Toiset tykkää, toiset ei, Doctor Pepper juu es ei.
Allekirjoittaneen inhokkivuodenaika on taas käsillä. Alkuvuoden kylmä valo ja ensimmäisen kvartaalin yleinen ankeus ovat kuin kolme kuukautta kestävä morkkiksella reilusti maustettu krapula. Vuodenvaihde on raivostuttava: koska välittömässä näköpiirissä ei ole mitään odotettavaa, retrospektiivit ja uudenvuodenlupaukset ahdistavat. Raketteja en halua ampua, mutta vuoden ensimmäisenä päivänä pääsen tahtomattanikin nauttimaan ympäristön uudesta, ankeasta ja roskantäyteisestä lookista.
Voisin avautua tästä enemmänkin, mutta negatiiviseen keskittyminen on harvoin helpottanut tuskaneljänneksen menoa, joten hampaat irvessä ilon kautta!
Edellämainitun valitusvirren vuoksi en tee lupauksia, mutta ensi vuonna ajattelin ryhdistäytyä kahdella saralla.
 |
| Blogin pitäjä on vuodenvaihteessa raikas ja riemukas kuin kuvan kukka. |
Voisin avautua tästä enemmänkin, mutta negatiiviseen keskittyminen on harvoin helpottanut tuskaneljänneksen menoa, joten hampaat irvessä ilon kautta!
Edellämainitun valitusvirren vuoksi en tee lupauksia, mutta ensi vuonna ajattelin ryhdistäytyä kahdella saralla.
1) Silitän vaatteita ainakin kerran kuussa. On ihan tyhmää metsästää kissojen ja koirien kanssa sitä universumin ainoaa kauluspaitaa, jota voisi käyttää (siinä ei ole ärsyttäviä kauluksia), jos sitä ei ikinä silitä eikä täten tule kuitenkaan käyttäneeksi. Idean nappasin Things to make and do -blogista.
2) Muodostan liittouman: minä ja kroppa puhallamme jatkossa yhteen hiileen. Tähän sain kimmokken ystäväni Ylimuulin mainiosta tekstistä, jossa pohdiskellaan sitä, miten kehonsa kanssa voisi olla kaveri - eikä pitää sitä ikävänä, mukana raahautuvana entiteettinä, joka jatkuvin väliajoin vaatii pullaa kuin mikäkin luopio ja petturi kesäkuntokoplassa. Meri linkkaa myös osteopaatti Suomisen tekstiin, joka sekin on mainio - etenkin huomauttaessaan, että kävely on aliarvostettu liikkumisen muoto (seikka, johon vilpittömästi uskon.)
Voi toki olla, että kakkoskohta on hankala (ykkösestä puhumattakaan), mutta ajattelin kuitenkin yrittää.
Nyt suihkuun. Siinä on tietysti riskinä piristyminen, mutta riskejä on tässä elämässä otettava.
Minäkään en ole raketti-ihmisiä (kaikkea muuta), mutta muutoin tykkään tästä vuodenajasta hirveästi. On niin riemukasta, että talvipäivän seisaus on jäänyt taakse ja päivät tästä vain pitenevät ja kevät vääjäämättä lähestyy (no, aika hitaasti...). Ja joulunalusaikaan liittyvä lahja-, kortti- yms stressi on takana ja voi vain olla möllöttää. Paitsi, että töissä tammikuu taisi olla aika kiireistä aikaa, mutta jospa minä tänä vuonna välttyisin siltäkin.
ReplyDeleteAika hyvät uudenvuodenlupaukset sulla. Tuo kropan ja muun persoonan liitto pitäisi minunkin ottaa missioksi. Vaan miten ihmeessä..?
Sun blogi on ihana, vaikutat mahtavalta tyypiltä. Aattelin näin vuoden vikana päivänä tulla sen tänne kertomaan. Hyvää uutta vuotta Liina, ja tsemppiä "lupauksiin"!
ReplyDeleteLeopardikuningatar, ihana valon lapsi! Minä olen pimeän mörkö ja mua vaivaa juurikin ... valon lisääntyminen. Talven valo on mun silmiin jotenkin julmaa ja näyttää ympäristönkin ikävänä - mitä se tietenkin näin talvella onkin. Etenkin kun keli on tällainen, nyyh. Terkkuja vaan täältä pessimistilandiasta :D
ReplyDeleteMä ajattelin itse ottaa ja aloittaa tämän liittoutumisen ihan vaan päättämällä, että kroppa on ystävä, ja jos ystävä jotain kaipaa, minä kuuntelen (en sumeilematta tottele, mutta kuuntelen.) Katsotaan, miten käy :D
Kati, oi kiitos ihanista sanoista :) Ilahduin kovasti! Ihanaa uutta vuotta sinullekin, olkoon siinä juuri sopivasti ja oikean väristä valoa!
Höh, et sinä kyllä mikään pessimisti ole! Tai et ainakaan tekstiesi perusteella vaikuta. Minä aina sanon olevani realisti, vaikka jonkun muun mielestä olisin pessimisti. Mulle pimeys ei sovi yhtään. Tänä vuonna olen kärsinyt siitä normaalia vähemmän. Varmaankin, koska päivän"valoa" on ehtinyt edes vähän vilkuilla. Tavallisesti se aika on kulunut toimistossa.
ReplyDeleteKeli on kyllä aika syvältä, grrr. Ja samaa taitaa olla luvassa.
Niin ja oikeassa olet, että alennusmyynneistä kannattaa pysyä poissa! (Siis viitaten edelliseen postaukseen.) Miten mä vain välillä sen unohdan... ;)
Olen niin samaa mieltä. Tulevat talvikuukaudet ovat vuoden masentavimmat. Minä en aio luvat uudelle vuodelle yhtään mitään. Lupauksia (itselleen) voi tehdä yhtä hyviä ja yhtä varmasti pitäviä ihan joka ikinen vuoden päivä.
ReplyDeleteLuin tän eilen tosi samanlaisessa mielentilassa ja likaisessa tukassa, en vaan saanut vähä-älyisellä kännykälläni kommentoitua mitään. Ryhtiliikkeet kuulostaa hyvältä, täytyy vielä ajatuksen kanssa lukea oman kehon kanssa kaveerauksesta. Mä aina välillä jaksan silittää lakanoita ja vaatteita. Mutta että t-paitoja, hmm, miten tuohon nyt pitäisi suhtautua.
ReplyDeleteHyvää uutta vuotta kuitenkin!
Leopardikuningatar, tuo pimeysjuttu on jännä. Ei se minuakaan ennen vaivannut, nykyisin ahdistaa selvästi enemmän. Silti, ennen joulua kynttilänvalolla on parantava voima, joulun jälkeen ei sekään auta :)
ReplyDeleteVeera, luin sun postauksen aiheesta ja sepä olikin todella hyvä. Kiitos siitä! Mutta huokaus, vielä 89 päivää tätä ankeusvuodenaikaa jäljellä.
Jennijee, tänne saa kommentoida likaisessakin tukassa! Teen itsekin usein niin. Kännykällä se on kyllä vähän hankalaa, myönnän.
Suosittelen ihan oikeasti lukemaan Merin tekstin, se oli minusta oikein hyvä ja oikein armollinen. Tuli hyvä mieli.
Eikä mainitsemani paitasiis ole t-paita, vaan ikään kuin paitapusero, mutta ei sellaisia peruskauluksia tai napitusta edessä - vaatii siis silitystä :D En mä nyt mitään teeppareita silitä. Jos se olisi vaatimustaso, pitäisi aina mennä alasti töihin kun ikinä ei olisi mitään silitettyä kaapissa :)
Oikein hyvää uutta vuotta sinnekin!
Silittäminen on kivaa :D
ReplyDeleteMutta ryhtiliikkeet... en vaan pysty mahduttamaan samaan kuvaan tuskaista talvea, pimeitä päiviä ja askeettista elämäntyyliä (jota ryhdistäytyminen mielikuvissani vaatii). Joten mielihalujen mukaan mennään ja seurauksista kärsitään :)
Silittäminen on ihan ok, mutta kaikki siihen liittyvä (eritoten silityslaudan roudaaminen) on tosi ärsyttävää. Ja silitykseen ryhtyminenkin on :D Ja silitysraudan johto on aina liian lyhyt!
ReplyDeleteKai siitä saa jotain synkeää tyydytystä, että kiusaa itseään hieman lisää - ikään kuin talvikvartaali ei olisi tarpeeksi kiusallista itsessään :)
Jee, peukkua silittämislupaukselle! Tsempataan yhdessä - laajenee vaatevalikoimakin kummasti!
ReplyDeleteKiitos, tuki tulee tarpeeseen! Mun tapauksessa vaatevarasto laajenee tasan yhdellä paidalla, mutta ainakin se on paita, josta pidän kauheasti ja jota mielelläni käytän :D
ReplyDelete