Mitä me sitten olemme tehneet näin hääpäivänämme?
Minä vein lapsen päiväkodista puistoon. Tai lapsi vei minut. Olen harjoitellut uutta zen-asennetta, jossa kotiin ei ole pakko päästä ihan saman tien, jos kerran aurinko paistaa. Zen-asenteeni alkaa tosin poikkeuksetta pykiä noin kello viisi.
Ulkoilutin samalla koiran, joka on yhä hengissä, koiran olomuodossa ja (Mikä pettymys! huudahti mies) edelleen mielestään valmis isäksi.
Kotona ruokin kaikenlaisia paikallaolijoita ja toimin jännittävänä leikkien mahdollistajana makaamalla lattialla. Ruokin lisää, lääkitsin, vein lapsen nukkumaan.
Sitten luin pääsykokeisiin, tein ruokaa seuraavalle päivälle ja silitin vaatteita tuleviin hautajaisiin. Ja muutenkin, en nimittäin todellakaan ole pitänyt kiinni joka kuukausi koittavasta silityspäivästä. Tai siis, eikös se lupaus mennyt, että joka vuosi silitän? Taisi mennä, huh.
Mies meni yhtiökokoukseen minun sijastani, vaikkei ole perheestämme se, joka on hallituksen varajäsen. Äänesti urheasti hissiä vastaan, vaikka tällä kerralla me hävittiin tää ottelu. (Alan nähdä tiettyjä yhtymäkohtia hissikeskustelumme ja Guggenheim-museon välillä. Tänne vaan oppia ottamaan, museon puuhahenkilöt!) Sitten kävi kaupassa ja tankkaamassa ja pesemässä auton.
Jossain tämän kaiken keskellä pussattiin vähän ja istuttiin sängyn reunalla väsähtäneinä. Tämä meni nyt tällä tavalla.
Mutta kai se olisi huonomminkin voinut mennä.
Minä vein lapsen päiväkodista puistoon. Tai lapsi vei minut. Olen harjoitellut uutta zen-asennetta, jossa kotiin ei ole pakko päästä ihan saman tien, jos kerran aurinko paistaa. Zen-asenteeni alkaa tosin poikkeuksetta pykiä noin kello viisi.
Paukuta rauhassa vaan, ei oo mihinkään kiire. |
Ulkoilutin samalla koiran, joka on yhä hengissä, koiran olomuodossa ja (Mikä pettymys! huudahti mies) edelleen mielestään valmis isäksi.
Kotona ruokin kaikenlaisia paikallaolijoita ja toimin jännittävänä leikkien mahdollistajana makaamalla lattialla. Ruokin lisää, lääkitsin, vein lapsen nukkumaan.
Sitten luin pääsykokeisiin, tein ruokaa seuraavalle päivälle ja silitin vaatteita tuleviin hautajaisiin. Ja muutenkin, en nimittäin todellakaan ole pitänyt kiinni joka kuukausi koittavasta silityspäivästä. Tai siis, eikös se lupaus mennyt, että joka vuosi silitän? Taisi mennä, huh.
Mies meni yhtiökokoukseen minun sijastani, vaikkei ole perheestämme se, joka on hallituksen varajäsen. Äänesti urheasti hissiä vastaan, vaikka tällä kerralla me hävittiin tää ottelu. (Alan nähdä tiettyjä yhtymäkohtia hissikeskustelumme ja Guggenheim-museon välillä. Tänne vaan oppia ottamaan, museon puuhahenkilöt!) Sitten kävi kaupassa ja tankkaamassa ja pesemässä auton.
Jossain tämän kaiken keskellä pussattiin vähän ja istuttiin sängyn reunalla väsähtäneinä. Tämä meni nyt tällä tavalla.
Mutta kai se olisi huonomminkin voinut mennä.
Onnea hääpäivänänne, and many more :)!
ReplyDeleteNo hirveesti kaikkea ehdit yhdessä illassa! Huh. Mutta zen on hyvä. Zen on myös vaikea.
ReplyDeleteHyvää hääpäivää yhtä kaikki! Ajatus on tärkein, ja muistitte merkkipäivän. :)
Saaks katkera vanhapiika sanoo että oi kun ois ees hääpäivä ja pääsis naimisiin. :D
ReplyDeleteNoi hissijutut hämmentää, etenkin jos ja kun te asutte siellä päin missä oletan teidän asuvan. Pahoittelen tappiotanne.
Ja noi koirat. En ees aloita. Meillä on kans mikrofoninsuoja äänitarkkailija-anopille ja aselaukku P:n kummisedälle suunniteltu koirista. Kevätkiima ja eka punkki. Yöks.
Pussailulle peukkua.
Myöhäiset onnittelut! Mietin tässä, että naimisiin menemättömyyden hyväksi puoleksi täytynee laskea se, että ei ole myöskään hääpäivää, koska me ei kuitenkaan vietettäisi sitä millään tavalla ja sitten kinasteltaisiin siitä, miksi kumpikaan ei järjestänyt mitään. :)
ReplyDeletemeilläkin on hääppis 15.5.!
ReplyDeleteAjan kanssa lisä: rikoin perinteitä tänä vuonna, kun en ollut vuoden ainoassa megaflunssassani. Tänä vuonna en myöskään saanut harkittua Lapponiaa vaan pyysin tuomaan Ikeasta maton ja parvekesuojan. Jep.... Kuohuviinipullo sentään korkattiin illalla. Onkohan siitä jo kuplat haihtuneet?
ReplyDeleteOnnea näin myöhässä hääpäivälle !
ReplyDeleteMulla on pahin hääpäivä kulunut yrjötaudissa.... ja on noita vastaavia hääpäiviä kuin sulla mahtunut meikäläisenkin vuosiin (18 v naimisissa tämän vuoden tammikuussa) varsinkin viime vuosina, kun ei ole ollut taloudellisesti mahdollista juhlistaa hääpäivää ainakaan millään ravintolaillallisella.
No jospa 20 v hääpäivän kunniaksi parin vuoden päästä keksis jotain isompaa ja hienompaa ?
Kiitos Bleue! :)
ReplyDeleteTäti-ihminen, pari viikkoa on vielä ihan huh. Sitten toivottavasti vähän helpottaa! Kiitos :) (Zen on muuten hyvä. Ja helpompi, jos paistaa aurinko.)
PeNa, saa, mutta sitten pitää muistaa, että joutuu järjestämään häät :D
Onhan toi hissijuttu vähän outo, mutta tää nyt meni näin, enkä jaksa kauheasti kiihtyä. Ehkä nyt saadaan syyskokouksessa taas glögiä :D
Yyyy, punkit, yyyyy. Pitää ostaa niitä riistohintaisia punkinestoaineita taas, yyyyy.
LQ, kiitos! On siinä naimisissaolemattomuudessa puolensakin. Etenkin jos vihaa kaikenlaista järjestelyä :D
Wandis, yläfemmat! Ja onnea!
Me ei avattu edes skumppaa, mihin voin reklamoida? Ai niin, miehelle :D Odotas.
Mut olihan sitten hyvä hääpäivä, jos et ollut megaflunssassa. Ja oli skumppaa. Silloin on aina hyvä päivä.
Rokkimamma, kiitos!
Okei, sä voitat kirkkaasti :D Eikä toki ehkä voi olettaakaan, että jokainen hääpäivä on säkenöivää juhlaa. Etenkään jos on mennyt lisääntymään :)
Voi teillä on kohta iso ja hieno päivä, muistakaa nauttia <3
Myöhästyneet onnittelut! Mekään ei olla naimisissa, mutta mä yritän aina jotenkin muistaa ensitapaamisen vuosipäivää - tosin ne on ruvenneet vilisemään ohi niin kauheaa tahtia, ettei meinaa perässä pysyä. Mutta sitäkin voi siis juhlistaa. Tai ekoja treffejä, tai sitä kun päätettiin mennä naimisiin, tai ... näitähän voi keksiä, jos joku vaikka osuisi juhlavampaan hetkeen.
ReplyDeleteOnnea! Pussailu on aina hyvästä, vaikka ees nopeesti.
ReplyDeleteVoishan se menna paljon huonomminkin, ainakin on se haapaiva jota juhlia sen kanssa jonka kanssa paatti menna naimisiin. Sita arkeahan se naimisissa oleminenkin loppujen lopuksi on. Onnea teille!
ReplyDeleteRainDrop, ihan totta! Arkeahan se on, ja siitä arjesta mä loppujen lopuksi eniten tykkään :D
ReplyDeleteNyt juuri lajiteltiin äsken työkaluja ja lapsen vaatteita ja koko homman stereotyyppisyys pisti hihittymään. Ja sekin, että olin skumpalla sitä ennen :D