Olen juuri nyt pienessä hiprakassa, enkä voi mennä juoksemaan. Hiprakka on suoraa seurausta siitä, että treffasin kanssamutseja (mutta tulin kuitenkin kiltisti ajoissa kotiin katsomaan yleisurheilua viettämään aikaa rakkaimpieni kanssa.)
No, jos en voi juosta, voin sentään kertoa paidasta, jonka taannoin tein.
Langat* ostin ja ohjeen kerjäsin ihan itse Kerästä (nähtyäni mallin ensin täällä Eilen tein -blogissa) ja pistin tikut ristiin. Niin, mainonnan puolelle meni taas, mutta odottakaas kun saan puikoille viimeiset Keräostokseni, sitten ette muusta kuulekaan. Toivon, ettei kukaan huomauta siitä, ettei edellisessä lauseessa ole mitään järkeä.
Tästä tuli sikäli erikoinen paita, että mösjöö erikseen otti ja kehui sitä. Hän sanoi paitaa ihan kivaksi, mikä tarkoittaa tilanteesta riippuen jotain mahtavan ja hädin tuskin kelvollisen väliseltä akselilta, mutta koska hän nyt aivan kärttämättä esitti mielipiteensä, otaksun, että kallistumme sinne mahtavan puolelle.
Muutenkin on ollut oikein hyvä ja paljon käytössä oleva paita. Kaikin puolin mainio, siitäkin huolimatta, että väriä voi luonnehtia lähinnä ... niin ... ruskeaksi. Mutta se on harmahtava ruskea, vähän samaan tapaan kuin eräässä kirjassa taannoin henkilö pukeutui mustahtavaan kanarialinnunkeltaiseen (blackish canary) suruaikana. Kerrassaan hieno väri, itse asiassa, tämä harmahtava ruskeani.
On tässä paidassa eräs huonokin puoli: jos on minä, tai kaltaiseni, saattaa satunnaisesti eli noin kerran päivässä jäädä vaatteistaan kiinni erilaisiin asioihin, mutta erityisesti lastenrattaisiin. Tällainen reikäpaita ei ole varsinaisesti armollinen moisille tartunnoille; ellei pidä varaansa, paita muistuttaa pian jotain, mistä U. Turhapuro olisi kateellinen. Mutta koska ohje oli ihan iisipiisi, ensi kesäksi voi vaikka tehdä uuden. (Toivoisin kuitenkin harmaata lankaa sinne Kerään, tai ehkä vaaleanpunaista, olen niin tyttömäinen.)
* Lang Yarnsin Lino
No, jos en voi juosta, voin sentään kertoa paidasta, jonka taannoin tein.
 |
| Mies osaa kuvatakin sarkastisesti. |
Tästä tuli sikäli erikoinen paita, että mösjöö erikseen otti ja kehui sitä. Hän sanoi paitaa ihan kivaksi, mikä tarkoittaa tilanteesta riippuen jotain mahtavan ja hädin tuskin kelvollisen väliseltä akselilta, mutta koska hän nyt aivan kärttämättä esitti mielipiteensä, otaksun, että kallistumme sinne mahtavan puolelle.
Muutenkin on ollut oikein hyvä ja paljon käytössä oleva paita. Kaikin puolin mainio, siitäkin huolimatta, että väriä voi luonnehtia lähinnä ... niin ... ruskeaksi. Mutta se on harmahtava ruskea, vähän samaan tapaan kuin eräässä kirjassa taannoin henkilö pukeutui mustahtavaan kanarialinnunkeltaiseen (blackish canary) suruaikana. Kerrassaan hieno väri, itse asiassa, tämä harmahtava ruskeani.
On tässä paidassa eräs huonokin puoli: jos on minä, tai kaltaiseni, saattaa satunnaisesti eli noin kerran päivässä jäädä vaatteistaan kiinni erilaisiin asioihin, mutta erityisesti lastenrattaisiin. Tällainen reikäpaita ei ole varsinaisesti armollinen moisille tartunnoille; ellei pidä varaansa, paita muistuttaa pian jotain, mistä U. Turhapuro olisi kateellinen. Mutta koska ohje oli ihan iisipiisi, ensi kesäksi voi vaikka tehdä uuden. (Toivoisin kuitenkin harmaata lankaa sinne Kerään, tai ehkä vaaleanpunaista, olen niin tyttömäinen.)
* Lang Yarnsin Lino
Tosi kiva! Minullakin on joitakin reikäpaitoja mutta itse tehty olisi kyllä paljon hienompi :)!
ReplyDeletePaita on hieno ja niin on sarkastinen kuvauskin!
ReplyDeleteKiitos viimeisestä! Tai siis ei saleen ollut viimeinen kerta, mutta viimeisin.
Oi jospa oisin saanut olla mukana! Ens kerralla kyllä järkkään nämä lastenhoitokuviot niin, että pääsen mukaan :)
ReplyDeleteHei huijausta, kaupallisuutta! Mainoksia! ;) kiitos seurasta, oli ihan huippua :)
ReplyDeleteJa sa et vielakaan ole ajatellut ruveta tekemaan naita neuletoita tilauksesta? :)
ReplyDeleteKyllä hieman eteerisempi ilme pitäisi olla! Mutta hyvä mies! Ja hieno paita!
ReplyDeleteBleue, tänks! Tuo ohje tulee kuulemma ilmestymään toisen Kerän omistajattaren kirjassa, että sieltä sen voi viimeistään bongata :D
ReplyDeletePeNa, kiitos! Ja kiitos viimeisestä, oli tosi hauskaa! Otetaan ehdottomasti pian uusiksi :)
Paula, pitää siis pitää ensi kerta mahdollisimman pian :)
Valeäiti, no joo mutku ite ostin muminaa jupinaa :D Ja kiitos itsellesi järjestelyistä, oli mitä mahtavinta!
RainDrop, erm ... en :D Mutta voin opettaa. Ei maitoa vaan lehmä, se on minun periaatteeni :D
Linnea, kiitos! Minustakin hän on oikein hyvä mies! Paitakin on ihan kiva - eteerisen ilmeen kanssa on vielä tosiaan tekemistä :D
no okei, kai se on sitten tartuttava harkaa (vai lehmaa tassa tapauksessa?) sarvista ja tehtava itse :) mutta kun ei oo ohjetta eika lankaa...apua? :)
ReplyDeleteEroaakohan ne jotenkin olennaisesti toisistaan jumittaako hartiat neulomisesta vai koneella istumisesta?
No sitten vaan Kerään kerjuukirje, omani lähetin Facebookitse ;) He varmasti myyvät langat mielellään :D
ReplyDeleteHieroskelen täällä jo tyytyväisenä käsiäni yhteen, kun kohta on joku jälleen koukussa :D
Voi olla, että neulomalla saatu hartiajumi on jotenkin syvempi ... tanniinisempi ... kannattaa rohkeasti kokeilla hartiajumin eri muotoja, sitä voi löytää yllättävän erilaisia vivahteita särkylääkekierteensä syyksi!
Liina, tervehdys Hml:sta!
ReplyDeleteEksyin noiden A Beautiful body -juttujen (jossa läheisiä mukana)
kautta sivuillesi - ja pakko :) kommentoida.
Kun 'pohdit' tuota ihanan paitasi väriä, niin tuli mieleeni tyttäreni tilaama verhokangas mökilleen, väri: myyränruskea.
Ajatus ei ehkä ensimmäiseksi herätä mukavia ajatuksia, mutta siis aika lähelle tuota paitasi väriä - ja mielestäni värinä hyvä, toisin kuin nimestä voisi päätellä.
Miten on? saisikohan äitisi houkuteltua tekemään tuollaisen paidan; kun sitä vapaata on vielä pari kuukautta jäljellä ;)
Jos vaikka oikeasti luovuttaisi keittiövuoron jollekin muulle tuoksi ajaksi.
Aurinkoista kesän jatkoa! t. Sisko
Kiitos terkuista ja terveisiä nyt taas täältä Helsingistä! :D
ReplyDeleteJa kiva kun kommentoit, tulin tosi iloiseksi :) Myyränruskea on JUST oikea sana, ja vaikka myönnän minäkin sen, ettei se sanana ole niin kiva, värinä se on kyllä sitäkin kivempi, siitäkin ollaan ihan samaa mieltä.
Mutsille on iskenyt kova neuloosi, joten ehkä sun pitää vaan laittaa sille tekstari, mistäs sitä tietää, mistä rouva kulloinkin innostuu (no, minä nyt en ainakaan tiedä.) Keittiövuoroa ei kyllä meinaa irrota, ei sitten millään :D
Aurinkoista elokuun loppua sinnekin, ihana Sisko!