30 September, 2013

Pikajuna Meksikon matkaa jatkamassa on

Minä haluaisin ajatella, että jokainen sukupolvi vanhempia haluaisi antaa lapselleen hieman paremman lapsuuden kuin se, joka heillä itsellään oli.

Nykyisinhän tämä on osin haastavaa, kun kaikenlainen yltäkylläisyys kätkee alleen kiusallisia ansoja. Lapsen mielestä elämänlaatua parantava karamellien helppo saatavuus voikin olla eräänlainen karhunpalvelus. Toisaalta on kuultu näkemyksiä, joiden mukaan älypuhelimet, vaikka sinänsä varmistavatkin, ettei enää ikinä tarvitse olla tylsää, voivat myös tuoda muassaan toisenlaisia harmeja. En keksi nyt yhtään harmia, mutta joidenkin mielestä sellaisia kuulemma on.

Onneksi on yksi helppo tapa varmistaa, että lapsesi lapsuus on hieman parempi kuin omasi:

Opettele laulamaan Meksikon pikajunan loputkin sanat.

Ajatelkaa! Näin helppoa se on. Meidän lastemme ei tarvitse liimautua radion ääreen jokaisen mahdollisen lasten toivelaulukonsertin aikana vain siinä toivossa, että tällä kertaa toimittaja viitsisi kääntää levyn. Ei, sillä meidän lastemme vanhemmilla on ymmärrystä ja Google (ehkä jopa älypuhelimessa) ja he voivat ongelmitta selvittää lapselle, mitä sitten tapahtuu kun vanhapiika muuan kas ilmaisee toiveenaan ottaa osaa junarosvojen kaavailemaan haaremiin.

"Karmeet sanat", mumisi mies, kun lauloin lapselle tätä kaikkien klassikkolaulujen äitiä.

No tavallaan ehkä joo. Mutta toisaalta Meksikon pikajuna liittyy kuitenkin rakkaimpiin lapsuusmuistoihini, että sillä tavalla se on pyhä, vaikka olisi kuinka karmea. Ja toisaalta voin kokemuksesta sanoa, että lapset ovat verenhimoisia riiviöitä, joiden mielestä on jännittävää, kun joku ryöstää junan reikärautaa heiluttaen. Ainakin minä olin, ja tästä haluaisin vetää mutkat suoriksi ja päätellä, että niin ovat kaikki muutkin lapset. Eikä sitä siinä iässä jotenkin ajatellut haaremeiden ongelmia naisasialiikkeen kannalta, ja ihan hyvä ja epäverenhimoinen minustakin tuli. Mielestäni.

(Itse asiassa en aika pitkään aikaan edes tiennyt, mikä reikärauta edes on.)

On toinenkin tapa: älä istuta omenapuita. Nuokin on tuolta jonkun äidin lapsen noukittava nyt. Selkä tuskasta vinkuen.

No, voihan tietenkin olla, että Meksikon pikajuna on nykysukupolvesta ihan passé, mutta esitän silti vielä yhden argumentin koko laulun osaamisen puolesta: jos jostain syystä ihmisen on kuljettava lapsen kanssa autolla eikä esimerkiksi junalla, ja lapsi on autokyytejä vihaava taapero, joka kuitenkin pitää siitä, että hänelle lauletaan - no, silloin, voin kertoa, Meksikon pikajunalla pääsee Oriveden tien risteyksestä hyvinkin Vilppulaan.

PS. Ainekirjoitushaasteen kolmas aihe on ilmestynyt. Ja jos nyt joku kuvittelee, että tässä yritän Meksikon pikajunalla välttää ostoshaasteen kolmoskvartaalin raporttia, sanottakoon, että hän on oikeassa.

13 comments:

  1. En kestä. Joskus ihan vasta Meksikon pikajuna tuli kai radiosta ja meillä käytiin ihan vastaava keskustelu. Minä olin ihan innoissani ja puoliso huokaili, että ei voi olla näin seksistinen ja kamala lastenlaulu. Ja se loppui kesken silloinkin.

    Piti ihan guuglata loputkin sanat, en ole varmaan itsekään kovin monesti kuullut tuota kokonaan, vaikka tiesinkin, ettei se tuohon lopu. Siinähän oli tavallaan ihan feministinen loppu, jos sen niin haluaa nähdä. Nainen otti ohjat omiin käsiinsä.

    Aloin nyt vain miettiä, että onko se reikärauta sitten jotain muuta kuin pyssy? Onko se jotain kaksimielistä, jota minä ja lapset emme ymmärrä? Toivottavasti ei. "Kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa" iyyy. Anteeksi, kyllä sen on oltava pyssy, eikö olekin?

    ReplyDelete
  2. Mina luin koko postauksen, en ainoastaan ps:aa :D Kiitos.

    ReplyDelete
  3. Hahaa, minäkään en tiennyt lapsena, mikä reikärauta on. Muistan tämän tietämättömyyden siitä, että Reino Helismaan toisessa laulussa, Balladi villistä lännestä, esiintyvät henkilöhahmot Kolmisormi-Smythe ja Reikärauta-Brown. Olimme veljeni kanssa tehneet laulusta hienon kuvaelman, jota esitimme musiikin tahdissa. Kolmisormi-Smythe esitettiin nostamalla kolme sormea ylös (loogista) ja Reikärauta-Brown tökkimällä sormella ilmaan (eli rautaan) reikiä. Koska Reikärauta-Brown oli tietysti saanut liikanimensä jostakin reikäisestä raudanpalasta! Mistä muustakaan!

    Meillä oli siis kotona kasetti, jossa oli Reino Helismaan kappaleita. A-puoli loppui Meksikon pikajunan ensimmäiseen osaan, ja B-puoli alkoi toisella osalla. Saimme siis kuunnella ne loputkin sanat ihan niin usein kuin halusimme. Hemmoteltu lapsuus.

    ReplyDelete
  4. Siina, järjetöntä, että miehet ei yhtään ymmärrä Meksikon pikajunan hienoutta!

    Minustakin loppu on muuten oikein mainio, mutta sitä miehenkipeyttä en kyllä ymmärrä, että mikä tahansa rautatierosvo ollaan valmiita kelpuuttamaan. Nyt oitis itsetuntokauppaan, laulun vanhapiikanainen!

    On se varmasti pyssy :D Vaikka pidänkin tavastasi ajatella. Minä vain aika pitkään kuvittelin (vähän, mutta ei ihan, kuin Liisa tuossa alla), että reikärauta on sellainen rautalevy, jossa on reikiä. Niistä rei'istä olisi ehkä kätevä työntää sormet läpi ja näin saada levystä hyvä ote kallojen kalauttelua varten.

    Vähänpä tiesin.

    RainDrop, kiitos :D

    Liisa, yläviitoset! Meillä on ajatuskulku mennyt hieman samalla tavalla. Nykylapsia voisi ehkä yrittää hämätä myös käyttämällä sanaa "mutka".

    Et muuten arvaakaan, miten onnekas olet tuon kasettisi kanssa! Kultalusikka suussa syntynyt, en paremmin sano.

    ReplyDelete
  5. Meksikon pikajuna kuului minunkin lapsuuteeni :D Sen huumori on kuitenkin aika herttaista (en tietenkään lapsena tajunnut kaikkea, mille irvailtiin), sen sijaan jotkut 1980-luvun (tai vanhemmat) lastenlaulut ovat jo virallisesti pannassa, tyyliin Hottentotti jne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. P.S Loppuhan laulu siihen "rosvot määräilee" -kohtaan, loppuuhan, vai olenko missannut jotain?!

      Delete
  6. Maria, totta puhut - aika sympaattinen biisihän se on ihan oikeasti. Ja jotain kiehtovaa siinä selvästi on, kun kaksivuotiaammekin pitää siitä kauheasti. Ehkä se on se pitkä ja selkeä tarina.

    Valitettavasti olet missannut noin puolet biisistä, että nyt vaan Google esiin :)

    ReplyDelete
  7. Meksikon pikajuna on hieno biisi, kamala tai ei. Sitä rallateltiin meillä esimerkiksi leirikoulubussissa ja nolotti vain vähän kun valvojana ollut äiti esitti kojoottia. <3

    ReplyDelete
  8. Meksikon pikajuna <3 <3 En tajunnutkaan, että muutkin voivat jakaa rakkauteni siihen! Meillä tuo biisi, siis ehdottomasti kokonaisena, väritti esikoisen varhaislapsuutta. Ja kyllä, kaikki tais alkaa juuri siitä, että lapsi piti saada viihtymään autossa. Lopputuloksena tenava lauloi monta säkeistöä itsekin jo alle kolmevuotiaana :) Meillä ei mies (onneksi) uskaltanut moralisoida, vaan yhdessä esim. keksimme säveleen uusia sanoituksia. Oi niitä aikoja!

    ReplyDelete
  9. Iih, Meksikon pikajuna! Muistaakseni se löytyy siitä laulukirjasta, jota meillä käytettiin autossa, eli mä olen kuullut sen useammin itseni hoilaamana kuin levytyksenä - mutta vain ne ensimmäiset säkeistöt, mäkään en tiennyt että niitä on enempää. Mihin tästä voi tilittää? (Paitsi tänne.)

    Muutenkin tää parempi lapsuus -teemahan on tosi mielenkiintoinen. Mies on ihan vakuuttunut, että me oltiin viimeinen sukupolvi, jonka elintaso on korkeampi kuin aikaisempien. Tiedä sitten, materiaahan näillä meidän lapsilla on vielä enemmän kuin meidän lapsuudessa oli, mutta muussa hyvinvoinnissa ollaan kai aika tasoissa. Ymäristömyrkkyjä niiden pitäisi saada vähän vähemmän, eikö?

    ReplyDelete
  10. Klassikkobiisi! Lemppari!

    Olen hoilottanut sitä ihan estoitta joka puolella, mutta kesällä sukujuhlissa joku isukki oli sitä mieltä, että vähän hurja laulu kolmevuotiaille. Piti ihan jättää kesken kun nolostutti ja vaisusti on muutenkin lähtenyt sen jälkeen. Mut täähän oli niin kuin synninpäästö nyt!

    ReplyDelete
  11. Eräs äiti, heh, mä olisin ollut hämmästynyt jos muut eivät jakaisi rakkauttani - olihan se sen verran iso osa kaikkia lasten toivekonsertteja :D

    Uudet sanoitukset kuulostavat aika hyviltä. Näin aikuisena sitä ihailee kyllä Helismaan sanoitustaitojakin, jo sen takia biisiä kannattaa laulaa.

    Leluteekki, tänne tänne! Mutta en tiedä minne muualle, ehkä Ylelle. Ja syystä.

    Hyvä kun otit puheeksi tuon parempi lapsuus -asian, kun se on minustakin kiehtova. Voisin joskus kirjoitella siitä enemmänkin, sillä ihan vakavasti puhuenkin siitä piisaisi sanottavaa. (Joo, ympäristömyrkkyjä saavat ehkä vähemmän, mutta toisaalta ruokaa saavat liikaa, ja kuten parhaissa paradokseissa, ravintoaineita ehkä liian vähän :D)

    Elina, niin, se on ihan mahtava! Älä anna isukkien lannistaa, niillä on päässä näemmä joku salpa, joka estää kaikenlaisen hauskanpidon äideiltä ja lapsilta. Pidetään Meksikon pikajunan lippu korkealla!

    ReplyDelete