21 April, 2014

Pääsiäisjuttuja


Yleisenä lausuntona haluan esittää, että pääsiäinen on ollut ihana, paras, jos kohta varsin köyhä Bachin suhteen. Koko pyhästä on tullut vuosi vuodelta tärkeämpi ja läheisempi juhla, josta tällaisenaan uupuu ehkä vain se, etten tiedä, miten voisin ujuttaa mukaan visiitin johonkin Johannespassion esitykseen. Tai jopa johonkin kirkolliseen menoon. Mitä ne nyt ovatkaan. Messuja tai sen sellaisia.

Tähän mennessä tapahtunutta: heitin talviturkin (ennen miestä), nukuin hyvin, söin paremmin, luin yhden salaskumpan juodessani kirjaa terassilla, no jotain sinne päin kuitenkin, vein koiran lenkille hiekkatielle ja lapsen etsimään sammakoita. Olin ulkona ja sisällä, neuloin ja kannoin sydämenmuotoista kiveä ja hyrrää.


Hauskinta ja parasta oli se, kuinka mukelo nautti päästessään ulos, ja miten paljon enemmän nautti päästessään ulos ilman takkia. Siellä paineltiin menemään kumppareissa, polkuja pitkin ("Tämä on ihana polku!") ja polkujen vieressä ("Äiti! Minä tein kalapullia!" huudettiin mättäältä. En muista, onko elämässäni ollut joskus kausi, jolloin olisin halunnut istua varvikossa mättäällä. Onneksi lapsella on sellainen.)

Pääsiäislomalla selvisi, miten nukutetaan kaksi leikki-ikäistä yhtä aikaa.

Tarvitaan 1 mummo, 2 leikki-ikäistä ja 1 kuvakirja.

Mummo kasaa leikki-ikäiset sängylle, yhden molemmalle puolelle ja alkaa lukea kuvakirjaa ääneen. Kun jompikumpi leikki-ikäinen alkaa tihistä, mummo ilmoittaa, että nyt pitää olla hiljaa, sillä mummo yrittää nukkua, ja jatkaa sitten tyynesti kuvakirjan lukemista. Ääneen.

Lopputulos:

Yksi haluaa peiton, toinen ei edes sukkia.

Pääsiäislomalla selvisi sekin, mihin ylisöpöön asiaan noin keskimäärin en kuitenkaan halua herätä.

Kello on ainakin kuusi aamulla ja lomapäivä pitäisi käyttää hyväksi.
Herätyskello on parempi.


5 comments:

  1. Kuulostaa ihanan rentouttavalle :)!

    ReplyDelete
  2. Ihanaa! Mä olen alkanut suhteuttaa lomaodotuksiani siihen, että petyn odotuksissani kuitenkin, ja petyinkin jälleen odotuksissani, sillä oli ihan superkiva ja rentouttava loma. Siis joka jopa tuntui ihan lomalta. Syytän auringonpaistetta.

    Mutta miten sun pääsiäinen liittyy pääs' iäiseen? Osaatko avata tuota alkua vähän enemmän?

    ReplyDelete
  3. Bleue, oli se! Toivottavasti teillä kanssa!

    Täti-ihminen, no nythän menivät oikein hyvin nuo odotukset! Kohdillaan olivat. Auringopaiste kyllä tekee kaikesta vähän parempaa.

    Pääsiäinen on mulle tärkeä pyhä epämääräisen tapakristillisessä hengessä. Pidän siitä rauhasta, jonka joskus silloin ihan oikeasti koen, Bachia kuunnellen.

    Lisäksi on tämä: sinä vuonna, jona veljeni kuoli, pääsiäinen oli myös aika myöhään, muistaakseni. Pitkäperjantai oli joka tapauksessa vähän kuin tänä vuonna, lämmin, aurinkoinen, pölyinen.

    Me olimme koko perhe ihan rikki. Ei mennä siihen sen enempää.

    Isäpuoleni kanssa, ja oliskos ollut joku siskopuolistani kyydissä myös, lähdimme ajelulle. Ihan vain jonnekin päin, missä oli aika vähän ihmisiä ja aika paljon puita, ja kuuntelimme Bachia autossa. Ei pidä vetää mitään erityisiä johtopäätöksiä tästä hetkestä - se ei poistanut rikkinäisyyttä tai ikävää tai kipua, mutta siinä kontekstissa se oli hetken oikein rauhoittava ja hyvä. Suhteellisesti, ikään kuin.

    Jäi mieleen. Siksi pääsiäinen on tärkeä.

    (Eikä siihen liity kaupallisia pakkojakaan kauheasti. Kaupat ovat kiinni, se rentouttaa.)

    ReplyDelete
  4. Surutaustasta huolimatta ihana pääsiäinen teillä! Ja meilläkin oli, hyvä ruoka + mainio sää ei voi mennä pieleen!

    ReplyDelete
  5. No oli! Ja tuosta surustakin on jo niin monta vuotta, että sieltä nousee pintaan myös erilaisia tunnelmia. Hyvä niin.

    Ihanaa, että teilläkin oli! Mä väitän, että tuostakin kombosta huolimatta voisi mennä jotain pieleen - mutta osasitte selvästi keskittyä olennaiseen. Se on hieno taito!

    ReplyDelete