28 May, 2013

The good, the bad and the ugly

Viikonlopun hyvät, pahat ja rumat tässä tiivistettynä.

Hyvät
  1. Häät. Voi Duussi, minä en ole mikään hääihminen, en ole tähän asti ymmärtänyt koko juttua juurikaan. Ja silti siellä teidän häissänne tajusin koko homman tavalla, joka ei mennyt jakeluun edes omissa häissäni. Kiitos kun säteilit niin.
  2. Kanssamutsit. En malttanut mennä edes sponsorihierottavaksi, kun halusin niin jutella mahtavan juoksuporukan kanssa. Itku olisi tullut kotiinlähdön hetkellä, ja taisi vähän tullakin, mutta onneksi moni pohti, että mitäs seuraavaksi juostaisiin. Ehkä se ei siis ollutkaan tässä?
Minä ja suloinen ja aikaansaava Jenni, jonka tapaaminen oli yksi päivän parhaita juttuja.

Pahat
  1. No se juoksu. Se ei kulkenut, ei sitten millään. Kaikki selittelyt väsymyksestä tuntuvat ... niin, selittelyiltä, eikä sekään nyt jostain syystä lohduta, että niistin viime vuoden ajasta 5-6 minuuttia pois (en ole aivan varma, sillä tolikkana laitoin sykemittarin päälle n minuuttia ennen lähtöviivaa.) Myönnän, että hieman kaihersi se, että tunnin alittaneet mutsit hehkuivat sellaista hyvää fiilistä, joka omasta juoksustani enimmäkseen jäi uupumaan - vaikka onneksi se sieltä jälkikäteen kaivautuikin esiin.
  2. Spotify. Tämä musa-applikaatioiden kuningas oli pyytämättä ja yllätyksenä poistanut luuriltani kaikki sinne ladatut soittolistat, paitsi yhden. Keskellä Naisten kymppiä kenttäpoliittinen tilanne saneli, että listoja ei ladattu uusiksi. Juoksin sitten Leonard Cohenin tahtiin. Minä pidän kovasti Leonard Cohenista, mutta on sanottava, ettei hänen musiikkinsa välttämättä juoksua nopeuta. ("Ai senkö takia sä juoksit niin huonosti?" kysyi [lisää tähän omavalintainen adjektiivi] puolisoni.)

Rumat
  1. Väsymys. Lapsi sai sunnuntaina jonkin kuumetilan, jonka vuoksi hoidin häntä maanantain kotona. Hoitotoimeni koostuivat lähinnä sohvalla lojunnasta. Välillä yritin ottaa virikkeellisen ilmeen. Toisinaan nousin tarjoamaan apetta.
  2. Minä ja väsymys. Rakkaat ystävät, en tiedä, millaisiksi te muututte väsyneinä, mutta minä muutun täysin sietämättömäksi. Tekisi mieli läpsiä itseäni ympäri korvia. Laahustan ympäriinsä haikeana, tuijotan kyynelsilmin ulos ikkunasta kuin parhainkin teini-ikäinen draamakuningatar ja tajuan olevani täysin uniikki lumihiutale, jonka sisäistä tuskaa ei kukaan ymmärrä. Puolisolleni vaikerran yleistä epäonnistumistani ihmisenä ja vaimona. Etenkin vaimona. Se, että vitutan itseänikin, ei auta minua nousemaan itsesäälin lämpöisestä suosta.

Siinäpä se. Lisää sitten kun olen päässyt yli lumihiutalefiiliksistä.

17 comments:

  1. Minusta tuntuu, että ymmärsimme tänään toistemme tuskan aika hyvin, joten ehkäpä et olekaan ihan yksinäinen lumihiutale. Tai sitten olemme kaksi yksinäistä lumihiutaletta, jotka horisevat omia asioitaan toistensa ohi tulematta ymmärretyksi, mutta yhtä kaikki olen iloinen että sain horista ja kuvitella, että olemme yhteydessä täällä suossa.

    Ja vitsi tuo kuva on hyvä! Ootte niin iloisena siinä!

    ReplyDelete
  2. NIIN! Mullekin tuli sellainen olo! Kaikin puolin olen muutenkin jo vähemmän rasittava ja angstinen. Kyllä tekee hyvä seura ihmeitä!

    Kiitos kuvakehuista. Jenni on munsta filmaattinen. Itse en niinkään. Huomaa myös tyylikäs muovipussi kädessäni.

    ReplyDelete
  3. Voih, pieni väärinymmärretty lumihiutale <3 Ihana kieli- ja mielikuva, joskin tietysti surullinen.

    Mutta hieno juttu tuo juoksu, ja jos lohduttaa - koska mikäpä ei lohduttaisi niinkuin toisten kateus - niin olen tosi kade teidän juoksuporukasta ja myös tietty Jennistä!

    ReplyDelete
  4. Voi lumihiutaleeni miten osuva vertaus joka sai nauramaan :) tsempit ärsyttävältä fiilistelijältä! :)

    ReplyDelete
  5. *astuu sisään vihellellen the good, the bad and the ugly tunnaria*, raotan villinlännenhattuani "Hei, tässä toinen lumihiutale, mutta piilotan sen usein hatun alle.".
    Hieno kuvaus ja ihana, että lumihiutalefiilis hävisi ja jesss! Juoksit loppuun asti ja tapasit mukavia blogikavereita :)!

    ReplyDelete
  6. Minä ja väsymys, huoh. Kun mä olen väsynyt, on se ja kaikki muukin jonkun muun syytä. Ei todellakaan tee mieli läpsiä itseäni, vaan, no, muita. Muutun viiltäväksi julmuriksi. Itku ei ole kaukana, mutta sitäkin varmemmin suusta tulee painokelvotonta tekstiä. Olen 30 vuotta opetellut olemaan hiljaa väsyneenä. Menestys riippuu siitä, painaako kanssaeläjä oikeaa nappia vaiko ei.

    Nyt en ole väsynyt, joten antibioottikuurin aiheuttama järisyttävä pahoinvointi saa lähinnä aikaan ihastuksen huokauksia toimivan työterveyshuollon ja helpon lääkityksen ansiosta. Se on niin pienestä kiinni, miltä mikäkin tuntuu.

    Sun väsymys kuulostaa haikealta ja melankoliselta, suorastaan runolliselta. Mutta ei se silti varmaan mukava tila ole, onneks lumihiutaleet sulaa näillä säillä :)

    ReplyDelete
  7. Täti-ihminen, no joo, ehkä pikemminkin sarkastinen. Päässäni on toinenkin ääni, joka karjuu täyttä kurkkua "ÄÄLIÖ!" :P

    Totta ihmeessä se lohdutti. Vielä paremmalta tuntuu se, että näin pian on sinutkin käännytetty. Mitäs juostaan seuraavaksi? :D

    Valeäiti, mahtavaa, parasta tässä urpoudessa on se, että sille voi nauraa :D Ja hei, sun fiilistely oli parasta. Sitä pääsi itsekin vähän fiilistelemään!

    Bleue, lumihiutaleylävitoset! Kyllä, juoksin loppuun asti, ja vielä aivan hyvin, on paljonkin syitä olla ylpeä :) Kiitos!

    Sikuriina, auts. Tuokaan ei varmaan tunnu kovin hauskalta, etenkään sitten jälkikäteen.

    Ja ihanaa, että antibioottikuurista on apua! Minä aina ristin käsiä kun syön antibiootit, että on se mahtavaa, kun saadaan nykyään apua näin helposti.

    Mun väsymys voisi kuulostaa runolliselta jostain toisesta näkökulmasta, mutta toinen minäni tuppaa potkimaan haikeilijaa ja karjumaan, että "Vooooi, onko väsynyt olo? MASENTAAKO? Huomiohakuinen idiootti!" Että tuota, lähinnä se tuntuu jotenkin typerältä. Aito melankolia voisikin olla virkistävää vaihtelua.

    ReplyDelete
  8. Käännytetty? Minut? Ehkä niinkin voi sanoa kun taas kerran virittelen rakkautta juoksuvihasuhteeseeni. Erona aiempiin kertoihin vain se, että suurista huudoistani huolimatta en ole vielä juossut askeltakaan (paitsi ihan vähän kun on tullut oikein hyvä biisi korvanapeista, mut älkää kertoko kellekään). Mutta kiitän kyllä sinua ja muita mutseja jos tämä tällä kertaa jatkuisi - hyvän motivaattorin kera?

    ReplyDelete
  9. Apua, pitäis aina muistaa ne disclaimerit! Tarkennetaan nyt vielä, että en siis läpsi ketään koskaan eikä ole edes lähellä, sen sijaan sähisen ja sihisen :)

    ReplyDelete
  10. Voi, minä olen väsyneenä täysi v*ttupää. Edellinen kokemus tältä päivältä, kun lapsi päätti herätä pirteänä uuteen päivään viideltä, eikä mies ollut kotona auttamassa (oli pirulainen kolmatta päivää työmatkalla). Minusta tule ärtyisä jäkättäjä. Erityisen kurjaa tässä on se, että ärtymyksestäni joutuu kärsimään siihen täysin viaton taapero. Ei ole kivaa, ei.

    ReplyDelete
  11. Täti-ihminen, niin. Sinut. Resistance is futile, you will be assimilated. (Saat nörttipisteitä, jos tiedät, mistä sarjasta quote on!)

    Emme missään nimessä kerro kellekään. Olen jo selannut meille innolla kivoja juoksutapahtumia!

    Sikuriina! En mä missään nimessä sitä niin tulkinnutkaan, enkä usko, että kukaan muukaan! :D

    Saara, aaaargh, okei, minussakin on tuo puoli. Sitten olen lyhytpinnainen kun lapsi kiskoo kirjoja hyllystä.

    Puolisoiden työmatkat pitäisi kyllä kieltää. Paitsi minun. Minun pitäisi saada jostain työmatka. Lontooseen.

    ReplyDelete
  12. No sit sen on pakko olla Rakkautta ja rimakauhua.

    ReplyDelete
  13. Awww! Mulle suurin yllätys blogihommissa onkin ollut se, miten hauskaa on tavata ihmisiä livenä ja miten hauskaa oli juosta (tai hölkätä siis).

    Mä kyllä mielelläni näkisin taas sitä "Malja motivaatiolle" -henkeä, eikä mitään harmittelua jostain minuuteista. Sähän voit käydä kipaisemassa 10 kilsaa minä iltana vain nyt kun olet kisakunnossa. Tällä kertaa se paras soittolista mukaan. :)

    Meinasin jo sanoa, että ensi vuonna ei ehkä ole superviikonloppua, mutta pääsykokeet taas ja jos mä vaikka meen naimisiin! :D No en tod. menisi, ainakaan Kympin kynnyksellä. ;)

    ReplyDelete
  14. Voi Liina, sä näytät ihan superiloiselta noissa kuvissa! Huomaan, että se jotenkin tarttuu. Mahtavia juoksijoita olette!

    ReplyDelete
  15. Täti-ihminen, olin jo sanomassa, että ei, mutta toisaalta, mistäs minä sen tietäisin, en ole ikinä sitä katsonut :D

    Jennijee, eikös vaan olekin hauskaa? :D Ihmiset OVAT ihania!

    Minä en vieläkään tiedä, mikä on ero juoksulla ja hölkällä niin väitän aina juoksevani ;) Ja olet tietenkin oikeassa, ihan höperöä oli niistä minuuteista marista. Mutta ihanuuden lisäksi onneksi muutkin ovat joskus höperöitä :)

    Jos sä meet naimisiin, tulen niin kuokkimaan :D

    LQ, kiitos! Paras kommentti mistään kuvastani ikinä! KIITOS! <3

    ReplyDelete