27 March, 2014

Lukuhetkiä

Toden sanoakseni meillä on viime viikkoina luettu vähän vähemmän. Joka päivä iltasatu, mutta joka päivä ei välttämättä mitään muuta. Välillä huvittaa enemmän, välillä vähemmän, ja tällä tarkoitan lasta - lukutarpeet ovat näemmä eläväistä sorttia. Kuukausi sitten luettiin ihan koko ajan, sitä ennen oli taas hiljaisempaa.

Lapsi kuitenkin lukee - tai siis katselee - kirjoja aika paljon ihan itsekseen. Etenkin ennen nukkumaanmenoa.

Sisustusta

Tämä postaus liittyy löyhästi Bleuen hienosti organisoimaan Blogien lastenkirjaviikkoon. "Löyhästi" siksi, että vanhalla iällä minusta on tullut kykenemätön noudattamaan ohjeita, mutta pidän ideasta.

---

Mies luki tovi sitten lapselle iltasaduksi eläinsatuja. Diili oli, että joka ilta luettiin yksi muu satu ja yksi Kolme päkäpää pukkia. Sen lapsi osasi ulkoa, päiväkodissakin oli luettu.

Tällä viikolla katseltiin lapsen kanssa ikkunasta ulos.

"Kato, tuolla on pukki! Ei kun se olikin koijja. Minä sanoin vääjin!"
"Ei se mitään, vaikka sanoo väärin. Äitikin sanoo usein väärin."

(Tikahduttavaa rakkautta. Ällistystä siitä, että joku onnellinen elää maailmassa, jossa on ihan todennäköistä, että talomme ohitse kävelee pukki.)

---

Kirjalliset möröt ja hirviöt ovat kova juttu. Vähän aikaa sitten piti lukea paljon Nyytiä ja Vaarallista matkaa, sillä niissä on mörkö. Mörön yksinäiset päivät ovat nyt ohi - hän saa usein suukon.

Ojensin lapselle muutaman kirjan sängyssä katseltavaksi. Vähän ajan kuluttua kuului huoneesta mökää.

"Mitä kamalia kirjoja sä sille annoit?" kysyi mies. "Joku hirviökirjakin!"
"Ai se Hassut hurjat hirviöt?" kysyin minä. "Me luettiin se tänään, ei se ollut siitä pelottava."
"No nyt oli."

Seuraavana iltana huoneesta kuului taas mökää:

"Minä haluan hiiviökiijan! Tuon hiiviökiijan minä haluan!"

---

On käynyt ilmi, ettei Pija Lindenbaum kirjoita tarpeeksi nopeasti. Olemme lukeneet nyt kaiken, mitä kirjastosta löytyy. Henna-kirjojen jälkeen suosikkeja ovat olleet (tässä järjestyksessä) Kenta ja barbiet, Essin uni hukassa, Kun Ollin äiti unohti ja Pikku-Litti ja lempparieno. Tämä on ollut myös kirjastostalainaamisjärjestys.

Lindenbaumit ovat kyllä ihan yleisparhautta. Olen huono symboliikan etsijä, mutta eilen, kun luimme Henna ja hurjat hirvet -kirjan iltasaduksi (lapsen pyynnöstä) tajusin, että tähän asti hieman henkilökohtaisia kipupisteitäni kosketellut kirja kertoo aika hienovaraisesti siitä, miten on ihan ok leikkiä omalla tavallaan, ja että jos tulee surulliseksi siitä, kun joku riehuu ja pilaa leikit, sekin on ihan sallittua. Hyvä Liina! Kirjallisuuden tulkintaa jo 35 vuotta! Tarkoitan, 34 vuotta ja 8 kuukautta!

Toivottavasti lapsi imee kirjoista paljon hyviä juttuja itseensä. Sitä odotellessa käperryn iltaisin lapsen viereen lukemaan tarinaa. On kovin mukavaa.

---

Eräänä aamuna lapsi oli ollut jo hereillä, kun mies meni herättämään, ja rauhassa sängyssä lukenut Hassuja hurjia hirviöitä.

Mitäs sitä suotta sängystä höyryämään. Itsekin jäisin useimmiten mieluiten lukemaan.

EDIT. Yksi "jälkeen" lisätty.

6 comments:

  1. Lindebaumilla on myös joku Henna ja lampaat, pässinpäät tms. Puuttui listastasi tai kirjastostasi.
    Kiitos haasteeseen osallistumisestasi :)! Valitettavasti joudun kertomaan, että olette toimineet haasteen ohjeiden mukaisesti sillä kaikki lastenkirjoihin liittyvät postaukset hyväksytään :D. En itsekään näe iloa liiallisessa ohjeistuksessa harrastusmielisessä aikuismaailmassa mutta jotta "työmääräni" pysyy hallittavana, jotain on aina keksittävä :) mm. Arvontasäännöt.
    Mukavaa viikonloppua Liina ja hauskoja lukuhetkiä, tenttikirjojen kohdalla: sinnikkäitä lukuhetkiä!

    ReplyDelete
  2. On meillä sekin! Niputin sen vain noihin muihin. Sekin on mahtava.

    Kiitos itsellesi mahtavasta haasteesta :D Ja ihanaa, ettei liikaa ohi mennyt kuitenkaan. Lastenkirjat ansaitsevat huomiota.

    Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua sinnekin!

    ReplyDelete
  3. Hassut hurjat hirviöt on iiihana! Oothan nähnyt sen elokuvankin?

    Kiitos vinkistä, ollaan just lähdössä kirjastoon, täytyy ratsata hylly Lindenbaumin kohdalta.

    Venni

    ReplyDelete
  4. Löytyikö Lindenbaumia?

    Itse asiassa en ole nähnyt leffaa, mutta kirjastossa kyllä keskustelin toverini kanssa, että siinä on käsikirjoittaja saanut pistellä omiaan aika tavalla lisää :D Mä en saa Hassuista hurjista oikein itse otetta - paitsi niistä tanssikuvista tulee huikean hyvä mieli. Tekstiä lukiessa tulee koko ajan sellainen olo, että tämä pitäisi lukea englanniksi, että ymmärtäisin, mitä suomennoksessa on ajettu takaa. (Onko se alkuperäinen esim. runomuotoinen?)

    ReplyDelete
  5. Mä näin ensin elokuvan ja luin sitten vasta kirjan, mikä oli tässä tapauksessa oikein toimiva järjestys. Nyt kirja tuntuu vähän kuin elokuvan lyhennelmältä, muistan kaikkea liikkistä ja kivaa leffasta, kun luen lapselle kirjaa.

    Löytyi Henna hiipii piiloon ja Pikku-Litti ja suosikkieno. Aika ruotsalaista! Jouduin vaan sensuroimaan lennosta, kun lapselle ei juuri nyt voisi kuvitellakaan lukevansa lausetta "Koira oli kuollut" ääneen. Paitsi jos haluaa tempautua mukaan kolmen vartin keskusteluun siitä, miksi se koira kuoli, oliko se sairas, kuoleeko ihmisetkin, kuollaanko mekin, maataanko sitten siellä arkussa, mihin sitten mennään, se isopappa makas siellä arkussa, missä se on nyt, voiko lapset sairastua, otetaanko minulta pistos lääkärissä, ei oteta pistosta ikinä jne jne jne. Ja ihan joka ilta ei jaksais. Mut pisteet ruotsalaisuudesta ja tyttöpäähenkilöiden yleisestä kuuliudesta!

    Venni

    ReplyDelete
  6. No mutta mahtavaa, että löytyi. Ne muut Henna-kirjat on ehkä vähän jotenkin kevyempiä, en tiedä. Ei kuitenkaan höttöisiä missään nimessä. Ja joo, ne on tosi ruotsalaisia, mutta hyvällä tavalla. Mä vähän välttelin Pikku-Littiä kun siinä takakannessa korostettiin sitä enon poikaystävää, ja ajattelin jotenkin, että en jaksaisi tehdä puolisoiden sukupuolesta numeroa (lapsella on kuitenkin lähipiirissä esim. naispari, enkä haluaisi, että sille tulee edes mieleen sen olevan jotenkin outoa) - mutta eihän se kirja sit sitä käsitellyt ollenkaan, vaan mustasukkaisuutta. Mikä oli hyvä valinta.

    Mä just tässä joku päivä mietin, etten ymmärrä lastenkirjojen sensurointia, mutta ehkä mä tän esimerkin myötä vähän kuitenkin ymmärrän. Lisäksi muistin myös illalla, että itsekin olen sensuroinut kirjaa Myyrä puhemiehenä, jossa jänis meinaa tehdä itsemurhan luullessaan, ettei tyttö pidäkään siitä. Se oli musta niin järjettömän typerä kohtaus, etten voinut lukea sitä.

    Toivottavasti Henna ja harmaat sudet kävelee vastaan, se on erityismahtava!

    ReplyDelete