31 October, 2013

Getting harder and harder to breathe

(Olenko jo otsikoinut postauksen tällä superhauskalla vitsillä? Olen? En ole? Ehkä? Olen tyttö?)

Ensin hengenahdistusta aiheutti tietenkin Täti-ihmisen ainekirjoitushaaste. Täti-ihminen, jos joku, ymmärtää sanan "haaste" merkityksen. Menkää, osallistukaa ja täyttäkää maa kirjoituksillanne!

Seuraavaksi hengenahdistusta aiheutti flunssanjälkeinen yskä. Tavallaanhan siinä yöllä yskiessä tulee (ainakin vatsalihasten kunnosta päätellen) jumpattua, mutta toisella tavalla yökausien yskiskely on kotoisin juuri sieltä, missä ei aurinkoa nähdä.

Oli tästä jotain hyötyäkin: aktivoiduin tiedustelemaan mitä kohteliaimmin ("Onko lausuva lääkäri oikeasti olemassa vai mielikuvituksenne tuotetta?") Lääkärikeskus Herhiläiseltä* sitä, miksei PEF-mittausteni lausuntoa ole vieläkään tehty. Neljän viikon odottelun jälkeen. Palautteeseeni kirjoitin, että viiden viikon, ajattelin, että ehkä journalistiset erivapauteni tuovat vibaa punttiin (kuten Raptori olisi sanonut.) Tuota pikaa sainkin käsiini lapun, josta työterveyslääkärin avustuksella selvisi, että osakseni koitui astmadiagnoosi.

Olen sekä kauhuissani että helpottunut. Kauhuissani olen siksi, että äidilläni on kohtuullisen paha astma, enkä ole tilannetta läheltä seurattuani innostunut ottamaan osaa tähän perheen traditioon. Helpottunut olen siksi, että a) tiesin, ettei tämä yskä ole normaalia - on kiva kuulla, ettei ole hypokondrikko vaan astmaatikko - ja b) ajoissa kiinni napattu krooninen sairaus on kuvitelmieni mukaan helpommin hoidettavissa oleva krooninen sairaus. (Voihan siinä käydä vaikka niin, että otan ja paranen, kun nyt pihisen inhalaattorin kanssa tovin. Lääkäri ei tuntunut pitävän asiaa aivan mahdottomana.)

Vaan mitenkähän tässä nyt juoksemaan uskaltaisi, helpottaako se pihinää vai pahentaako vain?

* Nimi muutettu.

14 comments:

  1. Oijoi ja tervemenoa/tuloa inhalaattoreiden maailmaan.
    Mä oon "parantunut" lapsuusiän astmasta (tosin en sit tiedä oisko tää mun viiden viikon yskä/poskiontelontulehdus/jokuvitunmykoplasma seurausta heikkokeuhkoisuudesta).
    Juoksujuttuihin vastaan kaikkien kliseiden äidillä - kuuntele sydäntäsi (tai tässä tapauksessa hengityselimiäsi); jos parin kilsan hölkyttelyn jälkeen et saa happea niin on aika vaihtaa shakkiin.
    (Sori, olen omasta mielestäni tänään tosi hauskalla tuulella).

    ReplyDelete
  2. Olen hyvin pahoillani astmastasi, mutta noin muuten kiitos tästä kirjoituksesta. Tulin äärimmäisen onnelliseksi, että joku muukin siteeraa Raptoria. Ja tulin myös iloiseksi Herhiläisestä. Oot paras astmaatikko!

    ReplyDelete
  3. Voi, terveyden menetys on surullista. Mutta onneksi tähän tautiin on olemassa hoitoa ja toivottavasti se auttaakin pitämään ne oireet pois. Nämä krooniset jutut on kyllä just sieltä mainitsemastasi paikasta ja lisää yleistä ketutusta...

    ReplyDelete
  4. Täällä toinen ikiliikkuja ja liikunta-addikti, jolle sinun tavoin lätkäistiin PEF-seurannan jälkeen astmadiagnoosi viime keväänä, kun hengitys tyssäsi spinningtunneilla totaalisesti ja juoksulenkeiltä kotiin raahauduttuani vinguin kuin pieni possu. Hoitavan lääkkeen aloituksen jälkeen hengenahditus alkoi vähentyä jo muutamassa viikossa ja jouduin turvautumaan avaavaan lääkkeeseen koko ajan harvemmin. Nyt käyn jumpissa, spinnigissä ja juoksulenkeillä vanhaan malliin ilman hengitysongelmia, avaavaa lääkettä joudun ottamaan ehkä kerran kuukaudessa (jos sitäkään), kunhan vaan muistan vetäistä hoitavan lääkkeen keuhkoihini aamuisin. Ei tuo astmadiagnoosi siis maailmaloppu ole, vaan ainakin minulle kävi juuri päinvastoin: elämä alkoi taas uudelleen. Tsemppiä!

    ReplyDelete
  5. PeNa, tänks. Tavallaanhan tämä on tuttu maailma kun jonkinlaisen inhalaattorin kanssa olen elellyt vuosia astmaattisen allergian vuoksi - tässä viimeisen vuoden aikana vain paljon useammin ja enemmän.

    Lääkäri tosiaan sanoi, että jos nyt reippaasti käytän lääkettä vaikka puoli vuotta, voi olla, että kun tulee aika antaa B-lausunto, ei olekaan enää mitään, mistä kirjoittaa kotiin! Suhtaudun asiaan toiveikkaasti! Myös esimerkkisi rohkaisemana :)

    Shakkiin :D Wilco :D

    Siina, eipä siitä diagnoosista tarvitse niin pahoillaan olla - mutta hyvä jos kirjoitus piristi. Raptorin siteeraaminen ei voi olla kuin hyvä valinta, mutta nyt jäin miettimään, miksen tee niin useammin.

    Itse olet paras :)

    Bleue, no onhan se, mutta diagnoosi on iloista - terveys meni jo aikaa sitten, selvästi :D Ja joo, kyllä mä uskon, että hoito ja ensiluokkaiset terveellisyyselämäntapani (KÖHHH) auttavat pitämään astman kurissa.

    ReplyDelete
  6. Kas, Nannukka ehti väliin! Kiitos rohkaisusta! Se tulee ihan tarpeeseen. Mulla on tavoitteena pysyä poissa pillerimuotoisen kortisonin purkilta, joten hoitavan lääkkeen muistamiseen on ihan selkeä motivaatio. On kiva kuulla, että isommat taka-askeleet voi oikeasti välttää sillä hoitavalla lääkkeellä - minullahan tämä on tähän asti mennyt niin, että tulee flunssa, tulee yskä, viikon yskittyäni etsin inhalaattorin, käytän sitä kunnes yskä menee ohi, lopetan käytön, tulee flunssa, tulee yskä, viikon ... jne. Mutta ehkä nyt suhtautumiseni muuttuu!

    Nyt kun yskä on hellittänyt, odotan jo tosi kovasti seuraavaa juoksulenkkiä. Miten siitä tuleekin niin hyvä mieli? Ja vähän alan odottaa sitäkin, että lapsi on niin iso, että voin käydä taas jumpassakin iltaisin :)

    ReplyDelete
  7. Diagnoosi on tosiaan usein loppujen lopuksi mukavampi asia kuin epätietoisuudessa kärvistely. Toivotaan mahdollisimman säyseää ja helppohoitoista astmaa!

    ReplyDelete
  8. No voi hö. Mites astma ja koira käy yksiin? Mut diagnoosi on aina parempi kuin epätietoisuus. Epätietoisuus kun ainakin omalle kohdallani johtaa yleensä sellaisiin hienoihin omadiagnooseihin, jotka luonnollisesti yleensä liittyvät esimerkiksi syöpään...

    ReplyDelete
  9. Jos sä alat käydä iltaisin jumpassa niin tuu siihen teidän tien toiselle puolelle sinne laitokseen!

    ReplyDelete
  10. No voi inha. Mutta siis hyvä, jos oireet vaikka saisi hoidettua pois, yskiminen on niin uuvuttavaa. Ja herhiläinen kyllä nauratti. :)

    ReplyDelete
  11. Miten niin haastava haaste? Otsikon allehan mahtuu koko maailma. Mutta kiitos myyvästä mainospuheesta :D

    Niin ja ikävä homma tuo astma. Lääkkeet kohdilleen nopeasti, kun keväällä viimeistään pitää taas juosta lujaa ja kauas, eikös?

    ReplyDelete
  12. No höh. :/ Mutta toisaalta onneksi on lääkkeet. Mulla on aikuisena diagnosoitu joku infektioastma, eli aina flunssien yhteydessä. Ja kyllä sen silloin ainakin huomaa, jos meinaa unohtua inhalointi (miten tää taipuu??). Eli selkeesti auttaa ja hyvä niin, toivottavasti sulla myös helpottaa pian!

    ReplyDelete
  13. Höh, höh, höh! Älä nyt ala lisää haukkoa henkeäsi, kun kerron, että sut on tänään haastettu!

    ReplyDelete
  14. Liisa, kiitos! Ja niin onkin - jos jotain pitäisi kirota niin huonoa hengityksen tilaa eikä siitä seurannutta diagnoosia. Mutta mä uskon, että tästä tulee universumin helppohoitoisin tapaus!

    Pilami, kas, kuulostaa siltä, että sinäkin käyt usein Tohtori Googlen vastaanotolla!

    Kukaan ei ole sanonut koirasta vielä mitään. Sehän ei ole kovin karvaapudottava yksilö, ja toisaalta siinä on se hyvä puoli, että pitää pihisijän liikkeessä, mutta pitää nyt katsoa. En saa siitä kuitenkaan mitään oireita, joten vaadin vähintään toisen, ehkä myös kolmannen ja neljännen mielipiteen, jos luopuminen otetaan asialistalle.

    PeNa, toki tulen, mutta huomautan, että tuskin tänä vuonna. Tai ensi vuonna. Mutta ehkä seuraavana tai sitä seuraavana. Ystävällisesti älä vaihda salia!

    Leluteekki, hyvä jos nauratti! Eikä esim. yskittänyt! Terveisin nimimerkki "En ole voinut nauraa viikkoon". Mutta joo, yskiminen on kauheaa, en toivoisi sitä edes pahimmalle vihamiehelleni. Tai ehkä toivoisin, jos minulla sellainen olisi.

    Täti-ihminen, no hups. Koin sen itse haastavana. Ja inspiroivana. Tai no, oikeastaan vain haastavana. Mutta ainakin ajattelen aihetta lakkaamatta!

    Ja nyt ehkä huomaat, miksi mainosala ei ole ominta minua.

    Keväällä juostaan lujaa ja kauas, millä tarkoitan, että sä juokset lujaa ja mä kauas - ellei käy niin, että sä juokset lujaa JA kauas :D

    VL, siitä se mullakin alkoi - ja nykyinenkin diagnoosi on ihan sillä hilkulla, että liekö kroonista lainkaan. Nyt just vaan ei tunnu auttavan mikään. Onneksi tosiaan on lääkkeet.

    EmmyAurora, ihan vähän vain! Sitten aloin etsiä viiksimateriaalia!

    ReplyDelete