Ihastuin joskus talvella Ravelrysta löytyvään Relax-paitaan ja tämän välittömänä seurauksena loin silmukat langasta, jota kaapista jo löytyi.
Lanka, kaksinkertainen Holst Garnin Coast, oli ihan superihanaa ja kivaa neulottavaa, mutta koska olin ostanut sen alunperin joku toinen projekti mielessäni, aloin epäillä puolivälissä takakappaletta, että se ei ollut tarpeeksi riittoisaa.
No, ei kait siinä. Tilataan lisää. Ja koska neulotaan kaksinkertaisella, pistetään projekti hetkeksi jäihin - kun lisälanka tulee, neulotaan seuraavat kappaleet kahdesta eri värierästä mahdollisten eroavaisuuksien tasoittamiseksi.
Paitsi, että langassa kestää. Ja kestää. Ja kestää. Alkusyy on valmistajan kehräämöllä, mutta minä meinaan repiä virkatut pelihousuni. Kun lanka lopulta rantautuu, neulon jo kiukulla jotain aivan muuta - suunnitelmani on palata Relaxin pariin seuraavaksi, mutta lopulta väliin mahtuvat ainakin oranssi paita, reikäpaita, pari täällä esittelemätöntä huivia, yhdet sukat ja rinnakkaistekemiseksi yhdet lapasetkin.
Koska kaksinkertainen Coast on myös inan verran liian paksua hommaan, ehdin kärsiä epätoivosta muutamaankin otteeseen: näyttää siltä, että puserosta on tulossa ylisuuri pusero joka tappaa koko ylisuurten puseroiden trendin heti alkuunsa, olemalla puseroutensa ohella myös käytännöllinen puolijoukkueteltta. (Olin toki reippaasti ottanut myös hieman ison koon, ettei sitten kinnaa, hehe.) Muutakin murhetta on: koska takakappale on neulottu 6 kk etukappaletta aiemmin, käsialalle on tapahtunut jotain ja se piru on neljä senttiä leveämpi, ainakin, en voi mitata liian tarkasti etten ala itkeä.
Kasaan olka- ja sivusaumat ja koen hetkellistä toivoa. Neulon hihat ja koen hetkellistä epätoivoa. Lopulta päättelen kaikki langanpäät, joita puserossa on (ja niitähän riittää: kaksinkertainen lanka, kaksinkertaiset päättelymahdollisuudet) ja koen taas orastavaa toivoa: ehkä tätä kärsisi käyttääkin?
Kärsin käyttää. Ja jos muut kärsivät nähdessään minut tässä, en välitä.
Lanka, kaksinkertainen Holst Garnin Coast, oli ihan superihanaa ja kivaa neulottavaa, mutta koska olin ostanut sen alunperin joku toinen projekti mielessäni, aloin epäillä puolivälissä takakappaletta, että se ei ollut tarpeeksi riittoisaa.
No, ei kait siinä. Tilataan lisää. Ja koska neulotaan kaksinkertaisella, pistetään projekti hetkeksi jäihin - kun lisälanka tulee, neulotaan seuraavat kappaleet kahdesta eri värierästä mahdollisten eroavaisuuksien tasoittamiseksi.
Paitsi, että langassa kestää. Ja kestää. Ja kestää. Alkusyy on valmistajan kehräämöllä, mutta minä meinaan repiä virkatut pelihousuni. Kun lanka lopulta rantautuu, neulon jo kiukulla jotain aivan muuta - suunnitelmani on palata Relaxin pariin seuraavaksi, mutta lopulta väliin mahtuvat ainakin oranssi paita, reikäpaita, pari täällä esittelemätöntä huivia, yhdet sukat ja rinnakkaistekemiseksi yhdet lapasetkin.
Koska kaksinkertainen Coast on myös inan verran liian paksua hommaan, ehdin kärsiä epätoivosta muutamaankin otteeseen: näyttää siltä, että puserosta on tulossa ylisuuri pusero joka tappaa koko ylisuurten puseroiden trendin heti alkuunsa, olemalla puseroutensa ohella myös käytännöllinen puolijoukkueteltta. (Olin toki reippaasti ottanut myös hieman ison koon, ettei sitten kinnaa, hehe.) Muutakin murhetta on: koska takakappale on neulottu 6 kk etukappaletta aiemmin, käsialalle on tapahtunut jotain ja se piru on neljä senttiä leveämpi, ainakin, en voi mitata liian tarkasti etten ala itkeä.
Kasaan olka- ja sivusaumat ja koen hetkellistä toivoa. Neulon hihat ja koen hetkellistä epätoivoa. Lopulta päättelen kaikki langanpäät, joita puserossa on (ja niitähän riittää: kaksinkertainen lanka, kaksinkertaiset päättelymahdollisuudet) ja koen taas orastavaa toivoa: ehkä tätä kärsisi käyttääkin?
Kärsin käyttää. Ja jos muut kärsivät nähdessään minut tässä, en välitä.
Hieno! Eikä olla vissiin nähty turhan usein kun ei sulla viimeksi ollut läheskään nutturatukka!
ReplyDeletekaunis :)
ReplyDeleteHieno on! Ja nyt muistinkin että pitäis ottaa kopsut yhdestä tietystä ohjeesta ja aloittaa se. Ja neuloa yksi huivi. Ja nyt alko väsyttää, meen nukkumaan.
ReplyDeleteAika pieni puolijoukkueteltaksi :) Hieno on!
ReplyDeleteMiten upea paita! En kärsi yhtään! Ollapa itselläkin tuollainen paita ja näyttääpä siinä tuolta... ;)
ReplyDeleteSiina, kiitos! Ja eikö? Musta tuntuu, että ei se ole muuta ollutkaan kuin nutturalla, mutta asiasta (ollen se, ettei nähdä tarpeeksi) olen sinänsä aivan samaa mieltä. Tilanne pitää korjata.
ReplyDeleteKukkavarvas, kiitos!
Linnea, ei hätää eikä kiirettä :) Oman jaksamisen mukaan.
PS. Älä jätä lankoja koiran ulottuville. Tiesitkin ehkä sen. Minä ehkä en tiennyt aikanaan.
Paula, kiitos! Ja okei, ehkä siitä tuli vain yhden hengen hätäteltta :D
LQ, no sitten vain puikot ristiin - tuossa on ohjeeseenkin linkki :D Kun paita on valmis, voila - sulla on sellainen ja luultavasti näytät tuolta, paitsi nutturaa sekään ei takaa :D
Ehkä mä sitten olen katsellut sua vain edestä päin, enkä ole näin ollen ollut ihan selvillä hiusten pituudesta pään takana. Tai sitten viimeksi tuijotimme lapsia, koska mulla on ihan selkeä käsitys mitä lapsellasi oli päällä, mutta en ole ihan varma mitä sulla oli, vai oliko mitään. Tai no, kyllä varmaan oli, koska varmaankin olisi jäänyt mieleen jos olisit ollut alastonna.
ReplyDeleteSe on mahdollista! Ja lapsiahan sitä on vähän pakkokin tuijottaa, etenkin siellä puistossa, kun ikinä ei tiedä, mitä keksivät.
ReplyDeleteOlen itsekin melkein varma, että mulla oli vaatteet :D Sulla oli kiva harmaa paita, sen muistan.