25 March, 2013

Sukkahommia

Alkuvuodesta oli sellainen ikävä tilanne akuutti katastrofi, että kaikki villasukkani olivat mystisesti kadonneet, paitsi yhdet, joissa oli carcharodon megalodonin mentävä aukko molemmissa kantapäissä. Lainasin miehen sukkia, jotka olivat liian isot, ja joiden laina-aika oli yksi (1) vuorokausi (vaikkei hän niitä itse käyttänytkään). Lisäaikaa piti kerjäämällä kerjätä.

Nohevana tyttönä neuloin uudet sukat Modan ohjeella. Tällaiset:


Sukkamalli oli minusta sinänsä ihan nätti, mutta jotain meni pieleen. Ehkäpä olisi sittenkin pitänyt valita langaksi Regia Angora Merino saman valmistajan täsmälleen samanvahvuisen ja omasta vaatehuoneesta löytyneen Regia Silkin sijaan, mutta sukista tuli oikein hyvät saapassukat. Jos saapassukalla tarkoitetaan sukkaa, joka laitetaan saappaan päälle.

(Eivät näytä isoilta, vai? Niinpä. Kuvaustilannetta varten kiristin sukkaa kiskomalla kantapään pohkeen puoliväliin.)

Närkästyneenä aloin paukuttaa uusia Baudelaireja* yliromantillisesti värjätystä Madelinetoshista. En muista tarkalleen, mikä lanka tuolta kulttimerkkien kulttimerkiltä** oli kyseessä, mutta mukava sitä oli neuloa siitäkin huolimatta, että mallin valinnassa alitin riman melkoisella limbolla.


Nämä valmistuivat kuukausi sitten ja tulivat päätellyiksi viikko sitten, sillä äiti pelasti tyttärensä lahjoittamalla käsittämättömän monimutkaiset Cookie A:n designilla neulotut sukat. Täydelliset, mutta valitettavan kuvattomat - olen käyttänyt näitä joka ilta ja yö viimeiset kolmisen viikkoa, eikä valokuva enää tee niille aivan oikeutta.

Olen vastahakoisesti valmis myöntämään, että äidit neulovat parhaat sukat.

...hetkinen! Minäkin olen äiti!

Seuraavat parhaat sukat aion neuloa Liisan lähettämästä langasta:


Liisa väitti laittavansa lankaa tulemaan sisarellisena hyvityksenä siitä, että olen hänen veljensä kanssa samassa projektissa. En tässä hötäkässä katsonut aiheelliseksi tarkentaa, että minusta hänen veljensä on erinomaisen hyvä tyyppi.

Nyt voimme yhdessä hetken huokailla sille, että Liisa on töissä lankavärjäämössä. Sweet Georgia Yarns kuulostaa sekin vähän romantilliselta, muttei selvästi ole ollenkaan sitä. Ihastuin ärjyyn pinkkiin graafiseen ilmeeseen ja mottoon "Unapologetic color".

* Ensimmäiset jäivät erään lontoolaishotellin sängyn jalkopäähän.
** Näin ainakin olen mennyt tilannetta tulkitsemaan.

11 comments:

  1. Minäkin tein yhdet suuret sukat tässä vasta ja pienensin niitä pesurallilla.
    Nuo toiset sukat ovat tosi ihanat minusta.
    Mitäs sinä nyt neulot? Minulla on kokeilussa neuletakki appsille, ensimmäinen sellainen. Katsotaan sanoi kotiäiti.

    ReplyDelete
  2. Huokailua! Mä osaan tehdä vain semmoisia tasaisia, tavallisia tylsiä sukkia.

    ReplyDelete
  3. Hienot!

    Mun käsityöharrastuksia kuvaa hyvin Laura Ruohosen runo "Oikein nurin". Siis kadehdin.

    "Oikein nurin
    oikein nurin
    vähän kudoin, paljon purin.
    Oikein nurin
    oikein nurin
    pakkasilla sitten surin."

    Venni

    ReplyDelete
  4. Bleue, joo! Minäkin kokeilin pienentää niitä pesulla. Pitäis ehkä pistää keittäen, ainakaan 60 asteen pesu ei tuonut kuin hetkellisen helpotuksen.

    Kakkossukista minäkin pidän :) (Tuo ykkössukkien lankakin oli typerää, nätin väristä mutta nyppyyntyi.)

    Nyt neulon itselleni paitaa. Oma kasvukäyrä on aika hallinnassa, mutta lapsesta en ikinä tiedä! Olen kyllä ajatellut neuloa sille ensi syksyksi villahaalarin ulkohaalarin alle; nyt kun aloitan suunnittelun, se saattaa jopa valmistua. Kolmevuotislahjaksi.

    Millainen neuletakki? Lasten neuletakit on niin suloisia!

    Jennijee, kyllä osaisit nuo Baudelairet ainakin tehdä, minä tiedän, minäkin osasin :D Oikeastaan ainoa välttämättömyys on auttava englannintaito ja perussilmukoiden hanskaaminen :D

    TOISAALTA perussukat on aina kauniita ja tarpeellisia, joten niitä ei pidä kenenkään tylsiksi dissaamaan :) Mies aina mulkoilee noita mun sukkia silleen epäilevästi, että oletko huomannut, että niissä on reikiä.

    ReplyDelete
  5. Venni, toi on MAHTAVA runo! Eikö se ole siitä Allakka Pullakka -kirjasta? Jossa on kääntöpuolella toinen kirja, jonka nimen olen juuri nyt unohtanut?

    Neuleharrastus kai vaatii lähinnä tiettyä epäterveen rajalla hoippuvaa sinnikkyyttä, että kannattaneeko tuota kadehtia...

    ReplyDelete
  6. Siis vau. Ei mulla muuta. VAU.

    ReplyDelete
  7. Niin perusneuletta kuin on mahdollista ja tietysti eri langalla kuin ohjeessa ja liian isona kokona koska en tod osaa soveltaa. Ostin sitten varulta jo kaupastakin yhden, kun vähän epäilyttää tämä jaksaminen. Napitkin ja kaikki, huoh. :D

    ReplyDelete
  8. Nyt kannattaa ehkä kaivaa noiden Baudelairejen ohje ja tikuttaa sellaiset kevään ratoksi polven toipumista odotellessa, niin katoaa turha illuusio siitä, että olisin jotenkin erityisen taitava :)

    ReplyDelete
  9. Bleue jäi välistä! Argh!

    Perusneule on just hyvä, ja ohjeenmukaisella langalla tekeminen on ihan höperöä, ellei sitten satu just diggaamaan ohjeenmukaisesta langasta, jolloin se on tosi hyvä idea.

    Napeista saa kyllä hatunnoston, itse välttelen sellaisia epäluuloisena tuhisten. Vetoketjujen ompelua välttelen vielä enemmän :D

    ReplyDelete
  10. Kaivankin, sen villatakin ohjeen oheen, odottelemaan keskittymiskykyisiä ja ajallisesti riittoisia hetkiä... :D Ihanat.

    ReplyDelete
  11. Oikein! Samalla opit tekemään sukan kärjestä aloittaen, se on oikein hauskaa ja helppoa :) (No, ensimmäinen kerta niiden varpaiden kanssa saattaa aiheuttaa lievää kiroilua, kannattaa linnoittautua Internetin ääreen. Mutta muuten! Oikein hauskaa. Älä anna tämän lannistaa, voimme katsoa sen varpaan yhdessä vaikka sitten Naisten kympissä viimeistään :D)

    ReplyDelete