Yhdistelmähaaste

Hoo, olen tullut haastetuksi. Leijailen täällä haastepilvellä, sillä mikäänhän ei ole niin hauskaa kuin lista, paitsi ehkä kaksi listaa.

Ensin kysyi Jenni 11 kysymystä. Ne ovat tässä:

1. Onko sinulla juhannussuunnitelmia? (Tai jos vastaaminen venyy juhannuksen jälkeen, mitä teit?)
Olin mökillä - katsoin, kun kaksi lasta puljasi altaassa, uin, lyhensin miesparkani savusaunastanauttimishetkiä kiekumalla, että nyt kyllä järveen, luin ja juoksin. Nautin pari lasillista viiniä. Valitettavasti nautin ne iltana ennen juoksulenkkiä.

2. Mikä on parasta kesässä?
Vastaus on tuolla alempana, kesälistauksessa. Ehkä.

3. Entä odotatko jotain tulevalta syksyltä?
Itse asiassa oletan jokaiselta syksyltäni, että kuljeskelen ympäriinsä kuin yliopisto-opiskelijat jossain Yhdysvaltain itärannikolla - visioon kuuluu joku törkeän hieno neule, jonka olen tehnyt itse, höyryävä mukillinen kahvia, kassillinen kirjoja (joita raahaan takaisin kirjastoon näemmä jopa haaveissani) ja romantillisesti kellastuneita lehtiä. Ei tämä yleensä ihan toteudu, mutta aina sitä vain jaksaa toivoa. (Ei saa nauraa.)

4. Mikä on seuraava reissusi ja minne se suuntautuu?
Ulkomaanreissuksi olemme suunnitelleet löhölomaa Egyptissä. Valitettavasti ovat näemmä ottaneet arabikevään agendalle tässä vaiheessa. Paheksun suuresti, minusta voisivat keskittyä hoitamaan oikeutensa kuntoon kunhan minä olen saanut ensin löhötä siellä.

5. Mikä on paras kesäreissukohde asuinmaassasi?
Vanhempieni mökki, mutten aio kertoa, missä se sijaitsee. Rakastan teitä kaikkia valtavasti, mutten halua seuraa.

6. Entä paras talvireissukohde?
Talvella on lähtökohtaisesti parasta pysyä sisällä kirjan ja neuletyön kanssa, jos minulta kysytään, ja kysytäänhän minulta.

7. Mikä on mieleenpanunein retki tai matka lapsuudestasi?
Saako kertoa huonon kokemuksen? Syystä tai toisesta äitini ja isäni ero on ollut hieman pinnalla viime päivinä. Eron jälkeisenä kesänä isäni vei minut ja veljeni Brittein saarille autoilureissulle. Muistan matkasta lähinnä kalvavan ahdistuksen, vaikka kai jossain Skotlannissa oli aika kaunista. Ei se varmaan isällenikään ollut hauskaa, mutta häntä en juuri nyt osaa sääliä.

8. Mikä on ensimmäinen lapsuusmuistosi?
En muista!

9. Mikä oli paras joulu- tai synttärilahja, ja kuinka vanha olit silloin?
Yksi erityisen mieleenpainuva hetki oli se, kun sillä yhdellä nettifoorumilla kaverini yhdistivät voimansa ja ostivat minulle lipun Nick Caven keikalle. Yllätys tuli täysin takavasemmalta. Vieläkin itkettää liikutuksesta, kun muistelen tilannetta.

10. Mikä oli lapsuutesi toiveammatti, ja miksi et päätynyt sille alalle (vai päädyitkö)?
Lääkäri. Päätymykseni esti silkka laiskuus, valitettavasti.

11. Mikä haave tai tavoite elämässäsi on tällä hetkellä lähimpänä toteutumista?
Tämä kertonee huonoa elämänhallinnastani, mutten osaa asettaa elämälleni sen kummempia haaveita tai tavoitteita (ellei sitä lääkikseen pääsyä oteta lukuun, mutta ei se kyllä kovin lähellä ole.) Olla onnellinen, ehkä - nyt on niin hyvin. Olla parempi ihminen, se on vähän kauempana, mutta nyt on virtaa pyristellä sitä kohti.

Valeäiti ja Saara komensivat listaamaan 11 ilahduttavaa asiaa, ja koska Siina puolestaan pyysi kertomaan 10 hyvää ja 10 huonoa asiaa kesästä, yhdistän nämä. (Oletteko vielä mukana? Takarivissä kuorsataan, minä näen kyllä!)

Kesässä huonoa:

1. Se, etten ehkä koskaan pääse käymään toisessa aurinkokunnassa. (Tämä vituttaa kyllä talvisinkin, eipä sillä.)
2. Paarmat. 
3. Juhannus - en niin kauheasti välitä juhlapyhistä, joihin ladataan jonkinlaisia hauskanpidollisia oletuksia, koska en halua pitää hauskaa, jos sitä odotetaan minulta, olen hemmetin ärsyttävä sillä tavalla. 
4. Ihmiset, jotka sanovat juhannuksen jälkeen, että nythän se kesä on sitten ohi ja syksyä kohti mennään. Etenkin, jos em. ihmiset ovat radiossa töissä. Rakkaat kanssaihmiset, eritoten radiojuontajat: kesä alkaa juhannuksesta.
5. Mahdollisuuksien runsaus.
6. Juokseminen hellepäivinä. Helle on muuten kyllä oikein ok, mutta voimmeko sopia, että kolmesti tai neljästi viikossa ilta viilenee siksi paljon, että minäkin voin juosta? Kiitos.
7. Se, että raahaa lomareissulle kymmenen kirjaa, joista ehtii hikisesti lukea kolme. Missä vaiheessa tässä näin kävi? Vielä kymmenen vuotta sitten kymmenen ei olisi riittänyt.
8. Syyllinen olo, joka seuraa siitä, ettei käytä hyväkseen aurinkoista säätä istumalla nurmikolla.
9. Syyllinen olo, joka seuraa siitä, että käyttää hyväkseen aurinkoisen sään istumalla nurmikolla ja lukemalla kirjaa, eikä heittelemällä frisbeetä, kuten joku seurueesta aina haluaisi, huolimatta siitä, että sattuu olemaan ihminen, jonka luontainen reaktio lähestyvään frisbee-kiekkoon on heittäytyä pois tieltä ja hiipiä lukemaan kirjaa.
10. Lääkiksen pääsykoetulokset, jotka pilaavat parhaimmankin kesäviikon lähitulevaisuudessa jonain päivämääränä, jonka yritän epätoivoisesti työntää mielestäni.

Hyvää on vaikeampi keksiä, sillä hyvää on niin paljon ja se on niin valtavaa. Tässä käy aina näin: "Helle on hyvä. Toisaalta kesä on aika kiva vaikka sataisi sammakoita. Hyvä, kesä on kiva. Mutta kyllä syksykin on kiva, ja joulu. Ja sitten on vähän kärvistelyä, mutta sitten tulee kevät. Okei, koko vuosi on kiva. Ja se on kivaa, että kertyy lisää vuosia. Eläminen on kivaa. Kohta 1: elämä. Mitähän laitan kakkoskohtaan?"

Yritetään nyt silti - yhdentoista kohdan verran.

1. Elämä (ks. yllä.)
2. Lapsi. Hän nyt vain on hauska, ja liittyy olennaisesti kesään, koska on syntynyt kesällä ja koska minä sanon niin.
3. Kesämieshenkilö, joka asuu kanssani samassa asunnossa, ja joka järjesti minulle viime viikolla yksinolohetken hupenemalla festareille (lapsen ollessa hoidossa) ja joka on luvannut pystyttää puolimaratonille huoltopisteitä: happamia karkkeja ja vino verdeä. Jälkimmäisen järkevyydestä en ole vielä aivan vakuuttunut.
4. Lämmön suomat mahdollisuudet keveään elämään: pukemisen sietämätön helppous.
5. Loman eri asteet: se, että olen yksin töissä ja se, että mies on lapsen kanssa kotona ja se, että kohta olemme kaikki yhdessä lomalla ensimmäisten lomaltapalaajien jo kääriessä hihojaan.
6. Edessä odottavat alusvaateostokset perheen nuorisolle, jonka mummo opetti neljässä päivässä potalle.
7. Mahdollisuuksien runsaus.
8. Ompeluseuran lähestyvä yksivuotispäivä (joko se on vuoden? Vastako se on vuoden?)
9. Se tunne, kun pitkän juoksulenkin jälkeen pääsee savusaunaan ja ryöstää mieheltä olutta, joka osoittautuu parhaaksi olueksi ikinä.
10. Se, että neuloin itselleni tällaisen pää...hepeneen, jonka uskalsin laittaa päähänkin, töihin aivan (mainitsinko jo olevani täällä lähes yksin?)
11. Veden tuijottelu: kaikki ne sinisen, vihreän, harmaan ja ruskean sävyt! Mikä onni on asua täällä järvien maassa, mutta meren rannalla!

Molemmat haasteet ovat kiertäneet jo siellä sun täällä, ja sitäpaitsi olen nyt aivan puhki, joten eteenpäinsiirrot eivät nyt toteudu. Uusin blogisuosikkini on sama kuin kaikkien muidenkin: Saaran Ehdoton ehkä, ihana mesta kaikin puolin - tyylikäs, asiapitoinen, pohtiva ja hauska. Etabloituneemmassa päässä on tunnustettava, että Valeäidin kelkkaan hyppäsin kunnolla vasta Mutsien kympin aikaan, ja diggaan siitäkin kelkasta kauheasti. Mutsilandian ulkopuolelta suurin blogirakkauteni juuri nyt lienee Lilyn Fitness Führer, haluaisikohan hän ruveta mulle joksikin senseiksi? Lupaan istua risti-istunnassa ja näyttää palvovalta.

Tarjoan kookospalloja, noita Ruotsin lahjoja maailmalle, tavattaessa kaikille, jotka vielä ovat hereillä.