04 September, 2013

Vanhuus ja kaverit

Se, että vanhuus ei tule yksin, oli minulle pitkään vain tapa kiusata itseäni vanhempia lajitovereitani tilanteissa, joissa he mokasivat jollakin tavalla, ihan millä vaan tavalla oikeastaan, tai vaikkeivät olisi mokanneetkaan mutta toimivat jotenkin hassusti.

Nyt tuon lauseen yksinoikeudet ovat käsittääkseni siirtyneet minua nuoremmille, eikä heillä ehkä vielä ole hajuakaan, keitä ovat ne vanhuuden mukanaan tuomat kutsumattomat vieraat. Ei ollut minullakaan, mutta nyt on. Tässä muutamia:

1. Vatsa ei kestä enää mitään

Viimeisen kuukauden aikana vatsa on ollut vähän ärtyisä jos nyt mistäkin syystä. Menin jo niin pitkälle, että järjestin itselleni chilitauon, ja nyt (kun Tohtori Googlen* kanssa olen diagnosoinut itselleni vatsahaavan, tai no, vatsahaavan tai vatsasyövän, me Tohtori Googlen kanssa ajattelemme aina pahinta) olen vapaaehtoisesti mennyt leikkaamaan jopa kahvinjuonnista.

Niin että sinä nuorisolainen* siinä, nauti nyt viidennestä kupistasi ennen lounasta kun vielä voit.

2. Hampaat eivät kestä mitään

Tästä voin syyttää vain itseäni, mutta koska en halua, syytän vanhuutta: karkkimaailman suuri rakkauteni, kirpeät ja happamat karamellit ovat minulta pannassa, sillä viisi hapanta pääkalloa tarkoittaa viittä vihlovan tuskallista päivää.

Niin, sinä nuorisolainen. Tai ehkä lapsukainen, joka jostain syystä luet tätä. Älä ikinä osta koko rahalla ufoja, vaikka olisivatkin lempikarkkejasi. Kadut sitä vielä.

3. Vetreys on jotain, mitä tapahtuu muille ihmisille

Olenkin ehkä kertonut, että päätin taannoin kokeilla, saanko vielä kämmenet lennokkaasti lattiaan. Testin jälkeen kykenin hädin tuskin könkkäämään sohvalle antamaan vinkuville nivelilleni lepotauon.

Pitäisi varmaan venytellä, mutta vituttaa, kun kaikki elastisuus on hävinnyt elimistöstä. Ehkä se valui raskauden tieltä pois tai jotain.

4. Tulee unohtaneeksi sen epäilemättä huippuhauskan jutun, jonka piti olla kohta neljä

5. TOISAALTA tulee ymmärtäneeksi, että voi ihan hyvin pitää juoksutrikoita lenkillä, koska ketään ei kiinnosta, ja vaikka kiinnostaisikin, on jo tarpeeksi iso kehottaakseen arvostelijoita tunkemaan mielipiteensä sinne, mihin aurinko ei paista.

Hmmm. Tästä voi tulla sellainen kuva, että vanhuuden kaverit ovat enimmäkseen keljuja ja tympeitä yksilöitä.

* Termi "Tohtori Google" on suuren ihailun kera pöllitty Moon Mammalta ja "nuorisolainen" vähintäänkin yhtäläisellä ihailulla ja Siinan kautta Mikko Rimmiseltä.

21 comments:

  1. Kiitos meriitistä, mutta on tunnustettava, että nuorisolainen on peräisin Pussikaljaromaanista :)

    Noin muuten olen samaa mieltä, paitsi karkeista, mutta ehkä en vain tiedä mistä puhut koska en erityisemmin pidä kirpeistä ja happamista. Muista kyllä senkin edestä.

    ReplyDelete
  2. Mahtavaa. Olet paras 😊 tästä Tää mun blogistressi lievittyy!

    ReplyDelete
  3. Korjasin asian, mutta jos seuraavaksi tänne tulee Mikko Rimminen kertomaan saaneensa termin Kauko Röyhkältä tai isoäidiltään niin sitten en enää korjaa! :D

    Tavallaan olisi kiva sanoa, että enemmän happamia karkkeja mulle siis, mutta ei, en voi sanoa enää niinkään, nyyh yhyy.

    ReplyDelete
  4. Valeäiti, kiitos! Ja mä menin aivan mykäksi sun blogistressin edessä, ei sellainen lopettelu nyt vaan mitenkään sovi!

    ReplyDelete
  5. Joo ei ole tullut vanhuus yksin, ei. Olen varsin suosittu nykyään.

    ReplyDelete
  6. Joo mä totesin myös olevani vanha siinä vaiheessa kun totesin että juoksutrikoot on oikein näpsäkät, sen entisen "tollaset päällä en kehtaisi I-KI-NÄ liikkua julkisesti"-ajatuksen sijaan.

    Lisään tuohon sun listaan vielä vasemman käden kolotuksen ukkoskelillä.

    ReplyDelete
  7. Nyt oli pakko ensimmäiseksi testata, vieläkö mulla yltää kämmenet lattiaan. (Yltää kyllä, mutta mulla onkin naurettavan lyhyet jalat ja pitkä selkä.) Mutta aamuisin on inhottavaa mennä vessaan, kun yöimetysten jäljiltä selkä on niin kankea, että pyyhkiminen on miltei mahdotonta.

    Ufoista olen joutunut luopumaan jo vuosia sitten, koska mun _kieli_ ei kestä niitä. Rakastan sitä jauhetta niiden sisällä, mutta kieli menee ihan hapoille jo neljästä. :/

    Muita iän tuomia uutuuksia:
    - Paukkuvat polvet ja muut nivelet
    - Varpaat, jotka haluavat lähteä katselemaan uusiin suuntiin, eikä aina vain eteenpäin
    - Kämmenselkien oudosti rypistyvä iho (eihän tällaista voi tapahtua ennen kuin täyttää 50!?)

    ReplyDelete
  8. Kiva että meillä on yhteisiä kavereita. ;)

    ReplyDelete
  9. Mä muuten olin varmaan yli 20-vuotias ennenkuin tajusin mitä tolla sanonnalla tarkoitetaan. Aattelin aina vaan, että muut vanhenee siinä samalla meidän kanssa. Ei tartte yksin vanheta. ;) Hahah, mut eiks oo paljon parempi näkökulma?

    Ei mulla muuta. Vanhenen yhdessä kavereideni kanssa. :D

    ReplyDelete
  10. Rakastan ufoja yli kaiken, ja ostin koko rahalla heinäkuussa, useaan otteeseen ;-) Slurps! Hampaat toistaiseksi kestää (ehkä koska asun ufoista niin kaukana), mutta: tällä viikolla päästä löytyi HARMAA HIUS!!!!!! It's all downhill from here...

    Onneksi aussilassa on sentään Suomi-lapsuuden kotikenttäetu, eli rypyt ilmestyvät paikallisilla huomattavasti aikaisemmin, kun ovat tirisseet auringon alla koko elämänsä. Jos siis tästä henk koht vanhenemisesta jotain hyviä puolia etsii.

    ReplyDelete
  11. Ufojen kirpeyden kiersimme lapsena niin, että liotettiin niitä vesilasissa kunnes kirpeä jauhe liukeni pinnasta. Samoin tein omenaremmeille. Ja sitten kaverini joi sen veden. Hyi hitto. Käytiin isolla porukalla kioskilla ostamassa irtokarkkia ja sitten koko porukka istuttiin meidän olohuoneen pöydän ääressä kilkuttelemassa ufoja lusikalla vesilasissa. Ne oli niin hyviä, ilman sitä kirpeyttä. Nykyään en enää jaksaisi nähdä niin paljon vaivaa. Eikä ole ketään innokasta juomassa sitä vettäkään, menisi haaskuuseen hyvä kirpeys.

    ReplyDelete
  12. Bleue, niin, juuri sen porukan keskuudessa tietenkin, jonka suosiosta ei olisi ollut niin väliksi!

    Kukkavarvas, tavallaan on vapauttavaa, että voi käyttää juoksutrikoita, mutta samalla miettii, onko siitä sitten kuinka lyhyt matka terveyssandaaleihin.

    Vasemman käden kolotus, check.

    Maija, minä puolestani kestän urhoollisesti vereslihalla olevan kielen, mutta vihlovat hampaat ovat jo liikaa.

    Ja arvaa aionko mennä kohta testaamaan, menisivätkö ne kämmenet sittenkin lattiaan? Tiedätte sitten, jos musta ei kuulu.

    Kiitos listasta, tuo kämmenselkien rypistyvä iho on noteerattu täälläkin. Hämmästyksellä.

    Leluteekki, onko? Kai se on. Mutta eikö meillä voisi olla mukavampia yhteisiä kavereita, sellaisia, jotka kutsuvat meidät molemmat skumpalle?

    Pilami, olet muuten ihan oikeassa, se on PALJON parempi näkökulma. Vaihdan siihen.

    Sannabanana, hyvä on, tähän vihlonta-asteeseen päästäkseen tarvitaan melko pitkäjännitteistä taustatyötä.

    Harmaa hius, ääks iiks! Ehkä se oli vain ns. outlier? Ja kuka sitä muutenkaan huomaa, kun ihon lisäksi auringossa paahtuvat myös hiukset, vaaleiksi :D

    (En ollutkaan tullut ajatelleeksi tällaista Australiaan muuton etua.)

    Siina, mä oisin ollut se sun kaveri, joka juo sen veden. Enää en voi olla, koska hampaani sanovat niin. Mutta ovatko ne ufot ihan oikeasti niin hyviä ilman sitä ihanaa kirpeyshetkeä? Vaikea uskoa kyllä :D

    ReplyDelete
  13. Ihana ja niin tosi kirjoitus! :D Lisäisin myös sellaisen, että kun wanhana yrittää opiskella jotain, päähän ei vaan mahdu uutta tietoa ja jos mahtuukin, niin jotain muuta putoaa päästä pois. Ja en nyt tarkoita hiuksia, vaikka nekin voi tietty tippua.

    ReplyDelete
  14. Ootahan kun tuut tähän ikään :)
    Toisaalta, ehkä mä tässä vähän varttuneempana hyväksyn jo kaikki noi ja olen ihan iloinen siitä, että en tarvi 24/7 Tenaa enkä ole kaihi-jonossa..

    ReplyDelete
  15. Nuorisolainen ja tohtori Google, mainioita termejä. Mäkin voin rehvastella lukeneisuudellani (nykyään luen iltaisin lähinnä blogeja ja Murhainfoa) viittaamalla intertekstuaalisesti nuorisolaisuuteen Pussikaljaromaanin ja sittemmin -elokuvan kautta. Kuvastaa hyvin sitä orastavan keski-ikäisyyden tuomaa hämmennystä itseään kymmenen tai ylikin vuotta nuorempien vitaalisuuteen, touhukkuuteen ja toilailuihin.

    Vatsa ei kestä enää mitään, kyllä vaan. Mulla oli viime talvena sitkeää vatsavaivaa, närästystä, kuvotusta, kipua. Hypokondrikkona kävin lääkäreillä ja lopulta pistin vähiä hoitorahamassejani tähystykseen, jossa todettiin että mikään ei ole vialla, ei ole sitä edes tohtori Googlen avulla diagnosoimaani palleatyrää (eikä vatsasyöpää, tuota meidän ikäisille todella harvinaista sairautta) vaan ilmeisesti kaikki johtui liiasta kahvista ja pitkään vaivanneesta bronkiitista. Lääkäri totesi lohdullisesti/ahdistavasti, että suuri osa meidän ihmisten oireista jää lopulta diagnosoimatta.

    Suklaata en ole voinut ilman hammaskipua syödä vuosiin. Onneksi (not) on kaikkia muita sokerisia herkkuja jotka eivät satu niin pahasti.

    Tässä pitää rehvastella, että mä saan kämmenet suvereenisti maahan. Mutta se johtuu siitä, että olen todella persjalkainen ihminen, en mitenkään notkea enkä liioin liikunnallinen. Se lienee rakennekysymys.

    Mulle tuli toissa keväänä lumbago. Se oli ihan perseestä ja sen jälkeen lupasin pyhästi, että jumppaan säännöllisesti. En voi väittää että jumppaisin, opin lähinnä nostamaan ergonomisesti.

    Juoksutrikoista en sano mitään koska en juokse, mutta jos vertaan sitä mun liikuntaharrastuksiin (vesiurheilu), viimeistään lasten saaminen vierotti mut "näytän uimapuvussa munakoisolta" (ystävän lapsen luonnehdinta äidistään uikkareissa) -angsteista. Koska KETÄÄN EI KIINNOSTA jonkun random-äidin presaanssi kuitenkaan.

    ReplyDelete
  16. <3 Ihana olet! Ja tuo juoksutrikoojuttu on niin totta! Myös uimahallissa voi käydä ihan minkälaisilla makkaroilla tai bikinirajoilla varustettuna, ketään ei kiin-nos-ta. Eikä haittaa yhtään.

    ReplyDelete
  17. Hear hear! Yritin tässä kesän aikana ahtautua sellaiseen lahkeelliseen burkha-uimapukuun, jonka ostin aikana ennen lapsia, katseilta välttyäkseni. Kauhea hiki tuli jo vääntäytymisessä, joten totesin, että helpommalla pääsee bikineissä. Sitä paitsi kukaan ei näe mua kun mulla ei ole laseja päässä! (Tosin todellinen vanhuuden merkki: uin usein silmälasit päässä. Kun enhän mä muuten näe mitään!)

    Juoksutrikoista en ihan tiedä: ei sellaisia käyttänyt kukaan silloin kun me olimme nuoria.

    ReplyDelete
  18. Kauheasti kommentteja täällä sillä välin kun minä törsään Tukholmassa! Kiitos! Ja anteeksi tämä hidasteleva vastailu.

    VL, tuo on varmaan totta, mutta kuitenkin ehdottomasti jotain, mitä en aio myöntää todeksi. Tällä viikolla kemia menee päähän ja pysyy siellä.

    Rouva Ruuhka, okei, tuolla tavalla ajateltuna minäkin voin hyväksyä nämä kaikki. Vaikka tämä närästys (josta kai kuitenkin on kyse) voisi jo mennä ohi.

    Lupiini, kiitos! Olisivatpa ne omia termejäni. Niisk.

    Tuo sun vatsavaiva kuulostaa aivan mun vatsavaivalta. Koska omani myös ärtyy kahvista ja rasvaisesta ruoasta, taidan jättää tällä kertaa lääkärikierroksen väliin. Toivottavasti en joudu katumaan. (Luulosairas olen kyllä itsekin.)

    Ja minusta on tavallaan ihan lohdullista, että aina ei vain selviä, mikä vaivasi. Tosin se riippuu vähän siitä, kuinka kauan ja isolla rahalla on yritetty selvittää.

    Mä oon vähän kade notkeudestasi! Mutta lumbagosta en, se on ihan tappavan hirveä. Tai ainakin toivoo, että se tappaisi, pian.

    Jennijee, kiitos, itse olet <3 Ja niin, on ihanaa, kun ei tarvitse kuvitella olevansa kaiken keskiössä :D

    Täti-ihminen, mua naurattaa kauheasti tuo lahkeellinen burkha-uimapuku. Tiedän mallin. Juuri sellainen, joka kätkee kaiken, joka naistenlehtien mukaan on sopimatonta.

    Mun pitää ehkä hankkia lasit myös, että voin sitten piiloutua ottamalla ne pois. Nerokasta!

    ReplyDelete
  19. Vai että vatsa ei kestä enää mitään iän myötä... terkut vaan ihmiseltä, jonka vatsa ei ole kestänyt kahvia ikinä. Ajattelin joskus, että kahvin juonti on aikuisuuden, ehkä jopa keski-ikäisyyden merkki, ja sitten eräällä työpaikalla, jossa tarjottiin ilmaista kahvia muttei teetä, päätin opetella juomaan. Ja välitön mahakatarrihan siitä tuli (jonka muuten työpaikkalääkäri diagnosoi käden käänteessä ja tabletit hoitivat parissa päivässä, suosittelen vahvasti ammattilaisia Tohtori Googlen ylitse). Nykyään olen todennut, että kahvi saattaa olla keski-ikäisten mutta tee on intelligentsian.

    ReplyDelete
  20. Saanko myös muistuttaa viinapäästä. Eli siitä, että kun ottaa yhden lasin skumppaa niin on kolme päivää unirytmi sekaisin ja pää kipeä. Muistaakseni ennen ei ollut näin.

    ReplyDelete
  21. Jenni, olet varmaan oikeassa :D Mutta kai mä kahvia kulttuurisista syistä enemmän juon kuin teetä, enkä selvästi koe olevani valmis intelligentsiaan :D Ja joo, pitäisi mennä lääkäriin.

    Katja, hyvä muistutus. Sen olinkin jo kätevästi unohtanut, kun tuskin tässä mitään tulee enää yritettyä alkoholin kanssa. Heti alkaa närästääkin!

    ReplyDelete