13 May, 2013

Rukkaset ja hattu

Koiramme on kiihtynyt. Hyvin kiihtynyt.

Alla on kuva hatusta, jonka lauantaiyönä kello 04:03 suunnittelin tekeväni koirastamme:

Ai sulla ei ollutkaan ripulia, halusit vaan haistella tyttöjen pissaa -hattu.

Noin, helpotti. Eihän siitä tietenkään melko varmasti hattua tehdä. Olen vain kurkkuani myöten täynnä koiran tarvetta päästä siittämään jälkikasvua.

Paljon kestän, mutta yöllistä vinkunaa, herättelyä, ympäriinsä ropistelua ja ulvontaa en jaksa. Korjaan: en juuri nyt jaksa. Koira valitsi huonon hetken, sillä jonain toisena aikana elämässäni olisin suhtautunut luullakseni paljon suopeammin karvaiseen kiihkokeppiin. Nyt en.

Huomenna seuraa hormonikuuri.

Ollakseni aivan rehellinen, harmittaa ja surettaa. En voi olla miettimättä, teemmekö väärin: koiran luonne on koiran luonne eikä tunnu jotenkin oikealta jyrätä sitä hormoneilla vain siksi, ettei itse saa nukuttua. En myöskään ole aivan varma, olemmeko vielä siinä pisteessä, että koira kärsii toteutumattomista mielihaluistaan itse.

Minua on sitä paitsi aina naurattanut sen suuren rakastajan intohimoinen suhden elämään. En oikeastaan haluaisi koiran muuttuvan.

Tuntuu siltä, että piski on menossa piikille, vaikka haluaisin vain, että se nukkuisi yönsä.

13 comments:

  1. Huh, hetken aikaa luin, että 'koiran halua päästä siittämään jälkikasvuani'.

    ReplyDelete
  2. Aih, mun entinen koira harrasti tota samaa (kuoli kyllä muista syistä, ei siis siksi ole entinen). Tosin se kyllä myös pissaili sisälle, joten pakko oli viedä ulos, kun koskaan ei tiennyt, onko oikeasti asiaa. Mä en tiennytkään, että niille on jotain hormonihoitoja, meidän Musti olisi kyllä ollut sellaisten tarpeessa. Kai sen hoidon voi lopettaa, jos koira muuttuu ihan sieluttomaksi?

    Täällä koira oli saanut yskän viikonlopun aikana, ja tietysti sitten yski myös yöllä. Lapsethan nukkui kuin enkelit, joten tuli vähän vaihtelua, kun se olikin koira joka herätti.

    ReplyDelete
  3. Lydas, ei sekään yllättäisi.

    Leluteekki, tämä on siis käytännössä kemiallinen kastraatio. Käytössä hankalilla koirailla. Käsittääkseni hoito on ihon alle laitettava kapseli, josta vapautuu jotain hormonia: sitä on ehkä vaikea lopettaa, mutta vaikutus ei ole pysyvä. Luultavasti puolen vuoden kuluttua olemme kuitenkin niin mieltyneitä sieluttomaan koiraamme, että :D

    On siinä jotain sellaista kosmista oikeutta, että muksu nukkuu kuin patonki, mutta koira pitää huolen univelan säilymisestä.

    ReplyDelete
  4. Ah, mäkin luulin että ongelmana on että se nylpyttää lasta :D Mutta mäpä en tiedäkään koirista mitään. Oikeastaan piti vain sanoa että aika ruma hattu, eli ehkä ihan hyvä että pysyy koirana.

    Tsempit tunnontuskiisi! Ehkäpä koira ei osaa kaivata sitä mitä sillä ei ole ja on siis ihan onnellinen sieluton koira? (Meidän lukion opo ja psykan maikka kehuskeli lobotomiaa suruhoitona - siis ihmisille. Ei ollut potilas enää ollenkaan surullinen pikku lobotomian jälkeen. Sellaista kuulkaa lapset oli 90-luvulla!)

    ReplyDelete
  5. Ei sen sielu mihinkään mene. :) Okei hormoonihoidosta en tiiä, mutta jos vaikka ihan lopullinen kastraatio. Koiraa stressaa pallitonna ihan tosi moni asia vähemmän tässä maailmassa

    ReplyDelete
  6. Täti-ihminen, on se toden sanoakseni yrittänyt kerran tai pari. Ei yritä enää.

    Ja siis miten niin ruma hattu! Selkeä hatunnosto sellaiselle pesukarhuhatulle, ainoa vaan, että häntä on pystyssä. Ja korvat. Supertyylikäs ja perinnetietoinen :D

    Kiitos tsempeistä. Tämä lobotomiavertaus, eeeh, helpotti kovasti :D

    Veera, tänks! Ehkä se todella itsekin kärsii tästä - tai jos ei tajua kärsivänsä, nauttii kohta rauhoittuneesta fiiliksestä :)

    ReplyDelete
  7. Tää vaan vahvistaa mun käsitystä siitä, että meidän terrieri on teidän terrierin sielunkumppani. Meillä tosin siis leikattu tyttökoira, joka valvottaa vatsavaivoillaan välillä. Yleensä juuri kun kuopus on alkanut nukkua pitkän valvomisjakson jälkeen, grrr.

    Meidän lapsuudenkodin poikakoira leikattiin ihan sillai perinteisesti. Sillä oli siis ongelmana uroskoirille ärhentely. Ärhentelyyn tai mihinkään muuhunkaan ei kyllä sterilointi auttanut kuin marginaalisesti.

    Tämä meidän nykyinen terrierimme oli rauhallisempi silloin, kun sai Clomicalmia eroahdistukseensa. Ahdistus kuitenkin meni ohi äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen (totesi varmaan, että thank god, että ne on päivisin pois!), Clomicalmit lopetettiin ja nykyään se on ihan oma ärsyttävän hyper itsensä. Viime viikolla olisi muun muassa mielellään leikkinyt _hevosen_ kanssa, jos humma vain olisi ymmärtänyt liittyä mukaan leikkiin. o_O

    ReplyDelete
  8. Toivottavasti koira saa pitää henkikultansa, MUTTA toi hattu on niin hieno, että voisit pelotteeksi tehtailla moisen jostain teddykankaasta?

    ReplyDelete
  9. Muistaakseni joskus kerroin kissastamme, joka huusi kuin hyeena viimeiset kolme elinvuottaan, ja varsinkin öisin. Eläinlääkärit epäilivät syyksi vähän kaikkea kuuroudesta dementiaan ja korkeaan verenpaineeseen, mutta mitään apua huutamiseen ei löytynyt. Mutta jos joku ihon alle laitettava kapseli olisi sen lopettanut, niin kyllä varmaankin olisimme sellaisen hankkineet, vaikka kissa itse ei huutamisestaan tuntunut kärsivän. Omat yöunet olisivat kuitenkin painaneet vaa'assa sen verran enemmän.

    Mutta joo, meinasi tulla rukkaset kissastakin useammin kuin kerran. (Ja vaikka kissaa on ikävä, niin sitä karjumista en kyllä rehellisesti sanottuna ottaisi takaisin.)

    ReplyDelete
  10. Viriilit nuoret koiramiehet <3 .. Lyhyt tarina siltä varalta, että jonkun muun kärsimät hormonihermoilut keventäisivät taakkaasi edes vähän. Meidän vanhempi nahkalassie oli nuorena erittäin säikky ja hermoheikko ja muutenkin vähän sellainen ressukkamussukka. Se rauhoittui silminnähden, kun sai nukkua yönsä sängyssä, joten vastoin alkuperäistä suunnitelmaa se sai paikan parivuoteesta. Jossain vaiheessa se alkoi pissiä alleen. Aina silloin tällöin heräsimme eksän kanssa märästä lammikosta ja olimme tietty kuolla huolesta, että mikä ihme sitä nyt vaivaa. Päällisin puolin ihan kasassa olevan näköinen, mikäli hermoilua ei lasketa. Ihmettelimme eritoten sitä, ettei musti koskaan pyytänyt öisin ulos, vaikka oli muuten jo sisäsiisti. No jonkun lätäkköaamun jälkeen sitten usutin miekkosen piskin kanssa lääkäriin, että selvitettävähän se on. Ties mitä vakavaa on meneillään.

    Lääkäri tutki koiran ja naurahti sitten vain vaivoin hymyään pidätellen että kulkaapas, ei se ole pissaa. Simo näkee tyttöunia.

    Päädyimme jättämään pussukat eläinlääkäriaseman roskikseen.

    ReplyDelete
  11. Alan vakavasti harkita sitä, että tuleekohan meille sittenkään poikakoiraa.

    Toisaalta muistiin palaavat elävästi myös kultsunarttumme juoksuajat, joiden aikana se sai sisällä käyttää omia Sloggi-alushousujaan (jotka äiti kerran laitti vahingossa töihin..). Että jaah.

    Mutta hieno on hattu!

    ReplyDelete
  12. PETRA! :D Paras juttu :D Mutta millaisia unia ne on oikein olleet, jos siitä on ollut seurauksena lammikko :D

    Huikea tapaus. Olisi päättynyt meillä samalla tavalla.

    (Meidänkin piski nukkuu sängyssä, muka salaa. Mun jaloissa. En raaski sitä potkia poiskaan.)

    Linnea, mä kyllä edelleen ottaisin poikakoiran. Tai en koiraa. Koska sit jos sattuiskin vahinko, ne pennut ois jonkun muun ongelma :D

    Munstakin hattu on törkyhieno. Hmmm. Käynkin vielä vilkaisemassa koiraa :D

    ReplyDelete
  13. Kaamea määrä kommentteja jäi välistä! Olen sokea. Ja lepakoita tapulissa.

    VL, meillä radikaalisti väheni yölliset ripulit kun koira itsediagnosoitiin laktoosiongelmaiseksi. Auttaisko teilläkin?

    Mä en odota tuolta piikiltä mitään muuta kuin lievää rauhoittumista. Kaikki huonot tavat on opittu jo :D

    Hevoskaveri :D

    Annukka, ei lainkaan huono idea. Hmmmm. Osaan käyttää ompelukonettakin. Tosin hyvin huonosti.

    Liisa, no siis takuulla juuri noin. Kyllähän sitä mielellään nukkuisi. Kaikkeen ei ihminen taivu.

    Mika on usein harkinnut laittavansa mikrosirun koiran päähän käytöksen ohjaamiseksi. Ehkä sellainen auttaisi karjuvaan kissaankin? :D

    ReplyDelete