Hiusasiasta asiaa

Viime postauksen yhteydessä muutamakin teistä huomautti yllättyneensä siitä, etten oikeasti olekaan blondi (toisin kuin vuonna Vansin tohvelikenkä otetussa profiilikuvassani, joka on muuten Ilosaarirockista ja todistaa, että minäkin olen joskus ollut katu-uskottava ja reipas ja nukkunut teltassa*, eikä minun näin ollen siis enää tarvitse tehdä sitä ikinä. Mitään noista. Ja kyllä, se profiilikuva pitäisi vaihtaa, se on muutenkin harhaanjohtava - luulen näyttäväni siinä nuorehkolta. Ilme on kyllä yhtä typäre nykyisinkin.)

Minäkin yllätyin siitä, etten olekaan blondi!

Vuosia värjäsin hiuksiani (yleensä**) vaaleammaksi, koska mielestäni olin vaaleahiuksinen. Nohevampi olisi voinut päätellä, että jos on vaaleahiuksinen, väripurkille ei ole tarvetta, mutta epänohevuuteni on varmasti tullut jo tarpeettomankin selväksi.

Sitten eräänä vuonna esitin tuolloiselle kampaajalleni Ajatuksen(TM): haluaisin tutustua uudelleen omaan hiusväriini, silvuplee.

Kampaaja otti kammalla tiukan otteen juurikasvustani: "Katos nyt tätä. Onko nätti väri susta, onko?"

Minä piipitin, että ei kai tosiaan ole, ja unohdin idean pariksi vuodeksi. Selkärankaisuuden puuskassa vaihdoin tosin myös kampaajaa. (Perumalla ajan jonkun toisen kampaamossa työskentelevän kautta.)

Seuraavan kampaajan kanssa pyrittiin lähemmäs alkuperäistä raidoittamalla ja pikkuhiljaa vähentämällä raitojen määrää. Viimeisen kerran raitoja laitettiin joskus alkuraskauden tienoilla: tuolloin otetuissa kuvissa näytän ikityylikkäästi keltahiuksiselta. Juuri siltä kuin Jenkkien Huippiksissa joku onneton blondattu yksilö aina muodonmuutoksen jälkeen näyttää. Paksuna ja äitiyslomalla kasvattelin omaa väriä takaisin, mutta koska vaaleat latvat vaikuttivat yleisilmeeseen vahvasti, olin useimpien mielestä yhä blondi.

Viime keväänä kävin ihan uudella kampaajalla, joka saksi loputkin vaaleat latvat huit hittoon ja sanoi ihanasti ja ystävällisesti, ettei hän suosittele värjäämistä kellekään (vaikka se hänen ammattinsa vuoksi ehkä hieman tyhmää onkin.)

Ja siinä sitä oltiin, parin napsahduksen jälkeen. Tummahiuksisena.

Yleisilme muuttui ihan järkyttävän paljon, vaikka voisi kuvitella, että jos hiukset ovat kaulalle asti tummat, vaaleat latvat eivät niin vaikuttaisi.

Tämän jälkeen moni on kommentoinut, että toimisi itsekin heti noin, jos oma hiusväri "ei olisi tällainen". Tähän usein liitetään joku komplimentti siitä, että minun luontainen kuontaloni on mainion värinen, mikä on tietenkin kovin ystävällistä ja - toivakseni - myös totuudenmukaista. Itse pidän tosin omasta hiusväristäni niin paljon, etten ole kovin kiinnostunut muiden mielipiteistä.

Näiden keskustelujen yhteydessä en kuitenkaan yleensä jaksa huomauttaa, että keinotekoisen värin ja oman juurikasvun kontrasti ei esitä sitä omaa väriä suinkaan parhaassa mahdollisessa valossa. Jos nyt joku on vastaavaa projektia harkinnut, en voi kuin suositella lämpimästi: luultavasti se oma hiusväri on ihan älyttömän paljon kivempi kuin mikään, mitä purkista saa ulos. Ja jos ei ole, sen saa värjättyä piiloon.

Olen tässä rytäkässä lopettanut myös hoitoaineen käytön, koska hius on kohtuullisen hyvässä kunnossa ilmankin, ja jos sen kunto tästä vielä paranee, siitä tulee toivottoman liukas.

* Vanhempi tieteenharjoittaja ehdottomasti halusi. Poskettoman ihastuneena taivuin toden totta jopa telttamajoitukseen.
** Myös hyvin tumma, hyvin punainen ja hyvin vaaleanpunainen on kokeiltu.