01 January, 2013

Perintöyskä ja joululahja

Asioita, joita voi periä: yskä. Mummoni yskii komeasti ja pitkään, eikä äitini jää kakkoseksi. Ja minä tietysti vähintään samalla tavalla.

Olen päässyt tämänkertaisessa flunssayskässäni vaiheeseen, jossa olen itsediagnosoinut itselleni tuberkuloosin, keuhkokuumeen ja paiseruton. Ajattelen synkeänä huomenna päivystyksessä takuulla kuluvia tunteja ja pohdin jo etukäteen, miten kalvakan romanttiselta sitä sitten sairaalavuoteessa näyttääkään* (luin pienenä liikaa tyttökirjoja.) Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, olen huomenna jo melko terve enkä lainkaan kalvakan romanttinen (ja siinä meni sekin vähäinen yskästä aiheutuva ilo.)

(Äiti, jos luet tämän: en oikeasti usko, että minulla on tuberkuloosi, keuhkokuume tai paiserutto.)

Hämätäksemme itsesäälivaistoani palatkaamme aikaan ennen joulua, jolloin ranteet sauhuten tein mutsille joululahjaksi Brooklyn Tweedin Leaves of Grass -shaalia. Tällainen siitä tuli, ja nyt saatte luvan kehua vaikka kuva on (kiitos valaistusolosuhteiden ja olemattomien kuvaustaitojen) kaamea:


Aikomukseni oli tehdä shaali jo viime jouluksi. Lanka (Brooklyn Tweedin Loft), jonka tilasin Atlantin takaa, ei nyt vain saapunut ajoissa perille. Kuljetuksessa hujahti odottamaton puolitoista kuukautta.

Ei se mitään, tänä vuonna sylivauva oli jo sylitaapero ja lanka oli valmiina kaapissa. Yksi ylimääräinen vyyhtikin! Rennosti eteenpäin - senaatintorin kokoiset langankierrot ovat nopeita ja näyttäviä. 

Aikaakin on. Kunnes yhtäkkiä puikolla on 580 silmukkaa ja jokaisen kerroksen tekemiseen kuluu 15-20 minuuttia. Ei se mitään, koira selvinnee vähemmälläkin liikunnalla, kun emäntä neuloo.

Enää puuttui reunus, jonka 72 mallikerrasta olin tehnyt 38 kun aloin epäillä langan riittävyyttä. Lisälangan hankkiminen ei tietenkään ollut vaihtoehto, joten eräänä eeppisenä viikonloppuiltana kello 00:14 kahden punaviinilasillisen jälkeen laskin reunukselle uuden mallikertamäärän ja rupesin purkamaan. Voin lämpimästi suositella, siinäpä vasta hauska ja rentouttava iltapuhde.

Pari päivää ennen joulua selvisi, että lanka olisi ehkä sittenkin riittänyt alkuperäiseen mallikertamäärään, mutta syystä tai toisesta en ollut halukas ottamaan purku- ja neulomisrupeamaa enää uusiksi.


* Paitsi luultavasti paiseruttopotilaana, jolloin "kalvakka romanttisuus" lienee mielikuvista viimeisiä.

12 comments:

  1. 1. Astma? 2. Pölyallergia (mun äiti yskii neuloessaan)? 3. Refluksi?

    ReplyDelete
  2. No on se kyllä, kyllä se on!

    Ja kuvakin on hieno, arvoitus suorastaan. (Mietin ensin miten tuo pöydänkulma toimii noin luonnonlakien vastaisesti :D)

    Paranemisia myös yskällesi. Ymmärrän kyllä Bethin kohtalon romanttiset mahdollisuudet, mutta silti toivon epädramaattista ja tylsää paranemista.

    ReplyDelete
  3. Siis upea! Yritin miettiä pääni puhki mitä kummaa teet tuolla silmukkamäärällä ja päädyin jättimäiseen (tai ohutlankaiseen) villapaitaan. Mutta tuo on kyllä hieno! Sen sijaan tuo purkuoperaatio kuulostaa painajaiselta. Siksi kai olen useimmiten suosinut noita kotimaisia lankoja, että täydännystä olisi helpommin saatavilla. (Vaikka niissäkin on aina kaikkia uutuuksia, jotka tulee ja menee, joten neuletta ei silti voi jättää vuosiksi kasvamaan korkoa...)
    Köh köh, menköön pois sun yskä!

    ReplyDelete
  4. Wandis, luultavasti #1 - reaktiivinen astma joka puhkeaa kauneimpaan kukkaansa aina, kun saan flunssan (ja koivujen kukkiessa.) Toki diagnosoin itselleni myös keuhkosyövän eilen :D

    Täti-ihminen, se on escherilainen pöydänkulma - ja shaali!

    Kai tämä yskä tästä. Yritän ottaa sen niin, että vatsalihakset saavat kauan kaivattua harjoitusta. Selvästi Bethin kohtaloa on myös vähän editoitu - en muista, että hän olisi viettänyt öitään yskien ja kiroillen.

    Leopardikuningatar, kiitos!! Kanssaneulojan tunnustus ilahduttaa valtavasti :)

    Purkuoperaatio oli ihan kaamea. Tästä opimme, että jos lankaa tilaa, pitää tilata KAKSI vyyhtiä ekstraa. (Ja ainakin Facebookin Neuloosi-ryhmän perusteella näyttää, että Novita ei muuta teekään kuin lopettele lankalaatuja :D)

    ReplyDelete
  5. Mieletöntä sinniä jo tuo yksi purku-urakka!
    Toivottavasti yskä helpottaa, sen kanssa kun on turhauttavaa käydä lääkärissäkään. Siellä aina kerrotaan, miten yskä lähtee yskimällä ja nyt on liikkeellä sellaista kolmen vuoden yskää, että tule sitten uudestaan. Ja pulloharjalla ei saa kurkkua pestä, vaikka hengittäminenkin kutittaa.

    ReplyDelete
  6. Voi miten upea! Ja tuo epätoivoinen purku-urakka tuo työhön selvästi hohtavan sädekehän tapaisen.

    Voimia paiseruton selättämiseen! :D Anteeksi kun nauran, mutta tuo tyttökirjajuttu hihityttää täysillä, koska itsekin niitä sydän syrjällään aikanaan luin.

    ReplyDelete
  7. Maija, se purku-urakka ei ehkä olisi onnistunut kuin siinä keskiyön kiukussa!

    Tiedätkö, musta tuntuu aina tällaisen yskän kanssa JUURI siltä, että haluaisin ottaa pulloharjan ja rapsuttaa kurkkua ja keuhkoputkea kiivaasti.

    Jennijee, se on kyllä totta! Ei ole reunus, on sädekehä :D

    Naura pois vain, minusta kaikenlaisille asioille elämässä on parempi nauraa. Ja pääsen sitäpaitsi varmaan nukkumaan sohvalle (tänäkin yönä), mikä tarkoittaa, että halutessani voin salaa lukea kirjaa keskellä yötä. Tuskin luen, mutta mahdollisuus on olemassa!

    ReplyDelete
  8. Vai että Neuloosi-ryhmä? Kuulostaapa varsin houkuttelevalta!
    Mutta todentotta, en ymmärrä miksi Novitan pitää joka kaudelle lanseerata uusia lankoja. Mulle riittäisi Nalle ja 7 veljestä ja niihin korkeintaan uutuusvärejä voisi tulla (vähän kärjistäen). Mä en voi neuloa liian pörröistä lankaa, kun se menee henkeen. ;)

    ReplyDelete
  9. Blogissani on sinulle viesti, käy kurkkaamassa! :)

    ReplyDelete
  10. O-ou, onkohan sama haistelu myös minun blogissani. Sinulle!

    ReplyDelete