Päätin aamulla* napata teillekin kuvan vaatteesta, johon työkaverini tulevat tyystin kyllästymään maaliskuun loppuun mennessä, jolloin olen pitänyt sitä töissä vähintään neljänä päivänä joka viikko. Harmi heille.
Vaate on Hannah Fettigin mallin mukaan kudottu Effortless-villatakki, ja lämmin.
Alunperin ostin langat oikeastaan aivan toiseen villatakkiin, Rocky Coastiin, mutta se lakkasi puhuttelemasta minua noin kerroksella kuusi. Luulen, että alunperin ihastuinkin ehkä enemmän kuvaan, joka takista oli otettu. Purin siis tekeleeni, kerin langan (Debbie Blissin Bluefaced Leicester Aran, Kerän pop-up -shopista) takaisin kerälle ja surffasin Ravelrya kuin hullu.
Olenko tyytyväinen? Kyllä ja en. Lanka on kivaa eikä ollenkaan kutittavaista, mutta ehkä kuitenkin vähän väärä tällaiseen epäryhdikkääseen liehuketakkiin. (Siihen Rocky Coastiin se olisi sopinut, mutta tällaista on elämä.) Koska lanka on niin paksua, villatakkia ei voi laittaa kiinni (vaikka vähän olin sellaisesta reteästä hakaneulakiinnityksestä haaveillutkin), tai näyttää siltä, että ruoka-aikojen lisäksi on ollut himassa myös ovulaation aikaan.
Mutta kun villiksen jättää auki, homma toimii hyvin. Ja toisaalta, kuka sitä huomaa, jos työpöydän takana itsekseen villatakkiin kietoutuu? Ja kun tämä kuitenkin on niin lämmin. Jos eivät aina ihana malli ja ihana lanka kohtaakaan, siinähän sitä oppii. Ja samalla saa neuletakin, jossa ei palele työpaikalla. Ihan niin paljoa.
Tämän tekeminen oli muuten aika vaivatonta. Iso osa neuleesta tuli paukutettua automatkalla Helsingistä Kajaaniin. Onneksi neulominen onnistuu pimeässäkin, toisin kuin lukeminen.
* En juurikaan myöhästynyt töistä poseeraussession vuoksi. Silti: karmeeta puuhaa. Kyllä pitäisi kamerat kieltää. Haluan nähdä itsestäni idealisoidun version, päässäni.
Vaate on Hannah Fettigin mallin mukaan kudottu Effortless-villatakki, ja lämmin.
Alunperin ostin langat oikeastaan aivan toiseen villatakkiin, Rocky Coastiin, mutta se lakkasi puhuttelemasta minua noin kerroksella kuusi. Luulen, että alunperin ihastuinkin ehkä enemmän kuvaan, joka takista oli otettu. Purin siis tekeleeni, kerin langan (Debbie Blissin Bluefaced Leicester Aran, Kerän pop-up -shopista) takaisin kerälle ja surffasin Ravelrya kuin hullu.
Olenko tyytyväinen? Kyllä ja en. Lanka on kivaa eikä ollenkaan kutittavaista, mutta ehkä kuitenkin vähän väärä tällaiseen epäryhdikkääseen liehuketakkiin. (Siihen Rocky Coastiin se olisi sopinut, mutta tällaista on elämä.) Koska lanka on niin paksua, villatakkia ei voi laittaa kiinni (vaikka vähän olin sellaisesta reteästä hakaneulakiinnityksestä haaveillutkin), tai näyttää siltä, että ruoka-aikojen lisäksi on ollut himassa myös ovulaation aikaan.
Mutta kun villiksen jättää auki, homma toimii hyvin. Ja toisaalta, kuka sitä huomaa, jos työpöydän takana itsekseen villatakkiin kietoutuu? Ja kun tämä kuitenkin on niin lämmin. Jos eivät aina ihana malli ja ihana lanka kohtaakaan, siinähän sitä oppii. Ja samalla saa neuletakin, jossa ei palele työpaikalla. Ihan niin paljoa.
Tämän tekeminen oli muuten aika vaivatonta. Iso osa neuleesta tuli paukutettua automatkalla Helsingistä Kajaaniin. Onneksi neulominen onnistuu pimeässäkin, toisin kuin lukeminen.
* En juurikaan myöhästynyt töistä poseeraussession vuoksi. Silti: karmeeta puuhaa. Kyllä pitäisi kamerat kieltää. Haluan nähdä itsestäni idealisoidun version, päässäni.
Kaunis! (sekä malli, että vaatekappale)
ReplyDeleteMihinköhän hintaan rouvalta moisia saisi tilata? :)
Kaunis on :)! Kadehdin taitoasi ja kärsivällisyyttäsi.
ReplyDeleteLydas, no imartelu on käypää valuuttaa :D Kiitos! Ja mähän olen siis enemmän sellaista ei maitoa vaan lehmä -koulukuntaa, että tuskin jaksan toista tällaista tehdä ... mutta voin kyllä opettaa sua :)
ReplyDeleteBleue, kiitos! Mä luulen, että neulominen on se, millä pysyn kärsivällisenä. Meillä kaikilla on keinomme :)
Nojaa, saatan vielä ottaa tarjouksesta vaarin! :)
ReplyDeleteHieno neuletakki! Ja tuosta ovulaatiosta tuli mieleen, että mulla oli aika samanlainen neule raskausaikana, tosin ihan ohutta neuletta ja kaupasta ostettu. Toimii kyllä hyvin ilman mahaakin!
ReplyDeleteHitsi se minun jouluinen neuleliivi on yhä kokoamatta...
Lydas, se passaa kyllä! Kannattaa silti olla varovainen, saatan pitää tätä kyllä-kuorena ja tupata teille lankakasa ja puikot mukanani.
ReplyDeleteLeopardikuningatar, kiitos! Sun takki varmasti toimiikin hyvin ilman mahaa, mutta tämän mun kappaleen ongelma on, että se välittömästi generoi yhden kappaleen vatsoja :D
Nyt heti pingottamaan, hus. Muuten joudut mun keskeneräisten neuletöiden itseruoskintakerhoon :D
Voi kuinka kaunis! Olet supertaitava.
ReplyDeleteOn upea, on! Kyllä, sekä takki että kantajansa! Tuletko nyt meillekin neulontaguruksi kylään? ;) ...olisi niin minulle sopiva tuollainen, mutta eipä ehkä ihan heti uskaltane yrittääkään... Alkaa nolottaa jo ajatuskin edes siitä sukkapostauksesta, joka on suunnitteilla.
ReplyDeleteJennijee, kiitos kiitos! Tässä onneksi pärjäsi aika lailla perussilmukkarepertuaarilla ja sinnikkyydellä :D
ReplyDeleteHippiäinen, oi kiitos! Kauniita sanoja! Ja kyllä, riski on ilmeinen - kerrot vain mitä haluat oppia :D
Tiedätkö, tämä oli aika helppo. Villatakeissa tärkein komponentti on usko: "kyllä tästä vielä valmis tulee" (tämä on tarpeen etenkin ensimmäistä vääntäessä, terveisin nimim. Kaapeissa aika monta keskeneräistä tekelettä) ja toiseksi tärkein on sitkeys: "ensin teen tämä, sitten VASTA sukat vaikka jalkoja miten palelee".
JA EI MITÄÄN NOLOSTELUA NYT. Kiellän sellaisen. Villasukat ovat ihmisen tärkein vaatekappale, eikä niistä yksinkertaisesti VOI olla liikaa postauksia. Villasukat taitava ihminen on aina viisas, osaava, ihailtava ja - mikä tärkeintä - hänen jalkojaan ei palele.
Postausta odotellessa :)
Saamanne pitää! Vastineeksi odotan sitten sitä yksityisopetustunti(sarja)a, kunhan löydän aikaa ja voimia neulomiseen, rahaa lankoihin ja pistämättömän ohjeen (jollen jopa pölli tätä sinun versiotasi siinä toivossa, että näytän omassani yhtä nätiltä)... :P Nyt siirrän viisaan, osaavan, ihailtavan ja lämminjalkaisen itseni töiden pariin.
ReplyDelete...töiden ja töiden. Ollos rakastettu! http://pollonpoikapovarissa.blogspot.fi/2013/02/rakkautta-lajapain-rakkautta.html
ReplyDeleteOhjeen voi muuten ostaa Internetistä! Mutta jos ei halua ostaa (se on osa e-kirjaa, ja näin jälkikäteen ajateltuna ihan pöljän hintainen) voi tehdä vaikka tämän Caramelin, joka on hyvin samanlainen ja joka tapauksessa tosi nätti: http://owlsisters.blogspot.de/2011/06/free-caramel-for-you.html (erilaisia raidoitusvaihtoehtoja voi ihailla Ravelrystä, heti kun saavat sen pystyyn.)
ReplyDeleteVoin olla tukena, mutta olennaista tuossa on osata oikea, nurja, silmukoiden luonti ja kavennukset, mitkä kaikki taidat jo osata ;)
Ja iso kiitos rakkaudesta vielä tätäkin kautta!
tulen nörtekkiveljeni lähettämänä. käsittääkseni teillä oli joku hämmentävä yli viiden sanan mittainen keskustelu lanka-aiheesta. ei se mun kanssa vaan, perkele.
ReplyDeletetykkään sun tyylistä. laita mulle sun osoite, niin mä lähetän sulle lankaa.
Onneksi tämä nörtekkitoimisto on tyhjä, voin nauraa täällä itsekseni herättämättä suurempaa hämmennystä :D Joo, minullekin tuli hieman yllätyksenä, millaisia lankasyvyyksiä voi työtovereista löytyä.
ReplyDeleteKiva jos tykkäät, veljesi tosiaan paljasti blogisi osoitteen ja kävin sielläkin käkättämässä - jostain syystä veljesi jätti myös mainitsematta, että olet tosi hauska.
Oi, nythän on pakko laittaa puikot suihkamaan, kun näit noin paljon vaivaa ja etsit valmiiksi mallin (sievä on, hän), kiitos! Tekemistä kun ei vielä muuten olekaan tarpeeksi... :) Ahdistelen sitten epäkäsityöihmisen epätoivoisilla avunpyynnöillä; suosittelen varaamaan jo valmiiksi kotiin tonkallisen hyvää punaviiniä.
ReplyDeleteEn mä nähnyt ihan kauheasti vaivaa kuitenkaan, avasin vain sen yhden välilehden, jossa olin mallia mulkoillut sellaisella "miksen tehnyt tämän ilmaisohjeen mukaan" -silmällä :D Mutta voin auttaa. Voi olla, että saat parempia neuvoja, jos en ole kietaissut tonkallista punaviiniä, hyvää tai huonoa.
ReplyDeleteNo mutta silti, minä jaksan aina ilahtua ja arvostaa kun pyyteettömästi joku on mukava. :) Sitä paitsi todennäköisesti olisit vielä tonkallisenkin jälkeen puikkojen kanssa taitavampi... Olen nähnyt kuvatodisteet.
ReplyDeleteTodisteiden käsittelysi ei ole objektiivista, nuori heinäsirkkani :)
ReplyDeleteMut okei, tonkallisen jälkeen olisin myös varmaan aika huvittava näky.
Ootko Ravelryyn liittynyt?
Sensei on ystävällinen ja valaisee: mikä on Ravelry?
ReplyDeleteSensei kertoo: se on kaikkien neulojien Internets-Mekka. http://www.ravelry.com/
ReplyDeleteVähän kuin Facebook, mutta hankalampi käyttää. Sieltä saa kuitenkin paljon neuleohjeita, joista osa ilmaisia ja loput aika halpoja. Jos nuori heinäsirkka liittyy, sensei löytyy sieltä nikillä Liinu. Tervetuloa!
Hän nöyränä kumartaa, kiittää ja palaa asiaan!
ReplyDelete