27 January, 2013

Mission impossible

Listahommia, mutta paljon myöhässä. Ensin sain tunnustuksen Jennijeeltä, sitten Suvi Trokee-Daktyylilta ja vihdoin Siinalta, joten nyt - vihdoin - tartun toimeen ja kirjoitan nämä loppuun. Kiitos kun jaksatte teeskennellä, että listani kiinnostavat! Eikä sillä, etteikö tällainen tunnustus tulisi aina tarpeeseen. Etenkin tammikuussa.

Homman nimi on siis Liebster-tunnustus, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa, minkä kirkkaasti täytän.

Ohjeistus:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
Kiitos hurjasti, Jennijee, Suvi ja Siina!

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Tällä kertaa jää linkittämättä. Ei sillä, että kaikki ne mahtavat blogit, joita seuraan, olisivat tämän jo saaneet (vaikka monet ovat) - jos moista väitän, viiden minuutin kuluttua muistan jonkin uuden mahtavan, joka ei ole saanut. Mutta nyt en jaksa muistella, keitä he ehkä ovat. On ollut vähän tällainen viikko.

3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
No, niin, no.

Sitten piti listata asioita. Olen vääntänyt näitä listoja viikkotolkulla kuulkaa. Luette sitten kanssa.

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

Lapsi
Mies
Kirjat
Käsityöt
Se, kun joku muu laittaa ruokaa
+ Koira

[Jätin tuohon nyt itsestäänselvyydet mukaan, mutta kun ne ihan aidosti tuovat hyvää mieltä. Anteeksi tylsyys. Tylsyyskin tuo joskus hyvää mieltä.]

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

Kirjoja
Vessatauon, mielellään kirjan kanssa
Halauksia, mielellään ylemmällä listalla mainituilta henkilöiltä, mutta muutkin tuovat aina iloa
Kahvia (olen ajoittain yrittänyt vaihtaa teehen, ja välillä siinä onnistunkin, mutta sitten palaan aina kahvikupilliseni luo)
Kehon liikuttamista jollakin tavalla (tarkalleen ottaen, kaikki muut perheeni jäsenet tarvitsevat sitä, että liikun jollakin tavalla)

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

Kevin Kelly: What Technology Wants (no, sitten tiedätte)
Risto Isomäki: Herääminen
Michael Foley: The Age of Absurdity
Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa
von Schönburg, Alexander: Tyylikkään köyhäilyn taito

[Haluaisin tässä vaiheessa huomauttaa, että vaikka olenkin pitänyt kaikista ylläolevista kirjoista kovasti, ne eivät tarkalleen ottaen ole lempikirjojani ja, kuten huomaatte, ne ovat yhtä lukuunottamatta epäfiktiivisiä, mikä on minulle kovin epätyypillistä - yleensä luen pelkkää fiktiota. Siitä, mikä on lempikirja, voisi keskustella hyvinkin pitkään ja lopulta päätyä siihen, että lempiteokset on mahdollista koota noin sadan kirjan listaan jos kuitenkin hyväksytään se, että lista elää vuosien varrella.]

+ Nick Harkaway: The Gone-Away World. (Luin juuri uuden Harkawayn ja sekin oli oikein mainio.)

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:

Nick Cave & The Bad Seeds
Bruce Springsteen & The E-Street Band (jos tämä bändi pelottaa Born in the USA:n vuoksi, suosittelen tutustumaan vaikkapa levyyn Darkness on the Edge of Town)
Leonard Cohen (jonka seurassa olen joskus hengaillut kokonaisen vuoden juurikaan kyllästymättä)
Tarpeeksi yksinkertaista ja iloista punk-henkistä musiikkia soittavat pumput
...en keksi enää yhtäkään yksittäistä, unohdan kuitenkin jotain, apua

Viisi materialistista joululahjatoivetta:

Lottovoitto, jonka avulla ostamme naapurin kämpän kun he siitä pois muuttavat ja teemme remontin, jonka yhteydessä keittiö laajenee niin, että sinne mahtuu taas tavallinen kahvinkeitin (vaihtoehtoisesti jokin muu tapa mahduttaa keittiöön järkevästi tavallinen kahvinkeitin, jos lottovoitto tuntuu överiltä)
Tosi kivat ja hyvin istuvat farkut, jotka joku muu on hankkinut minua lainkaan asialla vaivaamatta
Sellainen vyö, johon koiran voi kytkeä juoksulenkin ajaksi
Niken Fuelband (olen virallisesti hurahtanut kaikenlaisiin kuntogadgetteihin)
Materiansiirrin

[Onpas helkkarin vaikea keksiä tavaroita, joita haluaisi. En halua tavaroita, haluan sisäkön.]

Viisi lempiruokaasi:

Risotto
Kaikki, missä on paljon chiliä
Erilaiset curryt
Sushi
Salaatti

[...joko siinä oli viisi?]

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

Kreikan saaristo, yksin kirjojen kanssa, ei mitään nähtävyyksiä sitten vaan silkkaa lomailua. Meri on ok, kunhan saan enimmäkseen katsoa kirjoja
Lissabon (olen kerran käynyt, pidin kovasti. En ole kovin seikkailunhaluinen; jos paikka on kerran hyväksi havaittu, ihan hyvin voi mennä uudestaan)
Lontoo (siellä on Forbidden Planet ja ilmeisesti myös kiinnostavia lankakauppoja, joihin en ole vielä ikinä ehtinyt)
Uusi-Seelanti (mutten millään halua istua lentokoneessa, siksipä toivon materiansiirrintä)

[...hmmm. En halua erityisemmin mihinkään muualle. Asioista voidaan kuitenkin neuvotella.]

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Nälkäinen

[Tässä välillä oli tauko kun tein voikkarin. Nyt "nälkäinen" ei enää kuvaa minua, mutten keksi uuttakaan adjektiivia.]

Nopea (paitsi juoksulenkillä, haha)
Introvertti
Iloinen
Huolestuva

Viisi asiaa, joista unelmoit:

Että perhettäni laajan määritelmän mukaisesti kohtaisi pitkällinen hyvän terveyden jakso
Että lapseni elämä olisi onnellisempi ja pidempi kuin omani, oli omani sitten kuinka onnellinen ja pitkä tahansa
Että maagisesti pääsisin opiskelemaan lääkikseen (ja magiaa siihen tarvitaan, jos ei viitsi lukea pääsykokeisiin)
Että oransseista katuvaloista luovuttaisiin edes kaupunkikäytössä ja vähän vihaseen sittenkin
Että ihmiskunta suhtautuisi tuntemattomaan myönteisesti ja uteliaasti

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

[Ei mulla ole elämänohjeita. Tai jos on, en muista niitä. Jos jollakulla on tosi hyvä, kertokaa kommenteissa! Jos haluatte, voin kyllä kertoa hieman monimutkaisen muistisäännön sille, mistä tietää kasvaako kuu vai pieneneekö. Ja sitten suosittelen sitä, että pyrkii olemaan kiltimpi muille. Etenkin heille, joilla menee huonommin kuin itsellä. Tätä yritän itsekin noudattaa. Yritän. Oikeasti.]

8 comments:

  1. ei mulla muuta, ku että flow'ssa nähään!

    ReplyDelete
  2. "Life is not about waiting for the storm to pass...
    it is about learning to dance in the rain.".
    voi kerrohan se kuun muistisääntö, kiitos - minulla on nimittäin tosi monimutkainen sääntö jonka opin isältäni ja joka ei ole mennyt tyttärelle jakeluun... "siis MITÄ???" josko sinun sääntösi menisi ;))
    -kaisa

    ReplyDelete
  3. Onko se "kuu valehtelee aina"-muistisääntö? Eli kun kuunsirpistä vetää kuvitteellisen pystyviivan alas, muodostuu sirpin avautumissuunnasta riippuen joko pikku-koo tai pikku-pee. Ja koska kuu valehtelee aina, pikku-koo ei suinkaan tarkoita kasvamista, vaan pienenemistä ja päin vastoin. Tajusikohan tästä mitään? :D

    Anna

    ReplyDelete
  4. Ellu, niinpä nähdään! Jos vaan saan lipun. En ole sitä kolmen päivän pakettia ajatellut suorilta ostaa :D

    Kaisa, tuossa Anna selittääkin juuri sen oman sääntöni alempana! Kätevää!

    Kiitos elämänohjeesta! Se pisti ajattelemaan :) En itse pidä kauhean vahingollisena sitä, että joskus elämässä on sateisen harmaitakin päiviä, jolloin ei halua tanssia. Olen aina ajatellut, että se tuo kivasti kontrastia niihin päiviin, jolloin tanssittaa oikein olan takaa :D Toisaalta on ihanaa ajatella, että on myös sateessa tanssivia ihmisiä!

    Anna, kyllä, juuri tuo se on! Minä ainakin tajusin sen, koska olisin selittänyt sen itse ihan samoilla sanoilla - kiitos :)

    ReplyDelete
  5. Oho, mulla on näemmä ollut melkein sama sääntö, mutta musiikkitermeillä. Eli kuu näyttää joko ceeltä (crescendo = voimistuva/kasvava) tai deeltä (diminuendo = hiljenevä/vähenevä), mutta se tarkoittaakin päinvastaista. Kuu siis valehtelee muistisäännöstä huolimatta :D

    ReplyDelete
  6. Haa, eli muusikoiden ei tarvitse asetella viivoja kuun eri puolille! Käytännöllistä! Saatan kopioida tuon :D

    ReplyDelete
  7. Lääkikseen? Jännää. Olisitko oikeasti valmis vaihtamaan uraa vielä noin elämäsi ehtoopuolella - jos sinut siis mystisesti kutsuttaisiin opiskelijaksi ilman pääsykokeita?

    Mä olen usein flirttaillut alanvaihdon ajatuksen kanssa, mutta en vaan enää kertakaikkiaan voisi opiskella uutta ammattia. Tuntuu, että näillä korteilla on nyt vaan mentävä loppuun asti. Täytyy sitten työmaailmassa koittaa sorvata niitä kortteja oikeaan asentoon.

    ReplyDelete
  8. Joo. Saattaisin jopa olla valmis lukemaan pääsykokeisiin. Finanssipuoli on vielä vähän epäselvä, etenkin kun viime aikoina on ollut puhetta myös auton ostamisesta. Eikä opintotuella maksella edes mun osuutta asuntolainasta.

    MUTTA HEI, ei tässä nyt ihan niin haudan partaalla vielä hoiputa! Itse kuvittelen, että työelämää on edessä hyvinkin 40 vuotta (ei se eläkeikä kuitenkaan ainakaan laske) ja ajatus neljästäkymmenestä vuodesta näiden samojen tai vaihtoehtoisesti joidenkin linjamanagerihommien parissa ... Äh, mitkäs ne lääkiksen pääsykoekirjat taas olivatkaan?

    ReplyDelete