Lueskelin jostain jotain saunafiilistelypostausta ja tulin syvästi onnelliseksi.
Kun olin pieni, oli mummolassa vielä sauna, jossa oli lämmitettävä vesipata. Siellä oli kai kivaa: mummo virutti* lauteilla kylmää vettä selkääni pitkin ja sanoi, että kesällä mennään Tukkijoelle Särkänniemessä. Ja ammeessa sai lutrata. (Saukon latinankielinen nimi on muuten Lutra lutra.)
Jossain kerrostaloasunnoistamme käytiin äidin ja isän kanssa saunavuorolla saunassa. Silitin isän saunatakin selkää niin kauan, että käsi tuntui hassulta.
Siinä talossa, jonka alkukodikseni lasken, on puusauna. Joulusaunat siinä ovat tietenkin mahtavia, mutta muistan myös kesäiltoina saunomisen omalaatuisen tunnelman. (Perheeni kaikki muut jäsenet tuntuvat olevan innokkaita saunojia.)
Kun muutin miehen kanssa yhteen, asunnossamme oli pieni sähkösauna. Oli hyvä, että lauteet olivat korkealla, koska lattian tasolla jalkoja paleli. Kerran kuussa sitä ehkä käytettiinkin, etenkin alkuhuumassa. Sittemmin siellä säilytettiin koiran oheistuotteita.
Mökillä on: savusauna ja maisemallinen sauna. Sanoinko jotain loppuperheestäni? Maisemallisen saunan takia Glorian koti voisi tulla vaikka tekemään jutun - paitsi, etten suostu kertomaan heille sen sijaintia.
Kotona ei tällä hetkellä ole saunaa. Eikä saunavuoroa.
Niin, arvatkaa, miksi yllämainittu saunafiilistelypostaus teki allekirjoittaneen onnelliseksi? Koska minun ei tarvinnut. Tähän on hyvä kuvitella enkelikuoro laulamaan HALLELUJAH!
Olen surkea saunoja. Surkeista surkein. En kestä löylynheittoa yhtään, näytän loppupäivän erehdyttävästi keitetyltä ravulta enkä ihan rehellisesti sanottuna ole aivan hiffannut koko homman pointtia. Epäilen vahvasti, etten tule sitä myöskään ikinä hiffaamaan. Saunavuoro kuulostaa korviini vähän samalta kuin viikottainen papakoe.
On poikkeustilanteita tietenkin: jouluna, juhannuksena ja mökillä löydän usein itsestäni poikkeusyksilön, joka käy piipahtamassa saunan puolella. Joskus myös, jos urheilusuorituksen merkeissä lihaksia väsyttää. Savusaunaan menen usein käymään, koska savusauna on isäpuolelleni hurjan tärkeä, ja isäpuoleni on minulle hurjan tärkeä.
Täysin omaehtoisesti ja estoitta olen nauttinut saunasta kerran. Olin mökillä yksin. Lämmitin itse maisemasaunan, määräsin itse löylynheittotahdin ja itse päätin vilvoitteluhetketkin. Ja koska ihminen on itsensä paras ystävä, en suinkaan mennyt itseäni tuomitsemaan siitä, että viihtyäkseni saunassa luin kirjaa. Päinvastoin, ojensin itse itselleni palkinnoksi oluen.
* Tässä käytän sanaa "viruttaa" merkityksessä "veden valuttaminen".
Kun olin pieni, oli mummolassa vielä sauna, jossa oli lämmitettävä vesipata. Siellä oli kai kivaa: mummo virutti* lauteilla kylmää vettä selkääni pitkin ja sanoi, että kesällä mennään Tukkijoelle Särkänniemessä. Ja ammeessa sai lutrata. (Saukon latinankielinen nimi on muuten Lutra lutra.)
Jossain kerrostaloasunnoistamme käytiin äidin ja isän kanssa saunavuorolla saunassa. Silitin isän saunatakin selkää niin kauan, että käsi tuntui hassulta.
Siinä talossa, jonka alkukodikseni lasken, on puusauna. Joulusaunat siinä ovat tietenkin mahtavia, mutta muistan myös kesäiltoina saunomisen omalaatuisen tunnelman. (Perheeni kaikki muut jäsenet tuntuvat olevan innokkaita saunojia.)
Kun muutin miehen kanssa yhteen, asunnossamme oli pieni sähkösauna. Oli hyvä, että lauteet olivat korkealla, koska lattian tasolla jalkoja paleli. Kerran kuussa sitä ehkä käytettiinkin, etenkin alkuhuumassa. Sittemmin siellä säilytettiin koiran oheistuotteita.
Mökillä on: savusauna ja maisemallinen sauna. Sanoinko jotain loppuperheestäni? Maisemallisen saunan takia Glorian koti voisi tulla vaikka tekemään jutun - paitsi, etten suostu kertomaan heille sen sijaintia.
Kotona ei tällä hetkellä ole saunaa. Eikä saunavuoroa.
Niin, arvatkaa, miksi yllämainittu saunafiilistelypostaus teki allekirjoittaneen onnelliseksi? Koska minun ei tarvinnut. Tähän on hyvä kuvitella enkelikuoro laulamaan HALLELUJAH!
Olen surkea saunoja. Surkeista surkein. En kestä löylynheittoa yhtään, näytän loppupäivän erehdyttävästi keitetyltä ravulta enkä ihan rehellisesti sanottuna ole aivan hiffannut koko homman pointtia. Epäilen vahvasti, etten tule sitä myöskään ikinä hiffaamaan. Saunavuoro kuulostaa korviini vähän samalta kuin viikottainen papakoe.
On poikkeustilanteita tietenkin: jouluna, juhannuksena ja mökillä löydän usein itsestäni poikkeusyksilön, joka käy piipahtamassa saunan puolella. Joskus myös, jos urheilusuorituksen merkeissä lihaksia väsyttää. Savusaunaan menen usein käymään, koska savusauna on isäpuolelleni hurjan tärkeä, ja isäpuoleni on minulle hurjan tärkeä.
Täysin omaehtoisesti ja estoitta olen nauttinut saunasta kerran. Olin mökillä yksin. Lämmitin itse maisemasaunan, määräsin itse löylynheittotahdin ja itse päätin vilvoitteluhetketkin. Ja koska ihminen on itsensä paras ystävä, en suinkaan mennyt itseäni tuomitsemaan siitä, että viihtyäkseni saunassa luin kirjaa. Päinvastoin, ojensin itse itselleni palkinnoksi oluen.
* Tässä käytän sanaa "viruttaa" merkityksessä "veden valuttaminen".
Mä olin kanssa tollanen. Siis antisaunoja. Mutta täytyy kehua että Käyttiksen mökillä on mitä mainioin sauna ja mökkireissuilla se saunahetki on aina about ainoa hetki että saadaan olla kaksin niin niistä saunomisista on tullut ihan mukavia. Tuskasiakin hetkiäkin siihen saunaan liittyy, kuten kun ekaa kertaa tapasin appivanhemmat niin vartin tuttavuuden jälkeen mut painostettiin kaksin anopin kanssa saunaan ja siinä sit mietin kaikki omat karvoitukset ja kaiken muun ja hikoilin vähän muista syistä kuin löylyistä.
ReplyDeleteHyvää fiilistelyä. Meidän oma sauna on tällä hetkellä vaipparoskissauna, jonne myös koirat käy ripuloimassa välillä. Lovely.
(Olipa avautumiskommentointia. Ja eritteitä.)
No voih, saunominen on niin ihanaa! Mutta ei liikaa nautittuna. Kerran viikossa on minulle ihan riittävä tahti. (En ymmärrä niitä, jotka saunovat melkein joka ilta. Siitä menisi maku.)
ReplyDeleteJa pahus, menitkin muistuttamaan kesästä, mökistä ja rantasaunasta. Se on puhdasta ylellisyyttä. Mitä enemmän meidän elämä on ankkuroitunut tänne Etelä-Suomeen, sitä enemmän kaipaan niitä harvinaisia kesäisiä hetkiä mökillä.
Siis täh?! Eikö se viruttaminen nyt tarkoitakaan enää huuhtelemista? Että myös veden valuttamista?! Te jotkut ihmiset olette ihan kummallisia! ;)
Mitä ihanaa tunnelmointia! Ja kiitos murretarkennuksesta. :) Yhdyn LQ:n mielipiteisiin ja savolaisrintamaan, kummallista porukkaa.
ReplyDeleteEn minäkään saunaseuraan kuulu. Kotona tykkään saunoa kerrallaan 10 minsaa, varsinkin jos saa pötkötellä selällään. Meidän mökillä on mahtava sauna, iso ja ilmava ja se on harvoin liian kuuma. Ehkä siinä on jotain höyrysaunamaisuutta, siitä aidosti pidän. Savusaunoille osaan jo sanoa "ei", mulla menee se joku kitku niin pahasti henkeen ja nenään, että mieluummin jätän väliin.
Ehdottoman hauskoja ja mahdottomia on tyttöjen tai firman saunaillat. Superpikainen sauna, silti on punainen naama ja jälkihiki koko illan, yritä siinä sitten jotain meikkiä vielä.
Periaatteen Nainen, minäkin voisin varmaan oppia tuohon, ellei lämmönsietokykyni olisi todella heikko. Mies valittaa, että saunassa paleltaa kun minä narisen, että pyörryn kohta. Melko kelju temppu tuo anoppisauna kyllä!
ReplyDeleteJA VÄHÄNKÖ TEILLÄ ON FIKSUJA KOIRIA, ymmärtävät mennä ripuloimaan saunaan! Sieltähän se on helppo siivota! Miksei meidän yksilö ole noin fiksu!
Ai niin, ei ole sitä saunaa.
LQ, itse olen pikemminkin kerran kvartaalissa -tyyppi, ja siitäkin voin tinkiä :D
On mahdollista, että viruttaminen tarkoittaa just sitä, mitä haluan sen tarkoittavan :D
Jennijee, höyrysauna voisi sopia minullekin. Ja selällään pötköttely. Vaikka ei sekään kaikkea pelasta, alan silti narista liiasta löylynheitosta.
Meillä on siitä kiva savusauna, että siellä ei oikeastaan ole mitään kitkua - ainakaan minusta. Tosin ei mulla ole kovasti savusaunavertailukohtaa.
Tyttöjen tai firmojen saunailloissa jätän saunan AINA väliin. En jaksa säätää asian kanssa, jos en siitä edes pidä :D
Jos sähkösaunassa on lattianrajassa kylmä, sitä ei ole vain osattu käyttää. Kannattaa vääntää ne tuuletusräppänät pienemmälle, niin voi ajaa kiuastakin matalammalla teholla.
ReplyDeleteMä kuulun saunaihmisiin, mutta ongelma on se, ettei paljon kavereiden kanssa tarvitse saunoa, kun ne tosiaan käy löylyissä ehkä kerran ja silloinkaan ei voi heittää kunnolla löylyä. Tylsää. Mun mielestä saunailta kun olisi tosi kiva muoto nähdä kavereita ja vaihtaa kuulumisia. Ensi syksynä olen kyllä päättänyt yrittää kaikesta huolimatta lanseerata avantouintisessioita ja saunomisia, nyt on vähän ollut taukoa, kun on ollut tässä jo neljä talvea putkeen joko raskaana tai imettävänä. Ja kun tämän tosiasian huomaa, niin tajuaa, että tähän lasten tekoon ja vauvavuosiin menee tosiaan varsin paljon aikaa. Tälläkin saldolla niitä on kuitenkin vasta kaksi.
ReplyDeleteJa heh, repesin ihan itse tolle "imettävänä" sanalle. Sitähän sitä nimenomaan on.
ReplyDeleteSaunominen on mukavaa... paitsi etten muista, milloin olisin viimeksi käynyt saunassa. En ainakaan tänä vuonna.
ReplyDeleteMutta mulla on ihan mahtava saunamuisto. Ei siis varmaan kuulosta mahtavalta, mutta muistan sen mahtavana. Olin eronnut ja ero oli ihan käsittämättömän vaikea ja riitojen sekä paljastuineiden yksityiskohtien jälkeen voin fyysisesti pahoin. Aloin juosta kuntosalin juoksumatolla niin täysiä ja niin kauan kuin puhtia riitti. Sitten menin kuntosalin saunaan. Ilokseni sain olla siellä usein yksin. Niinä hetkinä kaikki oli hyvin eikä mikään vaivannut. Saunomista jatkui niin kauan kuin tuskaakin, kunnes vaan yhtenä päivänä ei tarvinnut enää juosta :)
Plouh, muistan ehdottomasti kertoa tuon nuoremmalle minälleni heti kun olen keksinyt aikakoneen :D
ReplyDeletePilami, auugh, tällaisista kommenteista tulee sellainen olo, että olisipa ihanaa olla kunnon saunaihminen. Ilmeisesti pitkän kaavan mukaan saunonta tekee tosiaan hyvää sielulle. Mutta ei käy fysiikkaansa vastaan taisteleminen. Minulta ainakaan. Avannosta kyllä painelisin itsekin lauteille.
Imettävänä, LOL :D
Sikuriina, minusta tuo kuulostaa ihan mahtavalta. Jotenkin katarttiselta. Äitini muuten joskus sanoi, että kun ruumis on väsynyt, pitää väsyttää mieltä ja vastaavasti sitten kun mieli on väsynyt, pitää väsyttää ruumista. Ja niinhän sä tuossa ikään kuin teit - väsytit ruumistakin, ja sitten rentoutit molemmat. Toivon, että muistan tämän seuraavassa oman elämäni kriisissä, tuskin tässä ilman sellaisia loppuikää selvitään.
Siis viruttaminenhan on venyttämistä! Mitä työ immeiset oikkeen horisetta?
ReplyDeleteSaunaillat ovat persiestä juurikin edellämainituista syistä, jollei saunota tyttöporukalla kotona, nimim. Helottaa kuin korvapuustisodassa rankan tappion kärsinyt. En itsekään kestä mitään saunomisen MM -löylyjä, mutta pehmeissä ja miedoissa löylyissä on ihana parantaa maailmaa tai pötköttää yksin jalat seinällä zen-tilassa.
Minun on pakko kehua retostaa tätä meidän omaa saunaa; kylläpä oli tuossa pari kesää taaksepäin sangen kelvollista käydä miehen kanssa itse suunnitellussa ja rakennetussa saunassa istumassa pitkän kaavan mukaan parisuhdeiltaa ja könytä välillä itse suunnitellulle ja rakennetulle terassille viilentelemään, kun vieressä humisee metsä ja hiljaisuus. Voi sitä outouden tunnetta - onko meillä ihan oikeasti jotain valmista ja saadaanko me ihan oikeasti olla välillä ihan vaan yhdessä raksailematta yhtään mitään?
Sikuriina, saunassa on jotain mystisen tyhjentävää, etenkin (tapporääkki)liikuntaan yhdistettynä. :)
Äh, kylläpä ärsyttää väsyneenä ja kiireessä kirjoittaa... Ei siis niinkään pitänyt sillä saunalla sinänsä lesota vaan fiilistellä sitä saunomisen ihanuutta, kun ei ikuisuuteen ollut saatu nauttia yhdessäolosta. Niin sitten löylyjen fyysiseen mielihyvään sekoittui se valmiiksi saamisen ja yhdessä tekemisen/olemisen henkinen nautinto. Emminä nyt näköjään yhtään osaa väsymykseltäni sanoa mitään ymmärrettävästi. Äh. ÄH!
ReplyDeleteVoi sua pientä väsynyttä äitiä! Uupumus näkyy, muttei ymmärrettävyydessä (jossa ei ole mitään vikaa, eikä sua kukaan lesoajana pidä) vaan siinä, että ymmärrettävyys noin huolettaa. Voisinpa antaa sulle pari rauhallista yötä ja onnellista, hidasta herätystä.
ReplyDeleteKyllä mä ainakin siis ymmärsin sun kommentin ihan oikein (tai luulen ymmärtäneeni.) Totta kai tuo tuntui varmasti pysäyttävältä hetkeltä, ja siitä on selvästi iloa yhä. Ja jos nyt pihalla sattuu olemaan itse rakennettu ja suunniteltu sauna, kyllä sitä saa ja pitääkin vähän kehua. Onhan se älyttömän iso ja hieno juttu!
Nöyrä kiitos! <3
ReplyDeleteNo, oli siinä ymmärrettävyydessä ehkä sitten kuitenkin pientä toivomisen varaa - sauna on siis kyllä ihan sisällä, mutta kun oma puukäsityökokemuksen huipentuma on ollut ala-asteella pykätty linnunpönttö, niin tuntuu isolta saavutukselta sisäsaunakin. :) Tosin miehen tekemä, lähinnä. Sävytin minä paneeleita kuitenkin. Ja neuvoin vieressä!
Kuulostinkin alentuvalta? Anteeksi, ei ollut tarkoitus!
ReplyDeleteAi sisällä. Okei. Se jäi ymmärtämättä, mutta saattoi johtua lukijastakin. Aika siistiä, että olet itse tehnyt linnunpöntön! Emmäävaan.
Työnjohdolliset toimethan on niitä raskaimpia, pitää organisoida ja vastata puhelimeen.
No nythän tästä keskustelusta häviää viimeinenkin ymmärryksen häivä. :D Et kuulostanut!
ReplyDeleteMinusta on vain kohtuullista, että kun antaa selkeät ja yksityiskohtaiset toteutusohjeet (tähän nätti ja toimiva sauna, kiitos) niin on oikeutettu lepäämään rankan aivotyön jälkeen.
Ehdottomasti juuri noin. Maailma kaipaa lisää tuonkaltaisia selkeitä ja yksityiskohtaisia toteutusohjeita, ja lisäksi tuohan on juuri sellaista työntekijän vastuuttamista, joka lisää työmotivaatiota. Pois turha mikromanageeraus!
ReplyDelete(Ylläoleva ei ollut sarkamia. Lisäksi tarvitsemme sitä skumppaa :D)
Aamen (ja aamen!) :)
ReplyDelete