No, nyt se on ohi.
Alusta asti oli selvää, että kahden kuukauden lukemisella ei lääkikseen päästä, joten se, että koe oli (mulle) vaikea ei tullut minään yllärinä.
Se, mikä ei ollut ollenkaan selvää, oli oman motivaation taso. Aina välillä tunnen ylpeyden läikähdyksen itseäni kohtaan: että kuitenkin jaksoin koko kevään lukea, ikään kuin tänä keväänä olisi ollut oikea mahdollisuus. Minä, joka olen perusluonteeltani varsin laiska ja mukavuudenhaluinen, minä tein takamus ruvella hommia vaikkei siinä ehkä mitään järkeä ollut.
Kokeista lähdin takki tyhjänä ja pää pyörällä. Jäi sellainen tunne, että koe olisi kovalla työllä selätettävissä, ja sellainenkin tunne jäi, että kunhan tästä nyt pari viikkoa kerään voimia, aloitan uudestaan (ehkä hieman inhimillisempään tahtiin tosin.)
Olin etukäteen ajatellut, että kokeen jälkeen tietäisin, olisiko se lääkis mun juttu vai ei, mutta siltä osin en juuri viisastunut. Kiinnostuin kyllä aineiston lääketieteellisestä puolesta, mutta etenkin kemian koin jotenkin väsyttäväksi. Intuitiolla siis eteenpäin, yhä.
Yksittäishuomiona voin sanoa, että käteni on aivan jumissa käsinkirjoittamisesta. Kas kun eivät vahatauluja käyttäneet.
Nyt useampi lasillinen häämatkalla tutuksi tullutta vino verdeä, jalat ylös ja käteen kirja, jossa on spekulatiivista biologiaa. Palataan, oppikirjat.
Alusta asti oli selvää, että kahden kuukauden lukemisella ei lääkikseen päästä, joten se, että koe oli (mulle) vaikea ei tullut minään yllärinä.
Se, mikä ei ollut ollenkaan selvää, oli oman motivaation taso. Aina välillä tunnen ylpeyden läikähdyksen itseäni kohtaan: että kuitenkin jaksoin koko kevään lukea, ikään kuin tänä keväänä olisi ollut oikea mahdollisuus. Minä, joka olen perusluonteeltani varsin laiska ja mukavuudenhaluinen, minä tein takamus ruvella hommia vaikkei siinä ehkä mitään järkeä ollut.
 |
| Motivaatiolle! |
Olin etukäteen ajatellut, että kokeen jälkeen tietäisin, olisiko se lääkis mun juttu vai ei, mutta siltä osin en juuri viisastunut. Kiinnostuin kyllä aineiston lääketieteellisestä puolesta, mutta etenkin kemian koin jotenkin väsyttäväksi. Intuitiolla siis eteenpäin, yhä.
Yksittäishuomiona voin sanoa, että käteni on aivan jumissa käsinkirjoittamisesta. Kas kun eivät vahatauluja käyttäneet.
Nyt useampi lasillinen häämatkalla tutuksi tullutta vino verdeä, jalat ylös ja käteen kirja, jossa on spekulatiivista biologiaa. Palataan, oppikirjat.
Hyvä sinä! Ja skål!
ReplyDeleteWau!!! Mahtavaa. Valtaisa hatunnosto pelkästä yrityksestä. Ei ole ihan se helpoin pulju päästä sisään vaikka kuinka pänttäisi. Eikä duuninakaan se kadehdittavin.
ReplyDeleteMäkin otan lasillisen Rieslingiä sulle. Tai oisin mä ottanut sen muutenkin mut sovitaan nyt että se on sulle.
Hyvä sinä, todellakin!
ReplyDelete(Korkkaisin kanssa ja nostaisin maljan, mutta olen töissä - varoittava esimerkki siitä miten käy jos EI opiskele... paitsi lääkäritkin tekee vuorotyötä... ja saa sitä kyllä 70 kertaa enemmän palkkaa... jne).
Piti tulla jo eilen toivottamaan onnea matkaan, vaikka sillähän on nyt vähän vähänlaisesti tekemistä noissa kokeissa. Ohi on - aina kai voi toivoa parasta?
Viikonloppuja!!
Malja sinulle todellakin! Muistan kyllä jo jonkun kommentin jossa pohdit että sinulla saattaisi olla unelma... Olen itsekin käynyt ekoissa pääsykokeissa tutkintooni toteamassa, ettei parin viikon lukuaika riittänyt millään tasolla ja päntännyt valtavan määrän, että pääsin vihdoin sisälle.
ReplyDeleteKuule, pahoittelen että toistan itseäni, tiedätkö on olemassa avoimen yo:n lääketieteen perusteet (25op muistelen), jossa ainakin itse opiskellessani oli paljon lääkikseen hakijoita. En tiedä käytännössä miten paljon niistä hyväksytään sitten oikeaan tutkintoon mutta hukkaan eivät mene elämää vartenkaan, ovat yleissivistävät. Opinnot eivät kuitenkaan auta kemiapuolessa, joka on vain opeteltava koska nykyään ymmärtääkseni on toistuvat lääkekokeet työaikanakin :).
Mutta tärkein oli _nyt_ että mahtava itsesi ylitys :)! Ihana juttu!
Hienoa! Ja kippis :)!
ReplyDeleteYritys hyvä kymmenen! Ja samalla vauhdilla vain sunnuntaina. :)
ReplyDeleteVau!! Otinpa mäkin ihan sun kunniakses jokaperjantaisen!
ReplyDeleteIhailen (kadehdin?) ihmisiä, joilla on suunta, haaveita, visioita ja ylipäätään mahdollisuus ja paukkuja tehdä sitä, mitä haluavat. Itse kun lähinnä vain olen. Ei mua kukaan muu rajoita kuin minä itse.
Kaverini totesi kerran, kun Maria Veitolasta puhuttiin, että ei hän niinkään välitä tyypistä ja tyypin ohjelmista, mutta ihailee sitä, että ihminen on onnistunut tekemään juuri sitä, mitä haluaa ja vielä itsensä näköisesti. Pätee hyvin moniin muihinkin ihmisiin ja säkin näytät olevan omalla polullasi (meinasin kirjottaa, että unelmiesi tiellä, mut sepäs olikin monimerkityksellistä), mahtavaa!
Hurjan työn olet tehnyt viimeisten kuukausien aikana. Onneksi sisään pääsemiseen ei vaadita suinkaan täydellistä suoritusta, vaan riittävän hyvä, jotta sijoittuu siihen satapäiseen joukkoon, joka lopulta saa opiskelupaikan. Omista pääsykokeista jäi aikoinaan painamaan kokeen ihan Vihon viimeinen tehtävä, joka meni yli oman ymmärrykseni. Kuitenkin omaksi yllätyksekseni opiskelupaikka aukesi - ehkäpä tehtävä oli ollut liian vaikea muillekin.
ReplyDeleteJa sitä kemiaa ei onneksi tarvitse enää pääsykokeisiin jälkeen. Kippis!
Kippis! Mahtava urakka sulla takana!
ReplyDeleteJa muutenkin ihailtavaa, että olet valmis suuntaamaan vielä uusille urille, vaikka olisi niin helppoa jäädä siihen, missä on. Sullakin ymmärtääkseni on jo plakkarissa mitä kelvollisin koulutus ja työpaikka ja moni tyytyisi siihen, vaikka mielessä ehkä siintäisikin haave jostain muusta. Vau. Näet itselläkin kävi tässä keväällä mielessä ihan kreisi idea, että pyrkisin oikikseen (humanistina!!), mutta ikävä kyllä en usko, että minusta olisi panemaan toimeksi.
Tsemppiä viikonloppuun! Mistä teidät mutsijuoksijat tunnistaa sunnuntaina, jos eksyisin radan varteen? ;)
Oot kyllä mun suosikki! Nyt vielä juhlit oikein topakasti ja sitten juokset tolokusti niin hyvä tullee!
ReplyDeleteKippis! <3
ReplyDeleteAinakin vuonna 2000 se koe oli läkähdyttävä, joten olet todella vino verdesi ansainnut. Hurjaa, että joku pystyy tuohon päivätyön ja perheen harrastamisen lisäksi. Sankari.
Täti-ihminen, kiitos! Ja skål!
ReplyDeleteKukkavarvas, kiitos! Ei ole eikä tule olemaan helppoa päästä sisälle, ei - mutta hei, kiitos kun nostit lasillisen :)
PeNa, kiitos! Vuorotyö, huoh :D No mutta, ehkä sitä sitten on motivoitunut.
Toki voi toivoa parasta, mutta on mussa sen verran realistia jäljellä, etten odota paikkaa tänä vuonna ;)
Bleue, tuo pänttäys se on mullakin vielä edessä, mutta ällistyttävältä tuntuu, kuinka mielellään sitä tekee. Käsittämätöntä! Oikeesti.
Voisin vilkaista tuota avoimen puolen opintoasiaa! Ongelma on kai ehkä lähinnä siinä, että ne eivät välttämättä auta sisäänpääsyssä, ja sitä ajatellen tässä on aika paljon töitä tehtävänä ja aika vähän aikaa (apua, pitäiskö sittenkin aloittaa pänttäys HETI) ... mutta toisaalta, ei mikään oppi ikinä hukkaan mene, kuten itsekin sanoit :D
Kiitos!
Silmäilijä, iso kiitos ja kippis!
Leluteekki, no ehdottomasti! Tai ehkä nolla. Mutta yritin kuitenkin. Ja nyt tuntuu jo siltä, että onpa kiva päästä juoksemaan huomenna - kyllä lepo tekee vaan ihmeitä.
Sikuriina, jes!
Niin, mullekin luontaisin olotila on vain olla. Ja sehän on aika kivaa. Välillä tekisi mieli kyllä tivata, että kuka olen ja minne olen kätkenyt ruumiini :D Kun ei tää jotenkin ole yhtään mua. Paitsi, että ehkä sittenkin on.
Ja vaikka olen samaa mieltä esim. Maria Veitolasta, vähän vierastan sitäkin ajatusta, että ollakseen jotenkin oma itsensä olisi aina tehtävä jotain radikaalia. Voihan sitä kasvaa ja kukoistaa siinä jo löytämälläänkin polulla, se on ihan yhtä hienoa.
Jos sitten visio yhtäkkiä iskee, sitä voi lähteä toteuttamaan, mutta pakolla se visio ei ehkä löydy. En ainakaan mä löytänyt. Enkä ole vieläkään ihan varma, onko tässä mitään järkeä :D
Hei Leila ja Sini, kiva kun jätit kommentin! Voi apua, mulle tulee aina sellainen kurina vatsanpohjaan sisälle päässeistä, että voi kun olisin aikanaan tuossa :D
Riittävän hyvä tosiaan riittää - mutta realismia on sen verran, että tiedän, että nyt ei tainnut olla riittävän hyvä suoritus. Silti, ehkä ensi vuonna voi jo olla?
Kiitos muuten kemiakannustuksesta, se on siis vaan hampaat irvessä päntättävä :D Ja kyllähän mä tiedän, että kaikkiin opintoihin liittyy alkuun jotain tylsää. Tästä on nyt vain selvittävä, piste.
Iso kiitos ja kippis!
LQ, skål! Ja kiitos!
Sitä ei kuule koskaan tiedä, mitä itsestään löytää. En mäkään kuvitellut, että musta oikeasti olisi tähän ellen olisi eräänä maaliskuisena sairaslomapäivänä päättänyt "lukea vähän fysiikkaa". Siihen asti olin varma siitä, että en viitsi kuitenkaan, olen liian laiska. Kroppa vaan kävi vastusteluistani huolimatta hakemassa sen fyssankirjan.
Nyt on vielä onneksi sellainen tilanne, että omat hommat tuntuu jälleen mielekkäiltä ja hauskoilta, joten tulevaisuus tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia :D
Kiitos tsempistä! Apua, ei meillä ole mitään teemavaatetta :D Hetken jo mietin askartelevani kaulaan pahvilapun "Mutsien kymppi" ... Mutta jos haluat jotain koordinaatteja suunnilleen tapahtuman jälkeen, pistä mulle mailia tänään niin mä lähetän sulle puhelinnumeron :)
Siina, kiitos! Aion tehdä molempia! "Tolkusti" on muuten uusia lempisanojani :)
Annukka, kippis! Ja kyllä, läkähdyttävä on juuri oikea sana. Enhän mä silti vielä ole juuri mihinkään pystynyt, mutta ehkä vielä joskus pystyn. Aion pystyä. Kyllä.
Mä en ajatellutkaan, että Veitola tekisi jotain radikaalia (onko se tehnyt?), vaan että se tekee jotain, mitä haluaa tehdä. Yhtä lailla ihailen muitakin, jotka on tienneet aina haluavansa joksikin (viulisti, kotiäiti, insinööri jne.), tai ovat sittemmin oman polkunsa löytäneet. Kun itse menen periaatteella "mukavuusalueelta vähiten huono vaihtoehto, kiitos". Se on tylsää se!
ReplyDeleteUpea juttu!! Hatunnoston arvoinen suoritus, ei pelkästään pänttääminen ja kokeeseen meno, vaan myös sen henkisen kynnyksen ylitys, että uskallat konkreettisesti lähteä tavoittelemaan uutta uraa. Sen jälkeen loppu on suorittamista. You rule.
ReplyDeleteMä oon nyt lukenut 4 (vai 5, en muista) kurssia tuota mihin nyt haen niin avoimessa tämän vuoden. Koska en oo lukenut pääsykoekirjaa yhtään niin mun pääsykoemenestys antanee jotain osviittaa siitä, onko Avoimesta mitään iloa noin sisäänpääsyn kannalta :D.
ReplyDeleteHienoa, että selvisit! Ja uskon kyllä, että on paremmat kuin hyvät mahdollisuudet päästä sisälle ensi vuonna :)
ReplyDeleteOlen kokonaan unohtanut informoida, että jos seuraavaa lukurupeamaan varten haluat motivoitua juttelemalla siskon kanssa, se onnistuu. Ole yhteydessä, niin annan puhelinnumeron (vaikka tiedän että ottaisitkin yhteyttä mieluummin jollain muulla tapaa, niin sisko suosisi puhelinta. Sinä saat joustaa :P )
Liina, ilmoittaudun toivottoman myöhään. Juoksut on juostu ja skumpat juotu. Siis te, en minä. Harmi vaan. Sunnuntaina päivällä olin pojan kanssa kaksin, mikä on tietysti kivaa sekin, mutta ajatus ihmismassoihin liittymisestä ei houkutellut. Enkä tietysti siinä vaiheessa olisi teitä enää löytänytkään. Jaksan uskoa, että vielä tarjoutuu toinen tilaisuus.
ReplyDeleteSikuriina, okei, joo, ja toisaalta taas sitten ei, koska mä tykkään kovasti mukavuusalueesta ja kyllä sitä sitten tekee jos jostain innostuu! Elämä on aaltoliikettä monellakin tapaa :D
ReplyDeleteANNA! Kiitos! Sä tiivistit niin täydellisesti sen, miksi menin pääsykokeisiin jo tänä vuonna ja miksi olen itsestäni ylpeä! Mä oon yrittänyt räpeltää kohti tuota lausetta koko kevään, onnistumatta, mutta onneksi sä sanoit sen <3 Kiitos!
PeNa, hienoa, jään seuraamaan :D
Kaisa, kiitos luottamuslauseesta ja mahdollisuudesta konsultaatioon myös :) Totta kai mä joustan, kun olen hattu kädessä apua pyytämässäkin! Googletalkataan. Tai siis mitä hangoutseja ne nykyisin on. Googlehengataan!
LQ! Mä olin kyllä vähän hiprakassa. Ihan hyvä, ettet nähnyt mua ;) Mutta järkätään vaikka joku blogitapaaminen jossain paikassa, josta kaikkien on helppo liueta jos alkaa hirvittää :D
(Ja mä aion mennä juoksemaan myös Hämeenlinnan kaupunkimaratonin, että siellä ainakin näkyy sitten. Niin.)