16 March, 2014

Ainekirjoitushaaste: Mielensäpahoittaja

Ainekirjoitushaaste n: Mielensäpahoittaja. Aihe ihanalta juoksu- ja blogitoveriltani Paulalta.


Asioita, joista olen pahoittanut mieleni viime aikoina, ei missään erityisessä järjestyksessä:

- Parkkeerausohjeet (joita pyysin)
- Se, etten saa iltasuukkoa lapselta
- "Kevät"
- Että tänäkin vuonna olen ilmeisesti siitepölyallergikko
- Kun aika ei riitä mihinkään eikä mikään hoida itseään
- Sotaisuus ihmisen ominaisuutena
- Jalkasärky
- Se tila, jossa on päästänyt itsensä kauhean nälkäiseksi ja sitten syö liikaa
- Ettemme ostaneetkaan viime syksyksi kaukoputkea, enkä todellakaan voi vielä odottaa ensi syksyä
- Koira, joka väijyy tietynlaisia lapsen leluja
- Se, kun kuulee lapsensa olleen ikävä kanssalapsia kohtaan päiväkodissa, eikä aivan onnistu vakuuttamaan itseään siitä, että se on vain ikäkauteen kuuluva juttu, vaikka päiväkodista niin vakuutetaankin
- Etten takuulla pääse lääkikseen tänäkään vuonna
- Googlen ylivalta
- Etten tiedä, onko lääketieteellisen teknologian kehittyessä lääkäröinti millään mittapuulla järjellinen tulevaisuudensuunnitelma
- Se, että keskinkertaiset kirjat saattavat saada suhteettoman suurta mediahuomiota
- Pija Lindenbaumin Henna-kirjojen saatavuustilanne (saatavuustilannetta ei ole, sellainen se on)
- Etten osaa mitään todella siistiä, kuten päälläseisonta tai levitaatio
- Koira, joka kuulemma haukkuu rappuun aina, kun siellä kulkee joku, ja se kun, huomaa miettivänsä, vieläköhän se elää tosi pitkään
- Kura
- Riitely (mustan aukon massaluokkainen mielensäpahoitus)
- Kemia oppiaineena

Fiilis, joka seuraa siitä, että listaa mielensäpahoitusaiheita:

- Naurattaa (paitsi sotaisuus ihmisen ominaisuutena)

Tämähän olikin ihan terveellinen sormiharjoitus.

14 comments:

  1. Mullekin tuli sellanen olo, ettei ollut ainakaan epäterveellistä eikä itkettävää kirjoittaa mielipahastaan. Ja että vähintäänkin sormet harjoittuivat. (Tuo on muuten erityisen ärsyttävää, että ihan keskinkertaiset asiat saa joskus valtavan huomion. Google myös ärsytyslistalla aika ylhäällä. Vakoilevatkin minua, mur.)

    ReplyDelete
  2. Tää oli jollain tavalla jopa parempaa kuin listata niitä hyvän mielen juttuja :D Hassua.

    Uudessa Tiede-lehdessä oli juttua hakukoneista. Sain Googlenäppylöitä välittömästi kun sen luin. Vaihtaisin hakukonetta, jos tietäisin, mihin.

    ReplyDelete
  3. Onko ärsyyntyminen sama asia kuin mielensä pahoittaminen? Millainen olisi järjestys, jos listaisit asiat järjestyksessä? Vai riippuuko ihan päivästä, että randomi pikkuasiakin saa aikaan massiivista mielipahaa?

    ReplyDelete
  4. Määrittelykysymyksiä! Huomaan nyt, kysymyksesi luettuani, etten itse ajattele, että mielensäpahoittamisen pitäisi olla isosta tai hyvästä syystä tapahtuvaa - aika harva noista asioista täyttää massiivisen mielipahan kriteereitä. Moni on sellaisia molekyylitason mielipahan häivähdyksiä, mikä lienee listan lukemalla aika selviö. Toivon, että on aika selviö. Ja tietenkin vastapainoksi on myös isompia ja pienempiä ilonaiheita.

    En listaa järjestyksessä, koska en osaa, enkä pidä sitä tarpeellisena.

    ReplyDelete
  5. Joo, sama mullakin. Siis sama toi kohta "kevät". Kyllä niin mieleni pahoitin, kun aamulla oli lunta ja pakkasta.

    Enni

    ReplyDelete
  6. Mäkin haluaisin levitoida :D

    Siirrän soihdun nyt sinulle, niin saat päättää vauvasi kohtalosta seuraavana :)

    ReplyDelete
  7. Hei, selviö tottakai, kevyttä mielipahaa niin kuin kura tulee vastaan koko ajan. Sitten taas jalkasärky voi olla sellaista, että se jäytää pilalle koko päivän, ja ajanpuute kiukuttaa vuosikausia, kun ei osaa asialle mitään tehdäkään. Mutta olet oikeassa, ei niitä järjestykseen voi tai tarvitse laittaa. Kysymys vain tuli eilen mieleeni täällä blogeissa vielä illalla hosuessani.

    Ehkä näiden mielipahan aiheiden listaaminen käy kiitollisuusharjoituksestakin, sillä asioiden kääntöpuolikin voi tulla näin ilmi: on auto, lapsi, koira, neljä vuodenaikaa, kevät tulossa, jalka, ruokaa... No joo, korniksi menee enkä keksinyt tuosta sotaisuudesta paitsi sen, että on kiva että on ihmisiä.

    ReplyDelete
  8. Enni, se onkin silleen ikävä mielensäpahoituskohde, että sillä voi takuuvarmasti pahoittaa mielensä ihan joka päivä :D

    Paula, se olis ihanaa! Voitais pitää mutsien levitointikymppi. Kyllä sekin varmaan treenistä kävisi.

    Kiitos, katsotaan, mitä haasteelle käy!

    Tuulista, tuollaisena kiitollisuusharjoituksena mä asian sitten kuitenkin lopulta koin. Että vaikka joukossa on oikeasti pahaa mieltä tuottaneita asioita ja pienempiä harmituksen aiheita, oli hyvä huomata, että paha mieli on kuitenkin vähemmistöosakas tällä haavaa.

    Jos ihan rehellinen olen, isoin mielipaha aiheutui riitelystä, tietenkin. En osaa sellaisia oikein aikuisesti käsitellä. Jalkasärky ja kura taas jurppivat sellaisella tasolla, että aivot jotenkin nyrjähtää aina, kun mietin, miten vituttaa - joten niihin en keskity :D

    ReplyDelete
  9. Koska samaistuminen on mulle hyvin tärkeä tunne, kerron, että mulla on viime aikoina ollut samankaltaisia mielinipahoitusaiheita. Tässä niistä suurin, liittyen lääkäriksilukemiseesi: Mikä järki on haluta terapeutiksi? Oikeesti. Tutkia nyt itseään, menneisyyttään, nykyisyyttään ja kaikkia mahdollisia mielenliikkeitään nyt tällä antaumuksella kuin minäkin ja sitten tehdä sitä muille palkkaa vastaan. Ja hieman on mieli pahoittunut siitäkin, että mun pitää lukea kokonaan toinen ammatti vielä ennen sitäkin. Että sitten olis ihan kolme tutkintoa kasassa. Jep!

    ReplyDelete
  10. Kolme tutkintoa kuulostaa mahtavalta määrältä!

    Joku motivaatiojuttuhan se toki on. Susta vois tulla kyllä mainio terapeutti, nyt kun asiaa ajattelen - sulla on selvästi kiinnostusta ja taitoa pohtia ihmisten mielen liikkeitä ja niihin johtavia syitä. Ja sellaista rauhallisuutta myös.

    Mutta tie terapeutiksi lienee kyllä sellainen ei-niin-helppo. Vähän kuin tämä lääkäriyshaave.

    Toivottavasti mieli on kuitenkin silleen keskimäärin oikein hyvä!

    ReplyDelete
  11. Mieli on periaatteessa keskimäärin hyvä. Jos ei oteta lukuun sitä, että olen kohta ehkä vähän mökkihöperö.

    Jäin muuten miettimään, että jännä (erittäin positiivisella tavalla sanottuna), että miellät mut blogini kautta rauhalliseksi! Siis olenkin, tosin tasainen viilipytty en missään määrin. Mielenkiintoista jotenkin, että mistä se kuva, vaikka oikea onkin, on sulle piirtynyt. Ja jotenkin kauheen kivalta tuntuu, että tsemppaat mua, tosielämän tuntematonta, eteenpäin tässä asiassa. Eli kiitos, se oikeasti ilahdutti ihan tosi paljon :)

    ReplyDelete
  12. Hienoa! Toivottavasti mökkihöperöys on jo menossa poispäin.

    Mulla on melko vahva usko siihen, että ihmiset enimmäkseen ovat netissä yhdenlaisia ja livenä samanlaisia, mutta enemmän vain. Blogisi kautta vaikutat juuri sellaiselta: rauhalliselta (muttet flegmaattiselta) ja kiinnostuneelta ymmärtämään asioita. Hyvältä tyypiltä. Ja tokihan mä nyt hyviä tyyppejä tsemppaan eteenpäin!

    ReplyDelete
  13. Me juteltiin tänään Adan kanssa, että toisista bloggaajista on tullut päähän ihan selkeä kuva, toisista ei taas osaa arvata, millaisia olisivat jos joskus sattuisivat saman kahvipöydän ääreen istumaan. En tiedän, mistä se johtuu. Toiset kai antavat itsestään jotain sen blogin kautta, toiset pitää tietoisesti etäisyyttä. Kai se jotain sellaista on. Susta sanoisin myöskin, että vaikutat tosiaan hyvältä tyypiltä.

    ReplyDelete
  14. No mutta, kiitos! Haluan kuitenkin tarkentaa, ettei ole pakko kehua takaisin.

    Mä oletan, että blogissani vaikutan ajoittain kipakammalta kuin livenä, oikeastihan vain kerron paljon huonoja vitsejä ja sitten kuljeksin ympäriinsä huolehtimassa, etten vain ole pahoittanut kenenkään mieltä oltuani suuna päänä jossain. Se ei ehkä näy blogissa, vaikka blogiin liittyen harjoitan sitä myös, tietenkin.

    (Edelläolevaan ei tarvitse tai kannata ottaa kantaa, menee nopeasti vähän kiusalliseksi.)

    Eiks Ada ollut sun blogin-kautta-tuttu? Musta on ihanaa, kun ihmiset tapaa ja toverustuu. Tulen aina iloiseksi, kun ajattelen sellaista.

    ReplyDelete