28 November, 2012

Hiusasiasta asiaa

Viime postauksen yhteydessä muutamakin teistä huomautti yllättyneensä siitä, etten oikeasti olekaan blondi (toisin kuin vuonna Vansin tohvelikenkä otetussa profiilikuvassani, joka on muuten Ilosaarirockista ja todistaa, että minäkin olen joskus ollut katu-uskottava ja reipas ja nukkunut teltassa*, eikä minun näin ollen siis enää tarvitse tehdä sitä ikinä. Mitään noista. Ja kyllä, se profiilikuva pitäisi vaihtaa, se on muutenkin harhaanjohtava - luulen näyttäväni siinä nuorehkolta. Ilme on kyllä yhtä typäre nykyisinkin.)

Minäkin yllätyin siitä, etten olekaan blondi!

Vuosia värjäsin hiuksiani (yleensä**) vaaleammaksi, koska mielestäni olin vaaleahiuksinen. Nohevampi olisi voinut päätellä, että jos on vaaleahiuksinen, väripurkille ei ole tarvetta, mutta epänohevuuteni on varmasti tullut jo tarpeettomankin selväksi.

Sitten eräänä vuonna esitin tuolloiselle kampaajalleni Ajatuksen(TM): haluaisin tutustua uudelleen omaan hiusväriini, silvuplee.

Kampaaja otti kammalla tiukan otteen juurikasvustani: "Katos nyt tätä. Onko nätti väri susta, onko?"

Minä piipitin, että ei kai tosiaan ole, ja unohdin idean pariksi vuodeksi. Selkärankaisuuden puuskassa vaihdoin tosin myös kampaajaa. (Perumalla ajan jonkun toisen kampaamossa työskentelevän kautta.)

Seuraavan kampaajan kanssa pyrittiin lähemmäs alkuperäistä raidoittamalla ja pikkuhiljaa vähentämällä raitojen määrää. Viimeisen kerran raitoja laitettiin joskus alkuraskauden tienoilla: tuolloin otetuissa kuvissa näytän ikityylikkäästi keltahiuksiselta. Juuri siltä kuin Jenkkien Huippiksissa joku onneton blondattu yksilö aina muodonmuutoksen jälkeen näyttää. Paksuna ja äitiyslomalla kasvattelin omaa väriä takaisin, mutta koska vaaleat latvat vaikuttivat yleisilmeeseen vahvasti, olin useimpien mielestä yhä blondi.

Viime keväänä kävin ihan uudella kampaajalla, joka saksi loputkin vaaleat latvat huit hittoon ja sanoi ihanasti ja ystävällisesti, ettei hän suosittele värjäämistä kellekään (vaikka se hänen ammattinsa vuoksi ehkä hieman tyhmää onkin.)

Ja siinä sitä oltiin, parin napsahduksen jälkeen. Tummahiuksisena.

Yleisilme muuttui ihan järkyttävän paljon, vaikka voisi kuvitella, että jos hiukset ovat kaulalle asti tummat, vaaleat latvat eivät niin vaikuttaisi.

Tämän jälkeen moni on kommentoinut, että toimisi itsekin heti noin, jos oma hiusväri "ei olisi tällainen". Tähän usein liitetään joku komplimentti siitä, että minun luontainen kuontaloni on mainion värinen, mikä on tietenkin kovin ystävällistä ja - toivakseni - myös totuudenmukaista. Itse pidän tosin omasta hiusväristäni niin paljon, etten ole kovin kiinnostunut muiden mielipiteistä.

Näiden keskustelujen yhteydessä en kuitenkaan yleensä jaksa huomauttaa, että keinotekoisen värin ja oman juurikasvun kontrasti ei esitä sitä omaa väriä suinkaan parhaassa mahdollisessa valossa. Jos nyt joku on vastaavaa projektia harkinnut, en voi kuin suositella lämpimästi: luultavasti se oma hiusväri on ihan älyttömän paljon kivempi kuin mikään, mitä purkista saa ulos. Ja jos ei ole, sen saa värjättyä piiloon.

Olen tässä rytäkässä lopettanut myös hoitoaineen käytön, koska hius on kohtuullisen hyvässä kunnossa ilmankin, ja jos sen kunto tästä vielä paranee, siitä tulee toivottoman liukas.

* Vanhempi tieteenharjoittaja ehdottomasti halusi. Poskettoman ihastuneena taivuin toden totta jopa telttamajoitukseen.
** Myös hyvin tumma, hyvin punainen ja hyvin vaaleanpunainen on kokeiltu.

23 comments:

  1. Värjäsin hiuksiani pitkään tummanruskeiksi, kunnes jossain vaiheessa tajusin, et mustathan ne on. Meni vielä hetki, kunnes päätin palauttaa oman värin. Hiukset leikattiin olkapäiltä polkkamittaan ja sit raidoitettiin pari kertaa. Yllättävän kivuton prosessi ja lyhytkin.

    Nyt olen ollut iloisesti maantien värinen jo vuosia. Ja kampaaja tsemppaa. Paitsi nyt olen yllätyksekseni huomannut haaveilevani salaa vaaleanpunaisesta polkkatukasta. Herramunjee!

    ReplyDelete
  2. Sellainen hattaranvärinen tukka olisi kyllä aika ihana, mutta en vaan mitenkään viitsisi :D

    Mä en oikein usko maantienväriin: jotenkin luonnolliset hiusvärit on niin kiinnostavia ja hienoja, että tykkään niistä aina! Tai ehkä kyse on siitä, että "maantie" on lempivärini :D

    ReplyDelete
  3. Se varmaan on sun ansiota että meikäläinenkin on matkalla kohti natiiviväriä. Onneksi mun kampaaja on ymmärtäväisempi ja ehkä muutenkin maailman paras, joten alkuperäiseen tuntuu kohtuullisen kivuttomalta, vielä.

    ReplyDelete
  4. Ensinnäkin, edelliseen postaukseen viitaten - ihana huivi, nyt mäkin haluan saada jotain valkoista lähelle kasvojani (koska ilmeisesti valkoisia kasvoja itsessään ei lasketa). Vaikka hampaat, aidot helmet tai tollasen huivin!

    Ja sit voi ei, siis mä oon yrittänyt bongata blondia ja sä oot vaan hämännyt, ei ihme etten oo ikinä nähnyt sua! :D

    ReplyDelete
  5. Maantieväri ei ole uskonasia eikä kauniskaan asia. Yhdyn siis niihin kehujiin, jotka joutuvat toteamaan, että kyllä mäkin jos olis tuon värinen kuontalo kuin sulla.
    Kasvatin omaa väriä melkein vuoden, mutta luovutin. Prosessi ei ollut ruma taikka kivulias, oma maantieni on niin tumma, että muutos siihen tumman ruskeasta ei ole kovinkaan suuri, mutta sitäkin elottomampi.
    Ei kai se tervettä ole päätään värjätä, mut ei ole moni muukaan asia. :)

    ReplyDelete
  6. Eli siis se edellisen postauksen hiusväri on sun oma väri? Sehän on tosi kaunis ruskea, ei mikään maantie kuten _eräillä_... Mulla on vähän samanlainen historia hiusasioissa. Olin ennen vaalea ja sen muistolle värjäsin vuosikaudet hiuksia vaaleiksi. Raidoilla tai kokovärillä. Raskaana ollessa päänahka ei kestänyt värjäystä (ja taisin yrittää vähän vähentää kemikaalejakin), joten otin vain muutamia raitoja. Sekä tummia että vaaleita. Mutta yleisesti ottaen nykyisin minun hiukset on enemmän maantienväriset kuin vaaleat. Ja ehkä tästä johtuen kampaajani ehdotti (kun totesin hänelle, että loppuvuodesta tulen hankkimaan itselleni uuden työlookin), että mitä jos värjättäisiinkin tummemmaksi! Huh! Katsotaan nyt, sitä aikaa en ole vielä varannut. :)

    ReplyDelete
  7. Zaia, siitä tulee hyvä! Sitten mennään lasilliselle, että voin tarkistaa lopputuloksen :)

    PeNa, ei lasketa ei, tai muuten ei olisi mullakaan ongelmaa. Eiku odota, mun naamahan oli harmaa. Mä muuten meinasin kirjoittaa tästä hiusasiasta jo silloin keväällä, mutta en muistanut ja sitten ajattelin, ettei ketään kiinnosta kuitenkaan. Ja nyt olen ehkä missannut sut! Pahus :(

    Veera, okei, uskon sanaasi! :D Olennaisintahan on, että itse on tyytyväinen - mä en jaksa kauheasti kiihtyä kemikaalikuormista. Ehkä pitäisi, mutta luulen, että olennaisempiakin tapoja välttää liikakemikaaleja on :)

    LeopardiQueen, se on oma väri! Mutta ei se välttämättä toistu ihan aidosti siinä kuvassa, valaistusolosuhteet kun on mitä on näin marraskuussa :D Jossain valossa tuo oman kuontalon ruskea on tosi kylmä, melkein harmaaseen vivahtava, jossain taas lämmin. Ja kesän jälkeen se oli sellainen vaaleanruskea.

    Uusi työlook on kyllä ihana asia. Itsekin hyötyisin kunnon leikkauksesta (siitä olen muuten valmis maksamaankin, etenkin nyt kun värjäykseen ei uppoa rahaa. Harmi vain, etten ikinä muista varata aikaa.) Kerro sitten mihin päädyit!

    ReplyDelete
  8. Oma väri! Hattua sille.
    Kasvatin kans toissa kevään oranssin kokeilun jälkeen omani takaisin lähinnä raskauden myötä puolivahingossa. Syksyllä luottokampaajani totesi, ettei suostu värjäämään mun tukkaani, koska oma väri on niin hyvä. Kannattavaa bisnestä. Oon huomannut saman hoitoaineen tarpeettomuuden, joskin talvisähköisyys alkaa taas vaatia jotain keinoja. Tosin kohta ei ole huolta, koska hiukset irtoilevat iloisenkokoisina tuppoina.

    ReplyDelete
  9. Ihana luottokampaaja sulla! Ja väri on sit takuulla ihana.

    Mä itse asiassa heti tällä viikolla fuskasin ja käytin hoitoainetta, mutta enemmän kuivan päänahan kuin hiusten kunnon vuoksi.

    Ei ne hiukset kokonaan katoa, huoli pois :)

    ReplyDelete
  10. Mä kasvattelin mammiksella oman värin takaisin. Väri ei sinänsä yllättänyt, sama tummanruskea kuin omassa 1-vuotiskuvassa. Mutta... tiesinhän mä, että niitä harmaita on, mä en vaan tajunnut, että niitä on niin paljon - ja että ne näkyy kokomittasina kilsan päähän, toisin kuin sentin juurikasvussa. Ja ne on valkosia ja hopeita, ei mitään "värittömiä" haivenia.

    Siitä syystä, good bye oma väri. Tai jos samalla sävyllä vedetään päälle, niin se riittänee. Jotenkin en suostu vielä "harmaantumaan kauniisti" ja "ikääntymään arvokkaasti" :D

    ReplyDelete
  11. Hah,
    Olen juuri läpikäynyt saman prosessin. Hyväksyn nyt kypsässä iässä, etten taidakaan olla enää teinivuosien blondi, vaihdoin kampaajaa ja värjäsin hiukset oman väriseksi. Aika tummaa on. Ja identiteetti hukassa. Ei ehkä niinkään väristä, mutta lähinnä siitä, että samalla pätkäisin ikuiset olkapäitä tavoittelevat kasvatusvaiheessa olevat haituvat helpoksi lyheksi polkaksi. Lopputulos: identiteettikriisi.

    Myös siksi, että kukaan ei enää katso perään. Kun olin pitkätukkaisempi blondi, edes eronneet viisikymppiset joskus vilkuili Prisman kassajonossa. Nyt ei kukaan, siis ei kukaan. Olen kiukkuisen keski-ikäistyvän värittömän silmäpussiäidin stereotypia, morjens vaan. Ja suhtaudun näköjään itse hiusteväriin ja naiseuteen tosi stereotypisesti :)

    Mutta hirveen helppohoitoista on kyllä. Nostan peukkua, kun olet oikeasti sinut tämän merkittävän ratkaisusi kanssa.

    ReplyDelete
  12. Hahaa, olen miettinyt samaa. Enenevissä määrin viimeisimmän kampaajakäyntini jälkeen, jonka seurauksena en ole alkuunkaan tyytyväinen lopputulokseen. Huonosti tehdyt raidat ja tylsähkö väri. Omakin väri olisi tätä parempi.
    En päästä enää tätä samaa tyyppiä värjäämään hiuksiani, enkä taida jaksaa etsiä uuttakaan kampaajaa. Kampaajaystävääni toki luottaisin edelleen, mutta me emme tahdo enää löytää yhteistä aikaa kampaajatoimille.

    Ehkä seuraan siis tässä(kin) asiassa esimerkkiäsi :)

    ReplyDelete
  13. Mulle on myös kasvanut vaivihkaa oman väriset hiukset. Olen tosin aina värjäillyt hiuksia noin kerran vuodessa ja juurikasvu ei ole kauheasti haitannut, joten loppujen lopuksi ero taitaa olla aika marginaalinen. Mulla tosin on päänahka nykyään jotenkin niin arka ja herkästi kutiava, etten edes viitsisi värjätä, kun se väriaine kirvelee aika ikävästi, jos on päänahka rikki... nimim. "kokemusta on". Että tällä vissiin mennään sit. Ja jostain yllä olevasta kommentista tajusin, että mitäs sit, kun tulee niitä harmaita?! Pitäiskö ostaa peruukki?! (olen muuten ihan oikeasti silti miettinytkin sitä. Oisko kätsää, jos ois joku tyylikäs juhlakampaus-peruukki. Pistäis vaan sen päälle ja juhlamekon niskaan ja olisi valmis kemuihin.)

    ReplyDelete
  14. Sikuriina, okei auts. Ymmärrän.

    Tää harmaantuminen onkin kinkkinen aihe, kun siis esimerkiksi mummollani on ihan älyttömän kaunis harmaa tukka. Siis kerrassaan todella upean värinen hopeanvalkoinen. Haluan itsekin sellaisen aivan välttämättä - mutta en ehkä kuitenkaan ihan vielä. Toisaalta sitten jos hius on harmaa, sen esiinkasvattelu on vielä hankalampaa - vaikka yhtäkkiä haluaisikin.

    Ja sitten kun sanotaan, että harmaa hius vanhentaa ihmistä. Kai se sitten niin on, vaikken oikein osaa sanoa - olen nähnyt vain harmaahiuksisia vanhuksia.

    Rouva Ruuhka, minullakin oli tovin ajan polkka, mutta nyt sitä helppoutta kaipaillessani kasvata kuontaloa taas pidemmäksi. Ja kai siitä tulee joku tyttömäinen fiilis, jota alitajuisesti kaipaan - vaikka olenkin ruvennut luokittelemaan itseni naiseksi.

    Mä en oo oikein kaivannut silmänvilkuttelijoita, mutta onneksi itsetuntobuusterina toimii läheisen lounasravintolan astianpesijätyyppi :D

    Kaisa, se oma väri voi olla ihan mittavasti parempi! Mikähän se muuten nykyisin on? :D En olekaan tainnut nähdä sitä sitten vuoden 1998, enkä mene takuuseen, etteikö siinä silloinkin olisi ollut raitoja :D

    Pilami, ai toi päänahka-asia. Omani on siis kuiva ja kutiava, ja vaikka tässä ei kaksoissokkokokeita tehdä, epäilen kuitenkin tilanteen hieman helpottuneen nykyisellään.

    Peruukkiajatus on MAHTAVA! Hankin välittömästi peruukin. Ehkä kaksi. Toinen voisi olla sellainen hattaran värinen :)

    ReplyDelete
  15. Tarkennus: olen nähnyt vain vanhoja ihmisiä, joilla on harmaat hiukset. En yhtään tiedä, miltä se nuorella näyttäisi.

    ReplyDelete
  16. Mä olin hyväksynyt harmaat ajatuksella "parempi, että tulee harmaata kuin ei hiusta ollenkaan". Ja kumma juttu, ne harmaat on myös paljon paksumpaa hiusta, joten vielä värjätessäni ne vaan kivasti jämäköitti tätä perusruoskaa. Mutta täysmittaisina niitä ei vaan sittenkään voi katsoa... ne muistuttaa niin vääjäämättä vanhentumisesta. Mulla tää alko kuitenkin jo 25-vuotiaana, ja nytkin on ikää vielä alle 35, joten vielä ois hinkua olla tyttömäinen harmaan pantterin sijaan.

    Eikä paljon lohduta, kun yllättävän moni on kommentoinut, että "monet tummat harmaantuu aikasin, esim. jossain Välimerellä". Öö, jes?

    Phuuh, kiitos kun sain päästellä tämän ulos - ja anteeksi :D

    ReplyDelete
  17. Hip,
    Uusi lukija ilmottautuu. Mulla on ollut melkein aina suht oman väriset hiukset. Välillä olen värjäillyt niitä kevytväreillä esim. joulun aikaan kun alkaa värittömyys tympiä. Jouluna väjätty kesti helposti omasta mielestä maaliskuulle, jolloin maailma ja hiukset ei vaikuttaneet enään yhtä harmaaalta. Mutta tosiaan tuota hoitoainetta ei kamalasti tarvitse. Onko sähköisyydeen poistoon olemassa joku konsti /aine?
    Puikkis

    ReplyDelete
  18. Mutta sun omanvärinen tukkahan ON kivan värinen ja se on selkeästi tuollainen kiva tummahko ruskea. Itsekin olen vedonnut tuohon "en värjäisi jos tää oma väri ei olisi tällainen", koska viimeksi kun sitä omaa väriä näin, se oli ihan oikeasti sellainen tylsä hiiren/maantienvärinen. Siitä huolimatta alkoi nyt reilun 15 vuoden tummaksi/punaiseksi värjäilyn jälkeen kiinnostaa nähdä sitä omaa väriä taas, että vieläkö se on yhtä tylsä :) Joten viimeksi kampaajalla laitettiin jo vaaleampia raitoja ja tavoitteena on kaivaa se oma sävy ainakin testiin. Kun ei sitä juurikasvun värjäämistä nyt vaan millään enää jaksaisi...

    ReplyDelete
  19. Sikuriina, let it all out! :D Toi jämäköityminenhän on itse asiassa nähdäkseni yksinomaan positiivinen asia, mutta väripointin ymmärrän oikein hyvin.

    Puikkis, lämpimästi tervetuloa :) Mites noi kevytvärit, mun visio on, että niissä ei juurikasvua sitten juuri huomaa, mutta olenko väärässä? Ehdottoman totta on, että maailman harmauteen tarvitaan välillä kunnon lääkkeet!

    Sähköisyyden poistosta en oikein tiedä. Jos joku keksii, saa kertoa! Mä olen päänahan kuivuuden takia pidentänyt pesuväliä, ja sähköisyys on hieman helpottanut siinä sivussa. Tai niin kuvittelin, kunnes tuli pakkasta.

    RainDrop, kiitos - mutta kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa :D Okei, pidän tästä kyllä kovasti, ja melkoinen yllätys oli, miten väri on kaikessa hiljaisuudessa vuosien aikana muuttunut :D

    Se juurikasvu kai siinä muakin eniten lopulta tympi. En vaan saanut aikaiseksi mennä kampaajalle. Nyt en saa enää sitäkään vähää, vaikka hyvästä leikkauksesta hyötyy kyllä koko nainen. Potkikaa mua takamukselle.

    ReplyDelete
  20. No mä voin aloittaa sen potkimisen tällaisella kansantaloudellisella näkökulmalla: katsos kun kaikki jotka käy jossain pikkujouluissa (se on kuulemma joku juhla jossa pitää näyttää kivalta), käy kampaajalla näin ennen joulua, joten kun ne on just käyneet niin tammikuussa kampaamoissa on hiljaista. Voit siis pelastaa jonkun köyhyysrajalla keikkuvan kampaajan varaamalla ajan tammikuulle ja saat vielä kivan leikkauksenkin tukkaan :)

    ReplyDelete
  21. Toi on muuten mainio pointti sikälikin, että turha sitä kuontaloa on jouluksi siistiä - silloinhan sen näkee vain perhe! Tammikuu on paljon olennaisempi.

    ReplyDelete
  22. Juu, kevytvärit haalistuu ja peseytyy pois ennen kun juuri kasvu alkaa häiritä. Tai näin mulla ainakin on käynyt. Riippuu toki väristäkin voisi olla eri asia, jos se kevytvärin väri eroaa omasta väristä radikaalisti.

    Mut kuka pidempään värjänneistä enään tietää mikä on se aito väri siel alla. Ikä ja muut mullistukset muokkaa hiusväriä tummemmaksi. Ja se juurikasvun väri voi näyttää järkyltä ja sitten muotoutua joksikin muuksi kun se siitä kasvaa.

    Puikkis

    ReplyDelete
  23. Toihan on hyvä, kokeilen sitä jos tulee tarve vaihtaa väriä kevyesti joskus. Vielä ei ole tullut, mutta ei tässä ole omalla värillä mentykään kuin puolisen vuotta.

    Juurikasvuväri ei ikinä näytä hyvältä, mutta totuus voi olla ihan toinen kun ei ole kontrastina sitä värjättyä osaa!

    ReplyDelete