20 March, 2013

Onko pakko jos tuntuu pahalta?

Urheilun suhteen vastaushan on ikävästi yleensä "kyllä" - ellei pahalta tunnu tyyliin keuhkokuumeen takia, jolloin ei ole pakko, vaan kiellettyä.

"Kyllä"-vastaus on kuitenkin kamalan epädiplomaattinen, minkä tietää kamalan epädiplomaattinen miehenikin (hän on aikanaan kieltäytynyt hieromasta hartioitani koska "ei voi pilata herkkiä koodarin käsiään", minkä voitte huoletta tulkita vitsiksi. Oikeasti hän pelkäsi sijoiltaan menevän peukalon* pilaavan pelisessiot.) No mutta joka tapauksessa, kun 1,5 h sitten marisin, etten haluuuuu, hän sanoi mmmmph ja vältti katsekontaktia.

Kiskoin siis lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille, joka osoittautui oikein hyväksi huolimatta törkeäksi yltyneestä hartiajumista ja siitä, että nyt siellä on liukasta.

Ilmainen vinkki: rentouta hartiat, jos lähdet ensimmäisiä kertoja juoksemaan. Harkitse myös piskin jättämistä himaan.

Niin, pakko on. Muut Mutsien kympille osallistujat harjoittelevat ehkä tälläkin hetkellä! Eikä siinä vielä kaikki, vaan Kuopion suunnalta on tulossa lisää haastajia, Jennijee ja Hippiäinen ja ja ja! Jos en nyt treenaa, jään porukan viimeiseksi! JÄÄN KOKO NAISTEN KYMPIN VIIMEISEKSI!

En ole ihan varma, onko kilpailuhenkisyyteni aivan terveellä tasolla, mutta motivaatioksi se kyllä kelpaa.

Ajattelin tässä nämä pakkaskelit juosta itse keksimälläni harjoitusohjelmalla, joka on seuraava:

  1. Juoksua kahtena (2) päivänä viikossa
  2. Kävelyä kolmena (3) päivänä viikossa
  3. Yhden juoksulenkin, ehkä sen viikonlopulle sijoittuvan, olisi hyvä olla vähän pidempi
  4. ...Paitsi jos on tosi väsynyt, jolloin on parempi juosta edes vähän kuin ei ollenkaan
  5. Ennen Naisten kymppiä pitää ehkä myös venytellä.
Sitten kun julistan kevään koittaneeksi, saatan potkia juoksukertoja ylemmäs, mutta juuri nyt tässä on ihan tarpeeksi.

Sanokaa vaan, jos juoksusta höyryämiseni muuttuu ärsyttäväksi. Lupaan höyrytä siitä jatkossa sitten vähemmän ärsyttävällä tavalla. Vaihtoehtoisesti laitan koiran pentukuvia höyrypostauksiin, ettekä voi olla vihaisia.

* Toisia verrataan kesäpäivään, minun selkääni on usein verrattu perunapeltoon laillistettujen hierojien vastaanotoilla. 

9 comments:

  1. Betonia. Sillä sanalla on kuvailtu mun hartioita joskus, ja muistaakseni niihinkin johdettiin sähköä jollain fysioterapeutin hierontakäynnillä. (Niihinkin = polven lisäksi, ei pään.) Mutta tartteeko sen veren aina päähän asti niin vinhasti kiertää :P

    Anyway hyvää juoksu-uraa ja mukavaa Naisten Kymppiä sitten aikanaan, sujukoon kaikkien taival ilman kramppeja, mielensäpahoittamisia ja muita komplikaatioita!

    Ai niin ja mää taas haastoin sut, vaihteeksi: http://tingeltangeli.blogspot.fi/2013/03/11-hyvaa-10-kaunista-9-muuten-vain-upeaa.html

    ReplyDelete
  2. :D Ai LOL nuo miehen koodarinkädet! Hihii.

    Ja et sä voi olla vika, koska mä oon. En pysty ees _hölkkäämään_ ilman että syke nousee sinne 160, eli mun "lenkit" on semmoisia lönkltilönköti ja sit kävelyä. Tällä viikolla saldo kaksi "lenkkiä".

    ReplyDelete
  3. Suvi, siis SÄHKÖÄ? Mä sain tänään relaksantteja, mutta myönnän. Sähköhoito kiinnostaa juuri nyt kovasti.

    Toivottavasti hartiani ottavat opikseen toivotuksistasi! Ja suurkiitos haasteesta, palajan siihen luultavasti kun voin taas istua koneella hammasta purematta.

    Vihreä Lintu, no sitä minäkin! Herkät vielä :D Mutta onnekseen en nyt ole edes ruinaamassa hierontaa; päinvastoin. Jos hän yrittää koskea hartioihini, lyön.

    Jätä se sykemittari himaan, on paljon kivempi juosta hirmusykkeillä kun ei tiedä asiasta mitään ;) Voi rauhassa valehdella itselleen menevänsä optimaalisella sykealueella, varmasti voisi vaikka puhua. Jos haluaisi. Ja olisi joku, jolle puhua. Ja jos tauko puuskutuksessa ei tarkoittaisi pyörtymistä.

    ReplyDelete
  4. Sounds like plan! Koira taitaa olla hyvä salainen ase, sen kanssa on pakko kävellä vaikka ei haluis, ja faktahan todella on että fiilis muuttuu iloksi, kun on 5 minsaa ollut ulkona.

    Eilen oli puistossa yksi sairaan ärsyttävä nainen. Sillä oli HC juoksuvaatteet ja HC juoksurattaat lapselle, ja se hyppi X-hyppyjä, ja sillä oli jumppakuminauha, millä se teki lihaskuntoliikkeitä liukumäen tolppia vasten. Törkeetä. Onneksi se lähti aika nopeesti nukuttamaan lastaan arviolta 18 kilometrin lenkille. Pitäs kieltää puistoilu tommosilta tyypeiltä kokonaan.

    ReplyDelete
  5. Se todella on hyvä salainen ase! Peruskuntoni on mullistunut koiran saapumisen jälkeen :)

    Mutta onpa kyllä rasittava puistotoveri. Lohduttautukaamme sillä ajatuksella, että tuolla tavoin pukeutuva ja käyttäytyvä naisihminen luultavasti vain kompensoi sitä, että kaarsi rattaineen himaan jo ensimmäisen kilometrin päätteeksi. Ei voi muuta selitystä olla!

    ReplyDelete
  6. Niin, sähkö ilmeisesti jotenkin stimuloi lihaksia. Tuntui ihan mukavalta, sellaisia vähän kutkuttavia pikkunykäyksiä. Mutta en tiedä voiko sitä antaa tulehtuneille hartioille, ehkä se auttaa vain lihasten herättelyyn silloin kun mitään erityistä ärtymystilaa ei ole päällä? Anyway toivottavasti olotilasi kohenee nopeasti :)

    PS. Tuo Jennijeen kuvaama puistomutsi on kyllä sananparren in your face ruumiillistuma. Pitäisi kieltää tuommoinen naamaan hierominen.

    ReplyDelete
  7. Kiitos! On jo parempi olo, vaikka tänään kävin juoksemassakin. Toistaiseksi ei uutta vakavaa jumitilaa, lievää juilia vain :D

    Ja PS. Siksi epäilenkin hänen käyneen lähinnä esittämässä :D

    ReplyDelete
  8. Minä sain eilen herkät insinööriskourat murjomaan niskojani, ja tänään jopa kääntyy pää. Ainakin vähän. Tarkastetaan tilanne taas huomenna, kun tänään olisi suunnitelmissa pitkää liinailulenkkiä ja koiran iltaremmontaa.

    Se hyvä puoli täällä metsässä asumisessa on, ettei välttämättä näe yhden ainutta ihmistä viikkoon. Voi olla autuaan tietämätön kaikista hifistelykuntoilijoista. Meikä on nähkääs tämän tien kovakuntoisin lenkkeilijä! Ehkä ainut, mut ainakin ykkönen. Itsetunto saattaa Kympillä saada pienimuotoisen kolauksen...

    ReplyDelete
  9. Ihana ajatus, että saisi juosta vain yksin metsäteitä! Paitsi jos pitää juosta edestakaisin, se on vähän ärsyttävää, mutta toki sekin paremman puutteessa menee.

    Pidän peukkuja pään kääntymisen suhteen. Se tekee kyllä kaikesta paljon helpompaa - kumma, miten sitäkään taitoa ei tajua arvostaa, kun kaikki on sillä saralla kunnossa.

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.