01 July, 2013

Yhdistelmähaaste

Hoo, olen tullut haastetuksi. Leijailen täällä haastepilvellä, sillä mikäänhän ei ole niin hauskaa kuin lista, paitsi ehkä kaksi listaa.

Ensin kysyi Jenni 11 kysymystä. Ne ovat tässä:

1. Onko sinulla juhannussuunnitelmia? (Tai jos vastaaminen venyy juhannuksen jälkeen, mitä teit?)
Olin mökillä - katsoin, kun kaksi lasta puljasi altaassa, uin, lyhensin miesparkani savusaunastanauttimishetkiä kiekumalla, että nyt kyllä järveen, luin ja juoksin. Nautin pari lasillista viiniä. Valitettavasti nautin ne iltana ennen juoksulenkkiä.

2. Mikä on parasta kesässä?
Vastaus on tuolla alempana, kesälistauksessa. Ehkä.

3. Entä odotatko jotain tulevalta syksyltä?
Itse asiassa oletan jokaiselta syksyltäni, että kuljeskelen ympäriinsä kuin yliopisto-opiskelijat jossain Yhdysvaltain itärannikolla - visioon kuuluu joku törkeän hieno neule, jonka olen tehnyt itse, höyryävä mukillinen kahvia, kassillinen kirjoja (joita raahaan takaisin kirjastoon näemmä jopa haaveissani) ja romantillisesti kellastuneita lehtiä. Ei tämä yleensä ihan toteudu, mutta aina sitä vain jaksaa toivoa. (Ei saa nauraa.)

4. Mikä on seuraava reissusi ja minne se suuntautuu?
Ulkomaanreissuksi olemme suunnitelleet löhölomaa Egyptissä. Valitettavasti ovat näemmä ottaneet arabikevään agendalle tässä vaiheessa. Paheksun suuresti, minusta voisivat keskittyä hoitamaan oikeutensa kuntoon kunhan minä olen saanut ensin löhötä siellä.

5. Mikä on paras kesäreissukohde asuinmaassasi?
Vanhempieni mökki, mutten aio kertoa, missä se sijaitsee. Rakastan teitä kaikkia valtavasti, mutten halua seuraa.

6. Entä paras talvireissukohde?
Talvella on lähtökohtaisesti parasta pysyä sisällä kirjan ja neuletyön kanssa, jos minulta kysytään, ja kysytäänhän minulta.

7. Mikä on mieleenpanunein retki tai matka lapsuudestasi?
Saako kertoa huonon kokemuksen? Syystä tai toisesta äitini ja isäni ero on ollut hieman pinnalla viime päivinä. Eron jälkeisenä kesänä isäni vei minut ja veljeni Brittein saarille autoilureissulle. Muistan matkasta lähinnä kalvavan ahdistuksen, vaikka kai jossain Skotlannissa oli aika kaunista. Ei se varmaan isällenikään ollut hauskaa, mutta häntä en juuri nyt osaa sääliä.

8. Mikä on ensimmäinen lapsuusmuistosi?
En muista!

9. Mikä oli paras joulu- tai synttärilahja, ja kuinka vanha olit silloin?
Yksi erityisen mieleenpainuva hetki oli se, kun sillä yhdellä nettifoorumilla kaverini yhdistivät voimansa ja ostivat minulle lipun Nick Caven keikalle. Yllätys tuli täysin takavasemmalta. Vieläkin itkettää liikutuksesta, kun muistelen tilannetta.

10. Mikä oli lapsuutesi toiveammatti, ja miksi et päätynyt sille alalle (vai päädyitkö)?
Lääkäri. Päätymykseni esti silkka laiskuus, valitettavasti.

11. Mikä haave tai tavoite elämässäsi on tällä hetkellä lähimpänä toteutumista?
Tämä kertonee huonoa elämänhallinnastani, mutten osaa asettaa elämälleni sen kummempia haaveita tai tavoitteita (ellei sitä lääkikseen pääsyä oteta lukuun, mutta ei se kyllä kovin lähellä ole.) Olla onnellinen, ehkä - nyt on niin hyvin. Olla parempi ihminen, se on vähän kauempana, mutta nyt on virtaa pyristellä sitä kohti.

Valeäiti ja Saara komensivat listaamaan 11 ilahduttavaa asiaa, ja koska Siina puolestaan pyysi kertomaan 10 hyvää ja 10 huonoa asiaa kesästä, yhdistän nämä. (Oletteko vielä mukana? Takarivissä kuorsataan, minä näen kyllä!)

Kesässä huonoa:
  1. Se, etten ehkä koskaan pääse käymään toisessa aurinkokunnassa. (Tämä vituttaa kyllä talvisinkin, eipä sillä.)
  2. Paarmat. 
  3. Juhannus - en niin kauheasti välitä juhlapyhistä, joihin ladataan jonkinlaisia hauskanpidollisia oletuksia, koska en halua pitää hauskaa, jos sitä odotetaan minulta, olen hemmetin ärsyttävä sillä tavalla. 
  4. Ihmiset, jotka sanovat juhannuksen jälkeen, että nythän se kesä on sitten ohi ja syksyä kohti mennään. Etenkin, jos em. ihmiset ovat radiossa töissä. Rakkaat kanssaihmiset, eritoten radiojuontajat: kesä alkaa juhannuksesta.
  5. Mahdollisuuksien runsaus.
  6. Juokseminen hellepäivinä. Helle on muuten kyllä oikein ok, mutta voimmeko sopia, että kolmesti tai neljästi viikossa ilta viilenee siksi paljon, että minäkin voin juosta? Kiitos.
  7. Se, että raahaa lomareissulle kymmenen kirjaa, joista ehtii hikisesti lukea kolme. Missä vaiheessa tässä näin kävi? Vielä kymmenen vuotta sitten kymmenen ei olisi riittänyt.
  8. Syyllinen olo, joka seuraa siitä, ettei käytä hyväkseen aurinkoista säätä istumalla nurmikolla.
  9. Syyllinen olo, joka seuraa siitä, että käyttää hyväkseen aurinkoisen sään istumalla nurmikolla ja lukemalla kirjaa, eikä heittelemällä frisbeetä, kuten joku seurueesta aina haluaisi, huolimatta siitä, että sattuu olemaan ihminen, jonka luontainen reaktio lähestyvään frisbee-kiekkoon on heittäytyä pois tieltä ja hiipiä lukemaan kirjaa.
  10. Lääkiksen pääsykoetulokset, jotka pilaavat parhaimmankin kesäviikon lähitulevaisuudessa jonain päivämääränä, jonka yritän epätoivoisesti työntää mielestäni.
Hyvää on vaikeampi keksiä, sillä hyvää on niin paljon ja se on niin valtavaa. Tässä käy aina näin: "Helle on hyvä. Toisaalta kesä on aika kiva vaikka sataisi sammakoita. Hyvä, kesä on kiva. Mutta kyllä syksykin on kiva, ja joulu. Ja sitten on vähän kärvistelyä, mutta sitten tulee kevät. Okei, koko vuosi on kiva. Ja se on kivaa, että kertyy lisää vuosia. Eläminen on kivaa. Kohta 1: elämä. Mitähän laitan kakkoskohtaan?"

Yritetään nyt silti - yhdentoista kohdan verran.
  1. Elämä (ks. yllä.)
  2. Lapsi. Hän nyt vain on hauska, ja liittyy olennaisesti kesään, koska on syntynyt kesällä ja koska minä sanon niin.
  3. Kesämieshenkilö, joka asuu kanssani samassa asunnossa, ja joka järjesti minulle viime viikolla yksinolohetken hupenemalla festareille (lapsen ollessa hoidossa) ja joka on luvannut pystyttää puolimaratonille huoltopisteitä: happamia karkkeja ja vino verdeä. Jälkimmäisen järkevyydestä en ole vielä aivan vakuuttunut.
  4. Lämmön suomat mahdollisuudet keveään elämään: pukemisen sietämätön helppous.
  5. Loman eri asteet: se, että olen yksin töissä ja se, että mies on lapsen kanssa kotona ja se, että kohta olemme kaikki yhdessä lomalla ensimmäisten lomaltapalaajien jo kääriessä hihojaan.
  6. Edessä odottavat alusvaateostokset perheen nuorisolle, jonka mummo opetti neljässä päivässä potalle.
  7. Mahdollisuuksien runsaus.
  8. Ompeluseuran lähestyvä yksivuotispäivä (joko se on vuoden? Vastako se on vuoden?)
  9. Se tunne, kun pitkän juoksulenkin jälkeen pääsee savusaunaan ja ryöstää mieheltä olutta, joka osoittautuu parhaaksi olueksi ikinä.
  10. Se, että neuloin itselleni tällaisen pää...hepeneen, jonka uskalsin laittaa päähänkin, töihin aivan (mainitsinko jo olevani täällä lähes yksin?)
  11. Veden tuijottelu: kaikki ne sinisen, vihreän, harmaan ja ruskean sävyt! Mikä onni on asua täällä järvien maassa, mutta meren rannalla!
Molemmat haasteet ovat kiertäneet jo siellä sun täällä, ja sitäpaitsi olen nyt aivan puhki, joten eteenpäinsiirrot eivät nyt toteudu. Uusin blogisuosikkini on sama kuin kaikkien muidenkin: Saaran Ehdoton ehkä, ihana mesta kaikin puolin - tyylikäs, asiapitoinen, pohtiva ja hauska. Etabloituneemmassa päässä on tunnustettava, että Valeäidin kelkkaan hyppäsin kunnolla vasta Mutsien kympin aikaan, ja diggaan siitäkin kelkasta kauheasti. Mutsilandian ulkopuolelta suurin blogirakkauteni juuri nyt lienee Lilyn Fitness Führer, haluaisikohan hän ruveta mulle joksikin senseiksi? Lupaan istua risti-istunnassa ja näyttää palvovalta.

Tarjoan kookospalloja, noita Ruotsin lahjoja maailmalle, tavattaessa kaikille, jotka vielä ovat hereillä.

28 comments:

  1. Re: 3. Tää alkoi kaivata syksyä. Mitäs ihmettä.

    Ja sana Lämmön näyttää tosi oudolta kirjoitettuna. Ihan kuin L olis väärin päin.

    ReplyDelete
  2. Kas, visioni on väkevä. Ei se ole mikään ihme, että syksyä kaipaa!

    Sanaongelmaa en ole ikinä tullut ajatelleeksi :D

    ReplyDelete
  3. En myöskään pidä frisbeenheittelijöistä. Yhtäkkiä kaikki haluavat tönöttää eri päissä nurmikenttää hyppimässä ilmaan, eikä kukaan kuuntele kun kerron tosi hyviä juttuja. Sitä paitsi, frisbeetä kiinniottaessa menee kynnet. Ainakin silloin ainoan kerran meni, kun minut onnistuttiin yllyttämään mukaan. Ei onnistu toiste. Vielä pahempaa on, kun kaikki haluavatkin yhtäkkiä pelata jalkapalloa. Sitten ne rynnistävät yhtenä rintamana ees taas ja koko ajan saa pelätä, että saa pallosta päähänsä, eikä kukaan taaskaan kuuntele, vaikka minulla on niin hyvät jutut.

    ReplyDelete
  4. Ihanat listat! Aivan innostuin ja liikutuinkin näitä lukiessani. Pystyn samaistumaan niin moneen asiaan: mielikuvasyksyyn ja ajatukseen tavoitteista ja onnellisuudesta ja ihmisenä parempaan pyrkimisestä ja kesäsyyllisyyteen ja veden tuijotteluun ja elämän parhauteen. Ja se päähepene on hieno!

    Saanko kookospalloja? :)

    ReplyDelete
  5. Siina, ylävitoset! Mä tiesin, että sä ymmärtäisit! Minustakin on olennaista käyttää aika ihmisten kesken hyvien juttujen kertomiseen eikä hengenvaarallisten kiekkojen tai pallojen heittelyyn toisten hengiltäottotarkoituksessa.

    Liisa, kiitos! Mun olis pitänyt tajuta, että sä nappaat tuosta mielikuvasyksystä vaivatta kiinni, mutta jotenkin onnistuit yllättämään ja tulin tosi iloiseksi siitä, että sä tietenkin tiedät sen! Ja noi muutkin jutut <3

    Kiitos päähepenekehuista, mua aina vähän jänskättää tällaisten asusteellisten juttujen kanssa. Miestä se sitä paitsi nauratti, mutta se nyt onkin moukka!

    Tietty saat kookospalloja, sovitaan oitis treffit :)

    ReplyDelete
  6. Hereillä ollaan, mun on vaikea nukahtaa jos naureskelen. Mulla on myös ongelmia hauskanpitovelvollisuuksien kanssa, mutta mä olen vanhemmiten vähän lieventänyt kantaani niitten suhteen. Se varmaan liittyy myös lasten saantiin, vähän niin kuin joulua on vietettävä ihan kunnollisesti, niin sitten vappuna ja juhannuksena on oltava hauskaa. Millaista pääsiäisenä on oltava (rairuohoa lukuunottamatta) niin sitä mä en ole vielä oikein tavoittanut.

    ReplyDelete
  7. Kookospalloja sinnekin!

    Mä puolestani diggaan joulusta niin paljon, että sen rinnalla kaikki muut kekkerit on ihan turhia. Etenkin uusi vuosi, vappu ja juhannus. Pääsiäinen on siitä kiva, että rauhassa saa murjottaa, se kuuluu asiaan ikään kuin :D

    ReplyDelete
  8. Vihaan kookospalloja. Siksi voin tunnustaa, että skippasin noin puolet postauksen keskivaiheilta :D

    ReplyDelete
  9. JES; kookospalloja! Like like!

    ReplyDelete
  10. Ai niin ja kiitti kreduista, mä oon sentään aina fanittanut sua <3

    ReplyDelete
  11. Höh, unohda ne frisbeekopittelut ja vie koko perhe/seurue frisbeegolfaamaan! Siinä voi samalla sekä kertoa niitä juttuja että saada lähes huomaamattomasti liikuntaa. Sitä paitsi, frisbeegolf on maailman paras laji (ja kielipoliiseille tiedoksi, frisbeealkuiset sanat eivät vaadi enää sitä väliviivaa). Eikä siinä edes mene kynnet (ainakaan pahasti) sillä frisbeetä heitetään eteenpäin eikä oteta kiinni. Lue lisää http://frisbeeliitto.fi/aloittelijalle/.

    ReplyDelete
  12. EmmyAurora, niin minäkin tein! :D

    Valeäiti, coming right up! Ja se nyt on tunnettu tosiasia, että mä oon hi-das :D <3

    Zaia, hitto vie, olisi pitänyt arvata, että frisbeegolfin propagandaosasto on valmiina jakamaan pamfletteja :D Olin jo ihan että eeeeei, ei mulla oo aikaa, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä sinne voisi ottaa mukelon mukaan. Tuskin siitä silti harrastusta saa aikaiseksi, mutta voisihan siinä muutaman kesäpäivän tuhertaa :)

    ReplyDelete
  13. Minäkin muuten vaadin kookospalloni!

    ReplyDelete
  14. Hei!

    Täällä yksi lukija. Pidän valtavasti kirjoitustyylistäsi ja "teknisestä", havainnoivasta tavasta. Huomaan lukevani tekstejäsi samalla kunnioituksella kuin kuuntelin aikoinani koulun rehtoria. Sulla on arvovaltaa, teräviä ja nokkelia ideoita - hienoa!

    Sitten asiaan... Ylläolevan postauksen sisällöstä huomasin että sinulla on veli. 4- ja 1-vuotiaiden isoveljen ja pikkusiskon äitinä olen kovin kiinnostunut siitä, miten voisin näiden kahden koalan yhteiseloa auttaa myös myöhemmin. (olen esittänyt tästä toivepostauksen myös toiseen blogiin, nimittäin Keltaisen talon perhe -blogiin). Mulla on aina ollut salainen haave että nämä kaksi olisivat läheisiä myöhemminkin, kuten esmes perusjätkä Albert Einstein ja siskonsa Maja (vaatimatonta, eikö).

    Valitettavasti itselläni ei ole moisesta kombinaatiosta kokemusta ja olen pohtinut voiko heidän sisarusrakkauttaan edistää jotenkin. Onko Sinulla jotain hyviä havaintoja. Mitä ei kannata äitinä tehdä, mitä kannattaa tehdä? Laitetaanko leikkimään samoja leikkejä, yhteisiä harrastuksia, entäs tasapuolisuus kotitöiden suhteen, entä tasapuolisuus resurssien jakamisessa? Pystyykö aina olemaan tasapuolinen, pitääkö tytöstä tehdä jätkämäinen ja pojasta tyttömäinen jotta ne kohtaa, vai miten on?

    Tässä tällainen postausidea. Johon tarttumiseen en mitenkään usuta, vaan suurella kiitollisuudella odotan jos joskus sen haluat ottaa käsittelyyn.

    -Nuppu

    ReplyDelete
  15. Moi Nuppu, ja kiitos hurjan ihanasta kommentista! Tuli tosi hyvä mieli :)

    Kyllä mä voisinkin joskus veljestäni kirjoittaa, vaikka se päivästä riippuen on vaikeahko aihe mulle ja mahdollisesti vielä vaikeampi ihmisille, jotka asiasta joutuvat lukemaan - veljeni kuoli hieman yli kymmenen vuotta sitten. (Älä nyt vain tunne itseäsi tyhmäksi tai mitään sellaista hassua mutta inhimillistä, kun postausta pyysit - arvaan, että sellainen tunne voi mielessä läikehtiä, mutta eihän tällaisia mitenkään voi tietää.)

    Niinpä mun on vaikea sanoa, millaista aikuiselämämme olisi ollut - kuvittelen tietysti yhtä vaatimattomasti, että olisimme olleet kuin mainitsemasi kaksikko (en oikeastaan tiedä heidän sisaruussuhteestaan, mutta epäilen, että mainio se oli kun esimerkkinä sitä käytät :D).

    Lapsena tappelimme veljeni kanssa ihan kauheasti, mutta olimme myös läheisiä - suutuin kaikille, jotka yrittivät morkata veljeäni. Se oli MINUN yksinoikeuteni.

    Mä luulen, ettet täydelliseen ja puolueettomaan tasapainoon pääse tyystin ikinä, joten ehkä vinkkini on vain, että rakasta minkä sielusta lähtee ja toivo parasta. Aina ei sisaruksista tule läheisiä vaikka tekisi mitä, mutta rakastavassa perheessä kasvaminen tuskin ainakaan ajaa ketään toisista kauemmas.

    Ja siis isosiskona haluaisin vielä huomauttaa, että tasapuolisuus kotitöiden jaossa on OLENNAISTA :D

    ReplyDelete
  16. Tämä oli hyvä, lohduttava, ja niin riittävä. Melko palapelimäisen (ajatus-)työpäivän jälkeen tällainen lyhyt mutta kaiken tarpeellisen sanova punainen lanka tuntui hyvältä lukea päivän viimeisillä aivosoluillakin.

    Jään maistelemaan tätä ja uneksimaan tulevaisuudesta. Kiitos että vastasit vaikka rohkeuteni kysyä ei varmasti olisi noussut jos perheesi pääluvun nykylaita olisi ollut tiedossani. Olen kiitollinen tästä, hyvin paljon.

    -Nuppu

    ReplyDelete
  17. Hyvä :) Tulevaisuudesta tulee varmasti hieno, sillä elämä yleensä kantaa.

    Mä arvaan kyllä, ettet olisi uskaltanut kysyä, sillä mua vaivaa sama, mutta olen kovin iloinen, että kysyit - minusta on oikeastaan kauhean kiva puhua välillä veljestäni. Hän on minulle yhä kovin rakas :)

    ReplyDelete
  18. Heippa!

    Olen vastikään liittynyt lukijoidesi joukkoon ja tekstejäsi on ollut ilo lukea. Joutuvatpa imetyshormonien turruttamat aivonikin vähän skarppaamaan, sen verran fiksusti kirjoitat :).

    Mainitset monesti kirjaharrastuksesi. Ennen luin itsekin paljon, mutta erityisesti lapsen syntymän jälkeen (7kk sitten)en ole juurikaan saanut aikaiseksi tarttua kirjaan. Säännöllisesti päätän jatkaa taas rakkaan harrastukseni parissa, mutta niin vaan tulevat aina muut tekemiset ensin. Haluaisitko suositella jotain (koukuttavaa, muuten alati väsynyt äiti-ihminen nukahtaa ennen ensimmäisen sivun loppua) kirjaa? Samalla ottaisin mielellään vastaan vinkkejä siitä, milloin pienen lapsen äiti saa aikaiseksi tarttua kirjaan - meillä nimittäin ei erityisen pitkiä päikkäreitä nukuta.

    ReplyDelete
  19. Hoi! Sulla on paras nikki, paras. Olen täällä koko illan kailottanut (vain päässäni, mieheni, tuo troglodyytti, ei arvosta todellista taidetta) "alive alive-o!"

    Iso kiitos, tuli tosi hyvä mieli :)

    Mä annan mielelläni kirjasuosituksia, mutta haluaisin tässä vaiheessa sanoa, että kannattaa varoa, mitä toivoo - sen voi saada. Isossa osassa kirjasuosituksistani nimittäin fiittaa luultavasti huomattavan merkittävässä osassa oleva lohikäärme TAI avaruusalus - ja jotenkin olen ollut huomaavinani, että monen mielestä tässä on jotain väärää :D

    Joten: kaipaatko jotain mainstreamia, sellaista, joka ei tapahdu toisella planeetalla, vai haluaisitko nimenomaan lohikäärmeitä?

    Ja ainiin se aika-asia. Haluaisin osata auttaa, mutta olen itse viittä vaille pakonomainen lukija - luen aina kun mahdollista. Olen esim. kovasti kaipaillut jotain systeemiä, jolla voisi lukea suihkussa. Noin alkajaisiksi suosittelen kuitenkin vessaa - ja tietenkin sitä, että imetyshetkien ajan lukee lapselleen ääneen, siinähän sitä piltinkin äidinkielentaidot kehittyvät vallan kohisten :D

    ReplyDelete
  20. Kiitos vinkeistä, nyt pitää enää saada käsiin se niin tajuttoman koukuttava kirja, että käytän vessahetketkin lukemiseen! Mä oon aina kadehtinut mieheni taitoa vain yksinkertaisesti heittäytyä sohvan ääreen ja alkaa katsomaan elokuvaa. Mulla kun on paha tapa siivota ensin keittiö, laittaa pyykit, käydä Facebookissa jne. Ja sitten onkin jo aika mennä nukkumaan. Päiväsaikaan pojan hereillä ollessa tunnen taas huonoa omaatuntoa, jos heittäytyisin sohvalle kirjaa lukemaan (niiksi hetkiksi siis, kun lapsi malttaa leikkiä itsekseen). Kumma juttu, muuten, etten koe samanlaisia omantunnontuskia, kun tiskaan tai siivoan..

    Myös tuo imetyksen yhteydessä lukeminen lapselle kuulostaa hyvältä. Harmi vaan, että tällä hetkellä poitsun on muutenkin vaikea keskittyä syömiseen (paitsi yöllä), joten joku värikäs lastenkirja voisi vaan viedä ruokahaluja entisestään. Haluaisin jo muutenkin kovasti lukea pojalle, mutta toistaiseksi kirjaa on yritetty vain viedä suuhun, eikä mielenkiinto ole montaa minuuttia säilynyt.

    Kyllä mainstream taitaa olla enemmän mun makuun, lohikäärmeet ja avaruusalukset ehkä sitten lastenkirjallisuudessa jonain päivänä.. Viime vuosina parhaimpia lukuelämyksiä ovat olleet mm. Piiat, Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa. Vielä kirjahyllyssä lojuvat Jonathan Franzenin Freedom, Obaman omaelämäkerta puoliksi luettuna, Waltz with Bashir ja iso liuta hömppäkirjallisuutta. Tykkään kyllä myös jännäreistä ja dekkareista, niiden nimet ei vaan samalla tavalla jää päähän.

    Tänään ajattelin antaa muuten mahdollisuuden sille ruotsalais-tanskalaissarjalle (Silta taisi olla nimi), joka alkaa tänään. Nykyään tulee aivan liian vähän katsomisen arvoisia sarjoja.

    ReplyDelete
  21. Oikeastaan ajattelin, että luet lapselle ääneen omaa kirjaasi. Tuskin hän tuossa iässä vielä ymmärtää rankempaakaan tarinaa, mutta tulevatpahan äidinkielen äänteet tutuiksi :D Itse luin Odysseusta. Tätä on moni kyllä pitänyt jotenkin lapsen kiusaamisena.

    Franzenin Vapaudesta pidin muuten kovin itsekin.

    Meillä on vähän sama juttu, mies osaa enemmän tehdä omia juttujaan, mä yritän leikittää. Mutta nyt olen pyristellyt siihen, että menen välillä lapsen hereilläollessakin lukemaan ja se on ihanaa! Ihanaa!

    Mä harkitsin sitä Siltaa myös, mutta toisaalta mulla on Pisan vaappuvan tornin kaltainen kirjastopino, että ehkä ahkeroin sen parissa vain o_0

    ReplyDelete
  22. Sä olet ihana. Aivan mielettömän! Ja kuinka mä voin olla niin toope, etten ole roikkunut täällä aiemmin?? Olen huono, huono ihminen. Tai en enää. Halaus!

    ReplyDelete
  23. Mä luin ihan hiljaa itsekseni imettäessä. Ihan fantastisen hienoa ajankulua, kun imettää nyt piti kuitenkin. Luin myös niin, että kannoin vauvaa rintarepussa ympäri kämppää. Vessaan tai suihkuun en edelleenkään pääse yksin, joten siellä ei tule luettua.
    Hauskaa, miten nää kommentit alkaa elämään ihan omaa elämäänsä - yhtäkkiä täällä käydään kirjakeskustelua :) Mä haluan myös lukuvinkkejä, mielellään ilman lohikäärmeitä (vaikka Hobitti ja Harry Potterit lempilukemistoon kuuluvatkin - ja nehän on sellaista mainstreamlohikäärmeilyä).

    ReplyDelete
  24. Dorit, halaus sinne myös! Oli niin kiva kommentti, että piti aamulla juosta vähän ympyrää, että rauhoituin :) Kiitos!

    Saara, minustakin se oli mahtavaa - tokihan minäkin luin myös hiljaa itsekseni, etenkin englanniksi, mutta suomenkielistä sitten välillä pälätin ääneen :D Ai ja sit kuuntelin äänikirjoja kun olin vauvan kanssa lenkillä.

    Mun pitää ehkä kerätä joku "Suosituksia valtavirrasta" -postauskokonaisuus tänne...

    ReplyDelete
  25. Vau! Apua. Mitä tuollaiseen voi sanoa? Ihanaa! Totta kai haluan, paitsi etten uskalla. Hirveät paineet tuli heti :D

    Se vino verde olisi voinut olla erittäin hyvä idea. Itse leikittelin ajatuksella varastaa joltain niistä terasseilla istuineista tyypeistä tuoppi, voi että olisi kelvannut siinä loppukilsoilla. Toisaalta tiputus olisi saattanut olla entistäkin lähempänä. Että tämän tason elämänohjeita multa saa.

    ReplyDelete
  26. Eikä mitään paineita, kerään joogamattoni ja tulen istumaan pikimmiten :D

    Esimerkiksi nyt tuo terassiasia, itsehän vain luimistelin terassillaolijoiden ohi, pelkäsin varmaan paljastuvani valejuoksijaksi. Vain aidolla senseillä on taitoa keksiä, että niiltä pitää ryövätä juomat - oluen lisäksi saa motivaatiota kunnon spurttiin kun kiukkuinen kaljanystävä juoksee perässä :D

    ReplyDelete