14 November, 2012

Jauchzet, frohlocket

Sain Leopardikuningattarelta tunnustuksen! Sitten sain tunnustuksen myös Suvi Trokee-Daktyylilta! Ilahduin kovasti - tunnustus kahdelta arvostetulta taholta on aina mukavaa. Hyrisen.

Tunnustus pyysi toimimaan seuraavasti:

  • Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa. Helppo juttu. Iso kiitos, teidän täplikäs majesteettinne ja Suvi Runomitta!
  • Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggaajalle. Vaikea juttu. Niin moni kovin arvostamani bloggaaja on tämän jo saanut, että rikon hieman sääntöjä ja jaan tämän kahdelle mainiolle bloggaajalle, joiden sivuilla ei vielä tunnustusta näy: haluan kuulla kahdeksan satunnaista asiaa Siinasta ja Sikuriinasta.
  • Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. Helppo juttu. Paitsi kun miettii, monestiko on nämä jo kertonut. (Salaa toivoinkin pääseväni pian puhumaan itsestäni. Luulisi tosin, että tilaisuuksia riittää, jos pitää blogia.)
Sen pidemmittä puheitta: kahdeksan satunnaista juttua minusta.

  1. Jos vielä joskus synnytän, vaadin, että ponnistusvaiheen kruunaa salissa raikaava J. S. Bachin Jouluoratorion avaus Jauchzet, frohlocket. Mielellään toki kuoron ja sinfoniaorkesterin esittämänä, mutta hätätilanteessa myös levyltä soitettu versio käy.
  2. Yllämainittu on minusta niin hyvä ajatus, että toinen lapsi otetaan sittenkin viisivuotissuunnitteluneuvotteluihin (loppukaudelle) mukaan. KYLLÄ, SE ON IHAN HYVÄ SYY.
  3. Olen viime aikoina pyrkinyt nauttimaan pääsääntöisesti kasvisruokaa arkisin. Tämä on kuitenkin johtanut silmittömään maksamakkaranhimoon - epäilen, että hemoglobiini on taas luikertelemassa alemmas. Sovin itseni kanssa, että maksamakkara on vihannes.
  4. Haluaisin sanoa, etten kadu mitään, mutta kadunpas. Kadun katkerasti etenkin jokaista hetkeä, jolloin olen aiheuttanut jollekulle toiselle pahaa mieltä. Lisäksi kadun tunnekuohun vallassa käytyä viestintää, joka ei yleensä johda mihinkään hyvään. Yhtään elämänvalintaa en sen sijaan kadu. En edes sitä, etten hakenut lääkikseen.
  5. Minulle tuli keväällä suurena yllätyksenä, että olenkin tummahiuksinen.
  6. Sekin vähän yllätti, että tyttäreni ei ole kuin minä. Yhtä kärsimätön hän kyllä taitaa olla.
  7. Pidän joulusta ihan sumeasti. Ehkä arvasittekin sen siitä, että olen jo marraskuussa tullut hyvin tutuksi Jouluoratorion kanssa.
  8. Havaitsin hiljattain siirtyneeni lopullisesti kategoriaan, joka ei ymmärrä käsitettä shoppailu harrastuksena. Juuri mitään kauheampaa ajanviettotapaa en enää voi keksiä. (Kirjojen ja langan ostaminen ei ole harrastus vaan elinehto.)
Tässä vielä Jauchzet, frohlocket, jotta pääsette sinänsä hyvin epätodennäköisen toisen synnytykseni fiilikseen jo etukäteen:


8 comments:

  1. Aika hyvä synnytyssuunnitelma! Tosin edes tuollaista suunnitelmaa ei olis voinut toteuttaa meidän käyttämässä synnytyssalissa, jossa ei ollut edes mankkaa... Mut parempaa onnea teidän hypoteettiselle toiselle kierrokselle ;)

    Kalenterin kanssa saa kyllä olla tarkkana, jos aikoo kuunnella Jouluoratoriota ponnistusvaiheessa suht oikeaan aikaan vuodesta :D

    Niin ja mullekin keskeisimpiä katumuksen aiheita on ne sanat tai teot, joilla oon vahingoittanut toista ihmistä tai tuottanut toiselle mielipahaa. (Ihan hyvä saavutus meiltä molemmilta, ottaen huomioon että olemme pienen lapsen äitejä joiden toimenkuvaan kai usein kuuluu syyllistyminen siitäkin, että naapurin postit jaettiin väärään laatikkoon/postiluukkuun.)

    ReplyDelete
  2. Oih, kiitos! *punastus*

    Mä kadun niin monia asioita. En osaa sanoa, onko katumus ja häpeä yksi ja sama asia, vai saman kolikon eri puolet, mutta molempia riittää. Ja kaikki katuminen liittyy tuohtumuksen vallassa aiheutettuihin räjähtelyihin. Mulle ei ole "tapahtunut mitään", vaan olen ihan itse aiheuttanut lukemattomia kaduttavia tilanteita. Kaava on aina sama: kritisoin jotakuta ihmistä tilanteessa, jossa mulla on mennyt kuppi nurin, mutta muut eivät näe tilannetta yhtä pahana tai ollenkaan pahana.

    Jospa ottais ihan tavotteeksi opetella pitämään suu kiinni silloin, kun kierroksia on liikaa :)

    ReplyDelete
  3. Bachin Jouluoratorio ei ole enää koskaan entisensä.

    ReplyDelete
  4. Suvi, kiitos kiitos! Ja mä en oo niin tarkka kalenteriajankohdasta. Eiks kaikki joululevyt yleensä levytetä keväällä tai jotain :D

    Syyllistyminen naapurin posteista!! :D Sä oot paras.

    Sikuriina, jee, huippua että huomasit tämän jo ennen kuin ehdin käydä hätyyttelemässä.

    Ja arvaa, mä oon ihan samanlainen räjähtelijä. Yleensä annan tulla ensimmäiselle sopivalle uhrille silloin, kun itsellä menee harmistus yli. Ensimmäinen sopiva uhri ei vaan yleensä ansaitse kaikkea kuukausien aikana huolella keräämääni kiukkua. Jälkikäteen sitten hävettää ihan kauheasti ja kierrän pyytelemässä anteeksi, jos vain mitenkään mahdollista. Meillä on siis yhteinen tavoite :)

    Anna, niin aivan, nyt se on vielä parempi!

    ReplyDelete
  5. Mukavaa luettavaa, kiitos Liina!

    Minun synnytys oli aika takapuolesta (siis ei SE sieltä tullut, vaan jostain ihan muualta ;) ), mutta nyt tiedä syyn: oratorio puuttui!

    ReplyDelete
  6. :)

    Minustakin synnyttäminen oli ihan kamalaa, mutta selvähän se, että oratorio olisi tehnyt siitä ihan eri luokan kokemuksen :D

    ReplyDelete
  7. Oi kiitoskiitoskiitos! En tosin tiedä olenko tämmöistä kunniaa ansainnut, mutta rrrakastan kyselyihin vastaamista, joten ilolla vastaanotan!

    ReplyDelete