31 August, 2013

Keskiyön kipaisu

Vastineeksi viimekertaiselle valitusvirrelle kerrottakoon, että tänään on ollut aika mahtava päivä.

A-osaan kuului monta tuntia yksinoloa, kun mies lähti viemään lasta mummolaan. (Lapsi oli tästä hyvin tohkeissaan.) Neuloin, katsoin Supernaturalia ja luin. Olin vain. Join aika paljon kahvia.

B-osaan kuului, että kävin kampaajalla. Se voi kohta esiteltävän C-osan valossa vaikuttaa hieman hassulta, mutta tähän elämäntilanteeseen kuuluu olennaisesti se, että jos alle viikon varoitusajalla saa kampaaja-ajan toivomastaan paikasta juuri toivomanaan ajankohtana, sinne mennään vaikka illalla olisi mitä. Kampaajalle mennessä myös meikataan, tai muuten kasvot jotenkin liukenevat pois uuden, hienon kampauksen alta, eikä ikinä voi olla varma, tulevatko ne takaisin.

Miten niin ette usko, että kävin kampaajalla ja meikkasin?
En siis varsinaisesti käynyt kampaajalla ja laittanut meikkiä C-osaa varten. C-osaan kuului Midnight Run, jossa juostiin 10 kilometriä. Olen vähän yli vuodessa niistänyt kympin matkasta 13 minuuttia pois, noin suunnilleen. Pidän tätä ihan kelvollisena saavutuksena.

Illan kymppi oli mahtava.

Onnistumisen salaisuudet:

  1. Spotify ei tuhonnut soittolistaani. Jalka nousee kerkeämmin Rancidin kuin Leonard Cohenin tahtiin.
  2. Unohdin jännittää etukäteen, sillä olen keskittynyt jännittämään alle kuukauden päässä uhkaavana häämöttävää puolikasta. Ja mitäs sitä jännittämään, kun kymppi on pikkuhiljaa hivuttautunut lähemmäs käsitettä "peruslenkki".
  3. Päätin ottaa ylämäet mäkivetoina. Ylämäkeen kiihdyttäminen kannattaa yleisesti, sillä silloin ylämäki on nopeammin ohi ja harmistus ylämäen olemassaolosta on lyhytikäinen. Tällä kerralla siitä oli muutakin hyötyä. Vaikka etukäteisjänskätys oli jäänyt minimiin, ehdin lähtöalueella kehittää lievän ylilatauksen, joka ilmeni epämääräisenä jännätärinänä juoksun alussa. Koska reitin alkupuolelle oli ystävällisesti sijoitettu ylämäki, sain purettua turhat lataukset kätevästi jo ennen ensimmäistä kilometriä.
  4. Asetin tavoitteita: päätin ohittaa ainakin kolme naamiaisasuista juoksijaa. Tämän olisi voinut ajatella olevan isompikin haaste, sillä naamiaisryhmä taisi lähteä hyvinkin 12 minuuttia ennen omaani, mutta niin vain tavoite oli saavutettu ennen 4 kilometrin merkkitötteröä. Hah.
  5. Sain juosta itselleni luontaiseksi muodostuneena ajankohtana, iltayhdeksän jälkeen, huoh huoh.
Edit: Niin se aika. Se oli 1:03:19, ihan passeli - vaikka myönnän kyllä, että tunnin ylittyminen jälleen kerran aiheutti pienen jälkikäteiskirpaisun. Onneksi juoksun aikana keskityin nauttimaan kellon tuijottelun sijaan.

20 comments:

  1. Jee, hyvä sinä!

    Mäkin kävin eilen lenkillä. Kävellen, mutta silti: eka lenkki ilman rattaita sitten synnytyksen. Juosta en uskaltanut, kroppa tuntui siltä. Tänään uudestaan. Jee.

    ReplyDelete
  2. Jes, hieno aika! Kävin itsekin pitkästä aikaa eilen lenkillä, mutta löysin itseni keskeltä viljapeltoa pimeässä. Onneksi löysin myös kotiin :)

    ReplyDelete
  3. Nostan hattua! Itse en ole vieläkään juossut, ikinä. Mutta ehkä tässä nyt innostuisi kun koira kasvaa. Hieno ilta/yö oli ainakin juosta!

    ReplyDelete
  4. Niin siis sano että tuo kuva on otettu ennen juoksua! :o

    Mutta hieno suoritus, onnea! Se kahvinjuonti ja neulominen, siis. Kuin myös juoksu.

    ReplyDelete
  5. Ihanaa, että sait oman, hyvän päivän. Yksikin hyvä päivä voi raskaina jaksoina painaa vaa'assa todella paljon. <3

    Juoksukokemus kuulostaa niin upealta, että ehkä innostun itsekin tänään lenkillä ottamaan kävelyn välissä pari hölkkäaskelta. (Kuulostaapa tosi urhealta, kun toinen kertoo juuri juosseensa kympin. :D)

    ReplyDelete
  6. Hyvä Liina! Näytät kyllä todella reippaalta ja iloiselta! :)

    ReplyDelete
  7. Hienoa, kaikki! Ja sama ylämäkitekniikka - mahd nopeesti ohi!

    ReplyDelete
  8. Lisäys edelliseen: viimeiset 6 v olen kuitenkin juossut melkein täysin tasaisella tai korkeintaan hiekkadyyneillä, mikä on ihan eri juttu... Täällä ei ole mitään kunnon mäkiä!

    ReplyDelete
  9. Sanon vain vau! Sekä juoksulle että tukalle.

    ReplyDelete
  10. Hauska idea tuo iltajuoksu :). Kiva, että oli hyvä päivä! Lisää näitä, vai miten sitä nyt täällä netissä kannustetaankin...

    ReplyDelete
  11. Liina, suuri innoittajani juoksun saralla! Pakko oli tulla vielä toistekin tänne, kehuskelemaan että mäkin pinkaisin tänään (tiettävästi elämäni ekan) kympin! Eikä tullut kuolema, vain vähän polvet kipeäksi yhdeksän kilsan kohdalla.

    Mutta nyt kun tietää, että siihen pystyy, voi ruveta ottamaan aikatavoitteita jos johonkin tapahtumaan joskus lähtee...

    ReplyDelete
  12. Vau mikä aika!!! Ja toi paita on myös aika päheä ja hiukset tietty! Nyt kyllä harmittaa, kun en päässyt, mutta en olisi kyllä tuplapäässyt, koska polvi ja perjantai-iltana iskenyt flunssa. Ensi vuonna sitten. Niin ja tietty jos se rantamaraton vaimikäsenytoli. Pitäisköhän jo ilmoittautua?

    ReplyDelete
  13. Saara, jee! Liike tekee ihan mielettömän hyvää. Ja yksinolokin ehkä. Hienoa, että pääsit lenkille :)

    Paula, sulla oli tosiaan melkoinen lenkki :D Hyvä, että selvisit kotiin, niin nähdään ehkä siellä Espoossa. Ellei siellä ole aivan pipona porukkaa.

    Linnea, niin olikin hieno ilta! Paitsi, että merellä salamoi, ja välillä tuli miettineeksi, että onkohan tämä nyt ihan fiksua.

    PS. Koiran kanssa voi myös kävellä. Joskus joku sanoi, että kävely on aliarvostettu liikunnan muoto. Olen samaa mieltä.

    Täti-ihminen, kyllä, kuva on otettu romanttisesta bajamajajonosta käsin. Ja kiitos kiitos!

    Huippua muuten, että kävit itsekin sitten juoksemassa sen kympin. Ensi vuonna pakotan sut kyllä johonkin samaan juoksutapahtumaan. Turha yrittää paeta johonkin Kiinaan.

    EmmyAurora, kiitos!

    Liisa, noin se juuri on. Sulla on kyllä joku ihana taito nähdä asioiden ytimeen.

    Mä muistan ihan hyvin ensimmäisten juoksuaskeleiden tuskan, ja väitän, että aloittaminen on vaikeampaa kuin se kymppi. Tsemppaan, jos innostut, mutta kannatan lämpimästi myös kävelyä :)

    LQ, suurkiitos! Pakko oli irvistellä, että pysyy lämpimänä :D

    Sannabanana, toimiskohan sama ylämäkihomma myös puolimaratonilla, vai syökö se voimat? Ainakin nyt lauantaina ei tuntunut oikeastaan missään.

    Ja tuota, eikö dyyneillä juokseminen ole raskaampaa kuin mahdollisesti ehkä mikään muu?

    Leluteekki, kiitos! Tukan laitoin itse ponnarille. Kampaaja varmaan itkisi.

    Bleue, kiitos! Minustakin iltajuoksu oli kiva, yllättävän tunnelmallinen :)

    VL, aikaan olin kyllä sitten kuitenkin tyytyväinen. Ja parempi se polvi on nyt hoitaa, että pääset sitten itsekin sinne Espooseen. Tuletko puolikkaalle vai kympille?

    Ja ensi vuonna ehdottomasti!

    ReplyDelete
  14. hei hienosti meni juoksut! yritin bongata sua, mutta taisit pinkoa niin kovaa edellä että ei mitään mahollisuuksia :) oli kyllä yllättävän kiva tapahtuma kaikesta väentungoksesta huolimatta. ja hyvä reitti, ei liian raskas ensinkään!

    ReplyDelete
  15. Tuskin pingoin, lähdin siellä kolmanneksi viimeisessä ryhmässäkin :D Mutta hauskaa, että oltiin samassa tapahtumassa! Oli älyttömän hauskaa jotenkin :D

    ReplyDelete
  16. Jee hienoa!!! Ja kuule aika on kovempi mitä musta irtosi tämän vuoden naisten kympillä ;D

    ReplyDelete
  17. Mutta Naisten kymppihän juostaankin keskellä päivää, se on erinomaisen huono hetki juoksentelulle :D

    Jälkikäteen ajateltuna se sun Tampereen keikka kuulosti kyllä vielä paljon siistimmältä. Ensi vuonna voisin harkita sitä.

    ReplyDelete
  18. Tähän vielä pitää kommentoida, että susta on tullut mun liikunnallinen esikuva <3
    Sain ahterini raahattua lenkille eilen sun esimerkin perässä. Koko kesä meni lenkkeilyttä ja aika vähällä urheilulla muutenkin, mutta ehkä tästä taas alkaa aktiivisempi ote :)

    ReplyDelete
  19. !!!


    <3

    Voin sanoa, että yllä oli lause, jota en olisi ikinä uskonut kuulevani, kun tilanne on niin monta vuotta ollut niin toisin :D Mutta ihanaa, jos innostuit!

    ReplyDelete