07 November, 2013

Sekametelisoppa, tarkoitan, pitsa

Juoksu-apua!

Flunssan jälkeen olen pihissyt yskääni, ja liikkeelle lähtö on ollut arvattavasti aika tuskaista. Lauantaina pusersin itseni lenkille, ja se oli karmeaa, yskiä röykkyytin ja juoksin 7 kilometriä. Jälkikäteen tuli hyvä olo, tietenkin.

No, tästä on suunta vain ylöspäin, ajattelin, ja suuntasin eräänä poikkeusaamuna juoksulenkille. Vähänpä tiesin. Pinnistelin töin tuskin 4 kilometriä. Tekosyynä käytin kaatosadetta ja sitä, että päivästä oli tulossa syksyn kevyesti asioidenhoitelupitoisin päivä.

Silti. Mitä hittoa? Olen hieman shokissa tästä - juokseminen tuntui oikeasti todella raskaalta. Dear Eki, olenko keuhkokuumeessa vai lintsari? En suostu uskomaan, että juuri diagnosoitu astma painaa askeleessa näin paljon. Ellei kyseessä ole uusi suosikki-ilmiöni, nocebo-efekti.

Loman tarpeessa

Loman tarpeessa, diagnosoi Siina fiksusti, kun purin ärtymystäni elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen. Hän oli aivan oikeassa. Etenkin siksi, että epäilen, että loman tarpeessa ovat lähinnä yhdenlaiset ihmiset: he, joiden loma häämöttää näköpiirissä.

Pitsa

Mies meni lauantaina digimessuille, ja minä ajattelin, että nytpä olisi hyvä hetki tehdä lapsen kanssa jotain hauskaa yhdessä. Leipoisimme pitsan.

(Lapsi rrrrakstaa pitsaa. "PISTAA!" hän huutaa nähdessään pitsaa. "Haluaa pistaa!" Fiksu lapsi.)

Minulla oli ohje, jossa oikein lesottiin sillä, miten helppoa hiivataikinan tekeminen on. Kaikesta päätellen se on niin helppoa, että siihen pystyy vaikka 4-vuotias lapsi! Olen valmis uskomaan tämän, sillä minä osasin tehdä hiivataikinan, ja koska osaan lähes kaikkea muutakin, mitä neljävuotiaat osaavat, uskon kenen tahansa neljävuotiaan olevan pätevä taikinamestari. Kirjan ohjeesta oli tosin jäänyt pois kiusallinen pikku yksityiskohta: kuinka paljon vettä taikinaan pitää laittaa.

Onneksi on keittiömestari Google käden ulottuvilla, tuumin, ja päättelin, että noin puolet jauhojen määrästä. Nohevammat teistä tietävätkin ehkä sen, minkä minä opin: noin puolet on joltisenkin liikaa.

Kun siis tuli aika kaulita pizzataikina, totesin kirjan olleen todella vittumaisella tavalla oikeassa. Hiivataikinan tekoon pystyy kuka tahansa, mutta hiivataikinan kaulitsemiseen tarvitaan oppisopimuskoulutus.

Mutta ihan hyvä pitsa tuli silläkin, että taikinan paineli leivinpaperille. Eikä keittiökään kauan näyttänyt tältä:


Onneksi lapsi halusi leikkiä duploilla eikä esimerkiksi auttaa.

6 comments:

  1. Plaah! Just tuon takia meillä syödään dr. Oetkerin esivalmistamia pitsoja.
    Ja astma? Voihan kurjuus! Mäkin olen aikoinani tuon diagnoosin saanut, käyttänyt sitten joitakin vuosia tiukkaa kortisonilääkitystä kunnes todettiin, että diagnoosi oli väärä. Hyvä, että todettiin. Mutta sulla kuulostaa monessa mielessä "oikealta" astmalta. Jaksuja!

    ReplyDelete
  2. Voi hyväne toi yskä :(. Toivottavasti menis jo pois! Lomakaan ei haittais! Nyt toivon sinulle viikonloppuna oikein lumoavaa kirjaa, herkkuja ja hyvin käyttäytyviä pitsapohjia, jos se vaikka auttaisi!

    ReplyDelete
  3. Mä painelen pizzataikinan aina suoraan leivinpaperille, välttelen kaiken kaulimista viimeiseen asti. Mulle vinkattiin että kun öljyää kätensä ennenkuin alkaa levittämään sitä taikinaa leivinpaperille niin se taikinakaan ei jää käsiin kiinni ja levittyyä aivan nätisti. Nerokasta!

    Musta kuulostaa että oletkohan tuota ihan vielä flunssastasi toipunut. Viikko pitäisi olla flunssayskimättä ennenkuin alkaa urkkaamaan.

    ReplyDelete
  4. Ehkä vielä pieni tauko lenkkeilyyn?

    Mä olen laiskuuksissani ostellut pakasteena pitsapohjia, koska kaikki se vaivaaminen ja kaulitseminen on vaan niin rasittavaa. Mutta joo, pitsabileet oiskin hyvä idea (pohjan tekemisestä saa luistaa).

    ReplyDelete
  5. Minäkin tein pitsaa viime viikolla tuolla "noin puolet jauhojen määrästä" -ohjeella - ja jäin miettimään, olisiko lopputulos ollut järkevä, jos olisin seurannut ohjetta myös nostatuksen suhteen. Minä kun heitin kaikki ainekset sekaisin ja nostatin 45 minuuttia, kun taas tämä Googlen (ja Glorian Ruoka & Viini -lehden, tuon kotikokin Nemesiksen) ohje sisälsi pari eri nostatuskertaa ja jotain vatkausta puolivälissä. Mutta joo, ihan hyvää tuli kun levitteli plätyn käsin siihen leivinpaperille...

    ReplyDelete
  6. Anteeksi hidas kommentteihin vastailu; Kap Verdellä oli vain hyvin vähän Internettiä tarjolla.

    LQ, Dr. Oetkerin pitsat ovat minustakin kyllä oikein hyvä valinta! Tää on ihan siinä ja siinä, onko oikea astma vai ei, noin niinku diagnostisessa mielessä, mutta olen helpottunut siitä, että mulla on joku syy tälle kauhealle yskälle. Kai se tästä :D

    Bleue, kiitos kaunis, oli ihana toive! Aika lailla juuri tuota kaikkea sain, paitsi hyvinkäyttäytyviä pitsapohjia, mutta muiden leipomaa pitsaa sentään! :D

    Kukkavarvas, briljanttia! Se vois toimia kaulimenkin kanssa ehkä? Ehkä? Voin kokeilla, jos innostun vaikka korvapuusteja joskus leipomaan. HAHAHA. Tuskin innostun.

    Mjoo, saatoit olla oikeassa myös ... mutta kun ne yskät kestävät niin pirun pitkään, en malttaisi ollenkaan odottaa!

    Jennijee, sehän olisi toki ollut viisautta. Kävin kyllä lomalla urheilemassa, mutta olosuhteet olivat toiset, eikä se niin pahalta tuntunut.

    Minäkin olisin ostanut valmiiksi pakastettua, mutta halusin koko pellillisen pitsaa - saako niitä pellillistä vaiko vain niitä pyöreitä?

    Jenni, aaaargh, Glorian Ruoka ja Viini on todella kotikokin Nemesis, en ikinä ikinä ikinä tee siitä mitään, tulen vain vihaiseksi.

    Mä sitä paitsi vastustan kaikkea ylimääräistä vatkausta. Pitsapohjan funktio on mun nähdäkseni pitää täytteet helposti suuhun vietävässä kokoonpanossa, joten siihen ei voi liikaa laittaa aikaa ja hermoja :D

    ReplyDelete