18 November, 2013

Imetyssyyllistys (ja muutenkin vituttaa)

Toveri linkitti Facebookiin tällaisen imetysuutisen, näitähän nyt näkee silloin tällöin. Yleensä en ole näistä paineita ottanut, koska en enää imetä, ja muutenkin, mutta koska tänään on yskittänyt ihan - anteeksi jo etukäteen kiroiluni - vitusti ja olen tosi kiukkuinen, huomasin ärtyväni tästä:

"Vain muutama prosentti suomalaislapsista imetetään imetysohjaaja Eliisa Karttusen mukaan suositusten mukaan. Hän ei ymmärrä miksi lukemat ovat maassamme niin pienet."

Muistan aikanani hieman hämmästyneeni kun minulle selvisi, että täysimetys on loppu, loppu kuulitteko, LOPPU! jos lapselle antaa tipan korviketta. Siis yhden tipan. Ihmettelin tätä jo Täti-ihmisen postauksessa taannoin ja nyt ihmettelen yhä.

Toisin sanoen: 1) suositus on täysimetys ensimmäisen kuuden kuukauden ajaksi, ja 2) täysimetyksen määritelmä on seuraava: "Täysimetys tarkoittaa sitä, että vauva saa ravintonsa täysin äidin rinnasta. Tieteellisiä tutkimuksia arvioidessa Maailman terveysjärjestö WHO käyttää termiä "täysimetys" (exclusive breastfeeding), kun vauva ei saa mitään muuta ruokaa tai juomaa, ei edes lypsettyä äidinmaitoa - mutta voi saada tarvittavat ravintolisät kuten vitamiinit tai lääkkeet." (Lähde tässä Imetyksen tuki, mutta muitakin löytyi, lihavoinnit ja kursivoinnit omiani.)

Että arvon imetysohjaaja. Pieni prosenttiosuus voi selittyä vaikka sillä, että täysimetykseen on ihan saatanan vaikea yltää tässä yhteiskunnassa, jossa elämme. Että jos nyt äiti ei vaikka halua kuutta kuukautta olla aivan niin teipattuna siihen lapseen, että poistuu korkeintaan kahden imetyskerran väliseksi ajaksi lapsen luota, niin VOI OLLA JOO, ETTÄ PIENIÄ OVAT OSUUDET. Että jos nyt vaikka metro on jumissa, niin jo on kaikki menetetty kun isä mieluummin ruokkii lapsensa korvikkeella kuin pitää nälässä. Ja taas pienenivät prosenttiluvut. Eikä siinä vielä kaikki! Saattavat kuule jo laitoksella tarjota korviketta, jos ei homma oikein suju. Siinä on sitten sekin lapsi menetetty.

Ja tämä, ystävät, tämä on uutinen.

-

Ja siitä yskästä olette ehkä kyllästyneet kuulemaan, mutta valitan silti, koska oma tupa, oma lupa.

Kävin lääkärissä. Yleensä menen sinne yskän takia siinä vaiheessa kun työtoverit alkavat nurista kontribuutioistani äänimaisemointiin. Lääkäri epäili, että vika on astmassa, mutta lähetti kuitenkin verikokeisiin.

Tuloksia odotellessa haluan sanoa, että olen reippaasti diagnosoinut itseltäni kuumeettoman keuhkokuumeen tai hinkuyskän. Kävin äsken koiran kanssa lenkillä, ja liekö kylmä ilma ärsyttänyt, mutta ennen en olekaan yskinyt niin, että pelottaisi.

Saisi myös olla viimeinen kerta, jos minulta kysytte.

34 comments:

  1. Siis oikeesti, lypsettykin maito??!? Mä kyllä aion hyvällä omallatunnolla jatkossakin valehdella täysimettäneeni sen puoli vuotta ja imettäneeni vuoden (+ kaksi päivää, jonka jälkeen tyttö käänsi päänsä pois, että ei enää kiitos), vaikka on lypsetty ja annettu joskus pahimpaan hätään korvikettakin. Äidit ovat myös sen vauvavuoden aikana mielellään muutakin kuin äitejä, jotta sen vauvavuoden jälkeen ovat kykeneviä olemaan ylipäätään yhtään mitään.

    ReplyDelete
  2. No niin tuossa luki. Vaan eihän sellaisessa ole mitään järkeä.

    Jos määritelmä on sittemmin muuttunut, kuulen siitä mielelläni (löysin jonkun pdf-muotoisen artikkelin vuodelta 2008, jossa asia määriteltiin samoin, mutten viitsinyt linkata kun pdf linkin takana on aina vähän nulju ylläri.)

    Ja joo, noinhan se on. Kun äidille voi tulla tarve käydä joskus vaatekaupassa, lenkillä tai vaikka lääkärissä - ja silloin voi olla kaikkien kannalta parempi, että täysimetys katkeaa vaikka sitten taas olisi äitiparka luovuttanut liian pian.

    ReplyDelete
  3. Edes lypsettyä maitoa? Ahhahhaaa, tää on niin absurdia. Mitä väliä????? Ei vittu yhtään mitään (muakin on huvittanut viime aikoina kiroilla, btw). Ja auttaako tämmöset taivastelut imetystä? Vaikea uskoa.

    Jos saisin vielä yhden lapsen, antaisin sille mahd. pian lusikallisen korviketta, ettei tartteis stressata täysimetyksestä. Kun peli ois jo alkumetreillä "hävitty", niin sit vois ottaa rennosti ja imettää, kun huvittaa.

    Voi sun yskää! :( Yksi työkaveri on ollut pari viikkoa oikeasti hinkuyskän takia poissa duunista, huih.

    ReplyDelete
  4. Joo, muakin naurattaisi, jos nyt siis uskaltaisin nauraa! Ja jos en epäilisi, että olen ymmärtänyt jotain väärin, koska tää on niin absurdia, ettei enää paremmasta väliä :D

    Hyvä suunnitelma! Mä otan tuon käyttöön jos ikinä saan toisen lapsen!

    (Ja joo, mä tunnen kanssa yhden tyypin, jolla on oikeasti ollut hinkuyskä. Että tiedänpähän nyt, mitä kysyä siltä lääkäriltä - hinkuyskää ei kai nykyään oikein osata diagnosoida, mutta mä vaadin kyllä jo jonkun muunkin arvauksen kuin astma :D)

    ReplyDelete
  5. Hui, en ees tiennyt, että hinkuyskää voi olla nykyään ja aikuisilla. Voisko sulla olla mykoplasma? Kuulostaa karseelta tuo nimi, mutta lähtee ihan antibiooteilla, kunhan on oikeaa lajia.

    Imetysasioista on onneksi kohdallani sen verran aikaa, etten jaksa agitoitua. Aikanaan kyllä toivoin, että joku olisi kertonut myös siitä, että lapsi ei välttämättä huoli mitään pullosta, jos tottuu rintaan. Huolehdin vaan, ettei ala hylkiä imetystä, niin siinähän sitä sitten oltiin teipattuna. :)

    ReplyDelete
  6. Ah, ihana Liina! :D Ja mahtava närkästyksen aihe - tämä jaksaa aina myös minut sytyttää. En kerta kaikkiaan ymmärrä, että ensin vingutaan tasa-arvon ja naisten oikeuksien perään viisikymmentä (sata?) vuotta ja sitten kun ne on vihdoin noin edes niin kuin suurinpiirtein saavutettu (lue: juuri kukaan ei odota äidin pelkästään istuvan kotona tissi vauvan suussa 24/7), niin sitten näitä alkaa ryömiä jos jonkin kiven alta. Kyllä - äidinmaito on varmasti parasta ruokaa lapselle. Ei - sillä ei ole väliä, miten se äidinmaito saadaan, esim. pumppaaminen ei häpäise tuota pyhää mannaa ja äitikin voi päästä vaikka hetkeksi kävelemään oikein kodin ulkopuolellekin. Ja ruokaa se on korvikekin, taatana.

    Pätkäähän ei sydänvian takia edes pystynyt imettämään, pitäisikö mun nyt tässä alkaa kieriskellä mudassa ja ripotella tuhkaa päälleni kun lapsiparkaa ei ole täys- tai edes jonkinvertaisimetetty? Ei, vaan kyllä olen hemmetin ylpeä siitä, että sen kaiken ripaskan keskellä jaksoin pumpata yötä päivää kokonaisen yhden kuukauden, ennen kuin siihen asiaan meni voimat. Tärkeitä ne on nekin tipat, jokainen.

    ReplyDelete
  7. Niin, ja vielä yskälle, että hui! On niitä kuumeettomia keuhkokuumeitakin ja varsinkin kun tuo on kestänyt jo noin pitkään, niin kuulostaa varsin epäilyttävältä... Toivottavasti apu löytyy mitä pikimmin.

    ReplyDelete
  8. Voi hyvä luoja tota artikkelia! :D Eniten mua huvitti toi lause, että "hyvä äiti voi olla imettämättä ja huonokin äiti voi imettää" tjsp, et mitä v*ttua?! :D Meidän tirppana sai jo laitoksella sokeritippaa ja lisämaitoa mun diabeteksen vuoksi ja kotona tissin lisäksi muutaman päivän korviketta lisänä ja parin viikon iästä lähelle puolta vuotta sitten täysimetin, mutta nyt ymmärränkin et hommahan tuli pilattua jo ensimetreillä :D Huoh.

    Ja apua tuo sun yskä, toivottavasti saat pian siihen oikean diagnoosin ja paranet!! :) Sulla on ihan paras blogi, tsemppiä loppuviikkoon!

    ReplyDelete
  9. Täysimetyksen määritelmä on kyllä ihan päin honkia tuossa! Mä olen Jostain(tm) lukenut, että täysimetykseksi lasketaan, jos vauva ei ole saanut korviketta tai kiinteää ravintoa viimeiseen kuukauteen. Mutta tämäkin on hiukan vaikea määritelmä, koska se on niin liukuva.

    Pitkään jatkuva yskä on ihan saatanasta! Mä olen kaksi kertaa yskinyt kylkiluun mäsäksi, kun influenssan jälkeen on yskä jäänyt päälle. Se on kyllä helpottanut Ventolinella, mutta murtunut kylkiluu on ollut ikävä kaveri muutaman viikon.

    ReplyDelete
  10. Jos joku tulee kysymään, mä ainakin olen täysimettänyt 3x 6 kk! Vaikka se olikin vain 5,5 kk, ja lypsymaitoa ja jonkun kerran korvikettakin ja esikoisella perunaakin. Nyt mä taidan olla taaperoimettäjä, mutta kun en ole nähnyt oikeaa vauvaa vähään aikaan, niin tuo kuopus tuntuu niin pieneltä vielä... Yritän sanoa että tyhjä, loppu, mutta aina se sieltä jotain kuvittelee saavansa :) Niin että minä täällä hyvillä mielin väitän toteuttavani suosituksia - hienoa että muut jaksatte kiukustua. Eiköhän sitä myöden saada normeihin tolkkua!

    ReplyDelete
  11. No voi vittu taas. Mä, joka olen löytänyt imetyksestä hirveästi iloa ja onnistumisen kokemuksia mutta en koskaan täysimettänyt, vittuunnun imetysnatseista aina ihan jengoille. Äideillä menee joskus todella pahasti puurot ja vellit sekaisin. Yhdellä foorumilla nuori äiti itkeskeli että hän haluaisi piilottaa Facebookista kaikkien korviketta antavien äitien feedit, koska siitä tulee NIIN PAHA MIELI. Lukis vaikka vittu uutisia joskus, siellä on sitä oikeaa pahan mielen aihetta, saatana.

    Just näiden natsiasenteiden takia oon päättänyt kouluttautua imetystukiohjaajaksi jossain vaiheessa. Haluaisin tuoda sellaista "jokainen äidinmaitopisara on hyvä"-asennetta ja "elämän ei tarvitse loppua imetykseen"-asennetta imetyskulttuuriin. Jos äidit sidotaan puoleksi vuodeksi sänkyyn, kielletään kaikki kiva kuten ruuat ja alkoholi, ei ihme että jengi ei jaksa sitä touhua.

    ReplyDelete
  12. Tässä täysimetyskeskustelussa ja määritelmässä on se suurensuuri ongelma, että nämä tilastot eivät tällaisina kerro nyt yhtään mitään. Mielestäni parempaa tietoa saataisiin vähän laajemmalla asteikolla:
    - (täys)imetitkö 1, 3 vai 6 kuukautta?
    - miten paljon ja miten usein lapsi sai korviketta? (litran päivässä, desin päivässä vai desin viikossa?)

    Että siis jos ihan oikeasti oltaisiin kiinnostuneita miten suomalaislapsia imetetään ja miten paljon ne saavat äidinmaitoa, niin pitäisi vähän tota tutkimusotetta muokata sitten erilaiseksi.

    Ja sitten haluaisin myös tietää miksi määritelmä on sellainen kuin se on. Nyt tulee sellainen olo, että pisarakin korviketta on pahasta. Kuuden kuukauden ajanjaksolla. Ei morjens!

    ReplyDelete
  13. Tuo määritelmä hämmentää minuakin, joten tein hieman tutkimustyötä. Löysin THL:n tutkimuksen Imeväisten ruokinta Suomessa vuonna 2010. Tutkimus toistetaan viiden vuoden välein, eli seuraava tutkimus tehdään vuonna 2015. En tiedä, viittasiko Liinan linkkaaman uutisen imetysohjaaja juuri tähän tutkimukseen, mutta uskoisin, että kun suomalaisvauvojen imetyksestä puhutaan tilastojen valossa, THL lienee aika uskottava lähde. Tiedote tutkimuksesta löytyy täältä: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=29449 ja samalta sivulta on linkki tutkimusraportin pdf-tiedostoon.

    Jos haluaa tietää, mitä on tutkittu (eli mitä on tilastoitu), niin vastaus löytyy tutkimuslomakkeesta. Raportin sivulla 58 löytyy tutkimuslomakkeen ne kaksi kysymystä, joiden perusteella ymmärtääkseni määritellään, miten pitkään suomalaisvauvat ovat täsimetyksellä:

    17. Onko lapsi synnytyssairaalasta kotiutumisensa jälkeen saanut muuta ruokaa tai juomaa kuin rintamaitoa, vettä ja/tai vitamiinivalmistetta? (kyllä/ei)
    18. Minkä ikäisenä lapsi ensimmäisen kerran synnytyssairaalasta kotiutumisensa jälkeen sai muuta ruokaa kuin rintamaitoa, vettä ja/tai vitamiinivalmistetta? (ikä viikkoina tai kuukausina)

    Kysymys 17 mittaa sitä, onko vauva tutkimushetkellä täysimetetty vai ei.
    Kysymys 18 puolestaan mittaa sitä, kuinka pitkään vauva on ollut täysimetetty (jos ei tutkimushetkellä enää ole täysimetetty). Tutkimustuloksissa raportoitiin tyyliin "x % viiden kuukauden ikäisistä vauvoista on täysimetettyjä".

    Sitä, miten vauva äidinmaitonsa juo, ei erikseen kysytty, eli ymmärtääkseni äidinmaitoa pullosta saaneet lasketaan THL:n tilastossa täysimetetyiksi. Pisara korviketta tai lusikallinen sosetta sen sijaan minun tulkintani mukaan lasketaan täysimetyksen loppumiseksi (mikä on älytöntä mutta huom. tulkintani saattaa olla väärä). Mutta tuo Pilamin kaipaama (täys)imetitkö 1, 3 vai 6 kuukautta tulee kyllä tätä nykyä tilastoiduksi, vaikka lehtijutut tapaavat keskittyä vain siihen puoleen vuoteen.

    Omasta imetyksestäni ajattelen kuten Liinan linkkaama Imetyksen tuki ry:n sitaatti jatkuu:
    "Tavallisen imettävän äidin ei tarvitse ajatella asiaa tieteellisellä tarkkuudella. Vauvaansa voi pitää terveellisyyden, turvallisuuden ja helppouden kannalta täysimetettynä, vaikka tämä olisikin saanut synnytyssairaalassa pieniä lisämaitoannoksia tai satunnaisesti korviketta pullosta."

    ReplyDelete
  14. Sainpa tästä takautuvasti tietää, etten sittenkään ole täysimettänyt esikoistani 5-6 kk + 9 kk, kaikkinensa siis vuoden ja 2 kk.
    Kättärillä olivat antaneet vauvalleni jonkun toisen äidin lypsämää rintamaitoa, ennenkuin omista rinnoistani mitään herui. Imetys siis pilalla ennenkuin alkoikaan.
    Poika osoittautui vielä äitiäänkin allergisemmaksi. Jouduttiin prick testit tekemään 5 kuiselle (ei normisti alle 2 vuotiaalle). Oli sitten allerginen kotimaisille viljoille, lehmänmaidolle, kalalle, sitrushedelmille, suklaalle... Nämä kaikki vuotaneet allergisen äidin (mun) rintamaidosta nauttimieni ravintoaineiden vuoksi lapseen, joka oli ollut (luulin) täysimetyksellä siihen asti.
    Tämän tiedon jälkeen mun ravintoni koostui lampaanlihasta, hirssistä, tattarista ja puolukoista. Panoni putosi reippaasti miinukselle. Lähtötilanne oli ollut ihan normipaino ennen raskautta. Lapsen allergia kaikista varotoimista huolimatta paheni kolmivuotiaaksi asti. Jäin palkattomalle hoitovapaalle, kun niin vaikeahoitoiselle lapselle ei yksityiseltä puolelta löytynyt halukasta hoitajaa (kunnallisella jotkut muut syyt torppas hoitopaikan).

    Seuraavan vauvan kohdalla osasin sitten etukäteen kieltää minkään korvikkeen antamisen vedoten esikoisen allergiaan.
    Tämä kundi ei sitten millään suostunut puolenvuodenkaan jälkeen nielemään mitään muuta kuin laihahkoksi mennyttä rintamaitoa. Poika ei kasvanut riittävästi ja sairasteli rajuja korvatulehduksia tiheästi. Kahdeksankuisena sitten ihan vahingossa sai hiukka Saarioisten makaroonilaatikkoa ja siitä alkoi hällä kiinteät (ei ihan suositusten mukaisesti, heh). Seuraava ruoka oli ruismarjapuuro, tämä ihan oman äitinsä keittämänä. Nykyään nuorempi on ihan terve 29 v aikuinen mies. Esikoinen edelleen allerginen 32 v aikuinen mies.
    Lisäksi vuosia näitten imetysten jälkeen kuulin, ettei allegisen äidin olisikaan kuulunut imettää vauvojaan, huoh. Kuopuksen jälkeen luovutin pitkään maitoa Kättärille. Meni kuulemma pakastamatta heiveröisimmille vauvoille (kun oli niin tuhtia tavaraa). Mikähän tässäkin sitten on se totuus ja mielekkyys, kysyn vaan.
    Ai niin, meinas ihan unohtua. Mähän imetin just ennen sen lopettamista 9 kk nuorempaa (siis oma oli 10 kk, kun kuopuksen kanssa lopetin- ei meinaan sujunu yhteistyö) ystävän vauvaa suoraan rinnoiltani. Halusin kokeilla jotain erilaista (imettäjät enenaikaan). Tais olla tällekin pikkuvauvalle luirua, ei kiljunu riemusta, vaan vissiin nälästä.
    Tämmösiä kokemuksia siis kahdeksankymmentä luvulla.

    ReplyDelete
  15. VL, yskästä selvisi sen verran, että "on joku tulehdus" ja sain antibiootteja. Että ehkä se tästä. Ja joo, hinkuyskää voi olla aikuisillakin.

    Mulla on nyt niin leppoisa olo, etten mäkään enää ole yhtään kiukkuinen imetysasiasta :D

    Moon Mamma, mä oon niin vaikuttunut siitä, että olet noin vaativan vauva-arjen läpi selvinnyt lapsi ruokittuna, että eihän sun mun mielestä tarttis kuin lepäillä laakereillasi. Unohda tuhka :D

    Mä luulen, että näissä on se ongelma, että käytännön määrittely, tieteellinen määrittely ja toisaalta uutisointi eivät oikein kohtaa. Sitten tulee syyllistävien uutisten kavalkadi. Eihän tuossakaan jutussa ihan viimeisen päälle selkeästi kerrota, mitkä ne suositukset ovat - se vain sanotaan, että niitä ei noudateta.

    Kirsi, kiitos kaunis ihanasta kommentista! Tässä alkaa selvitä, että laitoksella on pilattu yksi jos toinen vauva (vaan Saara tuossa alempana laittoi onneksi rauhoittavan kommentin.)

    Eiköhän näistä ihan hyviä lapsia kasva.

    Jacaranda, niinpä - mietin eilen pitkään, olenko tullut vain ymmärtäneeksi jotain todella todella väärin. Sitten ajattelin lohdullisesti, että luultavasti olen :D

    Mä pidän peukkua, että tää köhä helpottaa, ennen kuin tuohon asti päästään. Sain kyllä tänään määräyksen syödä antibiootteja, että toiveet ovat korkealla.

    Tuulista, oikeastaan mä haluaisin tietää, mitkä näiden normien ja uutisten taustalla on - kun välillä tuntuu, että siellä on vain joku giganttinen väärinkäsitys :D Sun taaperoimetys kuulostaa tosi sympaattiselta - musta on vähän hassua, että otan tästä tällä tavalla kierroksia kun pidin imettämisestä aikanani melkoisesti.

    Lupiini, AHAHA :D Paha mieli. Mullakin tulee joskus muiden asioista tosi paha mieli. Etenkin jos vaikka joku on kuollut, siitä tulee lähes poikkeuksetta paha mieli. Korvikkeista … ei niinkään.

    Susta tulis paras imetystukiohjaaja! Oikeasti! Tuo asenne on vähän sama kuin yhdellä toverillani on muuttoapua kohtaan: Jokainen kannettu laatikko auttaa. Vähäkin on aina parempi kuin ei mitään. Ja se on oikein se.

    Pilami, kyllä, juuri noin. Mutta kun mä en oikein edes tiedä, miten tietoa kerätään. Mulla on sellainen fiilis, että meillä lapsi merkattiin aina osittaisimetetyksi, koska rehellisyyspäissäni aina muistutin terkkarille, että kyllä se on saanut korviketta silloin 5 kuukautta sitten. Vaan kerätäänkö se data ylipäänsä neuvolasta vai onko se TNS Gallupin hommaa?

    Mä ymmärrän tuon määritelmän globaalissa mittakaavassa, mutten tajua, miksi se on sama Suomessa, jossa on herra isä sähköllä toimivia pullojen desinfiointilaitteitakin, jääkaapeista nyt puhumattakaan. Tai siis miksi siitä pitää syyllisytä.

    Saara, kiitos hyvästä tutkimustyöstä!

    Mä luulen, tähän sun kommenttiin nojautuen ja vähän muutenkin, että lopulta tällaisten uutisten taustalla on juuri tuo tieteellisen datan ja arkikokemuksen ero. Tyyliin, että tieteellisillä mittareilla suositusten mukaan täysimetystä harrastaa joku n%, mutta käytännössä varmaan paljon isompi joukko täysimettää silleen arjen tasolla riittävästi. Uutiset tehdään kuitenkin sitten raflaavasti tieteellisen datan perusteella.

    EHKÄ. Toivon, että siitä on kyse.

    Mä ymmärrän tuon lypsetyn äidinmaidon poissulkemisen juuri siksi, että nekin pullot pitää desinfioida, mikä ei ehkä jossain kehitysmaissa ole aivan helppoa, ja siksi homma on WHO:n määritelmän mukaan ulkona … Mutta edelleen, täkäläisittäin se ei varmasti ole mikään ongelma.

    Merja, auts. Mutta ehkä sä voit tukeutua tuohon Saaran ylle laittamaan rauhoittavaan sitaattiin. Minusta se oli hyvä.

    Sun farina kuulostaa aika paljon mun äidin tarinalta, paitsi, että mun äidillä oli vain yksi hemmetin allerginen lapsi. Niin, minä. Mutta päiväkotipaikan löysivät sentään vaikken voinut syödä kuin riisiä ja porsasta :D

    Mä kuitenkin uskon, että oli lopulta parempi, että imetit kuin että olisit ollut imettämättä. Ja vielä luovutit Kättärillekin ja toverin vauvalle! Nostan hattua.

    Ja toisaalta se on ihana pitää mielessä, että hyviä aikuisia niistä vauvoista sitten kuitenkin kasvaa :)

    ReplyDelete
  16. Palasin vielä lisäämään, että mä todella tykkäsin imetyksestä.
    Viiden kuukauden iässä molemmat pojat hylki oikeata rintaa. Se kutistui tennispalloksi ja vasuri vastaavasti paisui koripalloksi (=lievää liioittelua). Sittemmin rinta paljastui vialliseksi ihan noin lääketieteellisessä mielessä.
    Jollen olisi piänyt imettämisestä ja kokenut sitä tarpeelliseksi, olis tossa viiden kuukauden hylkimisvaiheessa ollut luontevaa lopettaa homma, mutta mä jatkoin.

    ReplyDelete
  17. Minä olen äskettäin lopettanut imetyksen tyystin, koska pääni miltei hajosi siihen jatkuvaan tissien imeskelyyn. Täysimetin tietääkseni viisi päivää, sitten jo tarjottiin pullosta lypsymaitoa...

    Nuo määritelmät on perseestä!
    Mutta syyllistäminen (etenkin äitien, mitä tuoreempien sen parempi) on tätä päivää.

    Olen tosi pahoillani tuosta yskästä, toivoin jo että se astmadiagnoosi olisi ollut käänne parempaan. :/

    ReplyDelete
  18. Mitä mä en tajua? Jos imettää oikea-oppisesti, niin lapsi alkaa saamaan kiinteitä vasta 6kk jälkeen? Muistaakseni silloiselle ruipelolapselleni suositeltiin velliä jo alle 4kk:n iässsä. No, pilallehan kaikki tietenkin meni, siitä tuli tukeva ja nytkin se on kipeänä.

    Inhosin imettämista, vaikkei se edes sattunut, tai ollut hankalaa. Ihan vaan suoraan sanottuna, ei ollut mun juttu.

    ReplyDelete
  19. Mistä niitä imetys- ja päivähoitopuritanisteja oikein riittää? Näin insinööripohjalta ponnistaen aika usein näyttää, että suhteellisuudentaju on jokseenkin hukassa.

    Meidän kuopukselle on lykätty pulloa suuhun ekasta viikosta alkaen, ehkä noin kerran viikossa. Enimmäkseen pumpattua (allergiaepäilyistä johtuen), viime viikkoina pariin otteeseen korvikettakin. Suurimman osan ajasta siis imetän, mutta tämä järjestely antaa mahdollisuuden isälle silloin tällöin ruokkia lapsi ja minulle mahdollisuuden olla vanhemman lapsen kanssa tai muuten tehdä jotain muutaman tunnin ajan ilman, että naperon kidukset ovat kiinni tississä. Laskeskelin nopsasti, että tällä tavoin lapsen pullosta juoma määrä on tähän mennessä ollut karkeasti arvioiden noin 0,5 % hänen juoman maidon määrästä. Osuus ei liene järin merkittävä lapsen ravitsemuksen kannalta.

    Otanta omassa tuttavapiirissä kertoo, että tämän tyyppinen järjestely on varsin yleinen. Kaikki ovat tyytyväisiä: äiti voi tarvittaessa saada hiukan pidempää liekaa, isä saa tilaisuuden ruokkia vauvaa, vanhemmat lapset voivat saada omaa aikaa äidin kanssa ilman vauvaa. Miksi herrantähen tällaisesta syyllistetään ja nähdään ongelmana, josta olisi syytä päästä eroon??

    Sinällään imetyksen tukihenkilöistä tiedän myös paljon positiivista, useampi tuttava on takkuisen alun jälkeen saanut imetyksen sujumaan hyvän neuvonnan avulla. Vaikka imettäminen välillä onkin vähän rasittavaa niin sujuessaan se taitaa kuitenkin usein olla se helpompi tie pulloruokintaan verrattuna ihan pienen kanssa (pullojen pesu, sterilointi jne, mutta minä olenkin laiska tiskaamaan). Ja uskon kyllä siihenkin, että äidinmaito on mainiota ravintoa vauvalle, luontoäiti on jotain tehnyt oikein kun sillä tavaralla vauvat ovat selvinneet hengissä heikompinakin aikoina. Mutta korvikeannos silloin tällöin ei millään tavoin kumoa äidinmaidon positiivisia vaikutuksia ja todistetusti kokonaan korvikkeellakin kasvaa kunnon ihmiseksi.

    ReplyDelete
  20. Noilla kriteereillä meidän lasta ei ole sitten täysimetetty hetkeäkään, vaikka yli vuoden ikäiseksi ainut juomansa neste veden lisäksi oli äidinmaito (sairaalassa sai kaksi ensimmäistä vuorokauttaan lisäravintona korviketta). Hän kun sattui syntymään etuajassa eikä voima vielä riittänyt valtaisan nännini imemiseen. Onneksi synnytin sairaalassa (ja maassa), jossa imetyksen kanssa ei olla yhtä ehdottomia kuin (näemmä) Suomessa. Nimittäin sillä hetkellä kun minut siirrettiin epiduraalihöyryissäni synnytyssalista osastolle (ja vauva vietti ensi tuntinsa teholla tarkkailussa), huoneeseen kärrättiin heti perässäni "sairaalatason" sähköpumppu ja sanottiin, että jos pisarakin tulee niin se auttaa vauvaa. No alkoihan sitä sitten tulla ja puolitoista kuukautta joka saakelin imetys(yrityksen) jälkeen istuin vartin kiinni tuossa pömpelissä ja lapsiparka nautti äitinmaitonsa pullosta (jota oli siis jaksoi nukahtamatta imeä).

    Jos en olisi tuon ensimmäisen kuukauden ajan saanut todella hyvää imetysneuvontaa ja -tukea ja tuota massiivipumppua sairaalasta lainaan, ei meillä olisi imetyksestä tullut yksinkertaisesti hevon kukkua. Näin se alkoi lopulta sujua ja imetinkin yli vuoden ikään asti. Ja minua siitä kovasti lääkäritkin onnitteli ja kehui, että ei keskosten äideiltä välttämättä edes heru mitään.

    Mutta näemmä siinä on nyt sitten se kiintymyssuhde ehtinyt murentua moneen kertaan heti alkuun enkä ole imettänytkään SUOSITUSTEN MUKAISESTI. Perkele.

    ReplyDelete
  21. Merja, ollaan siis samalla sivulla tämän imetysasian kanssa! Minustakin se oli jotenkin sympaattista. Mutta olen hyväksynyt sen, etteivät kaikki siitä pidä, sillä jostain syystä kaikki muut eivät pidä kaikesta muustakaan, mistä minä pidän :D

    Maija, niin kai se on. Siis syyllistäminen ja tätä päivää. Mutta miksi, sitä en ihan tajua. Tarpeellista kai olisi kasvattaa iloinen vauva eikä itkeä epäonnistumistaan.

    Ja arvaa, sain antibioottikuurin ja se tuntuu purevan. Hyvät pillerit, parempi mieli.

    Sikuriina :D Näissä uutisissa ehkä just oudointa on se, että usein täysimetys on loppunut ihan hyvästä syystä, neuvolan ohjeiden mukaan - ja sitten saa lukea, että pieleen meni.

    Elina, minun järjelläni varustetulle tuo kuulostaa mahtavalta systeemiltä. Imetyksessä sitä paitsi surullisinta ehkä on juuri se, miten se jättää isän ulkopuolelle, joten se, että tarjoaa isällekin mahdollisuuden ruokkia vauvan on minusta ihan mahtavaa.

    Mä luulen, että käytännössä imetystukihenkilöt on mahtavia, mutta uutisointi imetysasioista sitten imee … golfpalloja tuttipullon tutin läpi.

    Mä oon myös äärimmäisen laiska tiskaaja, joten korvikeasiat oli meillä sikäli laajemmassa mittakaavassa poissuljetut - mutta kyllä mä lapselle kerran jos toisenkin yritin jotain korviketta tuputtaa kun jostain syystä huolestuin, että se ei syö. Ei se sit syönyt korvikettakaan kyllä, ei vissiin vaan ollut nälkä.

    Anna, rehellisyyden nimissä mä kyllä epäilen, että hoitosi täkäläisissä sairaaloissa olisi ollut aivan vastaavaa - perustan oletukseni sekä omiin kokemuksiini (mullekin tuotiin sähköpumppu, vaikka muksu ei syntynyt etuajassa, sillä oli vaan märät keuhkot) että tovereiden kertomuksiin. Uutisista sitten vain olisit lukenut syyllistävän tarinan :D

    Mä kyllä nostan hattua sille, että olet saanut imetysneuvontaa ja tukea ja homman käyntiin sairaalan avulla. Hieno asia!

    ReplyDelete
  22. No niin. Kysyin täysimetyksen määritelmää Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, joka näistä imeväisasioista noin niinkuin virastona vastaa. Sain tällaisen vastauksen:

    "Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan vauva on täysimetetty, kun hän saa ainoastaan äidinmaitoa sekä tarvitsemiaan vitamiineja ja lääkkeitä. Määritelmässä ei oteta kantaa siihen, miten äidinmaito vauvaan menee (suoraan rinnasta tai esim. tuttipullon kautta) eikä edes siihen, onko maito vauvan oman äidin maitoa tai kenties luovutettua äidinmaitoa.

    THL:n tekemässä imeväisruokintaselvityksessä (johon yleensä viitataan, kun puhutaan imetyksen toteutumisesta Suomessa) on käytössä kaksi täysimetyksen määritelmää: täysimetys synnytyssairaalasta kotiutumisen jälkeen ja täysimetys 24 tuntia ennen kyselyn tekemistä. Täysimetetyiksi lasketaan lapset, jotka ovat saaneet vain äidinmaitoa sekä vitamiineja/lääkkeitä. Sitä, miten äidinmaito on lapselle annettu, ei ole tiedusteltu."

    Eli sillä, onko vauva saanut synnytyssairaalassa lisämaitoa, ei ole mitään vaikutusta täysimetyslukuihin. Samoin sillä, saako vauva rintamaidon suoraan rinnasta vai tuttipullon kautta ei ole mitään merkitystä (kuten ei silläkään, onko rintamaito oman äidin vai jonkun muun rinnasta).

    ReplyDelete
  23. Tänks, kiinnostavaa!

    Nyt en kuitenkaan sitten ihan ymmärrä, kumpaa määritelmää tilastoinnissa ja ennen kaikkea uutisoinnissa käytetään - lasketaanko vauva siis täysimetetyksi, jos sairaalasta kotiutumisen jälkeen ensimmäisellä viikolla on annettu korviketta, koska maito on noussut hitaasti, mutta sen jälkeen vaikkapa kolmeen kuukauteen ei ole syöty muuta kuin äidinmaitoa?

    Ei ole pakko kysyä enää THL:ltä - pointti on ehkä se, että imetyssyyllistystä harjoittava uutisointi on erityisen hankalaa siksi, että käytetyt määritelmät ovat näin epäselviä.

    ReplyDelete
  24. "Vauvaansa voi pitää terveellisyyden, turvallisuuden ja helppouden kannalta täysimetettynä, vaikka tämä olisikin saanut synnytyssairaalassa pieniä lisämaitoannoksia tai satunnaisesti korviketta pullosta."

    Tässä Imetyksen Tuki ry:n kommentissa on se häkellyttävä näkökulma sisäänkirjoitettuna, että se _täysimetys_ olisi se ainoa normi ja jos siihen emme kaikki pääse, niin muokataan sitten käsitystämme _täysimetyksestä_. Eikö voitaisi ihan vain luopua koko täysimetyksen käsitteestä kenties muussa kuin tutkimusmielessä ja puhua ihan vain imettämisestä. Että "hieno homma, kun imetät, kerran, kaksi tai 10 kertaa päivässä".

    Minähän olen esikoisen kanssa yrittänyt Imetystuen neuvojen mukaan luopua synnytyssairaalassa aloitetusta lisämaidon käytöstä vauvan ensimmäisen viikon aikana, kun mulle vakuutettiin, että sitä maitoa kyllä tulee riittävästi, kun lasta vain imettää. No ei tullut. Jouduttiin kolmeksi päivää sairaalaan lastenosastolle tankattavaksi kun vauva väsähti nälässään eikä enää syönyt saati kasvanut. Että sellasta. Sen jälkeen en ole kovin pahoillani ollut lisämaidon käytöstä, ajattelen että on pääasia pitää vauva hengissä.

    ReplyDelete
  25. Mua muuten ihan kiinnostaisi tietää tuossa alkuperäisessä uutisessa haastateltavana olleen naisen lähteet väitteensä taakse. Todennäköisesti siellä ei edes ole mitään primäärilähdettä. Tässähän saattaa hyvinkin olla tällainen viestinnällinen perussysteemi: joku uutisoi jotain (virheellisesti) tai ainakin joku sen jossain välissä virheellisesti tulkitsi ja sitten prosenttiosuudet alkoivat elää omaa elämäänsä. Kaikki saattavat viitata ristiin toistensa kanssa. Who knows.

    ReplyDelete
  26. Mulle tuli tästä yksi ajatus:

    katsokaapa tuota kommenttia jonka imetyshenkilö lausui
    "Hän ei ymmärrä miksi lukemat ovat maassamme niin pienet"

    Ja katsokaa tuota tekstin määrän jonka se herättää.

    Se on vaan yksi ihminen joka ei vaan tajua, kuten itsekin sanoi. Siihen voi luoda tyhjän katseen ja jatkaa tetriksen pelausta.

    Musta Janna Rantala sanoi Meidän Perhe -lehdessä hyvin: jotenkin näin - "Muista, että heitä nämä minunkin ajatukset romukoppaan jos ne ei sovi just sun elämään".

    -Nupsu

    ps. Toki jos on huono päivä tai hetki, niin totta kai saa purnata jos siltä tuntuu. Ei mulla sitä vastaan mitään. Halusin vain tuoda toisen näkökulman.

    ReplyDelete
  27. Pilami, kauhea tilanne. Onneksi vauva toipui ja saitte apua. Olen ihan samaa mieltä siitä, että tärkeintä on lopulta pitää lapsi hengissä ja kaikki muu on toissijaista.

    Ei huono ajatus sekään, että konseptista täysimetys voisi ehkä luopua. Jos sillä ei kerran käytännön merkitystä perheiden elämässä ole, sen tutkimisessakaan ei ehkä ole suuremmin järkeä.

    Ja kyllä, tämä on varmaan jälleen esimerkki säännöstä "Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta."

    Nuppu (tulkitsin, että sun nimeen tuli typo, mäiskäytä jollain jos tulkitsin väärin), olet sikäli ihan oikeassa, että mua kaduttaa kyllä aika lailla se, että ylipäänsä kirjoitin aiheesta ja etenkin se, että kirjoitin siitä hieman tuohtuneena muutoin huonon hetken vuoksi. Keskustelu on ollut kiinnostavaa ja hyvää, mutta mun teksti ei tainnut sitä olla.

    ReplyDelete
  28. Hah, tämähän on erinomaisen hyvää keskustelua. Turha sitä surra, että nostit asian esille (mä olin ehtinyt tuohtua siitä vain ihan itsekseni ennen sun blogikirjoitusta). Tästähän jo näkee, että keskustelua kaivataan, kun asia on meille äiti-ihmisille selkeästi varsin herkkä. Ja mun mielestä täällä on tullut tosi hyviä pointteja esille.

    Mutta tuohon Nupun/Nupsun kommenttiin: mielestäni imetysohjaajan pitäisi jo roolinsakin perusteella nimenomaan _ymmärtää_ miksi ne lukemat ovat pienet. Ei naapurin Reiskan tarvitse, mutta mun mielestä just tän haastatellun tädin pitäisi. Siksi se herättää ainakin itsessäni vastakaikua. (Olkoonkin, että kyllä ihailen ihmisiä, jotka osaavat vain ohittaa kaiken tällaisen ja paljon enemmän itseensä kohdistuvaa kommentointia, mä en oikein ole sellainen. Haluaisin kyllä olla.)

    ReplyDelete
  29. Kiitos rakas Pilami, tämä lohdutti minua kauheasti! Ja oikeassa olet kyllä siinä, että imetysohjaajan luulisi ymmärtävän ne erilaiset tilanteet, joita perheet kohtaavat. Eikä ihmetellä mediassa, koska siinä on väkisinkin syyllistävä sävy.

    Niin, minäkään en ole kovin hyvä sellaisessa ohittamisessa. Ja kyllä, minäkin haluaisin olla.

    ReplyDelete
  30. Mä tulin kanssa äänestämään täysimetys-käsityksen hylkäämistä patriarkaalisena ja vanhanaikaisena ja muutenkin aikansa eläneenä. Olen niin onnellinen että imetys on sujunut kummankin lapsen kanssa hyvin - molemmat saaneet rintamaitoa (tissistä, koska en jaksanut pumpata, jeesus miten tylsää hommaa) yli vuosikkaiksi mutta satunnaisesti korviketta kun olen ollut luennoilla, töissä tai auta armias, viettämässä jotain omaa aikaa (ja koska olin niin laiska etten jaksanut pumpata sitä ennen, saati pakastaa ja jotenkin säilöä, uh huh). Tervejärkinen neuvolatäti ja imetysmyönteinen, muttei korvikevastainen, ympäristö varmaan on vaikuttanut siihen että oma ratkaisu on aina tuntunut hyvältä ja oikealta.

    Toivoisin, että sen "pullo on pahasta" ja "annat kerran tuttia ja lapsi joutuu kadotukseen"-asenteen sijaan tosiaan tuettaisiin vaan imettämään niin pitkään kuin mahdollista ja niin paljon kuin mahdollista - nimenomaan mahdollista, eikä pakollista tissipuritaanien mielestä. Nyt mäkin lähdin ihan kierroksille tästä hörhöilystä. Pitäkää mieluummin ne lapset nälässä kuin antakaa mitään hirveetä korviketta. Hitto. (Ja joo, pidän äidinmaitoa maailman parhaana ravintona vauvalle, näin pakollisena disclaimerina).

    Oot oikeessa.

    ReplyDelete
  31. En ehdi nyt lukea kommentteja, mutta <3
    Mäkin koin olevani hyvinkin sankari 9 kk imetyksestäni, kunnes kuulin että tilastollisesti olen epäpätevä. Mutta liennytin kiukkuani uskottelemalla itselleni, että joko muissa Pohjoismaissa huijataan tai tilastoidaan eri tavalla.

    ReplyDelete
  32. PeNa, hienoa, meillä on jo monta ääntä! Sun systeemi kuulostaa tervejärkiseltä ja oikealta. Etenkin siksi, että minustakin pullojen ja pumppujen kanssa säätö oli ihan kamalaa. Enkä mä ymmärrä, mitä tuosta kukaan voisi valittaa.

    Katja, totta! Takuulla vain täällä Suomessa ollaan niin tunnollisia, että kun kerran viimeisen viiden kuukauden aikana sorruttiin korvikkeeseen, vauvan ilmoitetaan olevan osittaisimetetty :D

    ReplyDelete
  33. Henk-.koht olen sitä mieltä että täysimetin kuopusta 6kk, vaikka joskus tuli annettua korviketta ja laitoksellakin sai pari tippaa lisämaitoa ja kiinteiden maistelu aloitettiin 4kk (tähänkin löytyy ihan järkeviä suosituksia/ tutkimuksia, joiden mukaan siis 4kk imetyksen ohella aloitetut viljatuotteet vähentävät allergiaa ja keliakiaa). Vasta 6kk alkoi syödä kiinteitä ruokana eikä vain maistellut silloin tällöin.

    Mutta lääketieteellisesti olen taas ymmärtänyt tuon täysimetyksen, niin että tosiaan tippa korviketta tai kiinteitä tarkoittaa virallisesti ei-täysimetystä. Koska lääketieteessä (Esim. diabetes tutkimus ja vasta-ainetutkimukset) laskevat sen varaan että ensimmäinen makutippa aiheuttaa elimistölle jonkinlaisen mahdollisen reaktion, joka ei riipu aineen märästä tai toistuvuudesta vaan ainoastaan siitä, että sitä tiettyä vierasta ainetta on joutunut/ päässyt elimistöön.

    Eli tästä näkökulmasta se tippa korviketta saattaa aiheuttaa suolistossa erilaisen reaktion 0kk, 1kk, 2kk, 4kk, 6kk, 10kk, jne iässä kuin pelkkä rintamaito (riippumatta kenen rinnasta tai pullosta se annetaan). Ja esim. keliakia-, diabetes ja allergiatutkimusten mukaan jos viljatuotteita on annettu (vaikkakin vain se makutippa) 4-6kk iässä, se vähentää viljaallergiriskiä. Mutta sitten taas jos sitä on annettu 0-3kk tai yli 6kk iässä ensimmäisen kerran, se lisää vilja-allergiariskiä.

    Eli olettaisin että lääketieteen näkökulmasta tilastoinnilla koitetaan siis samalla myös selvittää erilaisten sairauksien ja allergioiden syntyä vauvan ruokailuun liittyvillä kysymyksillä ja tilastoinneilla. :)

    ReplyDelete
  34. Totta, hyvä pointti - ja koska olen lääketieteellistä tutkimusta lämpimästi kannattava yksilö, saatoin ehkä just kääntää kelkkani. Tosin mun pitää vielä ajatella tätä vähän läpi koska kärsin massiivisesta hedarista enkä lupaa ajattelevani kirkkaasti.

    Kiitos mahtavasta kommentista!

    ReplyDelete