04 December, 2012

Kyselytuokio lastenvaatteista ja lievää angstia

Tarkoitan tällä, että minä kysyn ja joku toivottavasti vastaa.

  1. Olenko oikeasti ainoa, jonka mielestä Ticket to Heaven on hieman pahaenteinen nimi lastenvaatemerkille?
  2. Mikä on MiniRodini? 
    1. Onko olemassa myös MaxiRodini?
    2. Miksi pitää olla Mini, miksei voi ottaa mallia brasilialaisista jalkapalloilijoista ja olla Rodininho?
  3. Mistä saan aikaa ja energiaa viedä pieneksi käyneet lastenvaatteet kirpputorille?
Sain viikonloppuna länsimainen ihminen -kohtauksen ja tunsin tarvetta Ostaa Jotain Kivaa. Mies uhmasi nimittäin metrokatkoa ja kävi harharetkillä palaten uuden harmaan työkäyttöisen neuleen kanssa. Niistä olikin huutava pula, viidellä jo olemassaolevalla oli varmasti kylmä ja yksinäinen olo.

Saaplari, ajattelin. Minäkin voin shoppailla. Avasin nettikaupan. Selasin mekkoja yhden sivun verran, tunsin pahoinvointia ja suljin nettikaupan.

Olen koko syksynä nähnyt tasan yhden vaatteen, jonka haluaisin, mutta se on Samujin. (Minäkin tiedän sentään yhden vaatemerkin joka on tosi in. Tai ainakin on ollut.) Mekko on myös sen hintainen, etten pysty mitenkään perustelemaan itselleni sen hankkimista. "Käytän tätä aina ja aina ja aina" on aika köykäinen väite, jonka todenperäisyys voidaan osoittaa aikaisintaan viiden vuoden päästä. (Ja entäs jos se on käsinpestävä? Sitten en käyttäisi ikinä, ettei tarvitsisi pestäkään. Niin se varmaan on, sen on pakko olla käsinpestävä. Huh. Ei kannata haaveilla moisesta koltusta.)

En pysty nykyään ostamaan juuri mitään. Lanka ja kirjat tarjoavat hieman liikkumavapautta, mutta näillä näkymin tulen viettämään loppuelämäni samoissa vaatteissa kuin vuoden 2012. Onnea on sentään se, etten viettänyt vuotta 2012 äitiysvaatteissa.

Jos olisin vielä kotiäiti, olisin nyky-yhteiskunnan vihollinen nro 1. Ei kai se kaukana ole nytkään, kun jätän yhteiskuntaa ylläpitävän kulutustehtävän näin huonolle tolalle. Forgive me, our Ford.*


* Niin, luin juuri Uljaan uuden maailman.

26 comments:

  1. i. et oo. tiiän ainakin kaks, joista olen toinen.
    ii. en tiiä :D
    iii. et ainakaan multa :D no multa ne menee siskon ja serkun lapsille. tai ton isomman, ja palaa sieltä mun nuoremmille lapsille. vauvalta pieneksi jäävät menevät maalle odottamaan lähisuvun mahdollista perheenlisäystä.

    mulla on hyvä ikskjuus olla ostamatta yhtikäs mitään vaatetta itselleni: oon liian läski ja odotan laihtuvani. ja odotan. ja odotan...

    ReplyDelete
  2. 1. Todellakin pahaenteinen!
    2. Mikä?!
    3. Saat ostaa kierrätyksestä samalla jonkun ihanan kirjan, kirjoja lapsellesi tai ehkä löydät jotain käsityöjuttuja? Näin kävi minulle, kun vein kolme kassillista vaatetta viimeksi! Mukaan lähti Waltaria, Salama McQueenia ja kankaita ruokalappuihin ja ehkä pikkuruiseen mekkoon tyttärelleni :)! Länsimainen minä likes!

    ReplyDelete
  3. VOi sua. Mutta ostamattomuushan on hyvä asia. Erittäin hyvä.

    i. Ehkä joku muukin on tätä miettinyt, koska ymmärtääkseni ainakin merkin ulkovaatteet kantavat nykyisin nimeä Ticket Outdoor.

    ii. No se on jotain, joka liittyy tätiin, jonka sukunimi Rhodin... Saatan tietää tästä jotain muutakin. ;)

    iii. En tiedä. Ei mullakaan ole ollut semmoista energiaa. Huonokuntoiset, jo koko suvun kiertäneet vaatteet olen sentään kantanut Fidan laatikkoon. Loput on varastossa.

    ReplyDelete
  4. 1. Auts. En ollut ajatellut. Tosin vähän aikaa olen elämästäni viettänyt kyseisen merkin pohdintaan muutenkin.
    2. Veikkaan lastevaatebrändiä.
    3. UFFin laatikko on kätevämpi kuin uskotkaan. Ei siinä silittämisessä ja henkareiden hankkimisessa ja hinnoittelussa pääse tuntipalkoille kuitenkaan. Ainakaan meidän lastenvaatteilla.

    Hei mä olen pitänyt kirjaa mun koko vuoden vaateostoksista, pian totuus paljastuu! Että ostanko vähän vain luulenko vain.

    ReplyDelete
  5. Mä luulen, että sulla on paljo onnellisempi elämä kuin meille shoppailijoilla. Noin se kuuluisi mennä, eikä niin kuin meillä, jotka rakastaa vaan hankkia tavaraa sekä kirppikseltä että kaupasta ja kaikki paikat tursuaa kaikkea turhaa vaatetta ja rättiä.

    LAttialla pyörii vaikka mitä tekstiiliä, eläintä ja vauvaa ja lisä tulee ovista ja ikkunoista. Sulla on paljon helpompaa.

    ReplyDelete
  6. Wandis, jes! Meillä on selvästi paljon yhteistä. Tosin mä en odota enää laihtuvani, olen päättänyt vain elää itseni kanssa :D

    Olis kyllä kätevää, jos olis hyvä lastenvaatteidenkierrätysverkosto.

    Bleue, eikö olekin! En tajua, mitä brändi-ihmiset ovat ajatelleet. Ja toi käsityöjuttu oli hyvä. Toisaalta niitä saan jostain syystä ostaa muutenkin, samoin kuin kirjoja. Kai mä ajattelen, että tuntisin sitten itseni oikeinkin nohevaksi ja aikaansaavaksi, jos saisin roippeet kirpparille asti.

    Leopardikuningatar, enimmäkseen joo, olen samaa mieltä. Mutta välillä käy kuitenkin niin, että vaatekaappini kaipaisi jotain uutta - esim. perheenjäsenteni tuskan pienentämiseksi uudet olohousut - mutta en kykene ostamaan sellaisia. Vihaan kaikkia vaihtoehtoja, paitsi niitä, jotka ovat aivan liian kalliita. (Ei, en rupea neulomaan olohousuja itse :D)

    Ja haha! Arvasin, että ovat saaneet palautetta siellä Ticketillä.

    PS. KUKA on täti Rhodin? Pitäiskö se tietää? Apua, tietämättömyyden hiki valuu otsalta.

    Täti-ihminen, minä ajattelin sitä onnettomuudekseni heti ensimmäisellä kerralla kun merkin vaatteen missään näin, ja sitten aina uudestaan missään lastenvaateliikkeessä.

    Toi UFF-juttu on oikeasti ihan hyvä idea. UFFin loota on paljon lähempänäkin, ja jos olin joka tapauksessa ajatellut hyväntekeväisyyshinnoitella kaiken tyyliin 50 snt / kpl, niin tuskin saisin kahvikupin vertaa voittoa.

    Innostuin sun vaateostoskirjanpidosta niin, että aion itse tehdä tuon ensi vuonna!

    Taikinanaama, tavallaan joo. Siis totta on, ettei elämän laatu laske vaikka shoppailee vähemmän (terveisin nimim. "Entinen himoshoppaaja") mutta kun tunnen itseni, tunnen myös epäilystä. Minulla on nimittäin taipumusta olla vähän tällainen äärilaitatyyppi, ja nyt olen siellä toisessa ääripäässä.

    Olisi ehkä sekä terveempää että pidemmällä tähtäimellä ylläpidettävämpää, että löytäisi jonkin keskitien - edes vahvasti minimalismin suuntaan painotetun keskitien. Sitäpaitsi tarvitsisin kotihousut :D

    (Ja sitä materiaa on muuten pelottavan hyvin aiemman kulutuskeskeisemmän elämän aikana kertynyt. Onneksi mies vaatii lattiapintojen pysyvän vaatevapaina, että meillä siellä pyörii vain eläintä ja vauvaa :D)

    ReplyDelete
  7. 1) joo
    2) mini tai maksi, ei aavistustakaan
    3) en tiedä, heitä uffin lootaan tai anna kavereille, tai pakkaa ullakolle odottamaan potentiaalista toista käyttäjää ja murehdi asiaa sitten joskus

    Jos multa kysytään, niin kaikki vaatteet pestään koneessa. Jos menevät käyttökelvottomaksi, niin se on niiden häpeä. (rajallisen omaisuuden omistavana ymmärrän kyllä argumentin olla ostamatta kallista käsinpestäväksi merkittyä vaatetta, pari sataa kertakäyttömekosta nyt vaan on liikaa)

    ReplyDelete
  8. Haa, juuri kukaan muukaan ei tiedä, mikä on MiniRodini!

    Mä haluaisin ne kledjut pois nurkista, joten ehkä se UFFin loota on paras ratkaisu.

    Musta toi on kyllä erinomainen havainto, että vaatteiden pitää olla konepesukelpoisia. Tarkastan silti kyllä pesutiedot, koska kertakäyttövaate vituttaisi. Etenkin tällä shoppailufrekvenssillä: jos kerran saisi ostettua vaatteen ja ehkä vielä sellaisen, josta pitäisi, sen olisi syytä myös kestää tovin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harkitse UFFin sijasta myös SPR:ää, mä vein sinne Konttiin omia vanhoja ja sisustuskamaa.

      Delete
  9. Mä googlasin juuri oikean vastauksen. :D Luulen, että tämä otos ei ole tilastollisesti kattava kuitenkaan. (Tosin tilastollisesti kattavalla otoksella varmasti tulos olisi juuri se, että suurin osa ei tiedä, mutta koti/blogiäitien keskuudessa prosentti saattaisi olla toinen.)

    Joo, tee lista ensi vuonna! Tehdään tästä universumin suosituin blogihaaste ;) Vähän liian pitkää tähtäintä mulle, mut onnistui se tänäkin vuonna: tällä kertaa pitäisi ehkä määritellä tavoite - onko kriteerinä vaatteiden määrä/laatu/ekologisuus vai rahantuhlaus . Nyt vaan listasin, enkä siis tiedä "onnistuinko" vai en.

    ReplyDelete
  10. Pitäisköhän munkin tarttua tuohon "vuoden vaateostokset"-haasteeseen?! Voisi olla mielenkiintoista (huomata, että todellakin kuljen aina samoissa vanhoissa rääsyissä ja ostelen vain lapselle)... :)

    ReplyDelete
  11. i. No äläpä.
    ii. Minä tiedän. Se johtuu kaverista, joka asuu Tukholmassa, ja joka on aiheesta valistanut. Lapsellani on jopa yksi ko. merkin aivan ylihintainen vaate. Hintaluokaltaan sellainen, että sen pitäisi oikeasti olla jokasään ja jokatilanteen ihmevaate, jollaisen omistaessaan laps ei muuta tarvitsisis. Ja silti, ah, nukkaantui ekassa pesussa ihan.minkä-tahansa-lastenvaatteen tapaan.
    iii. En voi auttaa. Mistä saisin energiaa mennä lähikirppikselle etsimään lapselleni tuulenpitävää talvihattua (kantamishommin) sekä villaista aluskypärämyssyä?

    Olen myös huono ostamaan muuta kuin välttämättömyyksiä. Ostin ne välttämättömät (FB, juu nous) talvikengät, ja koen aiheesta huonoa omatuntoa.

    ReplyDelete
  12. Tämä ei liity aiheeseen mitenkään, mutta tuli siitä mieleen, kun kerroit, että heti ensi hetkestä jäit pohtimaan sitä Ticket to Heavenia ja sit se tulee tietysti joka kerran mieleen kun nimen näkee.

    Mä oon nimittäin jo varmaan yli kymmenen vuotta sitten nähnyt keväisin mäntyjen vuosikasvaimet keskisormen näyttämisenä. Siinä on se yksi pidempi uusi varsi ja vierellä pari lyhyempää. Näyttää mun mielestä ihan siltä, että kaikki männyt näyttää mulle centeriä!

    Mut lastenvaatteista vielä. Ei se Cupcake mikään sen parempi merkki ole. Ai joo, mut nehän tajusi sen itsekin ja on nykyään joku Racoon tjsp.

    Ja mä tuun todellakin viemään lastenvaatteet kirpparille ihan vain siksi, että me ei olla saatu mitään käytettynä, joten omaa napaani tuijottavana ihmisenä haluan kaikkeen lapsiin käytetystä rahasta edes jotain takaisin itselleni. Eli sorry vaan sukulaiset, ette saa kyllä multa mitään muuta kuin ne, jotka eivät mene kirpparilla kaupaksi.

    ReplyDelete
  13. Täti-ihminen, siitä se tuska varmaan kumpuaakin kun identifioin itseni blogiäidiksi enkä ollenkaan tiedä, mikä se on :D Siis MiniRodini. Ei blogiäiti. Blogiäidistä tiedän, että se on se tyyppi joka mumisee lapselle että älä paukuta sitä näppistä nyt kun äiti kommentnoniinvoi!"#2#€"§.

    Mulle riittäis listauksen tavoitteeksi se, että tietäisin, mikä tilanne ihan oikeasti on! Jos jaksan listata koko vuoden, se on onnistumista jos mikä. (Varmaan siinä käy niin kuin ruokapäiväkirjaa pitäessä, että yhtäkkiä syö tosi vähän ja etupäässä salaattia.)

    Wandabe, ei ollenkaan huono idea. SPR on mun listalla uskottavampi kuin UFF. Tosin myös vaikeammin saavutettavissa.

    LQ, ilman muuta! Tehdään tästä universumin suosituin blogihaaste, kuten Täti-ihminen ehdotti!

    Annukka, okei, kuulostaa joltain Acnelta lapsille. (Terveisin maksoin kerran urpona 50 euroa trikoopaidasta ajatuksella "se pysyy sitten kyllä hyvänä". HAHAHA.)

    Jos löydän energiaa jostain, tiedotan. Ja oikeasti tarpeellisia ostoksia ei saa hävetä, koska esimerkiksi kantoliinaa käyttävälle hyvät talvikengät on tarpeen. Ongelmahan on siinä, kun ei saa aikaiseksi hankkia edes mitään tarpeellista.

    Pilami, jaettu keskisormennäyttö on vain toisen käden keskisormen näyttö? Nyt minäkään en pääse tuosta eroon :D

    Mä annan sulle anteeksi sukulaistesi puolesta. Noin. Toivottavasti saat niistä kanssa jotain takaisin!

    Pesukarhu on kyllä paljon parempi mielikuva lastenvaatemerkille kuin muffinssi :D

    ReplyDelete
  14. Oli pakko googlettaa toi minirodini. Liian retroja mun makuun, säästyypä rahat.

    Tuosta pesuhommasta vielä sen verran, että olen kyllä surutta pessut käsinpesua pyytävät vaatteet koneessa. En jaksa pestä käsin kuitenkaan, joten ei niitä tulisi pidettyä ilman konepesua, joten mun logiikan mukaan jos menevät koneessa pilalle, niin eipä siinä mitään menetä. Suurempia vahinkoja tällä metodilla ei ole vielä käynyt. Pesukoneen kevyin ohjelma on todennäköisesti hellävaraisempi kuin mitä mun käsinpesuyritykseni. Vettä pelkäävät vaatteet ovat hankalia, koitan välttää ja ne muutamat, mitä on, vien suosiolla pesulaan.

    ReplyDelete
  15. -Ticket to Heaven ON pahaenteinen nimi lastenvaatteelle.
    -Tiedän mikä on Mini Rodini. (Ja salaisuus: tykkään joistain niitten vaatteista. Mutta en ikinä osta(isi) niin kalliita vaatteita muksulle joka käyttää niitä ehkä 2 kk.)
    -Saat vietyä lastenvaatteet kirpparille n. 2-6 kuukauden kuluttua siitä, kun olet siirtänyt täyteen ahdetut vaatepussit eteiseen. Riippuen hieman teidän eteisen koosta (pinta-alaneliö = kuukausi).

    Oma lisäykseni: Lastenvaatemerkki MOLOlle hihittäminen ei ole merkki epäkypsyydestä.

    ReplyDelete
  16. Elina, ihan mahtava logiikka. En voi väittää vastaan! En silti aio ostaa yhtään käsinpestävää vaatetta ikinä :D Kuivapesusta nyt puhumattakaan.

    Liisa, jes, en siis ole ainoa joka mulkoilee niitä vaatteita epäilevästi. Ja uskon kyllä, että Mini Rodinilla on kivoja kuteita, mutta joku tolkku pitää minusta olla kuluttamisessakin. Kalliin vaatteen käyttöikä lasketaan vuosissa, ei viikoissa.

    Tuo sun kirpputorivinkki on luultavasti toimivin ikinä kuulemani. Ei sillä, että pussit sinänsä haittaisivat, mutta se narina, joka lähtee puolisosta :D

    (Ja onneksi en ollut enää toimistolla kun näin tuon MOLO-jutun, sain nauraa reippaasti ääneen :D)

    ReplyDelete
  17. Ei kun lähdet mun kanssa myymään rojut pois!

    Oon vaiheillut noin puoli vuotta sen kanssa, mihin tuuppaisin vanhat kamppeet. Itsepalvelukirppiksellekö (vaivalloista, koska joutuu hinnoittelemaan etukäteen ja ramppaamaan viikon aikana kirppiksellä siistimässä myllättyä pöytää) vai ihan ite myymään (vaivalloista, koska joutuu tuhlaamaan siihen vapaapäivän ja poistumaan viikonloppuaamuna kotoa ennen kahdeksaa - usch!), siinäpä kysymys.

    Uffi ei oo vaihtoehto, koska rahapula on krooninen, ja koska olen ihan aina saanut kirppiksellä voittoa yli satasen. Vaikka hinnat on olleet paria euroa.

    Tuskaani lisää, etten tiedä, MIHIN rytkyt kannattaisi viedä. Vuosaaren Piilo tai Kumpulan Vekarakirppis eivät vastaa tarpeisiini, koska myytävää olis muutakin kuin lastenvaatetta. Vanha kunnon Valtteri lopettaa toimintansa, eikä Hietsukaan toimi näillä keleillä.

    Mutta! Jos saisin hyvää seuraa päiväksi, eväsleipiä ja kaakaota, voisin kevyesti uhrata yhden lauantain vaikka siellä Vantaan uudessa kirpparihimputissa. Lisäksi kokemukseni mukaan kannettavasta musiikkivempeleestä soitetut Laila Kinnusen hitit lisäävät myyntiä ja yleistä hyvää meininkiä jopa 120%.

    Just call my name, ja paan yhteystietoja tulemaan meiliisi!

    Venni

    ReplyDelete
  18. Mun lapsella on molon haalari ja se on sekä huvittava että lämmin. Ei voi paljoa enempää vaatteelta toivoa.

    Vaatepulma ratkeaa iisisti, kun viet pienet Hope ry:lle! Niillä on Helsingin toimipiste Herttoniemessä. Kaupan päälle tulee hyvä mieli.

    Mä en myöskää osaa ostaa enää itselle mitään vaatteita. Viime vuosi mentiin karmeissa äitiysvaatteissa ja tänä vuonna vaatteiden virkaa ovat toimittaneet neljä imetyspaitaa, joita pidän vuorotellen samojen kotihousujen kanssa.. :D

    -Pohanna

    ReplyDelete
  19. Venni, voishan tuota harkita! Mä oon kyllä melkoinen kirppisnoviisi - enimmät kokemukset on juurikin lastenvaatekirppiksiltä ja nekin on mallia nopeasti sisään, nopeammin ulos - koen kirppikset vähän pelottaviksi :D Että saatan olla melkoinen kädestäpideltävä.

    Pistä mailia vaikka vanhan ruokablogin osoitteeseen korianteria ät gmail piste com, niin katsotaan, saadaanko sorvattua joku hyvä hetki. Ensi vuoden puolelle menee, oletan :)

    Pohanna, ai tuohan on Molon haalarin ominaisuus, jota en tajunnutkaan! Aina tulee iloinen olo kun sitä pukee, vaikka sitten kuinkakin rimpuilevan lapsen päälle :D

    Hope ry kuulostaa sekin oikein mainiolta ajatukselta. Etenkin toi Herttoniemen toimipiste, koska meillähän ei autoa ole, että mitä lähemmäs saa vaatteet roudattua - ehkä jopa jalan - sen parempi.

    Mä alan epäillä, että mieheni toivoisi minun ostavan uudet kotihousut. Nää on hirveän mukavat, mutta ihan hirveän rumat, ja ... myöntää täytyy ... melkoisen kuluneetkin.

    ReplyDelete
  20. Minä olen listannut vaateostokseni nyt kolmen vuoden ajan. Tämä lähti siitä, että listauksia oli tehty joissakin muotiblogeissa (muotiblogit - tuo ei-niin-salainen paheeni), ja minua alkoi kiinnostaa, kuinka paljon itse ostan, koska ne muotiblogien määrät tuntuivat niin käsittömättömiltä. Sitten kun olin vuoden listannut, huomasin että se onkin aika kätevä tapa hahmottaa, mitä on ostanut, mitä oikeastaan tarvitsee ja tekeekö harhaostoksia.

    Listaan vaatteet ja kengät ja asusteet, mutta en sellaisia tylsiä ja välttämättömiä ostoksia kuten sukkahousuja ja alusvaatteita. 2010 saldo oli 17 ostosta, viime vuonna 9, ja tänä vuonna tähän mennessä 10. Tänä vuonna mukaan mahtuu yksi virheostos, eli hame joka meni rikki ensimmäisessä pesussa, vaikka hameen piti olla ihan konepestävä. Grrr! Olin niin kiukkuinen, että heitin hameen saman tien roskiin, ja tajusin vasta sitten että asiasta olisi ehkä voinut reklamoidakin.

    Mutta niin, pointti oli se, että ainakin minusta se listaaminen on ollut hauskaa ja hyödyllistäkin. Suosittelen :)

    ReplyDelete
  21. Meillä on yhteinen pahe, siis!

    Tää oli musta rohkaiseva kommentti, kiitos. Koska haluan tammikuulle jotain kivaa (vihaan tammikuuta, tarvitsen sinne jotain kivaa) aloitan tämän 1.1. siinä uskossa, etten juuri tuolloin haksahda tilaamaan mitään internjetistä.

    Vastaan tuli päivä tai pari sitten yhdessä blogissa kuvia kirjoittajan vaatehuoneesta, jossa oli vaatteita niin perkeleesti - tunsin itseni taas ihan kohtuuden perikuvaksi :D

    ReplyDelete
  22. Ostosten listaus on mahtava idea! Minä pidän myös itseäni kohtuuden perikuvana. Kuitenkin huomaan, että teen aika paljon heräteostoksia itselleni ja lapsilleni. En ostele mitään älyttömän kallista, mutta vuositasolla niistä kertyy sievoinen summa. Ja sitäkin enemmän ärsyttää kama, joka täytyy laittaa kirppareille tai jonnekin kiertoon, kun ei ollutkaan ihan nappiostos.

    ReplyDelete
  23. No niin, mahtavaa! Tästä ehkä vielä saadaan universumin suosituin meemi ensi vuodelle! :D

    Mua myös mietityttää, teenkö jotain heräteostoksia, joita en sitten ollenkaan muista kun kirkkain silmin vakuutan kaikille olevani kohtuuden kaunein kukka. Toisaalta nykyisin ehdin kovin harvoin kauppoihin, se auttaa.

    ReplyDelete
  24. 1) En ole koskaan pystynyt ostamaan lapsilleni Ticket to Heaven -merkkisiä vaatteita, ja siihen on syynä vain ja ainoastaan tuo nimi. Oikeasti!
    2) Never heard.
    3) Sama ongelma. Odotan lastenvaatekirppistä, josta voi vuokrata pöydän ja olla itse myymässä parin tunnin ajan. Siis tällaisia on täällä aina tietyin väliajoin. Paljon olen lahjoitanut pois, myytäväksi jättänyt vain parhaat.

    Olen äärimmäisen huono ostamaan vaatteita itselleni. Tämä alkaa olla ongelma nykyisin, kun olen jatkuvasti ihmisten ilmoilla. Aina samoissa vaatteissa.

    ReplyDelete
  25. Herkku, meillä on selkeesti ihan sama tilanne kaikin puolin. Nyt toi kirppisongelma vielä korostuu kun pitäisi sortata nuoren henkilön lelutkin, ja laittaa iso osa pois.

    En mäkään jaksaisi itselleni ostaa vaatteita, neuloa ehkä. Toivottavasti neulotut housut on tosi pian äärimmäisen in!

    ReplyDelete