30 April, 2014

Panic! At the running event!

Viikonloppuna, flunssa- ja "kas, kylläpä olikin eilen aivan erityisen hauska ilta ja paljon skumppaa" -toipilaana ryhdistäydyin ja selasin Helsinki City Run -lehden läpi.

Todistekuva skumpasta. Because I'm worth it.
Alkoi heikottaa. Jalat täristen ja hikikarpalot otsalla helmeillen hoipertelin sohvalle ja vaikersin, että siihen on alle kaksi viikkoa, miten mä selviän. Mies virnuili koneen ääreltä, mutta vakuutti sitten myöhemmin illalla, että kyllä sä selviät.

(On siis oppinut, että joskus pitää vain valehdella.)

Mutta en mä nyt kuulkaa ole yhtään varma. Juoksin eilen flunssan jälkeen ensimmäisen lenkkini: töistä kotiin. (Sanottakoon muuten, että juoksureppu on juuri sopivan kokoinen kuljettamaan kotiin tärkeimmät, eli lompakon ja kirjan, mahtuu isompikin opus, ei ehkä George R. R. Martinin kirjoittama, mutta viisisataa sivua kyllä.) Eikä se nyt varsinaisesti mitenkään kivaa ollut.

Suihkussa ajattelin, että elämääni muuten ohjaava sanonta "pakko on paras muusa" ei nyt päde tähän juoksuhommaan. Aiempiin puolimaratoneihin olen päässyt ilmoittautumaan sillä tavalla, että juoksu on kulkenut ja on ollut kiva ja luottavainen olo ilmoittautuessa.

Ja olihan mulla nytkin kiva ja luottavainen olo, siis silloin kun ilmoittauduin.

Sitten tuli niitä jalkajuttuja.

Sitten jalkajuttujen jälkeen suunnitelmani oli jotakuinkin, että joka viikko juoksen kolme lenkkiä, joista yksi on pitkä. Viikolla n pitkä lenkki on 10 km, viikolla n+1 se on 12 km, viikolla n+2 15 km ... ja niin edelleen. Loppuhuipennuksena sitten HCR.

Välihuipennukseksi tuli pääsiäisflunssa. Koivuallergiasta puhumattakaan.

Mutta ei sillä niin väliä, sillä suunnitelma oli joka tapauksessa ihan paska. Se ei ottanut huomioon sitä, että kuntohommat harvoin menevät ihan noin. Ja jos viime vuonna juoksemani lenkit olivat enimmäkseen oikein kivoja ja väliin mahtui muutama ikävä, tänä keväänä suhdeluku on ollut kerrassaan päinvastainen.

Tämä oli sellaiselta paremmalta lenkiltä. Kaikki oli raiteillaan. Hohoho!
Ette arvaa, miten odotan, että HCR on - toivottavasti! Pliis universumi! - rämmitty kunnialla läpi. Sitten aion juosta ihan vain juoksemisen ilosta. Vailla tavoitteita. Ilman huolia. Kevyenä kuin höyhen (mutta nopeammin.)

Sitä ennen aion laittaa kaiken toivoni siihen, että tämän viikon viimeiset lenkit ja ensi viikolla suoritetut hiilari-, vesi- ja unitankkaukset tuottavat lauantain ihmeen. Hyvän juoksufiiliksen. Kaikki muu on yhdentekevää.

7 comments:

  1. Munkin kämmenet alkoi hiota, kun selailin kys. lehteä. Jos yhtään helpottaa, niin mun ns. pitkät lenkit on jämähtäneet sinne 10 kilsan kieppeille.

    Hyvä lenkkifiilis nyt tilattu, eiköhän se sieltä tule! :)

    ReplyDelete
  2. Kannustan täältä kotisohvalta! Itse toivon, että joskus edes juoksisin. Edes kerran. Tai sitten hankin vaan Pölylle vetovaljaat ja menen kickbikella.

    ReplyDelete
  3. Kyllä sä siitä selviät! Siellä on tosi paljon porukkaa, mistä on tosi paljon apua. Ihan eri juttu kuin juosta Hämeenlinnassa tyhjää suoraa näkemättä ketään aikoihin :D Ja eikö sulla ollut joku seuralainen myös, siitä on myös apua.
    Mä en vieläkään tiedä pääsenkö mukaan. Pystyn juoksemaan, mutta en tiedä onko järkevää juosta puolikasta. Toisaalta voi hyvin olla, että siitä ei ole mitään haittaa...

    ReplyDelete
  4. Minua ilahduttaa, että olet treenannut edes sitä palautusjuoman nauttimista juoksutoipilaana ollessasi! Siihen et voi olla liian flunnsainen :D

    ReplyDelete
  5. Jennijee, HUH. En ollut siis ainoa. Vaan nyt kun viimeisin flunssa helpotti, alkaa mielialakin kohentua.

    Linnea, sehän kuulostaa suunnitelmalta! Juokset tai et juokse, oman fiiliksen mukaan. Stressaamatta, toivon mukaan!

    PS. Katsoin viimein Gosford Parkin. Hieno oli! Nyt pitää palauttaa se sitten. Kiitos!

    Fffifi, kiitos! Toivotaan! Sain vain vapunpäivänä jälleen flunssan, joten vähän on vaakalaudalla tämä homma. Nyt on onneksi jo parempi olo.

    Seuralaiset kommentoivatkin tuossa ylempänä ja alempana :D Katsotaan, miten menee.

    Mua on tsempattu, että periaatteessa voi myös jättää kesken, jos ei suju. Kitkeräähän se toki olisi, mutta oisko se mahdollista myös sulle? Tai, no, edes sulle :D

    Kiitos tsempistä!

    Täti-ihminen, hahaa! Ovelaa! Viimeistelyharjoitukset palautusjuoman osalta menivätkin ihan ennennäkemättömän hyvin :D

    Joo, siihen tuskin voi olla liian kipeä :D

    ReplyDelete
  6. HYvä Hyvä! Sä (ja te) klaaraatte kyllä! Me hurrataan teille Alppipuiston kohdalla!

    ReplyDelete
  7. Hienoa! En tiennyt, että juoksemme Alppipuistosta! Yritän kuvitella, että kierrämme vain kerran Töölönlahden! Mutta kaikki kannustus tulee todellakin tarpeeseen, kiitos.

    ReplyDelete