielä hyväksyisi, mutta että neulominen.

    Tää on ilmeisesti juurikin joku sellainen, mutta kuitenkin tyypillisesti itse paranevaa sorttia. Toivon todella, ettei jouduta mihinkään leikkaukseen asti (kai sekin on mahdollista.)

    Kuulostaa ihan äärikurjalta tuo sun juttu - ihan varmasti se haittaa vähän silti. Olisihan se nyt kivempi terveellä jalalla painella menemään. Se on sentään hienoa, että selkä on nyt parantunut - musta on ihan käsittämätöntä, miten lamauttavia selkävaivat voi olla.

    ReplyDelete
  7. En kyl tykkää. Peukutan hyvää diagnoosia ja kannatan lämpimästi punaviiniä.

    ReplyDelete
  8. Käsittääkseni lähes aina välilevyn pullistumat paranee itsestään ajan kanssa. Et varmaan joudu leikkaukseen, ei sulla voi olla niin huono tuuri. Punkku on hyvä lääke! :)

    ReplyDelete
  9. Aion näin joulun alla korvata osan punaviinistä glögillä, mutta muuten menen kyllä ohjeidenne mukaan, ihanat Täti-ihminen ja Leopardikuningatar!

    Ja hei, onhan tässä vielä sekin mahdollisuus, että olen oikeasti terve kuin pukki, jolla on nocebo*-reaktio!

    * Niinku placebo, mutta ikävä.

    ReplyDelete
  10. Sinnikkyyttä pullistuman kanssa!
    Itsellä oli se myös (oisko ollut jopa silloin kun vierekkäin istuttiin), mutta fysioterapialla ja jumpalla sain kuntoon. Tuskastuttavia määriä mummojumppaa, yök, mutta sinnikkyys palkittiin ja elämä on taas ihanaa. Samalla tavalla alkoi kuin Leopardikuningatarella, kipuna pohkeessa ja nilkassa. Tsemppiä!

    ReplyDelete
  11. Anna, moinen on täysin paennut mielestäni, muistan vain beigen rannetukesi.. :D

    Mutta älä nyt, olin jotenkin tarttunut siihen lääkärin kommenttiin, jonka mukaan vaiva paranee usein itsekseen - pitääkö mun jotenkin osallistua tähän kuntoutusjuttuun? Apua, enhän mä kehtaa edes tavata meidän fyssaria, kesällä saamani ohjelmankin tein huolellisesti nolla kertaa.

    ReplyDelete
  12. Sori beibs, jos tuo on yhtään samaa sukua mun vaivan kanssa, pääset kyllä mummojumpalle. Ensi pullistuma paikoilleen, ja sitten lihakset vahvoiksi ympärille, ettei pääse liian helposti uudistumaan.
    Voi myös olla, että sopiva määrä oikein ajoitettua punaviiniä ajaa asian. Suosittelen konsultoimaan sopivaa lekuria. Tai vaihtamaan kunnes löydät sopivan.

    ReplyDelete
  13. Voi! Puolittain poissa blogistaniasta ja sitten täällä heti sairastetaan, enkä pääse jakamaan JAKSUHALEJA ja tsemppinkejä hetimiten! (Nehän toki siivittävät toipumisen ihan uuteen vauhtiin.)

    Mäkin haluan omalääkäriksi tuollaisen kuin Wandaben lääkäri! Ja varsinkin haluan yhtä lujat hermot & suhteellisuudentajun kuin sillä lääkärillä. Ja sulle kans!

    Ehkä sun ei nyt auta tässä tilanteessa kuin laittaa neulominen hetkeksi jäähylle* ja keksiä siihen tilalle jotain kivaa korviketoimintaa? Eiks tupakkalakkolaiset naputa/imeskele/pyörittele kynää, mites se? Tai leipominen? Joka tapauksessa toivotaan että vaiva paranee nopeasti eikä edellytä neulomistaukoa lääketieteellisempiä toimenpiteitä :)


    * Kun tauon aloittaa aiemmin, se jää mun logiikalla lyhyemmäksi kuin jos odottaa että ranne kipeytyy vielä pahemmin.

    ReplyDelete
  14. Anna, lekuri soitti ja näyttää siltä, että huoli oli ennenaikainen, mutta työasentoni kovasti epäilyksenalainen. Ei mummojumppaa \o/

    Suvi, neulominen on yksi niistä asioista, jotka pitää mut tällä hetkellä järjissäni, tai ehkä aina järjissäni, joten siitä on vaikea luopua :D Vaikka logiikkasi on kieltämättä väkevää. Ja leipomaan en rupea, hirveä tapa heittää hyviä raaka-aineita roskiin :D

    Mutta kyllä täällä tilanne on tosiaan jo hivenen helpoittanut.

    ReplyDelete