Suomenlinna

Olen naimisissa ohjelmatoimiston kanssa. Niinä neljänä päivänä, jotka tällä viikolla olemme kotona viettäneet, olemme käyneet Sea Lifessa ja Linnanmäellä, Haltialan tilalla katsomassa eläimiä, Kumpulan maauimalassa ja tänään Suomenlinnassa.

Tänään herra Ohjelmatoimisto kaivautui siis sängystään hiukset pystyssä kahdeksalta ja vaati, että muu perhe kasaa luunsa sillä Suomenlinnaan olisi lähdettävä nyt.

Lähdimme välittömästi kahden tunnin päästä.

Ensi töikseni erehdyin Kaisaniemessä sanomaan "yes?" jollekin anteeksipyytelevälle henkilölle, minkä välittömänä seurauksena johdatimme 44 israelilaista turistia lautalle perässämme.

Suomenlinnassa oli sekä ihan perus että ihan parasta. Oltiin vaan ja möllötettiin, syötiin eväitä kallioilla ja lounasta ihanassa Valimossa, joka on siitäkin merkittävä mesta, että eräs olennainen pariskunta on siellä juhlinut häitään.

Valimo, jossa oli aika lailla jengiä, vaikka osasin rajata heidät kuvasta ulos.

Valimossa oli huippuhyviä affenia (ja puoliskon lautasella huippuhyvää karitsaa) ja eväistä sen verran täyteen tullut lapsukainen, että ahventen sijaan ipadi vaikutti kiinnostavammalta.

Lapsi oli oma paras itsensä. Katseli laivoja ja veneitä, istui sylissä, vaati äitinsä vissyä, kävi potalla pyydettäessä ja muutoin pidätteli, vaikkei pyydetty. Piti kädestä kun oli pakko ja töhötti menemään kun ei ollut. No, enimmäkseen hän kyllä töhötti kohti rattaita kiivetäkseen niihin, raukka pääsee niin harvoin rattaisiin nykyään, kun vaadimme kävelysuorituksia sinne tänne, tänne sinne.

Ruokailun jälkeen ketään ei huvittanut mennä kotiin, joten teimme kirjastoturismivisiitin Suomenlinnan kirjastoon. Julistan kirjaston äärisympaattiseksi. Olisin kauheasti halunnut jäädä sinne lueskelemaan sarjakuvia, mutta koska lapsi intoutui pudottelemaan näytteille asetettuja lastenkirjoja ja vaatimaan, että luen jokaisen pudotetun yksilön ("Ui eti!" eli suomeksi "Lue heti!") otaksuin, ettei moiselle ehkä ole tilaisuutta. (Vaan nyt huomaan erheeni. Luultavasti lapsi olisi nauttinut Jumaltenrannan noususta ja tuhosta yhtä paljon kuin minä. Onhan hän sentään tyttäreni.)

Helsingin kirjastoista 12 tutkittu, 25 odottaa visiittiä. Minäkö pakko-oireinen?

Mukana oli myös laiva- ja ongelmakoira Loki, joka on loppuillan ollut sohvalla niin matalana, että voisi kuvitella sen muuttuneen pieneksi, koiranmuotoiseksi lätäköksi. Reissulla Loki keräsi hyväksyntää sekä israelilaisturisteilta että paluumatkalla tehdyllä ekskursiolla Akateemiseen kirjakauppaan. Jos kirjastoturismi on sekä parasta että ilmaisinta, mitä voi ihmiselle suositella, on kirjojen ostelu yhden lounasviinilasillisen jälkeen oikein hyvä kakkosvaihtoehto. Vähemmän ilmaista tosin.