01 September, 2013

Minusta tulee isona

(Olen ilmeisesti lanseerannut jonkin ainekirjoitushaasteen. Ja nyt siihen pitäisi kirjoittaa jotain. Ennen sitä yksi käytännön huomio: teen erikseen koontipostauksen kaikista tähän mennessä mukaan ilmoittautuneista illemmalla. Linkkejä saa tarjoilla kommenttilaatikkoon, jos ei vielä ole ilmaissut aikomuksiaan osallistua, mutta uudestaan ei ole pakko ilmoittaa itsestään.)



Minusta tulee isona

Silloin, kun on kovaa vauhtia tulossa joksikin (äidiksi, diplomi-insinööriksi, ylioppilaaksi, mitä näitä nyt on) ei välttämättä tule ajatelleeksi sitä, miksi rupeaa isona, koska se rupeaminen on aika intensiivistä hommaa. Sitten, kun jo on ylioppilas, diplomi-insinööri, äiti, saattaa ajankulukseen ruveta pohtimaan, että mitäs tässä ennen eläkeikää vielä ehtisi.

Vastaus riippuu päivästä.

1. Ihan tosissaan

Ihan tosissaan en ole ihan varma, onko tämä ala oma alani. Ehkä se voisi sitä olla, sillä kävin mainion kehityskeskustelun esimieheni kanssa. 26 minuutin aikana hän huomautti, osuvasti, että jos haluan tosissani kehittyä ja hankkiutua esimerkiksi senior-positioon, minun tulisi olla työhommissa proaktiivisempi reaktiivisuuden sijaan. Reaktiivisuudella hommat kyllä tulevat tehdyksi, mutta aktiivisemmalla otteella voisi ihan tosissaan vaikuttaa.

Tämä oli minusta tarkkanäköinen ja hieno huomio, jota olen sittemmin pohdiskellut.

Ei sillä, että varsinaisesti olisin tarttunut toimeen, koska edelleen ähpyröin lääkikseen pänttäämisen kanssa. "Ähpyröinti" on juuri keksimäni mutta mielestäni ilmaisuvoimainen sana, joka kuvaa sitä, että olen sitten viime pääsykokeiden lukenut yhdestä (1) biologian kirjasta puolet. No kun on ollut kaikenlaista. Väsymystä ja sen sellaista. Pitänyt välillä istua sohvallakin ja katsoa Revolutionia (josta haluan vetää takaisin kaikki kehuiksi mahdollisesti tulkittavat sanani.)

En silti haluaisi luopua lääkisunelmasta, vaikka lukeminen nyt niin raskaalta tuntuukin. Niinhän kaikki muukin tuntuu. Uskon yhä, ehkä naiivisti, että lääkärin hommissa olisi se kliseinen työ, jolla on tarkoitus. Sellainen, joka pitää kiireisenä.

Älkää ymmärtäkö väärin, en ihannoi kiireisyyttä, mutta kaipaan duuniltani tarkoituksen lisäksi myös sitä, että se oikeasti täyttää päiväni ja ajatukseni. Jos käytän sanaa "mielekkyys", riittäisikö se kattamaan nuo työn molemmat puolet?

Niinpä aivan uudella tavalla unelmoin jotain tulevaisuudesta: että isona minusta tulisi lääkäri.

2. Helvetin väsyneenä

On päiviä, jolloin kokee olevansa hyrrän keskiö, se tikku, jonka työnä on pitää hommat pyörimässä. Valitettavasti maan vetovoima on kova ja kitka tekee tehtävänsä. Pyöriminen hidastuu ja hyrrä alkaa horjua.

Niinä päivinä kaikki kiukuttaa ja kaikki kiukuttelevat. Luultavasti sataa, mutta jos ei sada, auringonpaiste tuntuu jotenkin loukkaavalta. Väsyttää. Tekemistä on niin paljon, että kuvittelee juuri työllistäneensä kaikki maan pitkäaikaistyöttömät, ja ne kuuluisat omat rajat, joista niin iso osa hyvinvoinnista riippuu, liukenevat johonkin. Vaikka tekisi mitä, jotta kaikilla olisi hyvä olla, kenelläkään ei kuitenkaan ole.

Niinä päivinä tiedän, että minusta tulee isona tyyppi, joka vuokraa lasipohjaisia veneitä turisteille Jamaikalla. Se, mitä perheeni ja ystäväni tuolloin tekevät on minulle yhdentekevää, kunhan eivät tee sitä lähelläkään Jamaikaa.

3. Höperösti haaveillessa

Minusta tulee isona planeettojenvälinen seikkailijatar. Se tyyppi, joka löytää uusia galakseja; se sama, joka hengaa galaksienvälisissä cocktailtilaisuuksissa kuin kala vedessä. Seurustelen yliälykkäiden energiaolentojen kanssa, piipahdan toisessa ulottuvuudessa, surffaan aurinkotuulella tai ... no, jotain sellaista, en ole ihan varma vielä. Tulee kuitenkin nähtyä maailmaa maailmankaikkeutta.

Ei tästä ikinä tietenkään tule totta, sillä lopultakaan en ole tyyppi, joka voisi kovin hyvin esimerkiksi joutuessaan asumaan pysyvästi kahden tunnin matkan päässä perheestään (parista valovuodesta puhumattakaan) eikä poimuajoakaan ole vielä keksitty. Mutta.

No, tuosta unelmasta on toinekin versio, sellainen, joka sopii luonteelleni paremmin. Kotikutoisempi ja toivoakseni aivan saavutettavissa oleva versio: minusta tulee isona vanha. Saan vuosikausien ajan käpertyä sängylle aamuauringossa ja seikkailla vierailla planeetoilla kirjojen kautta. Näissä toiveissa perhettä ei ole lähetetty vuorostaan Jamaikalle, ei. He voivat hyvin, ehkä ovat käpertyneenä samaan auringonläikkään vierelleni.

22 comments:

  1. "Minusta tulee isona vanha". Nerokasta!

    ReplyDelete
  2. Ihan paras tuo planeettojenvälinen seikkailijatar. Ei muuta kuin pyyhe mukaan ja liftaamaan!

    ReplyDelete
  3. Ma olen vahan myohassa, mutta vetoan aikaeroon, taalla kello on vasta puoli kuusi :)

    http://whowereyou.blogspot.co.uk/2013/09/ainekirjoitus-minusta-tulee-isona.html

    ReplyDelete
  4. Voiko tähän haasteeseen ottaa osaa esimerkiksi vuoden päästä? Olen ihan ulalla siitä, mitä haluan olla nyt, kun oon jo iso :)

    ReplyDelete
  5. Vastaus riippuu kyllä päivästä! Hauska teksti :).

    ReplyDelete
  6. ; Mainio! Hauskaa lukea miten erilaisia kirjoituksia on syntynyt!

    ReplyDelete
  7. Kriteerit ja ajatukset oman työn suhteen kuulostavat tosi tutuilta. Kaikki muu sitten, kuulostaa liinamaiselta. Hyvä aine! :)

    ReplyDelete
  8. Mun vastaus niinä väsyneinä päivinä on, että musta tulee eläkeläinen - valitettavasti se taitaa tosiaan käydä yksiin vanhuuden kanssa, joten sitä ennen pitäisi keksiä vielä jotain.

    ReplyDelete
  9. Planeettojenvälinen seikkailijatar! Mutta aatteleppa, sitten jos käykin lähitulevaisuudessa joku intergalaktinen mullistus ja tarvitaan joku lähettiläs, niin eipä varmaan Suomessa ole montaa sua parempaa ehdokasta. Olet sekä asiaan perehtynyt että erittäin edustava juuri käytyäsi kampaajalla ja lisäksi vielä voit juosta planeetalta toiselle! Loistavaa!

    ReplyDelete
  10. Yllättävä muotoilu, mutta kovin mielenkiintoinen ja hauskasti erilainen :) en ole varma, että ilmottauduinko jo, mutta nyt ainakin ilmottaudun : http://lapsiperheelamaa.blogspot.fi/2013/09/mika-minusta-tulee-isona.html?m=1

    ReplyDelete
  11. Myöhässä, tietenkin. Krapula.
    http://rouvanruuhkavuodet.blogspot.fi/2013/09/minusta-tulee-isona.html

    ReplyDelete
  12. Hitsi tässähän olis aineksia ihan uudeksi ainekirjoitusaiheeksi! Tommonen niinku fantasiaminä.

    ReplyDelete
  13. "Silloin, kun on kovaa vauhtia tulossa joksikin [...] ei välttämättä tule ajatelleeksi sitä, miksi rupeaa isona, koska se rupeaminen on aika intensiivistä hommaa."

    Nerokas tiivistys (mun) nuoruudesta. Kun olisi pitänyt valita ammattia, mä valitsin opiskelualaa. Ei ole ollenkaan sama asia se. Ei ole.

    ReplyDelete
  14. Ihan sikaosuva tuo hyrräkuvaus. Ja se sade tai loukkaava auringonpaiste. Saakelin hieno kuvaus! :)

    ReplyDelete
  15. Ah vanhuutta. Tervetuloa kiikkustelemaan ja neulomaan, tosin en tiennyt olevani ihan NIIN paljon teini. ;)

    Hyrräolo, tunnistan. Joskus toivoisi, että kitka toimisi vieläkin paremmin jolloin se hyrrä pysähtyisi ja saisi vaan levähtää.

    Ja muistapa mitä sanoin niistä bilsajutuista. Minä toimin skumpalla tai kahvilla, kumpikin käy. Jos tarjoaa vielä keksin, niin avot.

    Kyllä ne sen poimuajonkin ehtii vielä keksiä.

    ReplyDelete
  16. Työ ja mielekkyys, ah, sillä todella on väliä. Kirjotit paljon muutakin järkevää, mutta teflon-aivoihini tarttui vaan tuo sanapari. En voi taas todeta kuin että keep on looking. Kun itse löysin vuosien etsimisen jälkeen mielekkään työn (roolin, homman...), tajusin vasta silloin että työ voi todellakin olla muutakin kuin kärsimystä.

    ReplyDelete
  17. Olet nyt puhunut tuosta lääkärinurasta niin pitkään, että kannustan (epäahdistavasti, rennosti ja positiivisesti) lukemaan ensi vuonna tosissaan ja hakemaan! Jos ei sitten tärppää, niin voit todeta, ettei lääkärinura ole sinua varten. Minäkin haaveilin jonkin aikaa lennonjohtjaan urasta, mutta kaksi peräkkäistä "kirkkaasti läpi koko muun hakuprosessin mutta fail haastattelussa"-kokemusta sai minut vakuutettua, etten ole oikea ihminen alalle, ja vapautti katsomaan muualle.

    ReplyDelete
  18. Saara, ha, aina saa toivoa!

    Vintagella (mahtava nikki), kiitos! Lempihaaveitani. Ehkä joskus kolmannen asteen yhteys vielä toteutuu kohdallani, ja vielä niin, että on pyyhe matkassa :)

    Limited Edition, ei ole niin tarkkaa - en roimi viivottimella sormille :) Kiva kun osallistuit!

    EmmyAurora, saat ihan koska vaan ottaa osaa siihen!

    Bleue, kiitos :)

    Elisa, eikö vain! Erilaisuus on hienoa. Mutta monella silti liippaa ammattia tämä asia.

    LQ, on ihanaa, että tajuat mitä tarkoitan. Sitä jotenkin murenee, jos duunissa on liikaa aikaa.

    Leluteekki, voiskohan keksiä jonkun byrokraattisen keikauksen, jolla pääsee eläkkeelle 40-vuotiaana?

    Siina, mahtavaa, en olekaan tullut ajatelleeksi, miten hyvin olen jo valmistautunut tulevaan luottamustehtävääni! Säteilen täällä ilosta!

    Nadalna, ilmo rekisteröity ja hyvä juttu, että lähdit mukaan!

    Rouva Ruuhka, se on kelvollinen selitys. Haasteen antaja tuntee sympatiaa!

    Juno, niinpä. Sekin. Kun tietyt jutut vaativat myös uuden luonteen!

    Täti-ihminen, niinpä niin. Ja kun siinä on sitten vielä sekin, että ei tule ehkä ajatelleeksi, mitä jaksaa tehdä vaikka seuraavat neljäkymmentä vuotta. Tai mistäpä sitä voi tietääkään.

    VL, kiitos! <3

    Linnea, jee, kiitos :D Ja mä muistan, mä muistan. Mennään pitämään kemman työpajaa tässä jonain iltana, siitä olisi paljon iloa. (Tämä uusi atomimalli, joka on tullut sen kuorimallin jälkeen, se on jotenkin visto.)

    Sikuriina, mä oon kyllä jotenkin sekä tosi iloinen että vähän kade siitä, että sulla on tuollainen työ! Älyttömän siistiä!

    Jenni, ehdottomasti aionkin niin tehdä. Eeeh. Miksi tämä elokuu on ollut niin latistava?

    Tavallaan olisi muuten kiva, jos lääkäriksikin olisi joku haastattelu, koska toki haluaisin myös olla hyvä potilaskontakteissa ja noin. Tuo lennonjohtajan haastattelu kuulostaa tosiaan vapauttavalta - mulla on joissakin työhaastatteluissa käynyt niin, että olen tajunnut hylsyn jälkeen, että ehkä en olisi itsekään viihtynyt. Se on ollut melkoinen oivallus.

    ReplyDelete
  19. Piti vielä kommentoida tuohon ammatinvalinta-asiaan. Joskus taannoin muistutin, että olet oikeasti todella hyvä siinä, mitä teet nyt. Mutta - ja tämä on se pointti: saatat olla vielä parempi jossain muussa työssä JA se miten mielekkääksi ja merkitykselliseksi kokee työn, vaikuttaa oikeasti siihen, miten hyvä siinä on, ja miten hyvältä oma elämä tuntuu sitä työtä tehdessä. Ja näistä kahdesta tuo jälkimmäinen on kuitenkin se merkittävämpi seikka (me kun todennäköisesti saamme odottaa eläkeikää vielä kaaaauan).

    Että sellaista ajatustenvirtaa :)

    ReplyDelete
  20. Kaisa, no toivotaan, että olen hyvä. Olen myös vähän saamaton välillä, ja silloin herää epäilyksiä...

    Ja kyllä, työn merkityksellisyydellä on paljon vaikutusta. Tärkeään työhön panostaa enemmän ihan joka tasolla. Ja kun eläke ei todellakaan odottele ihan nurkan takana, niin parempi olisi löytää kiinnostava homma.

    ReplyDelete
  21. unohdin laittaa linkin http://nepetalaktoni.blogspot.fi/2013/09/olenko-jo-iso.html
    Itse olin kanssa vähän myöhässä, mutta ajastin sen oikeaksi :D Eli teoriassa en myöhästynyt. Enhän? :)

    ReplyDelete
  22. Et ollenkaan, lisäsin sut listalle! :D

    ReplyDelete